Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?
21.12.2016 |
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?
Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.
Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.
En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.
Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.
Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.
Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.
No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.
Lihavoimani lauseessa puhuttiin lähelle päästämisestä, ei yhdynnästä. Olen itsekin introvertti, joten tiedän kyllä ahdistuksen lähellä olemisesta, mutta ei sentään puoliso sitä aiheuta.
Suhteuttakaa hyvät ihmiset näitä asioita. Jos toisella on selvästi enemmän haluja seksiin ja läheisyyteen, mutta vuoden kokonaissaldo on 10-15 yhdyntää ja muutaman kymmenen kertaa läheisyyttä (edes jokin kosketus), jää vielä kolmisensataa (300) päivää, jolloin halukkaampi osapuoli jää ilman. Miettii miksi ei kelpaa, ei riitä, ahdistuu siitä kun oma rakas puoliso ei pidä minkään arvoisena. Ei päästä lähelleen, ei tee aloitteita, ei koske, ei suukota. Kyllä minä väitän, että halukkaampi joutuu joustamaan ja pettymään huomattavasti useammin kuin haluton. Yleensä tasapaino seksin ja läheisyyden määrässä on paljon lähempänä haluttoman toiveita, kuin edes puoliväliä.
Keskimääräinen seksimäärä on tutkimusten mukaan kaksi kertaa viikossa. Jos haluton suostuu seksiin (käsittämätöntä, että edes puhutaan joutumisesta tai suostumisesta seksistä puolison kanssa) vaikka kerran kuussa, halukas joutuu peittämään seksuaaliset tarpeensa seitsemän kertaa kuukaudessa. Aika kaukana ollaan molempia tyydyttävästä ratkaisusta.
Ei minun halukkuuteni ainakaan ola sidottu ns kohteeseen, eli jos en halua seksiä puolison kanssa, niin ei kyse ole siitä että puoliso olisi huono. En silloin halua seksiä kenenkään muunkaan kanssa. Seksi ei ole minulle rakkauden ilmentämistä vaan seksuaalisen halun tyydyttämistä. Jos tätä halua ei ole, niin miten voi esim olla yhdynnässä? Eli jos haluton suostuu haluttomaan yhdyntään kerran viikossa, on se mielestäni aika kamalaa, nimittäin itseäni sattuisi olla haluttomassa yhdynnässä. Ja moni vaatii nimenomaan yhdyntää haluttomalta puolisoltaan. Itse rakastan yhdyntää, mutta en ala sitä haluttomana harrastamaan.
Tuo mun mielestä kertoo vaan sen että et ole rakastunut puolisoosi, eli hän on sinulle vain rakas ystävä tai sukulainen. Rakastelu on tutkimustenkin mukaan se joka lisää rakkauden tunnetta, ei se ole turhaan ollut aina merkki parisuhteesta. Toki voi harrastaa seksiä ilman tunteita (minä en) mutta jos se on niin myös parisuhteessa, ei parisuhde ole mikään rakkaussuhde. Se ei ole se villakoiran ydin, että haluttomalta toinen vaatii että pitäisi yhdyntöjä olla, vaan se, että haluton ei halua puolisoaan vaikka väittää että muka rakastaa, se on valheellista vedättämistä joka satuttaa vielä lisää henkisesti. En käsitä sitä että miten joku voi olla haluamatta orgasmia. Ja jos haluttomuus johtuu siitä että orgasmia ei saa, eli seksi on huonoa, turha puolisoa on vedättää parisuhteeseen alunperinkään niin että toinen vielä rakastuu ja näin on ansassa. On molemmille parempi että etsivät paremmin seksuaalisesti yhteensopivan puolison.
Sekoitat nyt aika lahjaakkasti seksin ja rakkauden. Seksiä tehdään seksuaalisesta halusta ja halusta nauttia kumppanin kanssa. Haluttoman kanssa seksi ei ilmennä tätä. Rakkaudesta ei edes voi antaa, koska onnistunut yhdyntä edellyttää kiihottumista.
Ehkä meitä on erilaisia??
Kun mä pääsen rakkaani lähelle, toinen koskee, silittää hiuksia ja vaikka suutelee se rakkauden tunne muuntuu myös seksuaaliseksi haluksi.
Mä en ole koskaan nainut pelkästään seksuaalisesta halusta (esim ei yhtään yhden yön juttua em syystä) koska mulla on aina tunteet pelissä. Jos en rakasta en myöskään halua, jos en halua ei rakkauttakaan ole. Siksi mun on äärimmäisen vaikea tajuta väitettä että haluttomat ja pihtarit rakastaa ja arvostaa puolisoaan sydämensä pohjasta. En vaan usko. Ja tiedän että se ilman jäävä puoliso ei usko senkään vertaa.
