Miehen perhe katkaisi välit mieheeni minun takia
Eli ovat vähän huonommin menestyneitä. Käyttävät alkoa ja työpaikat vaihtuu tai niitä ei ole, autoa ei ole varaa korjata ja perintätoimisto on kirjekaveri.
Itse olen ihan normaalista perheestä, tuon tuliaisia yms. Nämä ihmiset vihasivat tuliaisia, joululahjoja ei aikuisille anneta ja pitopalvelut juhlissa on pröystäilyä ja uusavuttomuutta. Vihasivat minua, joten lakkasin käymästä. Mies suuttui heille kun olivat minulle ilkeitä, ja nyt eivät halua olla miehen kanssa tekemisissä, kun valitsi "kermaperseen". Paha mieli miehen puolesta, varsinkin nyt jouluna. Pitäisikö meidän lähestyä heitä taas?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin voi olla, kun ei ole tuollaisista ihmissuhteista kokemusta, enkä muista koskaan katkaisseeni välejä keneenkään niin se tuntuu aika isolta jutulta. Enkä todellakaan tarkoita painostaa miestä pitämään heihin yhteyttä, vaikka nyt ajateltuna se on toki voinut miehestä tuntua siltä. Lähinnä koen huonoa omaatuntoa, että takiani he alunperin suuttuivat. Tmäkin toki aika hullua, koska en ajatellut heidän olevan wt tai muutakaan. Pidin heitä vaan ihmisinä joilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri.
Tiedän, että mies suuttuu jos vien lapsille lahjat, mutta ne aion silti viedä. Oma periaatteeni on kuitenkin se, ettei vanhempien välit saa vaikuttaa lapsiin. En menetä yhtään mitään antamalla heille lahjoja. Tai, no siitä seuraa jälleen yksi riita miehen kanssa, mutta uskon hänen kuitenkin ymmärtävän. Muuten lopetan miehen ahdistelun hänen perhettään koskien. Ei tosiaan ole tuollaista kokemusta, niin olen varmasti ollut miehelle surkea tuki tässä.
Ap
Keskustele miehesi kanssa tästä asiasta. Älä siis vie lahjoja vain omin päin miehesi mielipiteestä piittaamatta. Kyllä miehesikin varmasti keskustelun jälkeen lämpiää enemmän tälle ajatukselle, jos hän tietää lasten arvostavan teitä ja yhteydenpitoanne vanhemmistaan huolimatta. Kun suhtaudut ymmärtäväisemmin etäisyyden pitämiseen muihin sukulaisiin, niin luultavasti miehesikin suhtautuu ymmärtäväisemmin yhteydenpidon jatkamiseen lapsiin.
Varautukaa siihen, että vanhemmat saattavat myös ensin käyttää lapsia pelinappuloina eli eivät anna teidän "kostoksi" pitää heihinkään yhteyttä. Tilanne voi siitä huolimatta kuitenkin muuttua jossakin vaiheessa, kun lapset itsekin alkavat tällaista kieltoa kyseenalaistamaan. Lapsia nähdessä täytyy sitten olla todella varovainen, ettei mitenkään arvostele heidän kuullen heidän vanhempiaan, jotta lapset saavat vastaisuudessa luvan vierailla ja pitää yhteyttä.
Eikö ap sitten muka käytä lapsia pelinappuloina? Hän lahjoilla sotkee heidät omaan sotkuunsa! Kokemuksesta tiedän että eivät ne lapset tarvitse turhaa roinaa eli niitä lahjoja kun paras lahja olisi että aikuiset tulisivat keskenään toimeen. Mutta ap haluaa taas sen hyvän ja paremman olon ITSELLEEN kun hän on sellainen 'parempi ihminen' joka ostaa muille lahjoja. Ei hän oikeasti niiden lasten tunteista välitä.
Ootko tosissasi? Ap selvästi kertoi aikaisemmassa viestissään, että kyseessä on lapset, joiden kanssa hän ja hänen miehensä ovat viettäneet paljon aikaa ja hänellä on syntynyt heihin tunneside. Yksinkertaistat liikaa ap:ta nyt kyllä ja teet hänestä jonkin monsterin. Ei elämä ole noin mustavalkoista. Veljen vaimo sitäpaitsi näyttäisi olevan ihan ok asian kanssa, jos kerran hän on lahjatoiveet erikseen ap:lle kertonut. Kyse on lähinnä siitä, että hyväksyykö muu perhe sen, että lapset saavat olla tekemisissä kenen sukulaisen kanssa haluavat, vaikka aikuiset pitäisivätkin hajurakoa. Eli ovatko aikuiset osapuolet valmiita joustamaan sen verran ylpeydestään lasten edun vuoksi. Ja tää edellyttää toimiakseen sitä, että aikuiset pitää lasten aikana suunsa supussa muista sukulaisista parhaansa mukaan.
Minusta tässä on kummallista, jos ap ei saa olla ystävät veljen vaimon kanssa. Miksi ei?? Molemmat ovat ulkopuolelta tämän kaamean suvun. Itse nousisin kyllä takajaloille, jos minun mieheni ja hänen veljensä määräisivät, että naiset eivät saa olla tekemisissä keskenään, koska suku on riidoissa keskenään.
Eli sinua ei yhtään haittaisi, jos miehesi ystävystyisi tuttavasi raiskaajan veljen kanssa ja haluaisi viedä hänen lapsilleen lahjat? Koska siis eihän se veli olisi se sinun ystäväsi raiskannut tyyppi. Vaikka olisikin nauranut vieressä, kun ystävääsi raiskataan. Tai sinua.
Et taida olla joka anopin toiveminiä.
