Lue keskustelun säännöt.
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?
21.12.2016 |
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?
Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?
Kommentit (430)
Jos kumppani vonkaisi seksiä vaikka minua ei huvita, menisi koko äijä vaihtoon. Ihan siitä syystä, että ei selkeästi kunnioita ollenkaan jos olisi valmis panemaan vaikka mua ei huvita. Kuvottavaa tuollainen käytös. Ehdottaa saa, samoin yrittää lämmitellä hitaasti, vongata/kinuta/painostaa ei.
Vonkaaminen vie seksihalut varmuudella. Se tekee seksistä stressaavan velvollisuuden - sellaisen, joka pitäisi vain hoitaa pois alta jotta toinen pysyisi tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kauheeta. Yhdessä seksistä nauttiminen. Kyllä ällöttää oikein koko ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Minusta seksi on aika yksinkertaisesti parisuhteen mittari. Mitä on seurustelu, missä ei ole seksiä? Minusta se on kaveruutta.
Oisko se pieni käsihoito vaikka pari kertaa viikossa niin kauhea operaatio? Vastineeksi sitten vaikka niska-hartiahierontaa. Meillä on haluttomuusongelmia myöskin, ja olisin varsin tyytyväinen jos saisin edes käsin hyväilyä silloin tällöin. En itsekään haluaisi missää nimessä harrastaa yhdyntää haluttoman naisen kanssa, ei siitä saa mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Minusta seksi on aika yksinkertaisesti parisuhteen mittari. Mitä on seurustelu, missä ei ole seksiä? Minusta se on kaveruutta.
Kumppanuutta, arjen jakamista, luottamusta, vastuun ottoa yhteisistä asioista, ehkä vanhemmuuden jakamista. On siinä paljonkin eroa ystävyyssuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?
Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Minusta seksi on aika yksinkertaisesti parisuhteen mittari. Mitä on seurustelu, missä ei ole seksiä? Minusta se on kaveruutta.
Kumppanuutta, arjen jakamista, luottamusta, vastuun ottoa yhteisistä asioista, ehkä vanhemmuuden jakamista. On siinä paljonkin eroa ystävyyssuhteeseen.
Elämän- tai kasvatuuskumppanuus on sekin eri asia kuin parisuhde ainakin minun mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ennenkin sanonut, mutta haluttomuus on aina parisuhteessa yhteinen ongelma. Siitä pitää puhua ja keskustella eikä koskaan lakaista maton alle.
Itse menin melko nuorena naimisiin mieheni kanssa. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki haluni lähtivät. Olin kuitenkin sitä mieltä tuolloin, että toiselle on annettava seksiä vaikka itseä ei huvittaisi. Se oli todella tuhoisaa ja tappoi kaikki positiiviset ajatukset seksistä. Sitä jatkui ehkä puoli vuotta, kunnes sovittiin miehen kanssa, ettei tässä ole mitään järkeä eikä koskaan saa näytellä miellyttääkseen toista.
Onneksi olemme kasvaneet ihmisinä noista ajoista. Meille tärkeintä parisuhteessa on toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, oman tilan antaminen sekä pyrkimys ymmärtää toisen tunteita ja ajatuksia. Ne on minusta meidän seksielämän peruspilarit. Vaikka toisinaan minua edelleen vaivaa haluttomuus, mies ei koskaan, ei ikinä painosta seksiin. Hän saattaa sanoa, että hänestä tuntuu pahalta kun seksiä ei ole ollut ja mitä me voitaisiin sille yhdessä tehdä. Se on tosi ihanaa, kun koskaan ei tule tunnetta, että on pakko harrastaa seksiä tai että jäisin yksin haluttomuuteni kanssa. Minulla on tapana esimerkiksi stressissä käpertyä itseeni enkä voi kuvitellakaan harrastavani silloin seksiä. Mieheni ymmärtää tämän, pyrkii vähentämään stressiäni tai vain odottaa, että stressi menisi ohi.
