Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Patalaiska puoliso.

Terveys on mennyttä ja palkka on pieni. Kärsin kroonisista kivuista. Nukun yöt huonosti. Olen aina väsynyt. Ja on muitakin huolia.

No, muuta en keksi kuin että on tehnyt vääriä valintoja. Osa ei pysty itse suunnittelemaan elämäänsä realistisesti.

Halutaan sellaista, mihin ei rahkeet riitä. Eletään elämää, johon väsyy. Juostaan materian perässä.

Tehdään asioita, joita "kuuluu tehdä".

Väsyyhän siihen.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä myös tekee sen kiireen itselleen. Mun sisko on tällainen. Musta tuntuu, että puolet hänen energiastaan menee siihen, kun hän hokee kuinka kiire onkaan.

Kaksi lasta ja asuntolaina on vedetty aivan tappiin. Lisäksi piti juuri tehdä kallis kylppäri- ja keittiöremontti mahdollisimman kalliine systeemeineen ja siitä tietty lisää lainaa. Joululomalla Mauritiukselle ja hiihtolomalla Ranskaan. Ja lisää velkaa. Mies on sellaisessa työssä, että tekee paljon lauantai- ja sunnuntaityötä, pakko, jotta saa rahaa tuohon kulutukseen. Molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja hoitavat lapsia todella paljon. Esim. kun toinen lapsista oli vauva, piti esikoiselle saada aina hoitaja vauvan neuvolan ajaksi, koska esikoinen ei osannut käyttäytyä mukana. Miehen äiti hoiti lapsia puoli vuotta, koska päiväkotipaikka jonka saivat olivat aivan liian kaukana, ei olis tullut mitään. Julkisilla ei voi kulkea eikä käydä ravintolassa syömässä, koska siitä ei tule mitään, lapset ei osaa käyttäytyä. Eikä osakaakaan, koska saavat aina tahtonsa lävitse, mitään ei kielletä eikä lapsia sovi komentaa. Oikeasti olen hävennyt joskus kesäisin, kun heidän kanssaan ollaan käyty jossain syömässä. En tiedä miten noilla reissuilla suoriutuvat. Siivousfanaatikko: imuroida joka päivä ja lakanat on vaihdettava vähintään kerran viikossa. Kesälomallakin mökillä pyykkikone pyörii pari kertaa päivässä. hermo on jatkuvasti kireällä ja välit on poikki milloin kenenkin sukulaisen kanssa.

Hänellä on aivan normaali työ, normaalit lapset  ja lapset harrastavat ihan tavallisesti, mutta ei koskaa ehdi mitään muuta kuin sitä elämisen suorittamista. Jos olis pienikin hetki, pitää keksiä siihen joku projekti, vaikka rappusten maalaus jos ei muuta ole. Ei kuulemma ole lukenut yhtäkään kirjaa yliopistosta päästyään, koska ei vaan ehdi.

Hahhaa, tunnen parikin tällaista ihmistä, joille koko elämä on pelkkää suorittamista ja elämän eri osa-alueet (lapset, talo, työ, lomat) projekteja siinä. Esim kesäloman aikana kierretään viisi (!) kansallispuistoa, ja kun isolla lainalla ostettu talo on vihdoin sisustettu ja remontoitu päätetään ostaa lisälainalla mökki saaresta (!). lapsia tehdään kahden sijasta kolme, koska se on tänä päivänä ainakin pääkaupunkiseudulla se statusjuttu, jolla osoitat kuuluvasi ylempään keskiluokkaan. Näillä kolmella lapsella on luonnollisesti jokaisella vähintään 2 harrastusta viikossa, jonne tarvitsevat aikuisen kuljettamaan. Lisäksi vanhemmat harrastavat itsenäisesti jotain tavoitteellista, paljon aikaa vievää ja fyysistä urheilua, kuten ultrajuoksua tai maantiepyöräilyä.

En sääli enkä ole kateellinen, mutta minun on tosi vaikeaa ymmärtää tuollaista elämäntapaa, missä juostaan ja suoritetaan koko ajan. Ja sen lomassa käytetään ulkopuolisen silmin kamalasti aikaa oman onnellisuutensa todisteluun esim. sosiaalisessa mediassa. Eikö vähempikin riittäisi? Ruuhkavuosia elän itsekin, mutta koetan olla armollinen itselleni ja perheelleni. Aina kiireeseen ei voi vaikuttaa, mutta monesti todellakin voi.