En tiedä mistä tuo halu ilahduttaa noita lapsia tulee. He ovat olleet meillä paljon.. Ja kai se olisi jokin hyvästi myös. Ehkä myös poden pientä vauvakuumetta, ja leluja heillä ei liikaa ole. Eivät ota vastaan mitään hyväntekeväisyyttä.
Olen pienestä pitäen valinnut lelujani hyväntekeväisyyteen ja antaminen on mielestäni ihanaa. En voi sille mitään. Enkä osta joululahjoja kuin vanhemmille, miehelle ja kahdelle ystävälle.. Niin kiintiö ei ole täysi.
Mutta, en nyt ole noita lahjoja viemässä. Olen iloinen, että mies "valitsi" minut. Mutta surullinen, että piti edes valita. Mies sanoi, että välit olisi menneet jossain vaiheessa kuitenkin, oli minua tai ei. Tämä lohdutti.
Ap
Tuttu tarina, myös minun mieheni viimeinen keino oli välien poikki laittaminen. Vuosia yritin heitä saada pitämään minusta ja olla mukana heidän elämässään heidän tyylillään, mutta ei mikään saanut heitä muuttamaan huonoa käytöstä meitä kohtaan. Satuimme vielä opiskelemaan kunnon ammatit ja saamaan hyvät työpaikat, ihan omalla ahkeruudella, se oli viimeinen niitti. Mieheni rooli oli perheen palvelija ja roskasanko lapsuudesta asti, kun hän ei enää siihen suostunut alkoi valtava panettelu tutuille ja tuntemattomille. Olen surrut mieheni kohtaloa monet kerrat ja kaikkein vaikeinta on itselleni ymmärtää että oma äiti ei pidä lapsen puolta vaan kieltäytyy näkemästä muiden perheen jäsenten huonon kohtelun.
Myös mieheni on ollut noista sisaruksista se huonoiten kohdeltu. Kettuilevat hänelle kaikesta "kun on olevinaan" yms. Heitä harmitti jopa miehen parempi suoriutuminen armeijasta, kun veljensä jätti kesken vedoten astmaan.. Mies kävi kaksoistutkinnon ja haki korkeakouluun ja sai kuulla siitäkin vinoilua, että nauravat hänet pihalle pääsykokeista yms
En edes tiedä miksi halusin heitä miellyttää.... Ajatuksena vaan surullinen.. Pelkään kai etten riitä miehelle perheeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin voi olla, kun ei ole tuollaisista ihmissuhteista kokemusta, enkä muista koskaan katkaisseeni välejä keneenkään niin se tuntuu aika isolta jutulta. Enkä todellakaan tarkoita painostaa miestä pitämään heihin yhteyttä, vaikka nyt ajateltuna se on toki voinut miehestä tuntua siltä. Lähinnä koen huonoa omaatuntoa, että takiani he alunperin suuttuivat. Tmäkin toki aika hullua, koska en ajatellut heidän olevan wt tai muutakaan. Pidin heitä vaan ihmisinä joilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri.
Tiedän, että mies suuttuu jos vien lapsille lahjat, mutta ne aion silti viedä. Oma periaatteeni on kuitenkin se, ettei vanhempien välit saa vaikuttaa lapsiin. En menetä yhtään mitään antamalla heille lahjoja. Tai, no siitä seuraa jälleen yksi riita miehen kanssa, mutta uskon hänen kuitenkin ymmärtävän. Muuten lopetan miehen ahdistelun hänen perhettään koskien. Ei tosiaan ole tuollaista kokemusta, niin olen varmasti ollut miehelle surkea tuki tässä.
Ap
Keskustele miehesi kanssa tästä asiasta. Älä siis vie lahjoja vain omin päin miehesi mielipiteestä piittaamatta. Kyllä miehesikin varmasti keskustelun jälkeen lämpiää enemmän tälle ajatukselle, jos hän tietää lasten arvostavan teitä ja yhteydenpitoanne vanhemmistaan huolimatta. Kun suhtaudut ymmärtäväisemmin etäisyyden pitämiseen muihin sukulaisiin, niin luultavasti miehesikin suhtautuu ymmärtäväisemmin yhteydenpidon jatkamiseen lapsiin.
Varautukaa siihen, että vanhemmat saattavat myös ensin käyttää lapsia pelinappuloina eli eivät anna teidän "kostoksi" pitää heihinkään yhteyttä. Tilanne voi siitä huolimatta kuitenkin muuttua jossakin vaiheessa, kun lapset itsekin alkavat tällaista kieltoa kyseenalaistamaan. Lapsia nähdessä täytyy sitten olla todella varovainen, ettei mitenkään arvostele heidän kuullen heidän vanhempiaan, jotta lapset saavat vastaisuudessa luvan vierailla ja pitää yhteyttä.
Eikö ap sitten muka käytä lapsia pelinappuloina? Hän lahjoilla sotkee heidät omaan sotkuunsa! Kokemuksesta tiedän että eivät ne lapset tarvitse turhaa roinaa eli niitä lahjoja kun paras lahja olisi että aikuiset tulisivat keskenään toimeen. Mutta ap haluaa taas sen hyvän ja paremman olon ITSELLEEN kun hän on sellainen 'parempi ihminen' joka ostaa muille lahjoja. Ei hän oikeasti niiden lasten tunteista välitä.
Ootko tosissasi? Ap selvästi kertoi aikaisemmassa viestissään, että kyseessä on lapset, joiden kanssa hän ja hänen miehensä ovat viettäneet paljon aikaa ja hänellä on syntynyt heihin tunneside. Yksinkertaistat liikaa ap:ta nyt kyllä ja teet hänestä jonkin monsterin. Ei elämä ole noin mustavalkoista. Veljen vaimo sitäpaitsi näyttäisi olevan ihan ok asian kanssa, jos kerran hän on lahjatoiveet erikseen ap:lle kertonut. Kyse on lähinnä siitä, että hyväksyykö muu perhe sen, että lapset saavat olla tekemisissä kenen sukulaisen kanssa haluavat, vaikka aikuiset pitäisivätkin hajurakoa. Eli ovatko aikuiset osapuolet valmiita joustamaan sen verran ylpeydestään lasten edun vuoksi. Ja tää edellyttää toimiakseen sitä, että aikuiset pitää lasten aikana suunsa supussa muista sukulaisista parhaansa mukaan.
