Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O
26.12.2016 |
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:
-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne
-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen
-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne
-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus
-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne
-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaaEniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.
Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):
- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.
-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.
-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.
-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.
-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.
-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.
En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:
-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne
-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen
-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne
-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus
-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne
-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaaEniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.
Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):
- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.
-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.
-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.
-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.
-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.
-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.
En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.
Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumiseni syyt: 1 lapsista erityislapsi (lapsia 3), ei yhtäkään rauhallista hetkeä päivässä. Vuorotyö, puolison kanssa ei yhteistä aikaa. Ei tukiverkkoja, ei ikinä lapsille hoitajaa. Entisaikoihin verrattuna syitä voisi olla esim. Ennen ei kuskattu lapsia harrastuksiin, ei shoppailut , suoritettu kuntoilua, meikattu jne aikaavievää kauneudenhoitoa, isovanhemmat hoitivat lapsia enemmän, lapset saattoivat olla koko kesän mummolassa.. näitä tuli yhtäkkiä mieleen.
Jatkaisin tuota listaasi siitä, miten ennenvanhaan oli erilaista: Ei ollut puolivalmisteita, tiskikonetta, pyykkikonetta, kertakäyttövaippoja. Vesi ei myöskään tullut hanasta, ei kuuma eikä kylmä. Lämpö tuli hellasta ja uunista, joihin oli ihan itse viritettävä tulet ja hankittava puut. Lapsia ei tarvinnut viedä harrastuksiin, kun ei ollut rahaa, eikä senpuoleen autoakaan ollut, millä olisi ne vienyt, joten piti ihan itse keksiä heille viihdykettä. Eikä ne muummot hoitaneet lapsia, vaan äidit hoitivat niitä mummoja. Että silleen se oli aika löysää näihin nykyajan ruuhkavuosiin verrattuna...
Nainen voi nykyisin myös estää lapsiluvun kasvamisen, mikä ei ole aina ollut itsestäänselvyys. -ap
Ennen riitti että ne lapset tekaisi. Nykyään vanhemmilta vaaditaan miljoona kertaa enemmän.
[/quote]
Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.
Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.[/quote]
Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.
Ap, osun juuri tuohon ikähaarukkaan ja arki on raskasta. Suurin osa on ihan perussettiä, eli pienet lapset ja heidän harrastukset, miehellä ja itsellä vaativa työ mikä vaatii venymistä ajallisesti, oma opiskelu tähän päälle, omakotitalo, kaksi koiraa ja työmatkat.
Merkittävin rasite minulle on loppusuoralla oleva opiskelu ja työni, joka josta pidän tosi paljon, mutta jossa tilanne on muuten raskas (työpaikalla on ollut yt:itä muutaman vuoden välein). Molemmat näistä ovat tottakai valintoja, tosin en osannut odottaa kuinka raskaaksi työ menisi jatkuvien organisaatiomuutosten johdosta. Eli todennäköisesti pelkästään jo se että saan opinnot valmiiksi, riittää vähentämään stressiä. Työpaikan vaihtoa olen harkinnut, mutta se ei ole opinnäytetyön takia vielä mahdollista. Arki meillä pyörii kotitöiden osalta minimisuorituksella, ja viikonloppuna ladataan akkuja ja tehdään enemmän kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.
Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.
Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.
Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:
-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne
-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen
-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne
-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus
-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne
-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaaEniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.
Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):
- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.
-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.
-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.
-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.
-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.
-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.
En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.
Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.
No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.
Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.
Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:
-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne
-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen
-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne
-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus
-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne
-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaaEniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.
Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):
- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.
-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.
-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.
-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.
-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.
-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.
En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.
Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.
No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.
Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.
Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.
Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.
Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.
Arki oli mukavaa vielä silloin kun meillä oli perhe kasassa. Lapsia kaksi. Kotityöt tehtiin yhdessä, ja lapset kävi harrastamassa muutamana päivänä viikossa. Oli aikaa itselle ja parisuhteelle. Nämä kaikki olivat tietoisia valintoja lasten lukumäärää myöten.