Vierailija kirjoitti:

Äh, miksi ihmiset eivät tajua :

*epäsopiva puoliso > stressiä, ylimääräistä työtä (kotitöitä ei osata jakaa)

* paljon lapsia > paljon työtä

* kallis asunto /talo > paljon työtä, stressiä

* hemmottelut lapset > paljon työtä, stressiä

*kallis elämäntapa > paljon työtä

*koira > lisää työtä

*laiskuus /huono koulutus > yl. huono työtilanne tai alhainen palkka >stressiä

*huonot ihmissuhdetaidot >ei läheisiä, kun tarvitsee apua (kaikki tarvitsevat!)

Jne. Pystyt itse vaikuttamaan jaksamiseen!

Aika hyvä yhteenveto. Minulla ei tosiaan ole mitään noista, ja elämäni on melkoisen helppoa ja mukavaa. -ap

Ei niitä kuolleita sukulaisia saa henkiin vaikka olis millaiset ihmissuhdetaidot...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työ on tosi raskasta, varsinkin päivystysvuorot sairaalassa. Siihen päälle ruoan hankinta ja laittaminen. Koululaisille pakko laittaa ruoka joka päivä. Työpäivinä ei muuta jaksa. Vapaapäivistä ainakin toinen menee siivotessa ja sitten on vielä iäkkäät, sairaat vanhemmat. Ei tässä muuta jaksa kohta 5 kymppinen perheen äiti :(

Tää siivoamisen määrä on yksi juttu jota en käsitä. Sulla menee siis yksi kokonainen päivä joka ikinen viikko siivotessa? Millaisessa kartanossa asutte tai miten perusteellisesti siivoat joka ikinen viikko? Tässäkin huushollissa on jo koululaisia. Mutta ilmeisesti heidän ei tarvitse osallistua siivoamiseen.

Mun mielestä meillä on aika siistiä ja puhdasta, 180 m2 omakotitalo eikä mulla nyt oikein perusteelliseen siivoukseen mene kuin kolme tuntia, eikä niin perusteellista tartte tehdä joka viikko. Lapst siivavat omat huoneensa ja viikoittain yläkerran kylppärin.

No ei siihen nyt ihan koko päivä mene, mutta välissä on kuitenkin tehtävä ruokaa ym. Menee mulla noin 4-5 tuntia, kun siivoan kunnolla. Siivous pääsee usein alkamaan vasta puolilta päivin, kun aamupäivän nukun pois vuorotyön aiheuttamaa unettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

 Veikkaan, että syynä on näiden henkilöiden lapsuus. Eli oma äiti on aina passannut heitä, eikä ole odottanut muuta kuin koulussakäyntiä. Sitten kun nämä muuttavat omilleen ja haluavat samanlaisen perheen ja arjen kuin omassa lapsuudessa, iskeekin päin naamaa se, ettei sitä voi toteuttaa telkkaria katsellen. Yhtäkkiä elämään kuuluukin koiran lenkitystä, ruuanlaittoa ja siivousta, kun aiemmin koira vain oli söpönä kaverina, ruoka tuli valmiina eteen ja kämppä siivoutui itsestään. Koska ei ole aiemmin joutunut tekemään mitään, ei myöskään tiedetä omia rajoja vaan haalitaan liikaa lapsia, lemmikkejä, harrastuksia, liian iso talo siivottavaksi. Sitten väsyttää koko ajan.

Niillä, jotka ovat lapsesta asti tottuneet tekemään kotitöitä ja olemaan kesätöissä, arki hoituu täysin kivuttomasti. He myös tietävät, mistä selviävät.

