Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O
26.12.2016 |
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
turhaan amiksille kerrot, että opiskelu on vaativaa ja raskasta. Ne luulevat, että yliopistossa opiskelu on samanlaista kuin ammattikoulussa, eli raahaudut pariksi tunniksi kouluun näpräämään puhelinta. Siksi ne eivät voi tajuta, että työnteko on helppoa (ja siitä saa rahaa ja jää vielä vapaa-aikaakin) opiskeluun verrattuna.
Juuri näin. -ap
Täällä yksi DI. Omalla kohdalla ainakin voin sanoa, että opiskelu oli yhtä lomailua työelämään verrattuna. Kesät painoin töitä oman alan hommissa mutta syys- ja kevät lukukaudet elelin opintotuella, kesätyörahoilla ja välillä opintolainalla. Ei painanut rahahuolet, kun oli pienet menot (solukämppä, ei autoa, opiskelijaruokailu jne). Ei kyllä itse opiskelu juuri stressannut, koska aihe oli mielenkiintoinen ja olen hyvä omaksumaan ja oppimaan uutta. Opiskeluhommiin meni ehkä 6-7 tuntia päivässä, ja harvemmin viikonloppuna opiskelin. Valmistuin vitosen keskiarvolla (arvostelu 1-5).
Nyt olen ollut seitsemän vuotta työelämässä asiantuntijahommissa ja painan keskimäärin 9-10-tuntisia työpäiviä ja tähän vielä päälle sähköpostin vilkuilu vapaa-ajalla. Palkka on hyvä, mutta ei sitä vapaa-aikaa kauheasti ole kun olen vasta illalla kuudelta kotona. Siihen sitten kaupassa käynnit, ruuanlaitot ja kuntoilut, niin arki-ilta on äkkiä mennyt. En koe tätä liian rankaksi, mutta meillä ei olekaan lapsia. En yhtään ihmettele, että voisi tuntua rankalta jos tähän vielä ymppäisi pari muksua kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa joku toinenkin kirjoitti, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa :
- asumismuoto / jos edullinen, rahaa riittää vaikka ostosiivoukseen
- kävely töihin - mitä parhainta hyötyliikuntaa (ei välttämättä tarvitse illalla enää lenkeillä)
- kasvatus/apset tekevät oman osuutensa kotona
- lapset kulkevat itse harrastuksiinsa heti kun ikä antaa myöten
- lasten kanssa ollaan ainakin se 2-3 ensimmäistä vuotta kotona (rauhoittaa arkea ja antaa lapsille hyvän alun
- koulun alkaessa toinen vanhempi vuorotteluvapaalla, jos suinkin mahdollista (koulu lähtee hyvin käyntiin), eikä tarvita levottomia iltiskerhoja/ lapset rauhallisempia
- tällä hetkellä lapset toivovat kovasti lemmikkiä. Ehkä päädymme kissaan. Koiranhoito jo vaatii aika paljon.
Tässä muutama juttu, joilla meidän perhe on saanut elämänmenoa seesteiseksi ja tuonut iloa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Ihmettelen samaa.
Mä olen synnyttänyt (+ 4 km) ja kasvattanut 4 lasta, ollut kotona minimi äitiyslomat, käynyt töissä, tehnyt työmatkat julkisilla, ollut yh:na muutaman vuoden, tehnyt uraa, menettänyt vanhempani, perustanut uusperheen, rakentanut miehen kanssa omin pikku kätösin 2 okt, kärsinyt unettomuudesta yli 30v, käynyt läpi yhden burn-outin (työ), opiskellut, elänyt köyhyydessä ja keskituloista elämää, viettänyt ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa sekä antanut aikaani ja läheisyyttäni puolisolle. Ja luullut että se on ihan normaalia! En todellakaan ole mikään yli-ihminen vaan suhtautunut aina kaikkeen osana elämää.
Raskasta arkea. Koen ettei minulla se ole sitä, koska se on elämää ihan arkea joka maistuu.
Mitäkö teen; yötyötä. Työmatka suuntaansa tunnin.
Vapailla teen työkeikkaa muualle.
Vapaata ei muuten ole, kun viikosta vapailla hoidan lastenlasta, hänen vanhempiensa eron takia. Tosi nuoria vanhempina ja lastensuojelun kanssa näin sovittu.
Kiintymyssuhde molemmin puolinen kun imeväisikäisestä nyt lähes 1-vuotiaaksi saanut hoivata viikosta useamman päivän.