Juuri näin! Yleensä pihtareilla on jotain muuta hampaankolossa puolisoa kohtaan, ja se että puoliso ei tee kuten pihtari haluaa, kostetaan sillä että rakkautta ei tule, ei henkistä eikä ruumiillista. Ja ikävä kyllä siinä käy niin, että jos seksiä ei ole pitkään aikaan, se yhteys häviää ja rakkaus alkaa muuttua ystävyydeksi tai pelkäksi sukulaisuussuhteeksi. Se on ihan tutkittu asia, että kun ei ole intiimiä läheisyyttä, vähenee rakkaudentunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.
Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.
En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.
Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.
Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.
Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.
No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.
Lihavoimani lauseessa puhuttiin lähelle päästämisestä, ei yhdynnästä. Olen itsekin introvertti, joten tiedän kyllä ahdistuksen lähellä olemisesta, mutta ei sentään puoliso sitä aiheuta.
Suhteuttakaa hyvät ihmiset näitä asioita. Jos toisella on selvästi enemmän haluja seksiin ja läheisyyteen, mutta vuoden kokonaissaldo on 10-15 yhdyntää ja muutaman kymmenen kertaa läheisyyttä (edes jokin kosketus), jää vielä kolmisensataa (300) päivää, jolloin halukkaampi osapuoli jää ilman. Miettii miksi ei kelpaa, ei riitä, ahdistuu siitä kun oma rakas puoliso ei pidä minkään arvoisena. Ei päästä lähelleen, ei tee aloitteita, ei koske, ei suukota. Kyllä minä väitän, että halukkaampi joutuu joustamaan ja pettymään huomattavasti useammin kuin haluton. Yleensä tasapaino seksin ja läheisyyden määrässä on paljon lähempänä haluttoman toiveita, kuin edes puoliväliä.
Keskimääräinen seksimäärä on tutkimusten mukaan kaksi kertaa viikossa. Jos haluton suostuu seksiin (käsittämätöntä, että edes puhutaan joutumisesta tai suostumisesta seksistä puolison kanssa) vaikka kerran kuussa, halukas joutuu peittämään seksuaaliset tarpeensa seitsemän kertaa kuukaudessa. Aika kaukana ollaan molempia tyydyttävästä ratkaisusta.
Ei minun halukkuuteni ainakaan ola sidottu ns kohteeseen, eli jos en halua seksiä puolison kanssa, niin ei kyse ole siitä että puoliso olisi huono. En silloin halua seksiä kenenkään muunkaan kanssa. Seksi ei ole minulle rakkauden ilmentämistä vaan seksuaalisen halun tyydyttämistä. Jos tätä halua ei ole, niin miten voi esim olla yhdynnässä? Eli jos haluton suostuu haluttomaan yhdyntään kerran viikossa, on se mielestäni aika kamalaa, nimittäin itseäni sattuisi olla haluttomassa yhdynnässä. Ja moni vaatii nimenomaan yhdyntää haluttomalta puolisoltaan. Itse rakastan yhdyntää, mutta en ala sitä haluttomana harrastamaan.
Tuo mun mielestä kertoo vaan sen että et ole rakastunut puolisoosi, eli hän on sinulle vain rakas ystävä tai sukulainen. Rakastelu on tutkimustenkin mukaan se joka lisää rakkauden tunnetta, ei se ole turhaan ollut aina merkki parisuhteesta. Toki voi harrastaa seksiä ilman tunteita (minä en) mutta jos se on niin myös parisuhteessa, ei parisuhde ole mikään rakkaussuhde. Se ei ole se villakoiran ydin, että haluttomalta toinen vaatii että pitäisi yhdyntöjä olla, vaan se, että haluton ei halua puolisoaan vaikka väittää että muka rakastaa, se on valheellista vedättämistä joka satuttaa vielä lisää henkisesti. En käsitä sitä että miten joku voi olla haluamatta orgasmia. Ja jos haluttomuus johtuu siitä että orgasmia ei saa, eli seksi on huonoa, turha puolisoa on vedättää parisuhteeseen alunperinkään niin että toinen vielä rakastuu ja näin on ansassa. On molemmille parempi että etsivät paremmin seksuaalisesti yhteensopivan puolison.
Sekoitat nyt aika lahjaakkasti seksin ja rakkauden. Seksiä tehdään seksuaalisesta halusta ja halusta nauttia kumppanin kanssa. Haluttoman kanssa seksi ei ilmennä tätä. Rakkaudesta ei edes voi antaa, koska onnistunut yhdyntä edellyttää kiihottumista.