Olen ollut oikeissa töissä 9-vuotiaasta lähtien, elättänyt itseni 16-vuodesta ylöspäin, hommannut lapsuudessa omilla rahoillani vaatteet, hygieniatuotteet, meikit, kaikki. Ja silti koen arjen raskaaksi, koska lapsesta lähtien joka päivä on yhtä selviytymistä. Ei yhtä ainutta huoletonta ja helppoa vuotta elämässä, joka vuosi huoli siitä, kuka kuolee seuraavaksi, milloin tulee seuraava raha- tai terveyskatastrofi, milloin romahdan itse...että ei ole siitä kiinni, ettenkö olisi oppinut tekemään kaikkea itse jo ihan taaperosta lähtien.

T. lasun entinen asiakas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työ on tosi raskasta, varsinkin päivystysvuorot sairaalassa. Siihen päälle ruoan hankinta ja laittaminen. Koululaisille pakko laittaa ruoka joka päivä. Työpäivinä ei muuta jaksa. Vapaapäivistä ainakin toinen menee siivotessa ja sitten on vielä iäkkäät, sairaat vanhemmat. Ei tässä muuta jaksa kohta 5 kymppinen perheen äiti :(

Tää siivoamisen määrä on yksi juttu jota en käsitä. Sulla menee siis yksi kokonainen päivä joka ikinen viikko siivotessa? Millaisessa kartanossa asutte tai miten perusteellisesti siivoat joka ikinen viikko? Tässäkin huushollissa on jo koululaisia. Mutta ilmeisesti heidän ei tarvitse osallistua siivoamiseen.

Mun mielestä meillä on aika siistiä ja puhdasta, 180 m2 omakotitalo eikä mulla nyt oikein perusteelliseen siivoukseen mene kuin kolme tuntia, eikä niin perusteellista tartte tehdä joka viikko. Lapst siivavat omat huoneensa ja viikoittain yläkerran kylppärin.

No ei siihen nyt ihan koko päivä mene, mutta välissä on kuitenkin tehtävä ruokaa ym. Menee mulla noin 4-5 tuntia, kun siivoan kunnolla. Siivous pääsee usein alkamaan vasta puolilta päivin, kun aamupäivän nukun pois vuorotyön aiheuttamaa unettomuutta.

Minusta on helpompaa siivota puolisen tuntia päivittäin kuin useampi tunti kerran viikossa. -ap

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Toisessa paikassa tein jatkuvasti 10-15h päiviä ja joskus meni koko viikonloppukin töissä. Kertyneet tunnit maksettiin ylitöinä pois. Vapaapäiviä palautumiseen en saanut. Vaikka työ oli hektistä ja vaativaa, energia riitti hyvin muihinkin riennoihin. Hyvä ilmapiiri ja mukavat työkaverit toivat tasapainoa. Ennen kaikkea kiitos kuului loistavalle esimiehelle, joka paneutui JOHTAMAAN jokaista alaistaan. Hän selvitti, mikä motivoi alaistaan, mitä hän arvosti, kuunteli ja toteutti heidän toiveitaan parhaansa mukaan. Esimies osasi tarjota tukea silloin, kun tuen tarve tuli tarpeeseen ja tiesi myös milloin oli hyvä pysyä taustalla antaen alaisen tehdä oman osuutensa rauhassa.

Jouduin vaihtamaan työpaikkaa, kun pitkät työpäivät eivät sopineet enää kuvioihin. Nykyisessä työssäni teen 6h päiviä. Paperilla tehtävät näyttävät paljon vähemmän vastuullisilta, mutta organisaatio on uskomattoman huonosti johdettu, mikä tuntuu siltä kuin olisin tehnyt joka päivä 20h+, mm. esimiehellä homma hukassa, antaa jatkuvasti ristiriitaisia ohjeita, aikataulut pettävät jatkuvasti, asiakkaat raivona. Mähän olen tietysti se sieni, joka joutuu imemään jokaisen ruskean haisevan läjän, jota survotaan vauhdilla päin naamaa. On myös yllättävän raivostuttaa, kun kuulee omaa työtään koskevia suunnitelmia asiakkaan suusta (esim. eräs asiakas tiesi, että teen työt loppukuusta toisessa työpisteessä. Mulle esimies tapansa mukaan mainitsi siirrosta vasta edellisenä päivänä.) Olen henkisesti niin loppu tässä työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun työ on tosi raskasta, varsinkin päivystysvuorot sairaalassa. Siihen päälle ruoan hankinta ja laittaminen. Koululaisille pakko laittaa ruoka joka päivä. Työpäivinä ei muuta jaksa. Vapaapäivistä ainakin toinen menee siivotessa ja sitten on vielä iäkkäät, sairaat vanhemmat. Ei tässä muuta jaksa kohta 5 kymppinen perheen äiti :(

