Tahtomattani perheetön ja lapseton. Kertokaa minulle, mitä hyviä puolia tässä tilanteessa on

Jos olet työelämässä niin sulla säästyy valtavasti resursseja muuhun käyttöön, sekä rahaa että aikaa. Mieti, miten haluaisit sen kaiken käyttää ja pyri sitä kohti. 

Sinähän olet onnellisimmassa mahdollisessa tilassa, ainakin mikäli uskomme naisia  yleensä ja feministejä erikseen. Ja miksi emme uskoisi?

Sinulla ei ole riesana miestä ja lapsia, jotka ehdottomasti pilaavat elämäsi. Mies altistaa sinut patriarkaatin tuhoisalle vaikutukselle, kuorsaukselle, kadonneille vanukkaille sekä naiselle luonnottomalle seksuaalisuudelle. Lapset taas vievät vapaa-aikasi ja rahasi ja tuhoavat urasi.

Jostain syystä on kuitenkin olemassa selvä piikki yli nelikymppisten menestyneiden, miehettömien ja lapsettomien naisten itsemurhissa. 

Syytä on hankala spekuloida, koska näiden naisten tilanne on ehdottomasti ollut paras mahdollinen, mutta jotenkin tämä on patriarkaatin haitallisen stereotypian ja vaatimusten vaikutusta, tietenkin.

Että valitus pois, naama näkkärille ja vähän feminismiä kehiin!

Itse pelkään yksinäistä vanhuutta. Vaikka ei sekään toki ole tae, että lapset kävisivät katsomassa, vaikka heitä olisikin

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkään yksinäistä vanhuutta. Vaikka ei sekään toki ole tae, että lapset kävisivät katsomassa, vaikka heitä olisikin

Älä suotta huoli, maahanmuuttajat tulevat huolehtimaan sinusta vanhana.

Itseäni auttaa etsiä inspiroivia naisia, jotka ovat onnellisia ilman perhettä ja yrittää tavoitella edes samaa asennetta, vaikka en vastaavaa uraa saisikaan rakennettua

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet onnellisimmassa mahdollisessa tilassa, ainakin mikäli uskomme naisia  yleensä ja feministejä erikseen. Ja miksi emme uskoisi?

Sinulla ei ole riesana miestä ja lapsia, jotka ehdottomasti pilaavat elämäsi. Mies altistaa sinut patriarkaatin tuhoisalle vaikutukselle, kuorsaukselle, kadonneille vanukkaille sekä naiselle luonnottomalle seksuaalisuudelle. Lapset taas vievät vapaa-aikasi ja rahasi ja tuhoavat urasi.

Jostain syystä on kuitenkin olemassa selvä piikki yli nelikymppisten menestyneiden, miehettömien ja lapsettomien naisten itsemurhissa. 

Syytä on hankala spekuloida, koska näiden naisten tilanne on ehdottomasti ollut paras mahdollinen, mutta jotenkin tämä on patriarkaatin haitallisen stereotypian ja vaatimusten vaikutusta, tietenkin.

Että valitus pois, naama näkkärille ja vähän feminismiä kehiin!

Miksi olet niin onneton ja katkera että sun pitää tulla tällaisenkin aloituksen alle vaan oksentamaan pahaa oloasi? Eikö äitisi rakastanut, vai mikä on? 

Jahas, sitä saa miettiiä tänään kun on 12.10. se on Toinen Hääpäivä, 

Ikämme puolesta saan myös Ajatella , samaa emme ole kun yli 50 ja yli 60.

Pari.

Vierailija kirjoitti:

Itse pelkään yksinäistä vanhuutta. Vaikka ei sekään toki ole tae, että lapset kävisivät katsomassa, vaikka heitä olisikin

Laitokset ovat täynnä lohduttoman yksinäisiä vanhuksia, joilla on pari-kolme lasta. 

Hanki lemmikkejä. Itse hankkisin jos olisi töitä ja rahaa. Ja uuden Pleikkarin.

Miehen saatat hyvinkin vielä löytää vaikka omia lapsia et kerkeisi saamaan. Miehen mukana voi tulla ihan kivat lapset. Sä pääset tavoittelemaan parempia miehiä joilla on jo lapsia kun sulla ei ole lapsia. Kun nämä miehet mielummin tapailevat lapsettomia naisia kuin lapsia hankkineita koska elämä on näin helpompaa. Sulla ns vipuvetoa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet työelämässä niin sulla säästyy valtavasti resursseja muuhun käyttöön, sekä rahaa että aikaa. Mieti, miten haluaisit sen kaiken käyttää ja pyri sitä kohti. 