Minusta tässä on kummallista, jos ap ei saa olla ystävät veljen vaimon kanssa. Miksi ei?? Molemmat ovat ulkopuolelta tämän kaamean suvun. Itse nousisin kyllä takajaloille, jos minun mieheni ja hänen veljensä määräisivät, että naiset eivät saa olla tekemisissä keskenään, koska suku on riidoissa keskenään.
Eli sinua ei yhtään haittaisi, jos miehesi ystävystyisi tuttavasi raiskaajan veljen kanssa ja haluaisi viedä hänen lapsilleen lahjat? Koska siis eihän se veli olisi se sinun ystäväsi raiskannut tyyppi. Vaikka olisikin nauranut vieressä, kun ystävääsi raiskataan. Tai sinua.
No eihän tässä nyt ollut mitään raiskauksesta tai muustakaan rikollisesta teosta kyse, vaan lapsellisesta nokittelusta puolin ja toisin. Jos kälyt haluavat olla tekemisissä keskenään, mitä se kuuluu kenellekään?
Itse ainakin valitsen ne ihmiset, kenen kanssa olen, ei mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä pidemmälle tätä ketjua luen, sitä varmempi olen siitä, että ap on se jolla tässä on ongelma..
Taidat väkisin haluta riitaa ja draamaa? Ihme sekopää.
Olisit onnellinen, että MIEHESI EI HALUA OLLA PERHEENSÄ KANSSA TEKEMISISSÄ, kun tilanne heidän kanssaan on tuollainen. Mä itkisin ONNESTA jos mun mieheni puolustelisi minua ja laittaisi välit vanhempiinsa poikki koska vihaavat minua ja yrittävät saada meidät eroamaan. Siis en voi käsittää miksi sinä haluat väkisin heissä roikkua?Ja toinen, mikä ihmetyttää - sä haluat ostaa väkisin lahjoja miehesi veljen lapsille. Miehesi veljen, joka on myös osallistunut haukkumiseesi? Mun mielestä toi on pimeetä ja säälittävää.
En ole Ap, mutta minä käyttäydyin samalla tavalla. Yritin saada miestä ottamaan yhteyttä veljeensä ja muuhun lapsuudenperheeseensä, vaikka minut oli tehty syypääksi miehen muuttuneeseen käytökseen. Mies ei enää juossut hoitamassa heidän mielipahojaan/töitään, vaan sanoi minulle suoraan, että ei halua eikä jaksa, hänellä on omiakin asioita. Ja kyllä, meillä oli todella rankkoja asioita, joissa emme kyllä saaneet tukea miehen puolelta. Kaiken tuon he tiesivät, mutta polkivat vain meitä syvemmälle voimattomuuteen.
Pyysimme lopettamaan ja kerroimme, ettemme jaksa draamaa.
Mutta, jos on itsekkäistä ihmisistä kyse ja varsinkin narsismista, ei sitä voi tervejärkinen järkeistää.
Itse olin kynnysmatto ja pelkäsin hylkäämistä niin paljon, että hakkasin päätäni vain seinään, kunhan muilla olisi hyvä olla. Siinä vaiheessa, kun olimme ottaneet etäisyyttä ja eläneet rauhassa elämäämme, tajusimme että kaikki sama pahantahtoinen juoruilu ja kiusailu jatkuivat, vaikka me emme olleet mukana pitkään aikaan, laitoimme pisteen.
Itselleni tuli siinä sitten sellainen olo, että nyt riitti, miksi ottaa vuosi toisensa jälkeen vastaan kamalaa käytöstä, itsekkäitä vaatimuksia, syyllistämisiä ja totuuden vääristämistä?
He varmaan kokivat sen menevän helpommin tuolla tavalla, jos ovat tottuneet kiukuttelemalla ja manipuloimalla saamaan tahtonsa perille, mutta aikuiset ihmiset eivät hoida asioita noin, vaan heidän on kohdattava omat peikkonsa, osattava pyytää anteeksi omaa käytöstään ja lopetettava asioiden vääristely sekä kohdattava itse ongelmatilanteet asianomaisten kanssa eikä ottamalla koko sukua yksipuolisella kertomuksellaan mukaan hyökkäämään pariskuntaa vastaan.
Näin meille kävi ja en kadu kuitenkaan sitä, että katsoin noin kauan. Nyt tiedän, että se on loppu eikä minua tule kaduttamaan joskus tulevaisuudessa se pelko, että jos vain olisimme yrittäneet enemmän ...
Sun kannattaa vaan luottaa Ap mieheesi. Hän kyllä tietää missä mennään. Mun mies oli alun alkaen sitä mieltä, että nyt riitti. Minä vaan yritin ja hakkasin sitten meidän molempien päätä seinään.
Mutta ainakin tuli kasvettua ulos tuosta kuviosta. Ja ajan saatossa muodostui varmuus siitä, millaisia ihmisiä meillä oli vastassa ja mikä oli kuvion nimi.
Meillä yksi ihminen muutti tarinaansa ja sai ihmiset puolelleen. Ei ketään kiinnostanut oikeat faktat. Tuo ihminen sai manipuloitua tarinallaan ja itkuillaan muut toimimaan meitä vastaan, vaikka olin pitänyt että meillä oli hyvät välit noihin muihin.