Tää siivoamisen määrä on yksi juttu jota en käsitä. Sulla menee siis yksi kokonainen päivä joka ikinen viikko siivotessa? Millaisessa kartanossa asutte tai miten perusteellisesti siivoat joka ikinen viikko? Tässäkin huushollissa on jo koululaisia. Mutta ilmeisesti heidän ei tarvitse osallistua siivoamiseen.

Mun mielestä meillä on aika siistiä ja puhdasta, 180 m2 omakotitalo eikä mulla nyt oikein perusteelliseen siivoukseen mene kuin kolme tuntia, eikä niin perusteellista tartte tehdä joka viikko. Lapst siivavat omat huoneensa ja viikoittain yläkerran kylppärin.

No ei siihen nyt ihan koko päivä mene, mutta välissä on kuitenkin tehtävä ruokaa ym. Menee mulla noin 4-5 tuntia, kun siivoan kunnolla. Siivous pääsee usein alkamaan vasta puolilta päivin, kun aamupäivän nukun pois vuorotyön aiheuttamaa unettomuutta.

Minusta on helpompaa siivota puolisen tuntia päivittäin kuin useampi tunti kerran viikossa. -ap

Luuletko ettei lapsiperheessä siivottaisi iltaisin puolta tuntia... Se ei vain riitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Havaintojeni mukaan tällaista ei vain kestä loputtomiin. Tulee ero, terveys pettää, melenterveys romahtaa, uupuu. Minusta ihmiset leikittelevät omalla jaksamisellaan aivan liikaa. Elämä on kuitenkin eimmäkseen arkea, ja jos arki ei ole mukavaa, ei elämäkään ole mukavaa. -ap

Uupumiseni syyt: 1 lapsista erityislapsi (lapsia 3), ei yhtäkään rauhallista hetkeä päivässä. Vuorotyö, puolison kanssa ei yhteistä aikaa. Ei tukiverkkoja, ei ikinä lapsille hoitajaa. Entisaikoihin verrattuna syitä voisi olla esim. Ennen ei kuskattu lapsia harrastuksiin, ei shoppailut , suoritettu kuntoilua, meikattu jne aikaavievää kauneudenhoitoa, isovanhemmat hoitivat lapsia enemmän, lapset saattoivat olla koko kesän mummolassa.. näitä tuli yhtäkkiä mieleen.

Mulla on kaksi lasta ja kolmas tulossa, vaativa asiantuntijatyö, harrastan ja koen elämäni olevan helppoa ja mukavaa. (Mä olen siis halunnut lapsia ja se on ollut mulle oikea valinta joten en osaa miettiä millä tavalla lapseton elämä olisi helppoa tai vaikeaa.) Mutta monen perheellisen kaverin elämä kyllä vaikuttaa tosi rankalta. Mä koen että mun elämän helppous johtuu mm seuraavista:

-lapsilla iso ikäero

-vaativa työ, mutta vapaat työajat

-lapset kotona 3-vuotiaiksi (en jaksa aikatauluja pienten kanssa)

-lyhyt työmatka (asutaan helsingin keskustan vieressä, toki tilanne voi muuttua mutta ainakin todennäköisesti työmatkat pysyvät lyhyinä)

-Sovin todella vähän menoja lasten kanssa. Omia menoja meillä on sitten miehen kanssa molemmilla sen verran kuin hyvältä tuntuu. Molemmilla paljon omaa aikaa.

