Te, joilla lapsia ja olette eronneet

Youtube- parhaita kavereita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen usean kuukauden suhde toiseen naiseen paljastui. Kysyin kumpi painaa vaakakupissa enemmän; minä, lapset ja koko meidän yhteinen elämä vai tämä toinen nainen. Vastaus oli ettei osaa sanoa. Pakkasin laukun, toivotin hyvää elämää ja otin avioeron. Hyvissä väleissä ollaan kuitenkin oltu ja olen käyttäytynyt miestä kohtaan ystävällisesti, lasten takia. Lapsille ei ole valehdeltu asiasta jos ovat suoraa kysyneet. Katkera olen ollut ja purkanut sydäntäni ystäville, mutta lasten aikana en kertaakaan ole mollannut isää. 

Melko usein miehet joutuu kokemaan tuon mitä sinä koit.

Kuitenkin hienoa ja virtuaalisen hatunnoston arvoinen juttu että et ole mollannut ja haukkunut miestä vaikka siihen olisi ollut aihettakin.

Jos et jättänyt mitään olennaista itsestäsi tai omista tekemisistäsi kertomatta.

Tuleeko tällaiset aina useimmiten ihan puskista vai pystyykö joku aavistamaan että jotain on menossa.

En ole tuo vastaaja, vaan nro 1. Olisin voinut kirjoitta ylläolevan.

Minulle tuli ihan puskista. Tiesin miehen olevan kyllästynyt elämään yleensäkin, mutta ei meillä ongelmia ollut. Seksiä yms kaikki meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sivusuhde paljastui. Olin niin romuna, ettei lapset tehneet sellaisella äidillä mitään. Tiedän, että jatkaminen (eli mies halusi pitää meidät molemmat) olisi syönyt minut elävältä. Olisiko äiditön lapsi ollut onnellisempi?

Joo, no tuollaisen ymmärrän, että tuolloin on varmasti helppo lähteä. Joskus toivonkin, että paljastuisi jotain tuollaista, niin olisi helppo se ero ottaa.

Nyt kuitenkin arki rullaa ja mies rakastaa minua, niin tuntuisi aivan liian väärältä hajottaa perhe... Ei tässä kuitenkaan itsellä hyvä ole olla.

ap.

Puhut aloituksessa, että haluaisit, että joku rakastaa. Eli ajattele näin: jos eroat, niin todennäköisesti olet seuraavat 20 vuotta yksin, eikä sinulla ole miestä, joka rakastaa. Haluatko vielä erota?

Haluaisin, että minä rakastaisin. Että olisi kiva mennä toisen kainaloon, koska häntä rakastaa. Ei mulla nyt tee mieli mennä miehen kainaloon, koska ei sitä rakkautta mun puolelta niinkään ole. Siitä johtuen sitten läheisyyskin on ihan loppu ja läheisyyttä olisi ihana tuntea.

ap.

Kysyn sen takia, että jos tuo on se ainut syy erota - niin elä eroa. On mahdollista, ettet löydä ikuisuuteen ketään, jota rakastaisit. Sitten se ero on ns. Turha ero.

Suosittelen, että alat rakentamaan sellaista elämää itsellesi, jota rakastat. Ota vaikka koira tai ala harrastamaan jotain.

Pakko kommentoida vielä tähänkin, että minäkin yritin juuri tätä. Aloin harrastaa enemmän itsekseni, tehdä niitä juttuja, joista nautin, rakentaa elämästäni sellaista, jossa minulla olisi hyvä olla puuttuvasta parisuhteesta huolimatta. Vaikutus oli päinvastainen, kuin mitä olin ajatellut. Sainkin niin paljon itsevarmuutta tehdessäni minulle rakkaita juttuja, että sekin helpotti lopulta eropäätöksen tekemistä. Sain varmuuden siitä, että minähän pärjään itsekseni. Joka kerta, kun kuulen Pettävällä jäällä -biisin sanat "Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo", ajattelen että ei se riitä. -6, 14, 16-

Vierailija kirjoitti:

Youtube- parhaita kavereita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen usean kuukauden suhde toiseen naiseen paljastui. Kysyin kumpi painaa vaakakupissa enemmän; minä, lapset ja koko meidän yhteinen elämä vai tämä toinen nainen. Vastaus oli ettei osaa sanoa. Pakkasin laukun, toivotin hyvää elämää ja otin avioeron. Hyvissä väleissä ollaan kuitenkin oltu ja olen käyttäytynyt miestä kohtaan ystävällisesti, lasten takia. Lapsille ei ole valehdeltu asiasta jos ovat suoraa kysyneet. Katkera olen ollut ja purkanut sydäntäni ystäville, mutta lasten aikana en kertaakaan ole mollannut isää. 