Olin itselleni jopa vihainen, kun olin pitänyt noista ihmisistä ja he heittivät meidät niin helposti kysymättä edes meidän puolta asioista.
Tuo kokemukseni sai minut ymmärtämään kuitenkin paljon.
ET VOI MUUTTAA IHMISTÄ.
ET VOI TÄYSIN LUOTTAA IHMISIIN, VAAN HE VALITSEVAT MIELUUMMIN AINA SEN, JOKA ON HEITÄ LÄHEMPÄNÄ, TOTUUDESTA VIIS.
IHMISET VALITSEVAT USEIN SEN HELPOMMAN TIEN, JOS EIVÄT OLE KEHITYSKELPOISIA. (yleistys, mutta jos suhteissa hakkaat päätäsi kerta toisensa jälkeen seinään, luultavampaa on, että tuo henkilö ei tule muuttumaan)
IHMISET HALUAVAT USKOA LÄHEISISTÄÄN HYVÄÄ, JOTEN TEKOJA ON VAIKEA NÄYTTÄÄ/SANOA HEILLE TOTEEN. JÄÄT SIIS ALTAVASTAAJAKSI, varsinkin jos vastassa suvun kuningatar, jolla narut(lue:toisten tunteet) käsissään.
JOS PUOLUSTAUDUT, OLET VIELÄ ENEMMÄN SYYLLINEN.
Meillä kävi myös niin, että ollessani hiljaa tapaamisen ajan (tiesin, että kaikki sanomiseni vääristeltäisiin) ja mies otti tilanteen yksin haltuun, saimme jälkikäteen kuulla kuinka minä olin haukkunut.
Mutta, kaikesta huolimatta uskon, että totuus tulee ilmi niille , jotka oikeasti uskaltavat nähdä myös sen vaikeamman puolen asioissa. Ei se kivaa ole, mutta elämässä on myös niitä ikäviä asioita, se on fakta.
Joskus vain ihmiset ovat ikäviä ja joskus se joku voi olla omaa sukua, vaikket asiaa tahtoisikaan nähdä.
Älä siis sulje silmiäsi, vaan pyri totuuteen ja ole oma vahva itsesi, älä anna muiden vaikuttaa omiin ajatuksiisi. Elä lähde mielistelylinjalle, vaikka vastapuolelta sataisi inhottavuuksia. Ole terveesti itsekäs ja kuuntele sisintäsi. Älä anna sosiaalisen paineen vaikuttaa, vaan ota tilaa hengittää vapaasti.
Sinun ei tarvitse ryhtyä itse samalle ilkeälle linjalle, vaan vedä rajat! Jokaisella on oikeuksia, ei vain niillä, jotka raivaavat kovemmin.
KAIKEN VOISI KITEYTTÄÄ NÄIN:OLE MUILLE SELLAINEN KUIN TOIVOISIT ITSELLESI OLTAVAN.
Noille ihmisille ei tulisi kuuloonkaan, että käyttäytyisimme samallailla heitä kohtaan, kuinka he ovat käyttäytyneet meitä kohtaan-täysin absurdia! Täysin absurdia olivat myös meille ja mitä enemmän olemme ottaneet etäisyyttä, sitä absurdimmalta kaikki kuulostaa.
Ap, et ole vastuussa muiden käyttäytymisistä/tunteista-siksi varmaan käyttäydyt niin kuin käyttäydyt. Se on myös ylemmyydentuntoa, ottaa tuollainen taakka itselleen. Et ole niin hyvä, että sinulla olisi tuollaista vastuuta-KUKAAN EI OLE.
JOKAINEN ON VASTUUSSA VAIN OMISTA TUNTEISTAAN JA TEOISTAAN!
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä pidemmälle tätä ketjua luen, sitä varmempi olen siitä, että ap on se jolla tässä on ongelma..
Taidat väkisin haluta riitaa ja draamaa? Ihme sekopää.
Olisit onnellinen, että MIEHESI EI HALUA OLLA PERHEENSÄ KANSSA TEKEMISISSÄ, kun tilanne heidän kanssaan on tuollainen. Mä itkisin ONNESTA jos mun mieheni puolustelisi minua ja laittaisi välit vanhempiinsa poikki koska vihaavat minua ja yrittävät saada meidät eroamaan. Siis en voi käsittää miksi sinä haluat väkisin heissä roikkua?Ja toinen, mikä ihmetyttää - sä haluat ostaa väkisin lahjoja miehesi veljen lapsille. Miehesi veljen, joka on myös osallistunut haukkumiseesi? Mun mielestä toi on pimeetä ja säälittävää.
Syynä taitaa olla se, että Ap on herkkä syyllistymään. Ei siihen tarvita oikeita tekoja, jotka herättävät syyllisyyden tunteen, jos on ollut vastuussa muiden tunteista.
Silloin syytökset syyllistävät, vaikka ne eivät olisikaan totta.
Tuohon vielä sosiaalinen paine-niin avot! Silloin on aina helppo syyttää itseään, vaikka tietäsikin miten asiat ovat.
Ap pelkää pitää puoliaan(toisin sanoen pelkää sanoa ei, sillä se ehkä on kielletty jo lapsuudessa) ja tekee kaikkensa, jotta hänestä pidettäisiin......ja se kaikki taas on helppo nakki narsistille!
Pidä vaan teidän rajoistanne huolta!
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin voi olla, kun ei ole tuollaisista ihmissuhteista kokemusta, enkä muista koskaan katkaisseeni välejä keneenkään niin se tuntuu aika isolta jutulta. Enkä todellakaan tarkoita painostaa miestä pitämään heihin yhteyttä, vaikka nyt ajateltuna se on toki voinut miehestä tuntua siltä. Lähinnä koen huonoa omaatuntoa, että takiani he alunperin suuttuivat. Tmäkin toki aika hullua, koska en ajatellut heidän olevan wt tai muutakaan. Pidin heitä vaan ihmisinä joilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri.