-mies hoitaa lapsia ja kotia yhtä paljon kuin minä

-en tee mitään naisille kuulemma kasautuvaa metatyötä. En ole vaan koskaan ryhtynyt siihen ja mies on tajunnut hoitaa asioita itse

-liikun paljon

MUTTA siis, katson että lähes kaikki noista asioista ovat hyvää tuuria, paitsi lasten ikäero, pitkä kotihoito ja asuinpaikan valinta ovat omia valintojamme jotka ovat todella tehneet elämän helpoksi. Mutta todella moni ei voi olla unelmatyössään, tai asua missä haluaa, tai saa terveitä lapsia, tai pariudu osallistuvan miehen kanssa jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia valintoja tietysti suurin osa, mutta silti sellaisia, mistä en luopua haluaisi tai vaihtaisi elämääni muuhun. Mutta itseäni väsyttää jatkuva kiire ja se että vaikka mitä tekee niin aina tuntuu joku asia jäävän tekemättä. Kiirettä töissä aiheuttaa se, että minulla on töistä kiire aina lasten harrastuksiin (työajan lisäksi käytännössä siis menisi monta tuntia työpaikalla suunnitteluun ja valmisteluun ja ne tehtävä sitten vähän turhan kiireellä). Töiden jälkeen:

-neljä lasta ja neljän lapsen harrastukset, joista useampi tarvitsee kuskausta/talkoita/harrastuksiin liittyviä työtehtäviä/välineiden hankkimista/huoltamista jne jne

-lasten koulu, lähinnä siis kokeisiin kuulustelu, läksyissä auttaminen

-kotityöt, joka päivä tehtävä ruoka (vaikka on kiertävä ruokalista ja tarkkaan suunniteltu kaikki, niin SILTI se ruoka on taiottava jossain välissä), pyykkiä tulee paljon kun on monta ihmistä jne

-omat harrastukset aiheuttavat kiirettä myös joskus

-lasten muut menot:kampaajat, hammaslääkärit (kahdella raudat), neuvolat/lääkärit jne

-parisuhteelle ei ole kovin paljon aikaa

Eniten kuitenkin stressaa se, että tietyssä paikassa olisi oltava tiettyyn aikaan ja ei meinaa ehtiä.

Tuossa on monta kohtaa, joista itse tinkisin (lue: jotka järkeistäisin):

- tolkku lasten harrastuksiin. Jos noin monta lasta, niin max. 1 harrastus per viikko/lapsi, johon tarvitsee aikuisen kuljetusta. Muutoin harrastukset kodin läheltä niin että lapsi voi itse kulkea niihin jos harkkoja useampi kerta viikossa. Mihinkään mokkapalojen leivontatalkoisiin ja myyjäisiin (jotka ovat kaiken lisäksi yleensä viikonloppuisin) en suostu. Oma aika/perheen yhteinen aika on liian arvokasta.

-en ole koskaan ymmärtänyt säännöllistä koululaisten läksyjen kuulustelua tai niissä auttamista. Toki ajoittain voi auttaa jos lapsi tarvitsee tukea, mutta koulu ja opettaja ovat pääsääntöisesti lapsen opettamista varten, eivät vanhemmat.

-einekset on päästetty pannasta jo ajat sitten. En näe mitään syytä siihen, että kahden työssäkäyvän perheessä jonkun täytyy vielä joka päivä käyttää aikaa ruoanlaittoon, suunnitteluun ja jälkien korjaukseen. Eihän teillä ole ketään kotonakaan jos lasten harrastukset vie noin paljon aikaa viikosta.

-siivooja kerran viikossa ja ruokaostokset netissä kotiinkuljetettuna kerran viikossa.

-yksi päivä viikossa oltava vapaa kaikesta suorittamisesta, tapaamisista, tehtävistä (ainakin minulle, muut perheenjäsenet juoskoot jos haluavat) ym.

-puolisostasi et sano mitään, mutta kun sellainen oletettavasti on, niin kunnollinen, selkeä työnjako vaikka seinäkalenteriin auttaa kummasti. Meillä vaimo esim. hoitaa lasten harrastuskuljetukset pääsääntöisesti ja minä puolestani neuvolat, kampaajat ja synttärilahjat kavereille. Auttaa paljon.

Ei kaikilla ole kodin lähellä harrastuksia. Tai turvallisen matkan päässä.

Koulunkäynti on nykyöän erilaista. Vanhempien on pakko osallistua.

Lapset syö eineksiä koulussa/päivähoidossa. Ei kaikki ruoka voi olla einestä.