On ollut vapauttavaa, ettei parisuhteemme pyöri seksin ympärillä vaan ihan oikeasti tärkeää on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toisen olevan onnellinen. Läheisyyttä on myös aina ollut paljon huolimatta siitä, onko seksiä ollut vai ei. Koen tämän olleen omalle haluttomuudelleni tosi tärkeää.
Kerro vielä, että miten sinä ymmärrät häntä? Hän ymmärtää sinua eikä ikinä painosta seksiin. Miten sinä vastavuoroisesti ymmärrät häntä?
Kun mietitte mitä voisi yhdessä tehdä, mihin te päädytte, mitä te sitten teette yhdessä?
Koittakaa nyt tajuta että jos parisuhteessa ei ole seksiä, ollaan vaan kämppiksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku haluttomuutta vieroksuva tulla perustelemaan, miksi se seksi on parisuhteessa ehdoton pakko, jota täytyy aina olla?
Voisiko joku normaalia, huom. normaalia seksuaalisuutta vieroksuva haluton perustella, miksi hänestä on ehdoton pakko päästä yksin ja kumppaniaan kuulematta sanelemaan, miten ja kuinka usein hänen kumppaninsa saa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka kuitenkin on ihmisoikeus? Tämä siis tilanteessa, jossa seksittömyys on jatkunut vuosia ja on yhteisiä lapsia. Niin, voisiko?
Jotenkin arvasin, ettei voisi perustella, ei näköjään ole perusteluja. Hiljaista on haluttomien ketjussa kuin huopatossutehtaalla.
Minun kumppanini saavat milloin tahansa toteuttaa seksuaalisuuttaan sooloseksillä, silloin kuin minua ei haluta.
Ja minun haluttomuusjaksoni ovat olleet max. viikon tai parin pituisia. Liittyvät yleensä stressiin ja/tai kuukautiskiertoon.
Silti miehet ovat aina vonkaamassa ja pilaamassa suhteen tuolla painostamisellaan myös tämän haluttoman kauden aikana.
Jos seksittömyys ja haluttomuus jatkuisi vuosia eikä parannusta näkyisi, niin tietenkin päästäisin kumppanin irti. Parempi lopettaa parisuhde kuin se, että toinen kokee elämänlaatunsa paskaksi. Harmi, jos tilanteessa olisi jo lapsiakin, mutta en silti näe järkeä jatkaa parisuhdetta, jossa toinen tuntee ihmisoikeuksiaan rajoitettavan (=seksiä ei ole haluavalle) tai toinen päätyy tekemään jotain, joka on jopa äärimmäisen haitallista itselle (=pakottaa itsensä harrastamaan seksiä, vaikkei vähempää tekisi mieli).
Tottakai saa olla haluton. Ei muakaan viimeviikolla haluttanut mutta nyt tekee mieli todella paljon!
Kyse onkin siitä miten kauan se haluttomuus kestää - onko vain satunnaista "väsymystä", "kiirettä", "flunssaa" tms vai onko kyseessä jatkuva ilmiö.
Kuka tahansa ymmärtää ja hyväksyy sen että voi mennä pari viikkoa tai kuukausi vähän rauhallisemmin em syistä mutta jos venyy kuukausiin ja vuosiin ilman näkyvää syytä - sitä en itse hyväksy enkä ymmärrä. Mulla ja mun miehellä on parisuhde ei kämppissuhde.
Se että meillä rakastellaan viikoittain (vähintään!) ei todellakaan saa mua tuntemaan itseäni "mälliämpäriksi" mitä joku mainitsi. Siis hetkinen - mun suuri rakkauteni haluaa rakastella mun kanssani ja mä kutsuisin häntä pussien tyhjentäjäksi, naista reikänä pitäväksi itsekkääksi vonkaavaksi lääppijäksi??
En vaan ymmärrä teidän ajatusmaailmaa. Mulle ainakin oman rakkaan kosketus - oli se sitten neutraali halaus vaikka ruokaa laittaessa tai lievästi vihjaileva sipaisu pakaroista kun tulen suihkusta - on aina yhtä ihana. Hän haluaa ja rakastaa minua vielä näin yli 20v jälkeenkin! Ehkä mulla vain on tavallista ihanampi mies ja miehelläni tavallista halukkaampi ja virittyneempi vaimo.... Onneksi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt tajuta että jos parisuhteessa ei ole seksiä, ollaan vaan kämppiksiä!