Melko usein miehet joutuu kokemaan tuon mitä sinä koit.

Kuitenkin hienoa ja virtuaalisen hatunnoston arvoinen juttu että et ole mollannut ja haukkunut miestä vaikka siihen olisi ollut aihettakin.

Jos et jättänyt mitään olennaista itsestäsi tai omista tekemisistäsi kertomatta.

Tuleeko tällaiset aina useimmiten ihan puskista vai pystyykö joku aavistamaan että jotain on menossa.

En ole tuo vastaaja, vaan nro 1. Olisin voinut kirjoitta ylläolevan.

Minulle tuli ihan puskista. Tiesin miehen olevan kyllästynyt elämään yleensäkin, mutta ei meillä ongelmia ollut. Seksiä yms kaikki meni hyvin.

Aijaa

No joskus näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaapa vitosen kysymykseen: jos tiedät, että olet yksin, haluatko silti erota?

En mä näe tähän nykytilanteeseen verrattuna hirveän paljon eroa siihen yksin olooni... Ei meillä ole miehen kanssa edes seksiä kuin kerran vuodessa... Että siinä mielessä olisi ihan sama vaikka sen loppuikäni yksin olisinkin.

Mutta onhan siitä miehestä toki seuraa nyt. Edes joku, jonka kanssa miettiä kauppalistaa.

ap.

Kuulostaa siltä että olet vain kyllästynyt arkeen. Oletteko miehesi kanssa repäisseet jotenkin? Koettakaa vuoteen kautta virittää sun kipinää? Jos mies kerran on "hyvä".

Seksiä ja roolileikkejä niin ei käy tylsäksi aika.

Minäkin kannatan seksileluja. Kannattaa katsoa se kortti.

Kovin heppoisesti ap eroa suunnittelee. Elämä rullaa ja mieskin kuulostaa ettei ole ihan karmein tapaus. Oletko oikeasti tehnyt kadonneen kipinän etsinnäksi kaikkesi? Yllä jotain ehdotuksia jo tulikin. Jos miehesikin sua haluaa niin säpinää nyt peliin vaikka hammasta purren. Vai keskitytkö vaan asiasta kitisemiseen? Ei se kipinä itsekseen syty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaapa vitosen kysymykseen: jos tiedät, että olet yksin, haluatko silti erota?

En mä näe tähän nykytilanteeseen verrattuna hirveän paljon eroa siihen yksin olooni... Ei meillä ole miehen kanssa edes seksiä kuin kerran vuodessa... Että siinä mielessä olisi ihan sama vaikka sen loppuikäni yksin olisinkin.

Mutta onhan siitä miehestä toki seuraa nyt. Edes joku, jonka kanssa miettiä kauppalistaa.

ap.

Miehesi ei varmaan ole onnellinen sun kanssa? Vai eikö se kaipaa rakastavaa puolisoa? Jos et voi haluta miestäsi enää niin kerro se. Hän voi sitten päättää jatkaako vai etsiiko uuden kumppanin. Pelkurimaisuutta kitua liitossa johon ei panosta täysillä.

Minut kahden pikkulapsen äiti pakotettiin avioeroon. Tieto toisesta naisesta tuli täysin puskista. Moni asia on huonommin nyt kuten asumisen taso ja rahatilanne. Ei tukea kasvatustyössä ja kauhulla mietin jos sairastun. Ex ja naikkosensa kiusaa ja hankaloittaa meidän elämää.

Sanonpahan vaan että teit minkä päätöksen tahansa eron suhteen niin älä petä miestäsi. Se on se paskin vaihtoehto lasten kannalta, jos nyt et miehesi tunteista välittäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sivusuhde paljastui. Olin niin romuna, ettei lapset tehneet sellaisella äidillä mitään. Tiedän, että jatkaminen (eli mies halusi pitää meidät molemmat) olisi syönyt minut elävältä. Olisiko äiditön lapsi ollut onnellisempi?

Joo, no tuollaisen ymmärrän, että tuolloin on varmasti helppo lähteä. Joskus toivonkin, että paljastuisi jotain tuollaista, niin olisi helppo se ero ottaa.

Nyt kuitenkin arki rullaa ja mies rakastaa minua, niin tuntuisi aivan liian väärältä hajottaa perhe... Ei tässä kuitenkaan itsellä hyvä ole olla.

ap.