Kyllä, ihan tarkoituksella sekoitan seksin ja rakkauden, koska ne kuuluukin sekoittaa. Jos rakastaa puolisoaan, haluaa nauttia seksuaalisuudesta tämän kanssa. Jos muka rakastaa puolisoaan mutta ei halua seksuaalisesti, niin jotain on todellakin vialla, ja siihen pitää etsiä ratkaisu vaikka lääkäristä.
Niin tyypillistä: Et rakasta mua kun sitä ja tätä, ja mitä milloinkin. Haluan seksiä ja et rakasta mua jos et nyt halua mua nyt heti. Onkohan tässäkin ketjussa noin viisisataa lääketieteellistä syytä kerrottu miksi sitä halua ei vain joskus synny. Joku jopa on lopettanut lapsensa imetyksen ennen aikojaan, että mies saisi seksiä. Aivan kipeetä touhua.
Ei ole kukaan sanonut että nyt heti tai mitään. Jos ei halua koskaan, niin silloin on jotain lääketieteellistä vikaa tai ei rakasta. Ei ole niin että se nyt vaan on ihan normaalia ettei parisuhteessa toinen halua ollenkaan koskaan seksiä, ja toisen pitää vaan siihen tyytyä. Se yks hullu joka lopetti parissa viikossa imetyksen muka seksin takia oli vaan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ennenkin sanonut, mutta haluttomuus on aina parisuhteessa yhteinen ongelma. Siitä pitää puhua ja keskustella eikä koskaan lakaista maton alle.
Itse menin melko nuorena naimisiin mieheni kanssa. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki haluni lähtivät. Olin kuitenkin sitä mieltä tuolloin, että toiselle on annettava seksiä vaikka itseä ei huvittaisi. Se oli todella tuhoisaa ja tappoi kaikki positiiviset ajatukset seksistä. Sitä jatkui ehkä puoli vuotta, kunnes sovittiin miehen kanssa, ettei tässä ole mitään järkeä eikä koskaan saa näytellä miellyttääkseen toista.
Onneksi olemme kasvaneet ihmisinä noista ajoista. Meille tärkeintä parisuhteessa on toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, oman tilan antaminen sekä pyrkimys ymmärtää toisen tunteita ja ajatuksia. Ne on minusta meidän seksielämän peruspilarit. Vaikka toisinaan minua edelleen vaivaa haluttomuus, mies ei koskaan, ei ikinä painosta seksiin. Hän saattaa sanoa, että hänestä tuntuu pahalta kun seksiä ei ole ollut ja mitä me voitaisiin sille yhdessä tehdä. Se on tosi ihanaa, kun koskaan ei tule tunnetta, että on pakko harrastaa seksiä tai että jäisin yksin haluttomuuteni kanssa. Minulla on tapana esimerkiksi stressissä käpertyä itseeni enkä voi kuvitellakaan harrastavani silloin seksiä. Mieheni ymmärtää tämän, pyrkii vähentämään stressiäni tai vain odottaa, että stressi menisi ohi.
On ollut vapauttavaa, ettei parisuhteemme pyöri seksin ympärillä vaan ihan oikeasti tärkeää on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toisen olevan onnellinen. Läheisyyttä on myös aina ollut paljon huolimatta siitä, onko seksiä ollut vai ei. Koen tämän olleen omalle haluttomuudelleni tosi tärkeää.
Kerro vielä, että miten sinä ymmärrät häntä? Hän ymmärtää sinua eikä ikinä painosta seksiin. Miten sinä vastavuoroisesti ymmärrät häntä?
Kun mietitte mitä voisi yhdessä tehdä, mihin te päädytte, mitä te sitten teette yhdessä?
Tähän olis kiva saada vastauksia, mutta ehkä on turha odottaa niitä. Sääli, voisi vähän avata haluttomien logiikkaa.
Kyllähän tuo aiemmin lainattu kirjoittaja jo kertoi, miten ymmärtää suhteen halukkaampaa osapuolta eli miestä. Hehän keskustelevat asiasta avoimesti ja mies voi kumppanin pahastumatta ilmaista harmiaan seksittömyydestä. Yhdessä sitten etsivät ratkaisua ongelmaan. Lisäksi kirjoittaja kertoo vielä, että haluttomina kausina pidettiin seksielämä säännöllisenä sovittujen kertojen avulla, jolloin toisen ei tarvitse ahdistua toistuvasta ehdottelusta eikä toisen täydestä seksittömyydestä. Tässä on molemminpuolista ymmärrystä kerrakseen.
Voisitko vaikka lihavoida lainatussa tektissä missä lukee että sovitut seksikerrat oli ratkaisu? En sitä näe vaikka kuinka tavaan tekstiä.
Vai oliko tässä niin, että vaimo ymmärtää miestä joten, mies saa ilmaista harmiaan? Ja mies ymmärtää naista eikä tee aloitetta seksiin. Eli molemminpuoleinen ymmärrys on että seksiä on tasan tarkkaan naisen toiveiden mukaisesti. Ja läheisyyttäkin on paljon joka on naisen mieleen.