Sitten tuli ero, kun toiselle nurmi oli vihreämpää aidan takana. Kun kaikki perheen työt kaatui yhden niskaan, tuli arjesta raskaampaa mitä tahtoo jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumiseni syyt: 1 lapsista erityislapsi (lapsia 3), ei yhtäkään rauhallista hetkeä päivässä. Vuorotyö, puolison kanssa ei yhteistä aikaa. Ei tukiverkkoja, ei ikinä lapsille hoitajaa. Entisaikoihin verrattuna syitä voisi olla esim. Ennen ei kuskattu lapsia harrastuksiin, ei shoppailut , suoritettu kuntoilua, meikattu jne aikaavievää kauneudenhoitoa, isovanhemmat hoitivat lapsia enemmän, lapset saattoivat olla koko kesän mummolassa.. näitä tuli yhtäkkiä mieleen.
Jatkaisin tuota listaasi siitä, miten ennenvanhaan oli erilaista: Ei ollut puolivalmisteita, tiskikonetta, pyykkikonetta, kertakäyttövaippoja. Vesi ei myöskään tullut hanasta, ei kuuma eikä kylmä. Lämpö tuli hellasta ja uunista, joihin oli ihan itse viritettävä tulet ja hankittava puut. Lapsia ei tarvinnut viedä harrastuksiin, kun ei ollut rahaa, eikä senpuoleen autoakaan ollut, millä olisi ne vienyt, joten piti ihan itse keksiä heille viihdykettä. Eikä ne muummot hoitaneet lapsia, vaan äidit hoitivat niitä mummoja. Että silleen se oli aika löysää näihin nykyajan ruuhkavuosiin verrattuna...
Nainen voi nykyisin myös estää lapsiluvun kasvamisen, mikä ei ole aina ollut itsestäänselvyys. -ap
Ennen riitti että ne lapset tekaisi. Nykyään vanhemmilta vaaditaan miljoona kertaa enemmän.
No ei nyt ihan noinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.
Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.
Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.
Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.
Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, kenenkään ei ole pakko asua haja-asutusalueella Suomessa. Edes taloudellisista syistä. Päinvastoin myös pienituloiset ihmiset hakeutuvat kasvukeskuksiin ja taajamiin, joissa on asuntoja ja työpaikkoja tarjolla. Siellä missä on ihmisiä, on myös harrastusmahdollisuuksia.
Koulunkäyntijankkausta en ymmärrä. Omassa perheessä tai lähipiirissäni en tunnista tuollaista ongelmaa. Vanhemmat auttavat satunnaisesti läksyissä tai vaikeissa jutuissa, joskus kuulustellaan ennen koetta. Ihan sama meininki kuin omassa lapsuudessani 80-luvulla.
Kouluruoan budjettikommenttia en ymmärrä. Oman kokemukseni mukaan kouluissa ja päiväkodeissa on edelleen laadukasta ja monipuolista ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätys 6:00. Töihin lähtö 7:00. Töissä 7:30. painat ja paahdat täysillä 28 lapsen kanssa 8 tuntia päiväkodissa. Työ päättyy klo 15:30. Kotona olet klo 16:00 jos et käy kaupan kautta. Jos käyt voit lisätä aikaan tunnin lisää. Kotona tervehdit omat lapset jotka ovat tulleet koulusta pari tuntia sitten. kertaat heidän päivän asiat. Alat laittaa ruokaa, se on valmista klo 17:00. Mies tulee silloin töistä kotiin. Syöt ja lähdet viemään lasta harrastukseen, mies jää vaihtamaan autoon valoja ja tekemään muuta pikku huoltoa. Ei ole varaa uuteen autoon. Käyn kirjastossa sillä aikaa kun lapsi on harrastuksessa, kotona ollaan puoli kasilta. Iltapalaa, hetki koneella ja sitten nukkumaan. Aika samalla kaavalla menee kaikki arki-illat plus että kuukaudessa on töissä iltakokous 1-2 kertaa.
Mä olen aivan poikki, en tiedä kauanko jaksan. Työ vie mehut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.
Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.
Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.
Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.
Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, kenenkään ei ole pakko asua haja-asutusalueella Suomessa. Edes taloudellisista syistä. Päinvastoin myös pienituloiset ihmiset hakeutuvat kasvukeskuksiin ja taajamiin, joissa on asuntoja ja työpaikkoja tarjolla. Siellä missä on ihmisiä, on myös harrastusmahdollisuuksia.
Koulunkäyntijankkausta en ymmärrä. Omassa perheessä tai lähipiirissäni en tunnista tuollaista ongelmaa. Vanhemmat auttavat satunnaisesti läksyissä tai vaikeissa jutuissa, joskus kuulustellaan ennen koetta. Ihan sama meininki kuin omassa lapsuudessani 80-luvulla.