Vierailija kirjoitti:

Uupumiseni syyt: 1 lapsista erityislapsi (lapsia 3), ei yhtäkään rauhallista hetkeä päivässä. Vuorotyö, puolison kanssa ei yhteistä aikaa. Ei tukiverkkoja, ei ikinä lapsille hoitajaa. Entisaikoihin verrattuna syitä voisi olla esim. Ennen ei kuskattu lapsia harrastuksiin, ei shoppailut , suoritettu kuntoilua, meikattu jne aikaavievää kauneudenhoitoa, isovanhemmat hoitivat lapsia enemmän, lapset saattoivat olla koko kesän mummolassa.. näitä tuli yhtäkkiä mieleen.

Jatkaisin tuota listaasi siitä, miten ennenvanhaan oli erilaista: Ei ollut puolivalmisteita, tiskikonetta, pyykkikonetta, kertakäyttövaippoja.  Vesi ei myöskään tullut hanasta, ei kuuma eikä kylmä.  Lämpö tuli hellasta ja uunista, joihin oli ihan itse viritettävä tulet ja hankittava puut.  Lapsia ei tarvinnut viedä harrastuksiin, kun ei ollut rahaa, eikä senpuoleen autoakaan ollut, millä olisi ne vienyt, joten piti ihan itse keksiä heille viihdykettä.  Eikä ne muummot hoitaneet lapsia, vaan äidit hoitivat niitä mummoja. Että silleen se oli aika löysää näihin nykyajan ruuhkavuosiin verrattuna...

Omia valintoja, en valita. Onnellinenkin olen.

Mutta siis, miksi välillä tuntuu, että arki on hapokasta:

-Monikulttuurinen elama. Olemme asuneet neljassa paikassa parissa maanosassa. Isoja kulttuurishokkeja.

-4 lasta kuuden vuoden sisalla. Ei tukiverkkoja. Rankat raskaudet monen kuukauden oksentelusavotalla.

-Kaikki lapset herailleet montakin kertaa yossa yli 3-vuotiaaksi asti.

-Miehella ollut sairauskohtaus, josta ei kai koskaan tule toipumaan entiselleen. Silti paahtaa vaativassa kokopaivatyossa.

-Viime aikoina ollut paljon draamaa anopin kanssa. Tama yksi raskaimmista asioista avioliitossani. Anoppi on aika dominantti ja mm. valittanut, etta rikoin hanen perheensa. Menetti poikansa mulle, nyyh.

-Elama pyorii miehen tyon ehdoilla. Mulla ei ole aikaa omille harrastuksille. Iso juttu on jo puolen tunnin kavelylenkille paaseminen pari kertaa viikossa. Muuten olen lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumiseni syyt: 1 lapsista erityislapsi (lapsia 3), ei yhtäkään rauhallista hetkeä päivässä. Vuorotyö, puolison kanssa ei yhteistä aikaa. Ei tukiverkkoja, ei ikinä lapsille hoitajaa. Entisaikoihin verrattuna syitä voisi olla esim. Ennen ei kuskattu lapsia harrastuksiin, ei shoppailut , suoritettu kuntoilua, meikattu jne aikaavievää kauneudenhoitoa, isovanhemmat hoitivat lapsia enemmän, lapset saattoivat olla koko kesän mummolassa.. näitä tuli yhtäkkiä mieleen.

Jatkaisin tuota listaasi siitä, miten ennenvanhaan oli erilaista: Ei ollut puolivalmisteita, tiskikonetta, pyykkikonetta, kertakäyttövaippoja.  Vesi ei myöskään tullut hanasta, ei kuuma eikä kylmä.  Lämpö tuli hellasta ja uunista, joihin oli ihan itse viritettävä tulet ja hankittava puut.  Lapsia ei tarvinnut viedä harrastuksiin, kun ei ollut rahaa, eikä senpuoleen autoakaan ollut, millä olisi ne vienyt, joten piti ihan itse keksiä heille viihdykettä.  Eikä ne muummot hoitaneet lapsia, vaan äidit hoitivat niitä mummoja. Että silleen se oli aika löysää näihin nykyajan ruuhkavuosiin verrattuna...

Nainen voi nykyisin myös estää lapsiluvun kasvamisen, mikä ei ole aina ollut itsestäänselvyys. -ap