Mikäli parisuhdesopimukseen kuuluu yksinoikeus toiseen seksuaalisessa mielessä niin kyllä sen oikeuden kylkiäisenä tulee myös velvollisuus toisen seksuaalisista tarpeista huolehtia. Jos se ei kiinnosta niin siinä tapauksessa täytyy sopia suhteen pelisäännöt uudestaan tai lopettaa koko suhde.
Tinderjee kirjoitti:
Parisuhteeseen mennään : 1. taloudellisesta hyödystä 2. yksin kuolemisen pelosta 3. säännöllisestä seksistä
Vai mitä?
No minä ja moni muu menee parisuhteeseen/naimisiin rakkaudesta. Mahdollinen taloudellinen hyöty on aika harvinaista, suurin osa ihmisistä on suht köyhiä molemmat, ja harva nuori ihminen miettii yksin kuolemista. Ja säännöllinen seksi kuuluu rakkauteen ylipäätään, ei se ole mikään syy mihinkään, säännöllistä seksiä voi ostaa huoralta jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin masennukseen avioliiton loppuaikoina ja sain lääkereseptin masennuslääkkeille. Ainoa kysymys mieheltä asiasta kuului: Mites mun seksi nyt kun noi lääkkeet aiheuttaa kuulemma haluttomuutta? Saako mennä nyt vieraisiin?
Toivoisin todella että olisi vain provo, mutta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa useammin kuin minä. Ollaan sovittu ettei paneskella vain toisen mieliksi, koska siitä jää sit kummallekkin paska fiilis. Mulle riittää kerta viikkoon, mies alkanut tottumaan siihen. Välillä useammin, välillä vähemmän. Kolme vuotta seurusteltu.
Eli sataprosenttisesti sinun ehdoillasi. Ei kompromissiä, ei vastaan tulemista, vaan pelkästään sinun halujen mukaisesti.
En sano miten pitäisi elää, kunhan tietää miten asiat oikeasti on, eikä elä kuvitelmissa.
Aikani paneskelin miehen mieliksi vaikkei itseäni haluttanut lainkaan, ja mies sanoi myöhemmin ettei hän siitä kyennyt nauttimaan kun näki etten ollut täysillä mukana. (Välillä saatoin innostuakin.)vSiksi päätimme ettei vain toisen mieliksi. Ja mies saa mun puolesta vaikka runkkailla jos mielensä tekee, mutta ei kuullemma pidä moisesta.
Ai hänellä on ihan sinulta lupa koskettaa omaa kehoaan, itsekseen. Oletpa antelias ja avarakatsoinen kumppani, kun sallit hänelle tämään.
En sanonut todellakaan noin. Tarkoitin että jos tahtoo masturboida, niin masturboitkoon. Ei se minulta ole pois, eikä häiritse minua.
Eli juuri samaa mitä tuo viesti, sinä olet niin hieno kumppani ettet raivostu kun kumppanisi jota pidät seksinälässä koskettelee itseään. Vautsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen avioliiton loppuaikoina ja sain lääkereseptin masennuslääkkeille. Ainoa kysymys mieheltä asiasta kuului: Mites mun seksi nyt kun noi lääkkeet aiheuttaa kuulemma haluttomuutta? Saako mennä nyt vieraisiin?
Toivoisin todella että olisi vain provo, mutta ei ole.
Joo, ja sitten haluttomia haukutaan itsekkäiksi.
En ihmettele jos masentaa, kun on tuollainen puoliso. Tai oli.
Tähän ketjuun on vastannut moni totaalihaluton, joka pitää asiaa normaalina ja hyväksyttävänä. Jos haluttomien puolisot kertoisivat enemmän tunteistaan, tulisi jotenkin totuus ilmi.
(Montaa) halutonta ei yksinkertaisesti kiinnosta, hän voisi ihan hyvin elää loppuelämänsä ilman seksiä. Hän ei myöskään jaksa ymmärtää, miksi se toinen ei koe samoin. Hän ajattelee, että seksiä haluava on ärsyttävä vonkaaja, joka ei tajua, ettei seksi ole tärkeää parisuhteessa, vaan esim. nukkuminen, lastenhoito ja netissä surffaaminen on tärkeää. Hän ei myöskään usko, jos toinen kertoo, kuinka kauan edellisestä seksikerrasta on, vaan hän väittää, että puoliso liioittelee aikaa seksinhimoissaan. Hän myös väittää, että rakastaa aidosti puolisoaan, vaikka tämä kiihottaa häntä yhtä paljon kuin veroilmoituksen täyttämisen ajatteleminen.