Se on sinun mielipiteesi. Ei universaali totuus
t. jo vuosia parisuhteessa ollut aseksuaali, joka EI ole avopuolisonsa kanssa vain kämppis, vaikkei seksiä olekaan.
Voi kun pihtarit tietäisitte:)
Helsinkiläinen erittäin kunnollinen ja perhettään rakastava mies jonka vaimo haluaa n kerran vuodessa pimeässä peiton alla lähärissä (ei tod suuseksiä, yök!!). Vaimo luulee että mies on erittäin tyytyväinen kämppiselämäänsä jota on jatkunut ainakin 15 vuotta eli kuopuksen syntymästä saakka. Todellisuudessa miehellä on ollut sivusuhde jo 6v.
Ei pidä luottaa siihen että mies tyytyy kämppiksen osaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa olla haluton. Ei muakaan viimeviikolla haluttanut mutta nyt tekee mieli todella paljon!
Kyse onkin siitä miten kauan se haluttomuus kestää - onko vain satunnaista "väsymystä", "kiirettä", "flunssaa" tms vai onko kyseessä jatkuva ilmiö.
Kuka tahansa ymmärtää ja hyväksyy sen että voi mennä pari viikkoa tai kuukausi vähän rauhallisemmin em syistä mutta jos venyy kuukausiin ja vuosiin ilman näkyvää syytä - sitä en itse hyväksy enkä ymmärrä. Mulla ja mun miehellä on parisuhde ei kämppissuhde.
Se että meillä rakastellaan viikoittain (vähintään!) ei todellakaan saa mua tuntemaan itseäni "mälliämpäriksi" mitä joku mainitsi. Siis hetkinen - mun suuri rakkauteni haluaa rakastella mun kanssani ja mä kutsuisin häntä pussien tyhjentäjäksi, naista reikänä pitäväksi itsekkääksi vonkaavaksi lääppijäksi??
En vaan ymmärrä teidän ajatusmaailmaa. Mulle ainakin oman rakkaan kosketus - oli se sitten neutraali halaus vaikka ruokaa laittaessa tai lievästi vihjaileva sipaisu pakaroista kun tulen suihkusta - on aina yhtä ihana. Hän haluaa ja rakastaa minua vielä näin yli 20v jälkeenkin! Ehkä mulla vain on tavallista ihanampi mies ja miehelläni tavallista halukkaampi ja virittyneempi vaimo.... Onneksi!!
Mutta kun nykyään tuntuu olevan ongelma, jos haluttomuutta kestää edes viikonkin. Tai pari päivääkin äärimmäisessä tapauksessa. Pitäisi aina olla valmis seksiin halusi sitä tai ei.
Tuo rakkaan koskettelu on ihanaa, niin kauan kuin siihen ei liity painostusta seksiin. Tilanteessa, jossa seksuaalisempi/haluavampi osapuoli kuitenkin jatkuvasti painostaa haluttomampaa seksiin, tuohon kosketteluun tulee helposti negatiivinen sävy, joka siihen ei kuuluisi. Haluton alkaa helposti miettimään jokaisesta kosketuksesta "yrittääkö se taas painostaa mua, vastahan eilen annoin, vaikken halunnut". Varsinkin, jos tuo koskettelu ei jää kosketteluksi, vaan sen kanssa tulee aina vihjailua seksistä.
Kenenkään ei kuuluisi tuntea itseään parisuhteessa "mälliämpäriksi", mutta se haluttoman pakottaminen seksiin saa tämän olon tuntumaan tuolta. Tilanne on täysin eri, kun seksiä harrastetaan, kuten parisuhteessa kuuluukin: molempien halun ja nautinnon vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pihtarit tietäisitte:)
Helsinkiläinen erittäin kunnollinen ja perhettään rakastava mies jonka vaimo haluaa n kerran vuodessa pimeässä peiton alla lähärissä (ei tod suuseksiä, yök!!). Vaimo luulee että mies on erittäin tyytyväinen kämppiselämäänsä jota on jatkunut ainakin 15 vuotta eli kuopuksen syntymästä saakka. Todellisuudessa miehellä on ollut sivusuhde jo 6v.