Tiedän, että mies suuttuu jos vien lapsille lahjat, mutta ne aion silti viedä. Oma periaatteeni on kuitenkin se, ettei vanhempien välit saa vaikuttaa lapsiin. En menetä yhtään mitään antamalla heille lahjoja. Tai, no siitä seuraa jälleen yksi riita miehen kanssa, mutta uskon hänen kuitenkin ymmärtävän. Muuten lopetan miehen ahdistelun hänen perhettään koskien. Ei tosiaan ole tuollaista kokemusta, niin olen varmasti ollut miehelle surkea tuki tässä.
Ap
Keskustele miehesi kanssa tästä asiasta. Älä siis vie lahjoja vain omin päin miehesi mielipiteestä piittaamatta. Kyllä miehesikin varmasti keskustelun jälkeen lämpiää enemmän tälle ajatukselle, jos hän tietää lasten arvostavan teitä ja yhteydenpitoanne vanhemmistaan huolimatta. Kun suhtaudut ymmärtäväisemmin etäisyyden pitämiseen muihin sukulaisiin, niin luultavasti miehesikin suhtautuu ymmärtäväisemmin yhteydenpidon jatkamiseen lapsiin.
Varautukaa siihen, että vanhemmat saattavat myös ensin käyttää lapsia pelinappuloina eli eivät anna teidän "kostoksi" pitää heihinkään yhteyttä. Tilanne voi siitä huolimatta kuitenkin muuttua jossakin vaiheessa, kun lapset itsekin alkavat tällaista kieltoa kyseenalaistamaan. Lapsia nähdessä täytyy sitten olla todella varovainen, ettei mitenkään arvostele heidän kuullen heidän vanhempiaan, jotta lapset saavat vastaisuudessa luvan vierailla ja pitää yhteyttä.
Eikö ap sitten muka käytä lapsia pelinappuloina? Hän lahjoilla sotkee heidät omaan sotkuunsa! Kokemuksesta tiedän että eivät ne lapset tarvitse turhaa roinaa eli niitä lahjoja kun paras lahja olisi että aikuiset tulisivat keskenään toimeen. Mutta ap haluaa taas sen hyvän ja paremman olon ITSELLEEN kun hän on sellainen 'parempi ihminen' joka ostaa muille lahjoja. Ei hän oikeasti niiden lasten tunteista välitä.
Ootko tosissasi? Ap selvästi kertoi aikaisemmassa viestissään, että kyseessä on lapset, joiden kanssa hän ja hänen miehensä ovat viettäneet paljon aikaa ja hänellä on syntynyt heihin tunneside. Yksinkertaistat liikaa ap:ta nyt kyllä ja teet hänestä jonkin monsterin. Ei elämä ole noin mustavalkoista. Veljen vaimo sitäpaitsi näyttäisi olevan ihan ok asian kanssa, jos kerran hän on lahjatoiveet erikseen ap:lle kertonut. Kyse on lähinnä siitä, että hyväksyykö muu perhe sen, että lapset saavat olla tekemisissä kenen sukulaisen kanssa haluavat, vaikka aikuiset pitäisivätkin hajurakoa. Eli ovatko aikuiset osapuolet valmiita joustamaan sen verran ylpeydestään lasten edun vuoksi. Ja tää edellyttää toimiakseen sitä, että aikuiset pitää lasten aikana suunsa supussa muista sukulaisista parhaansa mukaan.
No miksei ne miehen veli ja vanhemmat sitten osallistu tähän sinun Shangri-lahan? Missä anteeksipyyntö veljeltä, jos on ap:n miestä loukannut? Entä vanhemmilta? Niin? Ei, ei todellakaan tarvita tuollaista sovintoa, jossa vain yksi osapuoli sopii, ja muut näyttää pyllyä ja kieltä aina vaan.
TÄMÄ!
Kivikissaäiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin voi olla, kun ei ole tuollaisista ihmissuhteista kokemusta, enkä muista koskaan katkaisseeni välejä keneenkään niin se tuntuu aika isolta jutulta. Enkä todellakaan tarkoita painostaa miestä pitämään heihin yhteyttä, vaikka nyt ajateltuna se on toki voinut miehestä tuntua siltä. Lähinnä koen huonoa omaatuntoa, että takiani he alunperin suuttuivat. Tmäkin toki aika hullua, koska en ajatellut heidän olevan wt tai muutakaan. Pidin heitä vaan ihmisinä joilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri.
Tiedän, että mies suuttuu jos vien lapsille lahjat, mutta ne aion silti viedä. Oma periaatteeni on kuitenkin se, ettei vanhempien välit saa vaikuttaa lapsiin. En menetä yhtään mitään antamalla heille lahjoja. Tai, no siitä seuraa jälleen yksi riita miehen kanssa, mutta uskon hänen kuitenkin ymmärtävän. Muuten lopetan miehen ahdistelun hänen perhettään koskien. Ei tosiaan ole tuollaista kokemusta, niin olen varmasti ollut miehelle surkea tuki tässä.
Ap
Keskustele miehesi kanssa tästä asiasta. Älä siis vie lahjoja vain omin päin miehesi mielipiteestä piittaamatta. Kyllä miehesikin varmasti keskustelun jälkeen lämpiää enemmän tälle ajatukselle, jos hän tietää lasten arvostavan teitä ja yhteydenpitoanne vanhemmistaan huolimatta. Kun suhtaudut ymmärtäväisemmin etäisyyden pitämiseen muihin sukulaisiin, niin luultavasti miehesikin suhtautuu ymmärtäväisemmin yhteydenpidon jatkamiseen lapsiin.