Ne haluttomat, joita oma haluttomuus ihan oikeasti haittaa, tekevät asialle jotain, eivätkä vain kohauttele harteitaan ja käy alapeukuttamassa seksimyönteisiä viestejä Vauva-palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluttomuus on luonnolista. Siis ettei koko ajan tee mieli, ja välillä seksiä ällöttää.
Eläimilläkin esiintyy haluttomuutta. Esim. eläintarhoissa saattavat olla pandakarhut hässimättä.
On oksettavaa kun vähemmän haluaville on loukkaavia halvennus sanoja "pihtari" ja "lahna". Kuka idiootti tuollaisia edes käyttä? Luuleko joku että toinen alkaa tuntea itsensä seksuaalisemmaksi ja halukkaammaksi kun vähän haukutaan ja lytätään ihmisenä.
Nuo ovat todella vastenmielisiä viha-sanoja.
Katsokaas peiliin mulkuntuputtaja semiraiskaajat.
Siinäpä teille omat vastaavanlaiset ilmaisut. Olkaa hyvä: Tuppikullin tyrkyttäjät.
Jokainen joka haukkuu naistaan lahnaksi, on itse kehitysvammainen kuolaava merinorsu.
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus on luonnolista. Siis ettei koko ajan tee mieli, ja välillä seksiä ällöttää.
Eläimilläkin esiintyy haluttomuutta. Esim. eläintarhoissa saattavat olla pandakarhut hässimättä.
On oksettavaa kun vähemmän haluaville on loukkaavia halvennus sanoja "pihtari" ja "lahna". Kuka idiootti tuollaisia edes käyttä? Luuleko joku että toinen alkaa tuntea itsensä seksuaalisemmaksi ja halukkaammaksi kun vähän haukutaan ja lytätään ihmisenä.
Nuo ovat todella vastenmielisiä viha-sanoja.
Katsokaas peiliin mulkuntuputtaja semiraiskaajat.
Siinäpä teille omat vastaavanlaiset ilmaisut. Olkaa hyvä: Tuppikullin tyrkyttäjät.
Jokainen joka haukkuu naistaan lahnaksi, on itse kehitysvammainen kuolaava merinorsu.
Lahna on passiivinen nainen, nainen joka vain makaa siinä ja odottaa että mies tekee kaiken. Sillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä pihtailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun on vastannut moni totaalihaluton, joka pitää asiaa normaalina ja hyväksyttävänä. Jos haluttomien puolisot kertoisivat enemmän tunteistaan, tulisi jotenkin totuus ilmi.
(Montaa) halutonta ei yksinkertaisesti kiinnosta, hän voisi ihan hyvin elää loppuelämänsä ilman seksiä. Hän ei myöskään jaksa ymmärtää, miksi se toinen ei koe samoin. Hän ajattelee, että seksiä haluava on ärsyttävä vonkaaja, joka ei tajua, ettei seksi ole tärkeää parisuhteessa, vaan esim. nukkuminen, lastenhoito ja netissä surffaaminen on tärkeää. Hän ei myöskään usko, jos toinen kertoo, kuinka kauan edellisestä seksikerrasta on, vaan hän väittää, että puoliso liioittelee aikaa seksinhimoissaan. Hän myös väittää, että rakastaa aidosti puolisoaan, vaikka tämä kiihottaa häntä yhtä paljon kuin veroilmoituksen täyttämisen ajatteleminen.
Ne haluttomat, joita oma haluttomuus ihan oikeasti haittaa, tekevät asialle jotain, eivätkä vain kohauttele harteitaan ja käy alapeukuttamassa seksimyönteisiä viestejä Vauva-palstalla.
Juuri näin. Ja minä ainakaan en usko että kukaan rakastaa veroilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus on luonnolista. Siis ettei koko ajan tee mieli, ja välillä seksiä ällöttää.
Eläimilläkin esiintyy haluttomuutta. Esim. eläintarhoissa saattavat olla pandakarhut hässimättä.
On oksettavaa kun vähemmän haluaville on loukkaavia halvennus sanoja "pihtari" ja "lahna". Kuka idiootti tuollaisia edes käyttä? Luuleko joku että toinen alkaa tuntea itsensä seksuaalisemmaksi ja halukkaammaksi kun vähän haukutaan ja lytätään ihmisenä.
Nuo ovat todella vastenmielisiä viha-sanoja.
Katsokaas peiliin mulkuntuputtaja semiraiskaajat.
Siinäpä teille omat vastaavanlaiset ilmaisut. Olkaa hyvä: Tuppikullin tyrkyttäjät.
Jokainen joka haukkuu naistaan lahnaksi, on itse kehitysvammainen kuolaava merinorsu.