Tähän muu elämä, jota todellakin on.
Harrastaa en jouda, mutta en koe että uuvun koska elämä ei ole koskaan kohdellut pehmoisesti.
Toivon vain että osaisin silti kaiken keskellä olla lähimmäinen ja etenkin kuunteleva sellainen.
Joskus varmasti tulee aika että jaksaa ja ehtii antaa itsellekkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se on ollut kautta aikain..
Vierailija kirjoitti:
Meillä noustaan viideltä. Kotona illalla taas kuudelta. Siinä sitten ruokaa, lasten kanssa puuhailua, koiran ulkoilutus ja kotitöitä. Viikonloppuna toinen päivä menee siivoamiseen, toisena jseimmiten lasten kouluhommia, varustautumista tulevaan viikkoon.
Mikäs siinä, jos se on sinusta mukava tapa elää. Jos taas ei ole, niin MIKSI?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on monessa paikassa tappotahtista! Myös töissä, joissa joutuu jatkuvasti käyttämään ongelmanratkaisukykyä ja tekemään luovia ratkaisuja. Esimerkiksi monissa paikoissa hoitoalalla ja myös sosiaalipalveluita tuottavissa työpaikoissa, kuten järjestöissä. Hyvä että työntekijät ehtivät pitää ruokataukoa.
Tämä on huonon johtamisen syytä ja sitä on tässä maassa todella paljon. Johtaminen on joko täysin etäistä ja poissaolevaa tai johdolla on harha nimeltä "visio ja strategia", jossa työntekijät ovat jotain tuotantokoneita jotka suoltavat laadukkaita asiakaskeskeisiä ratkaisuja niska limassa. Sitten ollaan tyytymättömiä kun työyhteisö voi huonosti. Kaikkein pahinta on että tuollainen johtaminen antaa persoonallisuushäiriöisille tapauksille vapaan temmellyskentän siellä työntekijöiden joukossa.
Mikä ruokatauko?
Olen päiväkodissa töissä, taitaa olla ainoa ala, jossa ruokatauko täytyy pitää samalla töitä tehden? Eli esimerkkiruokailuna, vaikka olis omatkin eväät mukanaa, niin täytyy syödä lasten keskellä, koko ajan pomppien antamaan lapsille lisää ruokaa ja pitäen järjestystä yllä jne.
Ei kuulu kuin yksi 9 minuutin kahvitauko, vaikka olis 10 tunnin työpäivä.
Samoin työajat voi jatkuvasti muuttua, jos joku sairastuu. Vapaapäivällä tulee viestä että "huominen työvuorosi on sitten se ja se", eikä auta kieltäytyä. Palkatonta vapaata ei saa vaikka haluaisi.
Koko päivä hölinässä ja ölinässä, ei välttämättä ainuttakaan taukoa. Miksihän sitä on niin väsynyt?
Menkää lakkoon ja vaatikaa lisää työntekijöitä?
3 lasta 5 vuoden sisään, yksi lapsista erityinen, oma ai-sairaus, yrittäjyys, oman vanhemman saattohoito, hometalo, erittäin ikävät ja odottamattomat tapahtumat elämässä. En mä ainakaan muuta tarvinnut kun elämä kävi raskaaksi. Heikko paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä noustaan viideltä. Kotona illalla taas kuudelta. Siinä sitten ruokaa, lasten kanssa puuhailua, koiran ulkoilutus ja kotitöitä. Viikonloppuna toinen päivä menee siivoamiseen, toisena jseimmiten lasten kouluhommia, varustautumista tulevaan viikkoon.
Mikäs siinä, jos se on sinusta mukava tapa elää. Jos taas ei ole, niin MIKSI?!
Meidät molemmat irtisanottiin joten perustimme yrityksen. Lasten lähikoulu homeessa joten kuskaamme keskustaan terveeseen kouluun. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on monessa paikassa tappotahtista! Myös töissä, joissa joutuu jatkuvasti käyttämään ongelmanratkaisukykyä ja tekemään luovia ratkaisuja. Esimerkiksi monissa paikoissa hoitoalalla ja myös sosiaalipalveluita tuottavissa työpaikoissa, kuten järjestöissä. Hyvä että työntekijät ehtivät pitää ruokataukoa.