Varautukaa siihen, että vanhemmat saattavat myös ensin käyttää lapsia pelinappuloina eli eivät anna teidän "kostoksi" pitää heihinkään yhteyttä. Tilanne voi siitä huolimatta kuitenkin muuttua jossakin vaiheessa, kun lapset itsekin alkavat tällaista kieltoa kyseenalaistamaan. Lapsia nähdessä täytyy sitten olla todella varovainen, ettei mitenkään arvostele heidän kuullen heidän vanhempiaan, jotta lapset saavat vastaisuudessa luvan vierailla ja pitää yhteyttä.
Eikö ap sitten muka käytä lapsia pelinappuloina? Hän lahjoilla sotkee heidät omaan sotkuunsa! Kokemuksesta tiedän että eivät ne lapset tarvitse turhaa roinaa eli niitä lahjoja kun paras lahja olisi että aikuiset tulisivat keskenään toimeen. Mutta ap haluaa taas sen hyvän ja paremman olon ITSELLEEN kun hän on sellainen 'parempi ihminen' joka ostaa muille lahjoja. Ei hän oikeasti niiden lasten tunteista välitä.
Ootko tosissasi? Ap selvästi kertoi aikaisemmassa viestissään, että kyseessä on lapset, joiden kanssa hän ja hänen miehensä ovat viettäneet paljon aikaa ja hänellä on syntynyt heihin tunneside. Yksinkertaistat liikaa ap:ta nyt kyllä ja teet hänestä jonkin monsterin. Ei elämä ole noin mustavalkoista. Veljen vaimo sitäpaitsi näyttäisi olevan ihan ok asian kanssa, jos kerran hän on lahjatoiveet erikseen ap:lle kertonut. Kyse on lähinnä siitä, että hyväksyykö muu perhe sen, että lapset saavat olla tekemisissä kenen sukulaisen kanssa haluavat, vaikka aikuiset pitäisivätkin hajurakoa. Eli ovatko aikuiset osapuolet valmiita joustamaan sen verran ylpeydestään lasten edun vuoksi. Ja tää edellyttää toimiakseen sitä, että aikuiset pitää lasten aikana suunsa supussa muista sukulaisista parhaansa mukaan.
No miksei ne miehen veli ja vanhemmat sitten osallistu tähän sinun Shangri-lahan? Missä anteeksipyyntö veljeltä, jos on ap:n miestä loukannut? Entä vanhemmilta? Niin? Ei, ei todellakaan tarvita tuollaista sovintoa, jossa vain yksi osapuoli sopii, ja muut näyttää pyllyä ja kieltä aina vaan.
No usko tai älä, niin tällainen ratkaisu voi joissakin perheissä toimia. Että aikuiset eivät vain yksinkertaisesti ole tekemisissä keskenään, mutta lapset saavat pitää yhteyttä jos haluavat. Toimii ainakin vähän vanhempien lasten kanssa, jotka pystyvät liikkumaan itsenäisesti ilman vanhempiaankin.
Meillä siis sisko ja hänen lapset eivät saaneet olla aikaisemmin yhteydessä lainkaan äidinpuoleiseen sukuun, koska uusi mies ei tykännyt anopista, joka sanoi sovinistille vastaan. Lapsille mustamaalattiin isovanhempia huolella, millä perusteltiin vierailukieltoa. Tästä syystä välit ovat edelleen etäiset siskoon, vaikka mies onkin jo vaihtanut maisemaa. Kun lapset kasvoivat ja alkoivat itsekin vaatia, että saavat käydä mummolassa ja lasten biologinen isä puolusti isovanhempien tapaamisia, saimme vihdoin heitä nähdä.
Mutta tämä ratkaisu toimii siis niin, että me aikuiset emme juuri ole muuten tekemisissä toistemme kanssa, kuin sopiaksemme lapsiin liittyviä asioita. Varsinkin lasten mummille, jota eniten tilanteessa mustamaalattiin, ero lapsenlapsista oli kova paikka. Joten vaikka tiedämme, että sisko ei ikinä pyydä anteeksi sitä, että yhtyi silloisen miehensä harjoittamaan mustamaalaukseen ja suoranaiseen valehteluun, niin koemme tämän ratkaisun paremmaksi kuin sen, että olisimme täysin poissa lasten elämästä. Ja lasten kannalta tämä on ollut tärkeä juttu, koska siskon elämä nyt on mitä on, joten mummula on ollut se ainut vakaana pysyvä ympäristö, johon tulla kun kotona ei kestä olla.
En ikinä ole kommentoinut mihinkään, mutta nyt liippaa niin läheltä omaa elämää.
Mä oon siis vasta nuori ihminen ja kyseessä on mun vanhempien tilanne, jonka takia mulla ei esim valmistujaisissa ja rippijuhlissa ollut kuin äidin puolen suku.
Nuorempana en ihan ymmärtänyt mistä kiikastaa, tuntui hassulta kun melkein kaikki kaverit oli lähes sisaruksellisissa väleissä serkkujen kaa ja mun viimeisimmät muistot oli lapsuudesta.
Äiti ei siis todellakaan tule mistään varakkaasta ökyperheestä, vaan ihan perus työväenluokan kasvatti.
Mun vanhemmat on ollut yhdessä 36 vuotta, josta naimisissa 29 ja tämä välirikko tapahtui mun lapsuudessa, eli noin 10-15 vuotta sitten. Isän suku ei ikinä hyväksynyt sitä, että äiti käy töissä ja on koulutettu, sekä alallaan menestynyt. Kuten AP:kin, lahjoista märistiin ja kun kutsu tuli käymään esimerkiksi meidän mökillä, oli se pröystäilyä, vaikka kyseessä on ihan perusmökki, ei mikään merenrannalla oleva hirsilinna.