Kouluruoan budjettikommenttia en ymmärrä. Oman kokemukseni mukaan kouluissa ja päiväkodeissa on edelleen laadukasta ja monipuolista ruokaa.
Asumme Helsingissä. Harrastuksiin pakko kuskata, samoin kouluun. Koulunkäyntiin pakko panostaa. Moni ostaa yrityksiltä lisätunteja jo yläkouluun pyrkimisiä varten. Kouluruoka on huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:
-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne
-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen
-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne
-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus
-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne
-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaaEniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.
Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):
- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.
-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.
-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.
-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.
-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.
-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
No täytyy olla erityislapsia ja oppimisvaikeuksia jos näin on. Meillä on kolme lasta, nuorin 10-vuotias, vanhin lukion ekalla. Välillä kuulustelen sanoja kielissä ja mies katsoo nuorimman kanssa joskus matikkaa ennen kokeita. Mitään sen kummempaa ei ole tarvittu. En usko että lopputulos olisi kauheasti kummempi jos olisin suorittanut lasten koulua päivittäin. he ovat suorittaneet sitä ihan itse. Vanhin meni lukioon 9,3 keskiarvolla, seuraava menee ensi vuonna, keskiarvo keikkuu n. ysin tienoilla.
En kyllä todellakaan koe koulun kauheasti arkea kuormittavan, jos nyt on normaalilla ajanhallinnalla varustettu ihminen ja terveet lapset.
Niin jos tuollainen taso välttää. Helsingissä sillä ei pääse kunnon lukioon.
No samoilla papereilla ne yliopistoon kuitenkin hakevat, aika usein se ns. parhaiten kirjoittanut on jostain pikkukaupungin lukiosta ja ihan hyvä tulevaisuus myös useimmilla tavallisten lukioiden kasvateilla on, Helsingissä ja muualla. Aika iso osa vaikka nyt eniten tienanneista tai muuten ansioituneista on lopultakaan jostain Helsingin eliittilukiosta lähtöisin. Ihmisestä itsestään se on kiinni. helsingissäkin ihan varmasti pääsee ysin keskiarvolla ihan hyvään lukioon.
Oma valinta tietty jos haluaa prepata lapsensa tähtäimessä Ressu tai Sykki, mutta se on nimenomaan oma valinta ja silloin on tehnyt sen oman kiireensä itse. Ei sen lapsen elämää kuitenkaan pysty elämään loputtomiin. Jos lapsi tarvitsee loputtoman paljon apua koulunkäyntiin saavuttaakseen niitä äidin himoitsemia kymppejä, kannattaa miettiä onko se ihan fiksua kuitenkaan. Kun ei se äiti enää sitten vaikka jatko-opinnoissa voi olla preppaamassa, eikä työlelämässä.
Sama on harrastusten kanssa. Harvasta piltistä nyt kuitenkaan tulee mitään taiteen tai urheilun huippunimeä ja heistä joista tulee, sen näkee yleensä jo tosi pienenä. Mutta on siistimpää ja katu-uskottavampaa että tenava pelaa HJK:ssa tai Jokereissa kuin Kirkkonummen IF:ssä tai Keravan kiekossa (en edes tiedä onko tollaisia seuroja). Ja sitten ollaan niiiiiin väsyneitä, kun joka päivä menee monta tuntia kuskatessa ja samalla pitäisi vääntää luomua ruokaa niille kolmelle lapselle, jotka nekin oli pakko tehdä, koska se on uusi normi Helsingissä. Vasemmalla kädellä sörssää soseita ja oikealla kuulustelee Micon biologian läksyä. Eipä ihme että uupuu.
Helsingissä huippulukioiden rajat on 9,5 ja hyvien lukioiden 8,85 - 9,3. Sitten on muutama rupulukio. Tänne tunkee oppilaita Oulua mylten mikä on vääristänyt nuo pääsyrajat.
Ja ihan perusharrastukdiin pitää kuskata, siis uimskouluun, luistelukouluun, jumppakerhoon. Ei-tavoitteellisiin, perustaitoja tuoviin harrastuksiin.
No mutta sähän just väitit ettei 9,3 keskiarvolla pääse Helsingissä kunnolliseen lukioon? Mutta pääsee sit kuitenkin? Tuolla pääsi kuitenkin Suomen TOP 5 -joukossa olevaan lukioon, ilman että kuormitti vanhempia.