Tämä on huonon johtamisen syytä ja sitä on tässä maassa todella paljon. Johtaminen on joko täysin etäistä ja poissaolevaa tai johdolla on harha nimeltä "visio ja strategia", jossa työntekijät ovat jotain tuotantokoneita jotka suoltavat laadukkaita asiakaskeskeisiä ratkaisuja niska limassa. Sitten ollaan tyytymättömiä kun työyhteisö voi huonosti. Kaikkein pahinta on että tuollainen johtaminen antaa persoonallisuushäiriöisille tapauksille vapaan temmellyskentän siellä työntekijöiden joukossa.
Mikä ruokatauko?
Olen päiväkodissa töissä, taitaa olla ainoa ala, jossa ruokatauko täytyy pitää samalla töitä tehden? Eli esimerkkiruokailuna, vaikka olis omatkin eväät mukanaa, niin täytyy syödä lasten keskellä, koko ajan pomppien antamaan lapsille lisää ruokaa ja pitäen järjestystä yllä jne.
Ei kuulu kuin yksi 9 minuutin kahvitauko, vaikka olis 10 tunnin työpäivä.
Samoin työajat voi jatkuvasti muuttua, jos joku sairastuu. Vapaapäivällä tulee viestä että "huominen työvuorosi on sitten se ja se", eikä auta kieltäytyä. Palkatonta vapaata ei saa vaikka haluaisi.
Koko päivä hölinässä ja ölinässä, ei välttämättä ainuttakaan taukoa. Miksihän sitä on niin väsynyt?Menkää lakkoon ja vaatikaa lisää työntekijöitä?
Ei ole hoitajista sellaiseen. Ikävä kyllä ala vetää puoleensa hyvin nöyriä ja kilttejä ihmisiä. Nurisevat kyllä epäreiluudesta, mutta eivät ole valmiita vetämään yhtä köyttä että saataisiin oikeasti asiat paremmiksi. Myös ammattiliitot on täysin munattomia. Itse kyllä voisin vaikka lakkoilla, mutta ei se yhden naisen lakko taida asioita muuttaa.
Viimeksikkin kun oli lakon uhka ja odoteltiin liitoilta tietoa, että osallistutaanko lakkoon, niin valtaosa työkavereista ehti jo julistaa isoon ääneen, miten eivät ainakaan mihinkään lakkoon kyllä osallistu! Ei vaikka työnantajakin oli antanut siunauksen asialle ja yhtälailla odotti liitoilta lisätietoja :D
Lisää miehiä alalle, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri työajat puolison kanssa. Ei ikinä ilta, vkonloppu- ja pyhävapaita. Työviikot 9 päiväisiä ja 70-tuntisia. Siinä hoidat sitten lapsia ja heidän kouluasioita ja parisuhteen hoitoa!!!! Vittu!!!
Hahah vali vali. Vaihda työtä tai olisit miettinyt, että kannattiko lapsia tehdä. Aina voi pyrkiä saamaan uusi työ tai ammatti vaikka olisikin vaikeaa.
Aika hurjan kuuloisia valintoja ovat monet tehneet. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä myös tekee sen kiireen itselleen. Mun sisko on tällainen. Musta tuntuu, että puolet hänen energiastaan menee siihen, kun hän hokee kuinka kiire onkaan.
Kaksi lasta ja asuntolaina on vedetty aivan tappiin. Lisäksi piti juuri tehdä kallis kylppäri- ja keittiöremontti mahdollisimman kalliine systeemeineen ja siitä tietty lisää lainaa. Joululomalla Mauritiukselle ja hiihtolomalla Ranskaan. Ja lisää velkaa. Mies on sellaisessa työssä, että tekee paljon lauantai- ja sunnuntaityötä, pakko, jotta saa rahaa tuohon kulutukseen. Molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja hoitavat lapsia todella paljon. Esim. kun toinen lapsista oli vauva, piti esikoiselle saada aina hoitaja vauvan neuvolan ajaksi, koska esikoinen ei osannut käyttäytyä mukana. Miehen äiti hoiti lapsia puoli vuotta, koska päiväkotipaikka jonka saivat olivat aivan liian kaukana, ei olis tullut mitään. Julkisilla ei voi kulkea eikä käydä ravintolassa syömässä, koska siitä ei tule mitään, lapset ei osaa käyttäytyä. Eikä osakaakaan, koska saavat aina tahtonsa lävitse, mitään ei kielletä eikä lapsia sovi komentaa. Oikeasti olen hävennyt joskus kesäisin, kun heidän kanssaan ollaan käyty jossain syömässä. En tiedä miten noilla reissuilla suoriutuvat. Siivousfanaatikko: imuroida joka päivä ja lakanat on vaihdettava vähintään kerran viikossa. Kesälomallakin mökillä pyykkikone pyörii pari kertaa päivässä. hermo on jatkuvasti kireällä ja välit on poikki milloin kenenkin sukulaisen kanssa.