Tilanne eskaloitui perhejuhliin, joissa koko suvun edessä mässäiltiin äidin verotiedoilla! koko suvun voimin haukuttiin vastuuttomaksi kun on palannut työelämään lasten jälkeen ja pilannut isän elämän.
Tämän jälkeen ei olla pidetty juuri yhteyttä ja eipä juuri mitään olla menetetty.
En näe mitään syytä miksi pitää elämässä myrkyllisiä ihmisiä, oli sukua tai ei. Tsemppiä sinne, olen omin silmin nähnyt kuinka raastavaa se on myös parisuhteelle.
Laitahan ap jo valoja päälle. Ymmärsin että miehen veljen lapsille täytyy väen vängällä saada lahjat annettua. Tällaisena hyvänä ihmisenä ymmärsin, että sujautat toivelahjat veljen vaimolle tekemättä asiasta suurempaa numeroa. Mutta mitäs ap myöhemmin kirjoittelee, että antaa lahjat lapsille OMALLA NIMELLÄÄN. Niinkuettä MIKSI?
Mitä tyydytystä saat siitä, että veljen perhe tappelee joulun jostain lasten krääsästä koska sinun piti päästä alleviivaamaan antaja lahjoihin? Voin sanoa että huoli pois, et piittaa niiden lasten saati miehesi, että miehesi loppusuvun joulurauhasta pätkääkään. Tärkeintä ei ole, että lapset saa lahjat (itse antaisin ne lasten äidille, joka voi antaa lahjat vanhempien nimellä).
Mutta mikähän perkele on tärkeämpää lapsille jouluna, että se ohittaa jo perhesovun? Luuletko että joku Frozen/Legokrääsä voittaa ikinä sitä turvallisuuden tunnetta mikä tulee siitä, että vanhemmat ei jouluna riitele ja perhe on sovussa.
Alat ap ärsyttään jo minuakin tolla itsepintasella jankkaamisella. ANNA IHMISTEN OLLA RAUHASSA EDES JOULUNA! Draamaile sitten taas tammikuussa lisää, ellei mies ole sitä ennen vaihtanut ymmärtäväisempään naiseen.
Minä olen saanut myös kommenttia, jos olen vienyt ruokaa, että "kyllä me täällä pystytään ruokkimaan" . Sinulla on ehkä vähän kehittämisen varaa sosiaalisessa lukutaidossa. Liian hienot lahjat nöyryyttää saajaa, ja jos aina vie parempaa ruokaa kuin siellä saa, niin näyttää vaan omaa paremmuuttaan ja nöyryyttää saajaa. Tai sitkeästi vie liian hienoa viiniä taloon jossa ei viiniä ole totuttu juomaan.
Luokkaero. Olet loukannut heitä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, olette varmasti oikeassa. Sanoin jo miehelle, etten niitä lahjoja vie jos hän ei halua. Mies vastasi arvostavansa sitä, mutta mikäli se on minulle oikeasti tärkeää ei halua pilata joulumieltäni kieltämällä. Näiden tekstien ansiosta nyt en kuitenkaan lahjoja vie. Käly ei ole sydänystäväni, mutta näistä ihmisistä ollut minulle mukavin (miehen äiti on uhannut häntä mm lastensuojeluilmoituksella, mutta ovat nyt hyvissä väleissä).
Joku kysyi onko mieheni hänen eksä. Mies ei ainakaan minua ole ikinä haukkunut millään nimellä, niin en usko 😄 Muuten kyllä sama tausta meillä.
Ap
Aaaaah, sussa on vielä toivoa. Huojentavaa, että ymmärrät antaa kaikille joulurauhan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulla on noin suuri tarve mielistellä sitä miehen perhettä? Mikset tee kuten miehesi pyytää ja jätä tapaamista veljen vaimon kanssa ja lahjojen vientiä väliin? Miksi ehdoin tahdoin haluat tehdä miehen toivetta vastaan? Tuntuu että oikein haluat riitaa ja draamaa. Viet tuliaisia ja lahjoja vaikka tiedät ettei pehe tykkää ja viet niitä lahjoja vaikka mies ei tykkää. MIKSI? Mikset anna miehen hoitaa itse omaa suhdettaan sukuunsa? Miksi sinä menet siihen väliin sekoilemaan? Haluatko päästä miehestä eroon? Sillä voin kertoa että teille tulee takuuvarmasti ero jos jatkat tuolla linjalla. Mies selvästi haluaa päästä eroon suvustaan ja sinä et anna vaan roikut näissä sukulaisissa kuin iilimato. Onko susta jotenkin kivaa kun suku riitelee ja tappelee SINUSTA. Imarteleeko se sinua jotenkin?
Älähän nyt liioittele noin rankasti.
Nimittäin sillat voi polttaa takanaan päivässä mutta uudelleen rakentaminen voi viedä kauan.
Kyllä minä ymmärrän että ap haluaa välttää tuota täydellistä välirikkoa, sanotaanhan että veri on vettä sakeampaa.
Ja kyllä ihmisillä kai on oikeus saada ystäviä puolison suvustakin.
Eli jos ap tuntee miehensä veljen vaimoon ja lapsiin aitoa ystävyyttä niin miksi ei antaisi lapsille lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
En vaan ymmärrä, mitä mies menettää siinä, että minä annan joululahjat minulle tärkeille ihmisille.. En niitä nyt anna, jos mies ei oikeasti suostu, mutta äsyttää ja surettaa kylllä. Nuo lapset saa ehkä 3 lahjaa, joten ne oikeasti merkitsisivät heille paljon.
Minusta tuntuisi oikealta viedä lahjat lapsille ja ottaa sitten kiukkuinen mies. Jos en vie, mies on hyvällä tuulella ja minä surullinen. Lahjat voisi olla vaikka "pukilta" kunhan saisivat ne. Tätä lahjaa tuo vanhempi on toivonut ainakin marraskuun alusta saakka.