Ja kyllä meillä lapset harrastaa, aikaavieviäkin juttuja kuten voimistelua ja taitoluistelua. En ole kokenut noihin kuskaamista rankaksi tai väsyttäväksi, vaan kivaksi.
Tässähän oli kyse siitä, miksi tavallinen elämä väsyttää niin monia. Jos väsyttää, luistelemaan oppii luistelemalla, uimaan oppii käymällä uimassa, ei niitä tartte ulkoistaa tapahtumaan pakolla kerran viikossa, jos se väsyttää. Varsinkin jos koulunkäynti vaatii päivittäistä apua ja osallistumista. Silloinhan jo lapsillekin ne harrastukset ovat aivan liikaa, kun koulukin teettää paljon ylimääräistä työtä.
Keittiötyö on vain raskasta, jalat ja selkä kipeytyvät. Herätys on 5.30, kylmää, pimeää, liukasta. Kaksi lyhyttä kahvitaukoa ja ruokailu työn lomassa. Kotona on onneksi helppoa, saa lysähtää sohvalle, kunhan on syöty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.
Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.
Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.
Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.
Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, kenenkään ei ole pakko asua haja-asutusalueella Suomessa. Edes taloudellisista syistä. Päinvastoin myös pienituloiset ihmiset hakeutuvat kasvukeskuksiin ja taajamiin, joissa on asuntoja ja työpaikkoja tarjolla. Siellä missä on ihmisiä, on myös harrastusmahdollisuuksia.
Koulunkäyntijankkausta en ymmärrä. Omassa perheessä tai lähipiirissäni en tunnista tuollaista ongelmaa. Vanhemmat auttavat satunnaisesti läksyissä tai vaikeissa jutuissa, joskus kuulustellaan ennen koetta. Ihan sama meininki kuin omassa lapsuudessani 80-luvulla.
Kouluruoan budjettikommenttia en ymmärrä. Oman kokemukseni mukaan kouluissa ja päiväkodeissa on edelleen laadukasta ja monipuolista ruokaa.
Asumme Helsingissä. Harrastuksiin pakko kuskata, samoin kouluun. Koulunkäyntiin pakko panostaa. Moni ostaa yrityksiltä lisätunteja jo yläkouluun pyrkimisiä varten. Kouluruoka on huonoa.
Oikeasti. Jos sun lapsi tarvitsee noin paljon tukea koulunkäyntiin, niin unohda harrastukset. Asumme Helsingissä, en tunne ketään joka ostaisi alakoululaisille opetusta. Enkä ketään, joka kokisi koulutyön kotia kovasti kuormittavaksi (no, välillä purnataan pöljistä wilma-viesteistä). Meitä on aika iso kaveriporukka, jolla samanikäisiä lapsia, kaksi lapsista on Sykissä, yksi on Märskyssä lukiossa ja kenelläkään ei ole tuollaista. Sulla on rima lapsesi kykyihin nähden liian korkealla ja siksi väsyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.
Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.
Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.
Sinä et nyt selvästi tajunnut pointtia. Nuo ovat kaikki VALINTOJA, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan. Jos haluaa toimia lapsensa apuopettajana ja kuskata tätä FC Kullinperän futistreeneihin 3 kertaa viikossa ja uskoo, että se kotiuunissa tehty makaronilaatikko on jotenkin parempaa kuin laitoskeittiön tarjoama, niin ihan vapaasti, sulla on siihen oikeus. Mutta älä tule valittamaan kiireisestä elämästäsi, olet tehnyt sen ihan itse.
Et käsitä. Ei kaikki asu minkään harrastuksen lähwllä tai voi oäästää niihin kulkemaan yksin. Ja koulunkäynnin muutti päättäjät, en minä. Enkä minä päätä myödkään kouluruoan budjeteista.
Ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, kenenkään ei ole pakko asua haja-asutusalueella Suomessa. Edes taloudellisista syistä. Päinvastoin myös pienituloiset ihmiset hakeutuvat kasvukeskuksiin ja taajamiin, joissa on asuntoja ja työpaikkoja tarjolla. Siellä missä on ihmisiä, on myös harrastusmahdollisuuksia.
Koulunkäyntijankkausta en ymmärrä. Omassa perheessä tai lähipiirissäni en tunnista tuollaista ongelmaa. Vanhemmat auttavat satunnaisesti läksyissä tai vaikeissa jutuissa, joskus kuulustellaan ennen koetta. Ihan sama meininki kuin omassa lapsuudessani 80-luvulla.