Hänellä on aivan normaali työ, normaalit lapset ja lapset harrastavat ihan tavallisesti, mutta ei koskaa ehdi mitään muuta kuin sitä elämisen suorittamista. Jos olis pienikin hetki, pitää keksiä siihen joku projekti, vaikka rappusten maalaus jos ei muuta ole. Ei kuulemma ole lukenut yhtäkään kirjaa yliopistosta päästyään, koska ei vaan ehdi.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Arki on ihan perseestä ja haisee pahalle. Jos vaan olisi mahdollista niin päihteilisin ja nussisin yötä päivää. No syödä voisin välillä ja nukkua mutta mitään töihin viittaavaakaan en tekisi ellei olisi tavallaan pakko.
Ja sitten kun parisuhde ei toimi huomataan, että ero on oikeastaan helpotus, koska lapsista joutuu huolehtimaan vain joka toinen viikko. Väliviikot vietetään omaa aikaa, ja juuri ja juuri jaksetaan huolehtia lapsista aina sen viikon verran. Se on ihan uusi ja outo ilmiö. Ollaan ihan hyvillä mielin osa-aikavanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Mun työ on tosi raskasta, varsinkin päivystysvuorot sairaalassa. Siihen päälle ruoan hankinta ja laittaminen. Koululaisille pakko laittaa ruoka joka päivä. Työpäivinä ei muuta jaksa. Vapaapäivistä ainakin toinen menee siivotessa ja sitten on vielä iäkkäät, sairaat vanhemmat. Ei tässä muuta jaksa kohta 5 kymppinen perheen äiti :(
Tää siivoamisen määrä on yksi juttu jota en käsitä. Sulla menee siis yksi kokonainen päivä joka ikinen viikko siivotessa? Millaisessa kartanossa asutte tai miten perusteellisesti siivoat joka ikinen viikko? Tässäkin huushollissa on jo koululaisia. Mutta ilmeisesti heidän ei tarvitse osallistua siivoamiseen.
Mun mielestä meillä on aika siistiä ja puhdasta, 180 m2 omakotitalo eikä mulla nyt oikein perusteelliseen siivoukseen mene kuin kolme tuntia, eikä niin perusteellista tartte tehdä joka viikko. Lapst siivavat omat huoneensa ja viikoittain yläkerran kylppärin.
Kevyesti menee päivä siivoomiseen. Jos siivoaa kunnolla.
Äh, miksi ihmiset eivät tajua :
*epäsopiva puoliso > stressiä, ylimääräistä työtä (kotitöitä ei osata jakaa)
* paljon lapsia > paljon työtä
* kallis asunto /talo > paljon työtä, stressiä
* hemmottelut lapset > paljon työtä, stressiä
*kallis elämäntapa > paljon työtä
*koira > lisää työtä
*laiskuus /huono koulutus > yl. huono työtilanne tai alhainen palkka >stressiä
*huonot ihmissuhdetaidot >ei läheisiä, kun tarvitsee apua (kaikki tarvitsevat!)
Jne. Pystyt itse vaikuttamaan jaksamiseen!
Alue: Aihe vapaa
Mulla on yliopistokoulutus myöskin ja mielestäni opiskeluaika oli aika kevyttä. Tunteja oli vähän, ehdin käydä töissäkin, niin ei tarvinnut rahasta stressata. Kesäloma oli toki lyhyt, mutta sen vastineeksi oli melkein kuukauden joululoma, viikon pääsiäisloma ja tenttiviikotkin oli joskus tyhjiä. Valmistuin ihan kohtuullisilla arvosanoilla enkä liiemmälti ottanut paineita opiskelusta. Oli aikaa harrastaa ja olla kiltatoiminnassa mukana.
Ainoa paineita aiheuttava asia verrattuna työelämään oli mielestäni se, että koulutulokset on mielessäni enemmän sidottuna minun omaan persoonaani, työssä tehtävät asiat on helpompi eriyttää työminälleni, joka on eri kuin vapaa-ajan minä.