Ei, haluttomuus ei ole luonnollista jos siihen ei liity joku sairaus. Jos rakastaa puolisoaan, myös haluaa tätä. Niin se vaan on. Koita hyväksyä.
Miksi ihmeessä seksi (orgasmit) ällöttäisi sen maailman tärkeimmän ja rakkaimman kanssa???
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen näkökulma (tuskin miehen eroaa niin kovin paljoa):
Mulla on maailman ihanin mies. Antaisi vaikka kuun taivaalta jos pystyisi saadakseen mut ilahtumaan. Jaamme arjen kaikilta osin. Olemme rakentaneet oman kotimme itse vieri vieressä pakertaen, hoitaneet lapsemme teineiksi, tukeneet töissä ja kotona - oli kyse sitten hyvistä tai huonoista asioista. En nalkuta, pidän itsestäni huolta (paino, kunto ja ulkonäkö), tiedän mistä mieheni pitää ja annan hänen nauttia niistä asioista sängyssä ja sängyn ulkopuolella. Järjestän hänelle yllätyksiä joista tiedän hänen pitävän ja annan tilaa olla ystävien kanssa tai omissa oloissaan. Ja sama tietty toisinpäin.
Seksi on ollut hyvää ja nautinnollista ja sitä on ollut sopivasti - minä olen meistä seksuaalisempi mutta n kerran viikossa on ollut hyvä tahti molemmille. Kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa miehen erektioon hän meni heti lääkärille tutkituttamaan asian ja se korjaantui lääkkeitä vaihtamalla.
Reilu vuosi sitten huomasin yllättäin että aloitteita ei enää hänen puoleltaan tullut, seksikerrat harvenivat 2-3 viikon välille ja yleensä minun aloitteestani tehtiin jotain. Mieheni on aina (lapsesta saakka) vieroksunut läheisyyttä joten ei ollut edes halailua tai sylissäoloa korvikkeena. Puoli vuotta katselin tuota, sitten lopetin aloitteiden teon täysin. Kun oli mennyt yli kuukausi edellisestä kerrasta muistutin miestäni että olen olemassa, kaipaan läheisyyttä ja rakastelua. Hän väitti kivenkovaan ettei voi olla niin pitkää väliä. Sitten selvisi että hän viettää yönsä videoiden ja kuvien seurassa (sallittua tietty jos ei vaikuta meidän väleihin). Kysyin haluaako hän korvata meidän parisuhteen niillä vai tehdä vielä jotain suhteemme eteen?
Kävimme läpi kaikki asiat mitkä saattaisivat heikentää hänen halujaan eikä mitään "oikeaa" syytä löytynyt. Tai ei ainakaan kertonut minulle. Kuvat hävitettiin (tietty netti on täynnä niitä joten ei iso menetys) ja mies lupasi panostaa meihin uudelleen, olimmehan edelleen se tärkein asia hänelle.
Tiedän ettei nuo videot tai kuvat ole enää meidän välillämme mutta jo tästä "hylkäämiskokemuksesta" jäi niin pahat arvet että pienikin unohdus rakastelussa tuntuu loukkaukselta. Se että selvisin aiemmin ilman läheisyyttä onkin nyt hirveä mörkö minulle. Vaikka kuinka tiedän että tuo koskettamisen ja läheisyyden karttaminen on lapsuudesta lähtöisin koen senkin puutteen joka hetki. Ja mies tietty kokee että kerjään halausta jatkuvasti kun haluan halata kerran aamulla ja kerran illalla sekä antaa iltasuukon.
Eli - emme elä todellisessa puutteessa, seksiä sentään on harvakseltaan mutta jo pelkkä läheisyyden puute tuntuu minusta samalta kuin sydän revittäisiin rinnasta. Mietin rakastaako mieheni minua sittenkään vai onko vain velvollisuudesta mun kanssani, eikö enää haluakaan oikeasti vaan velvollisuudesta sekin? Tuntuu että vahdin mieheni ilmeitä ja eleitä ja etsin niistä hyväksyntää, hellyyttä haen "väkisin" käpertymällä yöllä hänen syliinsä kun hän nukkuu......
Uskon (ja tiedänkin tapauksia) että miehet kokevat pihtaamisen ja haluttomuuden samalla tavalla. Uskokaa jo että puolison torjuminen sattuu ihan saatanasti!
Puolison torjuminen sattuu erittäin paljon.
Mutta miehillä on eri vaatimukset sille mikä on torjuntaa ja mikä ei. Montaa miestä ei juurikaan kiinnosta se läheisyys. Tällä tarkoitan sitä että ollaan sylikkäin, halaillaan jne.
Se että naiset järjettömästi sitä vaatii itse asiassa vaan tuottaa ongelmia. Koska mies kokee että hän tekee koko ajan jotain väärin ja hänen pitää koko ajan muistaa että pitää antaa läheisyyttä jne.