Olen eri mieltä. Jos on kaksi työssäkäyvää taloudessa, niin pärjää paljon paremmin kuin yksin asuva, joka ei voi jakaa mitään kuluja. Vaikka olisi lapsiakin, niin kahden vakavaraisen vanhemman muodostama perhe lienee silti vähintään yhtä vakaa kuin yksin asuvan talous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet onnellisimmassa mahdollisessa tilassa, ainakin mikäli uskomme naisia  yleensä ja feministejä erikseen. Ja miksi emme uskoisi?

Sinulla ei ole riesana miestä ja lapsia, jotka ehdottomasti pilaavat elämäsi. Mies altistaa sinut patriarkaatin tuhoisalle vaikutukselle, kuorsaukselle, kadonneille vanukkaille sekä naiselle luonnottomalle seksuaalisuudelle. Lapset taas vievät vapaa-aikasi ja rahasi ja tuhoavat urasi.

Jostain syystä on kuitenkin olemassa selvä piikki yli nelikymppisten menestyneiden, miehettömien ja lapsettomien naisten itsemurhissa. 

Syytä on hankala spekuloida, koska näiden naisten tilanne on ehdottomasti ollut paras mahdollinen, mutta jotenkin tämä on patriarkaatin haitallisen stereotypian ja vaatimusten vaikutusta, tietenkin.

Että valitus pois, naama näkkärille ja vähän feminismiä kehiin!

Miksi olet niin onneton ja katkera että sun pitää tulla tällaisenkin aloituksen alle vaan oksentamaan pahaa oloasi? Eikö äitisi rakastanut, vai mikä on? 

Kaikki edellä mainittu on täysin naisten sanomaa, viimeistä riviä lukuunottamatta. Mutta sehän on ainoastaan ystävällinen kehotus olemaan feminismissään vahva.

Joten mikä meni tekstissäni pieleen? Osaatko kertoa?

Luin juuri jutun kaltaisestasi naisesta, joka iloitsi siitä, että sai perheen kun löysi kumppanin, jolla lapsia - ja nyt jo lapsenlapsiakin. Voit vielä löytää eronneen tai leski-isän ja pääset osaksi perhe-elämää.

Elämässä ei ole lähtökohtaisesti merkitystä. Ihminen itse keksii kaikki merkitykset tai on keksimättä. Monelle lapselliselle ne lapset on vähän sellainen henkinen tutti. Niiden avulla voi itselleen toistella, että elämäni on valtavan merkityksellistä, vaikka onnellisuustutkimukset osoittavat, että varsinkin pikkulapsiaikana ja varsinkin erityislasten kanssa vaikutus koettuun mielekkyyteen on pikemminkin negatiivinen. Ja mitään takeita ei ole, että siitä lapsesta on turvaa ja iloa vanhuudessa. Se lapsi voi olla vammainen, siitä voi tulla nisti, se voi kuolla tai muuttaa aikuisena pysyvästi Australiaan. Kannattaa huolehtia siitä että tekee täällä ylipäätään itselle mieluisia, asioita ja hoitaa ihmissuhteitaan. Siis ihan ystävyyssuhteita esimerkiksi. 

Sinulla on vapaus tehdä mitä haluat kysymättä keneltäkään lupaa. Tee sitä mikä kiinnostaa: harrasta, matkustele, ota lemmikkieläimiä, tee vapaaehtoistyötä, kirjoita kirja... Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet työelämässä niin sulla säästyy valtavasti resursseja muuhun käyttöön, sekä rahaa että aikaa. Mieti, miten haluaisit sen kaiken käyttää ja pyri sitä kohti. 

Olen eri mieltä. Jos on kaksi työssäkäyvää taloudessa, niin pärjää paljon paremmin kuin yksin asuva, joka ei voi jakaa mitään kuluja. Vaikka olisi lapsiakin, niin kahden vakavaraisen vanhemman muodostama perhe lienee silti vähintään yhtä vakaa kuin yksin asuvan talous.

Mulla oli kaikista paras taloudellinen tilanne lapsettomana sinkkuna. Syynä erityisesti se että pystyin elämään taloudellisesti järkevää minimalistin elämää ja sijoitin aktiivisesti. Miehen myötä on tullut kaikenlaista ylimääräistä kustannusta, koska miehet ovat yleensä aika leväperäistä rahankäyttäjiä ja haluavat talouteen tietyt keskiluokan statusasiat, joihin he Suomessa kuitenkin olettavat myös vaimon osallistuvan. Lasten myötä budjetti vasta räjähtäisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri jutun kaltaisestasi naisesta, joka iloitsi siitä, että sai perheen kun löysi kumppanin, jolla lapsia - ja nyt jo lapsenlapsiakin. Voit vielä löytää eronneen tai leski-isän ja pääset osaksi perhe-elämää.

Olisi painajainen mulle toisen kakarat riesana.