Ei pidä luottaa siihen että mies tyytyy kämppiksen osaansa.
Miksi ihmeessä pysyt tuossa suhteessa? Lähde menemään. Vaimosikin ansaitsee parempaa ja sinä olet ilmeisesti löytänyt jo jotain parempaa.
Miksi seksi parisuhteessa ole tärkeä asia, mut sit kun puoliso käy vieraissa, niin se nouseekin syyksi erota?
Vierailija kirjoitti:
Miksi seksi parisuhteessa ole tärkeä asia, mut sit kun puoliso käy vieraissa, niin se nouseekin syyksi erota?
Jos puoliso käy vieraissa kertomatta siitä minulle, niin kyseessä on luottamuksen menetys. Mielestäni parisuhteen tärkein perusta on tuo luottamus eli en pystyisi jatkamaan suhdetta tuon jälkeen.
Tuollainen asia pitäisi aina sopia avoimesti puolison kanssa, jos sen kokee välttämättömäksi. Tämä voi sitten myös päättää haluaako olla avoimessa suhteessa vai ei.
Ihan samoin kuin haluavampi osapuoli saa päättää pysyykö suhteessa haluttoman kanssa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun pihtarit tietäisitte:)
Helsinkiläinen erittäin kunnollinen ja perhettään rakastava mies jonka vaimo haluaa n kerran vuodessa pimeässä peiton alla lähärissä (ei tod suuseksiä, yök!!). Vaimo luulee että mies on erittäin tyytyväinen kämppiselämäänsä jota on jatkunut ainakin 15 vuotta eli kuopuksen syntymästä saakka. Todellisuudessa miehellä on ollut sivusuhde jo 6v.
Ei pidä luottaa siihen että mies tyytyy kämppiksen osaansa.
Sit täällä vakuutellaan, et miehen tulee odotta se ensimmäinen vuosi lapsen syntymästä, kun naisella palaa halut seksiin. Joo, odotellaan. :D
Lyhyet haluttomuudet pitää ymmärtää, niitä tulee lähes jokaiselle. Jopa parin kuukauden haluttomuutta voi esiintyä, jos elämäntilanne on vaikka stressaava tai kiireinen, on surua tms. Jokainen ihminen, mies tai nainen, selviää ilman henkisiä vammoja siitä jos pariin kuukauteen ei saa seksiä, etenkin jos suhteessa muuten huomioidaan toista ja osoitetaan rakkautta.
Jos haluttomuutta kestää kuitenkin pitempään, tulee yhdessä neuvotella miten toimitaan. Yhtä vähän kuin kenelläkään on oikeutta painostaa seksiin, on kenelläkään oikeutta vaatia seksittömyyttä. Ihan oikeasti jos parisuhteissa tujotettaisiin muutakin kuin omaa napaa, näitä ongelmia ei olisi. Jos molemmat haluaisivat vain toistensa parasta ja laittaisivat toisen onnen omansa edelle, tuo toisen huomioon ottaminen ja toisen tunteiden ja toiveiden kunnioittaminen tulisi itsestään molemmille. Ikävä kyllä harvoissa suhteissa molemmat haluavat ajatella ensin toista, ja sitten itseä. Tällöin syntyy epätasapaino jossa toinen vain vaatii ja toinen antaa. Tai sitten molemmat ajattelevat vain itseään, joka tietenkin luo tasapainon, mutta hyvin negatiivisen sellaisen.
Hyväksyisivätköhän nämä haluttomat sen, että heidän kumppanillaan on kuukausien tai vuosien jaksoja, joiden aikana näitä ei ollenkaan huvita vastata heidän tarpeisiinsa esimerkiksi läheisyyden tai keskusteluyhteyden osalta? Jotenkin tuntuu, että sellainen ei kävisi.