Kouluruoan budjettikommenttia en ymmärrä. Oman kokemukseni mukaan kouluissa ja päiväkodeissa on edelleen laadukasta ja monipuolista ruokaa.
Asumme Helsingissä. Harrastuksiin pakko kuskata, samoin kouluun. Koulunkäyntiin pakko panostaa. Moni ostaa yrityksiltä lisätunteja jo yläkouluun pyrkimisiä varten. Kouluruoka on huonoa.
Oikeasti. Jos sun lapsi tarvitsee noin paljon tukea koulunkäyntiin, niin unohda harrastukset. Asumme Helsingissä, en tunne ketään joka ostaisi alakoululaisille opetusta. Enkä ketään, joka kokisi koulutyön kotia kovasti kuormittavaksi (no, välillä purnataan pöljistä wilma-viesteistä). Meitä on aika iso kaveriporukka, jolla samanikäisiä lapsia, kaksi lapsista on Sykissä, yksi on Märskyssä lukiossa ja kenelläkään ei ole tuollaista. Sulla on rima lapsesi kykyihin nähden liian korkealla ja siksi väsyt.
Ei ole. Yläkouluihin pyritään nykyään ja se paine on valunut sinne alakoulun viimeisille luokille. Sinä vain elät siinä harhassa että kaikki koulut olisivat samantasoisia.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Työpaikan huonon ilmapiirin ja parin kroonisen, todella väsyttävän fyysisen sairauden takia elämä tuntuu rankalta. Nämä asiat kun poistuisivat, voisin vallan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Herätys 6:00. Töihin lähtö 7:00. Töissä 7:30. painat ja paahdat täysillä 28 lapsen kanssa 8 tuntia päiväkodissa. Työ päättyy klo 15:30. Kotona olet klo 16:00 jos et käy kaupan kautta. Jos käyt voit lisätä aikaan tunnin lisää. Kotona tervehdit omat lapset jotka ovat tulleet koulusta pari tuntia sitten. kertaat heidän päivän asiat. Alat laittaa ruokaa, se on valmista klo 17:00. Mies tulee silloin töistä kotiin. Syöt ja lähdet viemään lasta harrastukseen, mies jää vaihtamaan autoon valoja ja tekemään muuta pikku huoltoa. Ei ole varaa uuteen autoon. Käyn kirjastossa sillä aikaa kun lapsi on harrastuksessa, kotona ollaan puoli kasilta. Iltapalaa, hetki koneella ja sitten nukkumaan. Aika samalla kaavalla menee kaikki arki-illat plus että kuukaudessa on töissä iltakokous 1-2 kertaa.
Mä olen aivan poikki, en tiedä kauanko jaksan. Työ vie mehut.
Järkyttävää. Mitä ihmeen tolkkua tällaisessa elämäntavassa on? -ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi sun koululaiset ei tee mitään? Esim. aamupäivällä kun nukut pois univelkaa, miksi lapset ei laita kotia vaikka järjestykseen, jolloin siivous nopeutuu tosi paljon? Miksi eivät siivoa vaikka vessoja valmiiksi?
Miestä/vaimoa ei ilmeisesti ole kuvioissa, kun joudut tämän tekemään aivan yksin ja laittamaan ruoankin, sitäkään koululaiset eivät pysty ilmeisesti tekemään tai edes valmistelemaan. 4-5 h normaalinkokoisen kodin siivoukseen joka ikinen viikko kuulostaa todella paljolta. Meillä kävi siivooja monta vuotta ja hän siivosi 2,5 h ja siivosi siis todella hyvin, eli imurointi, lattiat, kylppärit, vessat, peili- ja lasipinnat. Ja talo on melko isokin.
Mitä tapahtuisi, jos et vaan yhtenä viikkona siivoaisikaan? Kuolisitteko pölymyrkytykseen vai miten? tai siivoaisit vaan pakolliset, eli ottaisit imurilla ja siivoaisit vaikka vessan. Tietty jos rakastat siivoamista on juttu toinen, mutta ilmeisesti tää kuitenkin väsyttää sua, niin miksi siivoat niin hulluna? Jos joku lauantai vaikka jättäisit jalkalistat hinkkaamatta ja tarttuisit kirjaan tai katsoisit leffan?