Loppujen lopuksi siinä käy niin että miestä ei kiinnosta enää nainen olenkaan. Kun siitä tulee enemmän työtä kuin mukavaa olemista.
Jos puoliso torjuu niin eikö silloin ole paras erota kun se on loukkaus pahimmasta päästä.
Kun eväät yhdessä oloon on syöty niin ei kannata jäädä yhteen vaan molempien on parempi jatkaa matkaansa omaan suuntaansa.
Rakkaus on muutakin kuin seksiä mutta miksi olla yhdessä muodon vuoksi kun elämä voi tarjota uusia mahdollisuuksia vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Mun exän mielestä haluttomuus ei ollu ok, sillä seksi kuului joka paikkaan. Aina olisi pitänyt olla valmis, mitään syytä kieltäytyä ei koskaan ollut.
"Ai sua väsyttää 16 h työputken jälkeen? Seksi piristää!"
"Etkö saa unta? Seksi nukuttaa!"
"Ai ukkisi kuoli? No, seksi lohduttaa!"
"Onnea työpaikasta! Juhlitaan seksillä!"
"Meinaatko lähteä lenkille? Ei sun tarvi lähteä ulos, saat liikuntaa seksistä!"
Syystäkin ex.
Kostopano perseeseen lopuksi. Syystäkin ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.
Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.
Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.
Kukaan ei ole ennustaja, mutta useimmat osaavat jonkinlaisia sosiaalisia taitoja, varsinkin jos ovat naimisiin asti päässeet. Se, että saat pakit silloin kun haukottelen, sanon että menen nyt nukkumaan kun väsyttää ja on aikainen herätys työmatkalle, ei edellytä ennustajanlahjoja keneltäkään.
Seksi antaa parhaimmillaan niin miehelle kuin naiselle noita asioita, joita luettelit, mutta vain silloin, kun parisuhteessa on perusasiat, kuten kunnioitus, työnjako, molemminpuolinen tukeminen jne. kunnossa.
Älä kiristä vaimoa lasten kanssa "paremmin" jaksamisella, jos vaimo vain antaisi tarpeeksi. Tuollainen on oksettavaa.
Kumpa elämä olisikin aina näin helppoa, mutta kun se aina ei ole..
Lapsia en ole sekoittanut tähän, enkä mökötä tai kiukuttele kun en saa. Asiasta on muutamia kertoja puhuttu, kuten mainitsin ja kummatkin tiedostavat ongelman.
Myös vaimoni on myös sitä mieltä että meillä on kaikki muuten hyvin ja olemme erinomainen tiimi, tai hänen mielestään meillä ei ole mitään ongelmaa, minulla vain on tämä pieni ongelma.
En kiristä seksillä, vaan kyse on että koskettelemalla kokeilen kiinnostaako vai ei, jos kiinnostaa hommat etenee, jos ei saan vastauksen "älä aina yritä" se jää siihen :) kaikkea muuta on myös kokeiltu, myös ihan kyselemällä, tässä vuosien saatossa.
Tässä ja aikaisemmissa viesteissä on kohtalontoveri hyvin tiivistänyt asian. Mies ei tee mitään "väärin" eli puolisoa arvostetaan, ei haukuta, kiristetä, annetaan tilaa ja aikaa etsiä sisäistä venusta jne. Aloitteet pitää tehdä, koska miehen niin pitää tehdä ja vaimon halukkuustilan tieteellinen arvailu alkaa saada liian suuren osan elämässä.
Ainakin omalla kohdalla käy niin, että torjunnat ja pettymykset jäävät kyllä "pitkäaikaiseen tunnemuistiin". Kyllä yksittäisestä tilanteesta aina pääsee yli, joskus helposti ja joskus ei niin helposti, mutta riittävän monta vuotta tuollaista niin taakka alkaa kasvaa.
Nyt viimeisinä vuosina sisäistä katkeruutta on aiheuttanut, että jos koti on siisti ja kotityöt hallussa, lapset kunnolla eivätkä aiheuta ongelmia, työt ei paina, ei väsytä, ollaan terveitä koko perhe ml. vaimo jne jne, niin silloinkaan ei ole henkisesti otollinen hetki rakasteluun.
Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta. Tässäkin ketjussa on lukuisia kommentteja, jossa todetaan, että seksi on pelkkää seksiä, fyysinen suoritus. Uskokaa jo, että siitä ei ole kyse. Näin on kirjoitellut muutama nainenkin tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus on luonnolista. Siis ettei koko ajan tee mieli, ja välillä seksiä ällöttää.
Eläimilläkin esiintyy haluttomuutta. Esim. eläintarhoissa saattavat olla pandakarhut hässimättä.