Ap
Ei ole nyt sinun asia päättää että" pelastat lapsiraukkojen joulun" vastoin mitä kaikki muut sanoo, tuosta ei seuraa mitään hyvää, edes niille lapsille. Ei he voi niitä tavaroita edes käyttää, kun he aistivat että se ei olisi lohaalia. Teet heille karhunpalveluksen. Et oikeasti nyt tajua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Myös mieheni on ollut noista sisaruksista se huonoiten kohdeltu. Kettuilevat hänelle kaikesta "kun on olevinaan" yms. Heitä harmitti jopa miehen parempi suoriutuminen armeijasta, kun veljensä jätti kesken vedoten astmaan.. Mies kävi kaksoistutkinnon ja haki korkeakouluun ja sai kuulla siitäkin vinoilua, että nauravat hänet pihalle pääsykokeista yms
En edes tiedä miksi halusin heitä miellyttää.... Ajatuksena vaan surullinen.. Pelkään kai etten riitä miehelle perheeksi.
Ap
No nyt puhutaan siitä mistä pitäisi, eli omista motiiveistasi. Koska jotainhan tuossa sinulla on syynä, miksi käyttäydyt hienotunteisuuden nimeen epähienotunteisesti. Jos viet fetasalaattia epäluuloisille ja vihamielisille ihmisille, joille se on vierasta ravintoa ja osoitus, että mielestäsi teet hyvän työn vain siksi, että heille on siis tosi rankasti hyväksi sellainen kansansivistystyö, olet joko yksinkertainen tai muuten outo. Et vaikuta yksinkertaiselta, vaan teillä on miehesi kanssa hyvät, syvät ja toimivat keskusteluvälit, ja kykenet myös kertomaan halustasi heittäytyä kilarimoodiin jne.
Toivottavasti kerrot miehelle myös näistä peloistasi, etkä vain painosta häntä, miten hienotunteisesti sitten sen teetkin. Ota oikein vakavasti ajatus, että mies tietää ja osaa asioita, joista sinä ymmärrät yhtä paljon kuin sika helmistä. Koska välillänne on luokkaraja, olet täynnä hyväntahtoista ylimieltä, jonka vallassa et pysty kunnioittamaan toista ihan aidosti. Kun omassa perheessänne ei ole ollut tarvetta olla kovin tietoinen
henkilökohtaisista rajoista, koska kukaan ei niitä aidosti uhkaa, sinulla on nyt opiskelun paikka.
Onhan pelkosi sinänsä ihan aiheellinen, että miehesi taas on uudessa maailmassa kanssasi, ja sinun taas pitäisi voida luottaa että hän tietää mitä tahtoo vaikka hänellä ei siitä ole paljon kokemusta. Voihan olla, että jossain kohtaa mies alkaa kokea tyhjyydentunteita, ja onnistuu kääntämään asian sinun viaksesi, jos kokee luopuneensa sinun takiasi jostain positiivisesta. Mutta sekin vaihe on helpompi kestää, jos et nyt sooloile.
Lasten tilanne on oikeasti ikävä tuossa, mutta muista, että aiheuttamalla kitkaa veljen perheeseen lahjomalla lapsia pahennat heidän tilannettaan. Joko veli suhtautuu lahjoihisi loukkaksena tai ahneesti myöntäen sinulle pelkän välinearvon, ja kumpikin asenne pilaa lapset paljon pahemmin kuin se, ettei heidän lahjahaaveensa toteudu tänä vuonna. Tuossa perheessä heidän on tärkeää tottua toteutumattomuuteen pienestä pitäen. Samaten tilanne olisi vain pahempi vuoden päästä. Lapset ihmettelisivät, mikseivät enää saa lahjaakaan. Jne.
Älä ole sinisilmäinen omien motiiviesi suhteen. Sellainen viattomuus on silmittömän ärsyttävää miehen perheelle, ja ennen pitkää ehkä hänelle itselleenkin. Hän on kuitenkin erittäin asiallisesti kohdellut sinua kertomasi perusteella, älä sinä nyt puolestasi mokaa. Kälyn kanssa liittoutuminen olisi joissain perheissä järkevintä lasten eduksi, mutta nyt sellainen taitaisi olla huono vaihtoehto, koska käly ei ole kovin taitava kaksoisagentti. Eikä muu perhe ole lainkaan niin tyhmää kuin minä heitä heidän typerän käytöksensä perusteella pidät.
Sille käytökselle on kuitenkin historialliset syynsä, ja heidän yhdessä pyhitetty uhonsa muuta maailmaa vastaan toimii monella tapaa tehokkaasti ja hyvin, vaikka tuleekin heille niin kovin kalliiksi. Kunnioita heidän laskelmiaan, koska se perustuu asioihin, joita et itse ymmärrä. Heille oma nallenpehmeä maailmasi ei ole vaihtoehto, eivätkä he saisi siitä mitään. He kun eivät ole samanlaisia ihmisiä kuin sinä, vaan heillä on arpia varjeltavana. Sinä haluaisit itse haavoittuessasi avata mätäpaiseen koska oma terveydentilasi riittäisi sen parantamiseen. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toivoa paiseen kuivettuvan itsestään, jos auki revityn haavan ei voi odottaa paranevan.
No miksei ne miehen veli ja vanhemmat sitten osallistu tähän sinun Shangri-lahan? Missä anteeksipyyntö veljeltä, jos on ap:n miestä loukannut? Entä vanhemmilta? Niin? Ei, ei todellakaan tarvita tuollaista sovintoa, jossa vain yksi osapuoli sopii, ja muut näyttää pyllyä ja kieltä aina vaan.