On oksettavaa kun vähemmän haluaville on loukkaavia halvennus sanoja "pihtari" ja "lahna". Kuka idiootti tuollaisia edes käyttä? Luuleko joku että toinen alkaa tuntea itsensä seksuaalisemmaksi ja halukkaammaksi kun vähän haukutaan ja lytätään ihmisenä.
Nuo ovat todella vastenmielisiä viha-sanoja.
Katsokaas peiliin mulkuntuputtaja semiraiskaajat.
Siinäpä teille omat vastaavanlaiset ilmaisut. Olkaa hyvä: Tuppikullin tyrkyttäjät.
Jokainen joka haukkuu naistaan lahnaksi, on itse kehitysvammainen kuolaava merinorsu.
Ei, haluttomuus ei ole luonnollista jos siihen ei liity joku sairaus. Jos rakastaa puolisoaan, myös haluaa tätä. Niin se vaan on. Koita hyväksyä.
Miksi ihmeessä seksi (orgasmit) ällöttäisi sen maailman tärkeimmän ja rakkaimman kanssa???
N42
On luonnollista ilman sairauttakin.
http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/naisten_seksuaalihairiot/seksuaa…
Koko ajan ei voi haluta.
Sellaista ihmistä ei ole olemassakaan joka koko ajan haluaisi.
Miestäkin alkaa etomaan nainen, juuri kun on saanut pussit tyhjiksi.
Halukkuudessa on vaihtelua.
Maailman tärkeimmän ja rakkaimman kanssa orgasmit voivat ällöttää, vaikka huonon päivän takia.
Toinen on laukonut jonkun vittumaisen kommentin aamulla ja jättänyt keittiön ja wc:n sikamaiseen kuntoon.
Maha voi olla löysällä, kuukautiset alkamassa, ja muuten vain sellainen olo, että ei kaipaisi ketään siihen ryskyttämään ja ähkimään.
Voi väsyttää rankka työpäivä. Ja olla HENKISESTI sellainen olo, ettei kykene keskittymään ja rentoutumaan seksiin.
Seksissä naisena ainakin koen, että en voi saada orgasmia, jos en rentoudu.
Ei voi rentoutua jos toinen painostaa ja kyttää kellon kanssa, joko nyt saa pillua.
Rakas ihminen voi olla sängyssä täysi paska, ja hänen kouluttamisensa vielä kesken.
Aikaahan se vaatii ja monia kertoja, kun alkaa jutut luistamaan täysin osaamattoman kaverin kanssa.
Itse en ainakaan ole kone, jolle seksi on vain mekaaninen asia.
Siksi en voi opettaa kenellekään miehelle mitään toimintojen sarjoja jolla hommat sitten luistaa.
Ei ole sama asia autolla ajamaan opettelu, kuin elävän ihmisen psyko fyysis sosiaalinen kokonaisuus sekä herkkä seksuaalisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluttomuus on luonnolista. Siis ettei koko ajan tee mieli, ja välillä seksiä ällöttää.
Eläimilläkin esiintyy haluttomuutta. Esim. eläintarhoissa saattavat olla pandakarhut hässimättä.
On oksettavaa kun vähemmän haluaville on loukkaavia halvennus sanoja "pihtari" ja "lahna". Kuka idiootti tuollaisia edes käyttä? Luuleko joku että toinen alkaa tuntea itsensä seksuaalisemmaksi ja halukkaammaksi kun vähän haukutaan ja lytätään ihmisenä.
Nuo ovat todella vastenmielisiä viha-sanoja.
Katsokaas peiliin mulkuntuputtaja semiraiskaajat.
Siinäpä teille omat vastaavanlaiset ilmaisut. Olkaa hyvä: Tuppikullin tyrkyttäjät.
Jokainen joka haukkuu naistaan lahnaksi, on itse kehitysvammainen kuolaava merinorsu.
Lahna on passiivinen nainen, nainen joka vain makaa siinä ja odottaa että mies tekee kaiken. Sillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä pihtailuun.
Miksei miehille ole lahna sanaa?
Onhan niitä sellaisia miehiäkin ketkä vaativat että nainen on päällä, ja itse löhnöttävät siinä alla kuin vetelät paskakasat.
Alue: Aihe vapaa
Niin tyypillistä: Et rakasta mua kun sitä ja tätä, ja mitä milloinkin. Haluan seksiä ja et rakasta mua jos et nyt halua mua nyt heti. Onkohan tässäkin ketjussa noin viisisataa lääketieteellistä syytä kerrottu miksi sitä halua ei vain joskus synny. Joku jopa on lopettanut lapsensa imetyksen ennen aikojaan, että mies saisi seksiä. Aivan kipeetä touhua.