Puhut aloituksessa, että haluaisit, että joku rakastaa. Eli ajattele näin: jos eroat, niin todennäköisesti olet seuraavat 20 vuotta yksin, eikä sinulla ole miestä, joka rakastaa. Haluatko vielä erota?

 

Haluaisin, että minä rakastaisin. Että olisi kiva mennä toisen kainaloon, koska häntä rakastaa. Ei mulla nyt tee mieli mennä miehen kainaloon, koska ei sitä rakkautta mun puolelta niinkään ole. Siitä johtuen sitten läheisyyskin on ihan loppu ja läheisyyttä olisi ihana tuntea.

ap.

Kysyn sen takia, että jos tuo on se ainut syy erota - niin elä eroa. On mahdollista, ettet löydä ikuisuuteen ketään, jota rakastaisit. Sitten se ero on ns. Turha ero.

Suosittelen, että alat rakentamaan sellaista elämää itsellesi, jota rakastat. Ota vaikka koira tai ala harrastamaan jotain.

Pakko kommentoida vielä tähänkin, että minäkin yritin juuri tätä. Aloin harrastaa enemmän itsekseni, tehdä niitä juttuja, joista nautin, rakentaa elämästäni sellaista, jossa minulla olisi hyvä olla puuttuvasta parisuhteesta huolimatta. Vaikutus oli päinvastainen, kuin mitä olin ajatellut. Sainkin niin paljon itsevarmuutta tehdessäni minulle rakkaita juttuja, että sekin helpotti lopulta eropäätöksen tekemistä. Sain varmuuden siitä, että minähän pärjään itsekseni. Joka kerta, kun kuulen Pettävällä jäällä -biisin sanat "Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo", ajattelen että ei se riitä. -6, 14, 16-

Hmm.. Mä juurikin yritin meidän parisuhdetta parantaa usuttamalla toista harrastamaan, käydä juttelemassa asioista ja muutenkin antamalla omaa aikaa. Ja samoin kävi, että otti ja lähti! :D Hauska oli tuokin, että musiikki oli sinullakin tärkeässä roolissa.

Tähän jatkokysymys sitten mielenkiinnosta: miten sulla fiilikset ½-1v eron jälkeen? Tuliko katumuksen puuskia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sivusuhde paljastui. Olin niin romuna, ettei lapset tehneet sellaisella äidillä mitään. Tiedän, että jatkaminen (eli mies halusi pitää meidät molemmat) olisi syönyt minut elävältä. Olisiko äiditön lapsi ollut onnellisempi?

Joo, no tuollaisen ymmärrän, että tuolloin on varmasti helppo lähteä. Joskus toivonkin, että paljastuisi jotain tuollaista, niin olisi helppo se ero ottaa.

Nyt kuitenkin arki rullaa ja mies rakastaa minua, niin tuntuisi aivan liian väärältä hajottaa perhe... Ei tässä kuitenkaan itsellä hyvä ole olla.

ap.

Puhut aloituksessa, että haluaisit, että joku rakastaa. Eli ajattele näin: jos eroat, niin todennäköisesti olet seuraavat 20 vuotta yksin, eikä sinulla ole miestä, joka rakastaa. Haluatko vielä erota?

 

Haluaisin, että minä rakastaisin. Että olisi kiva mennä toisen kainaloon, koska häntä rakastaa. Ei mulla nyt tee mieli mennä miehen kainaloon, koska ei sitä rakkautta mun puolelta niinkään ole. Siitä johtuen sitten läheisyyskin on ihan loppu ja läheisyyttä olisi ihana tuntea.

ap.

Kysyn sen takia, että jos tuo on se ainut syy erota - niin elä eroa. On mahdollista, ettet löydä ikuisuuteen ketään, jota rakastaisit. Sitten se ero on ns. Turha ero.

Suosittelen, että alat rakentamaan sellaista elämää itsellesi, jota rakastat. Ota vaikka koira tai ala harrastamaan jotain.

Pakko kommentoida vielä tähänkin, että minäkin yritin juuri tätä. Aloin harrastaa enemmän itsekseni, tehdä niitä juttuja, joista nautin, rakentaa elämästäni sellaista, jossa minulla olisi hyvä olla puuttuvasta parisuhteesta huolimatta. Vaikutus oli päinvastainen, kuin mitä olin ajatellut. Sainkin niin paljon itsevarmuutta tehdessäni minulle rakkaita juttuja, että sekin helpotti lopulta eropäätöksen tekemistä. Sain varmuuden siitä, että minähän pärjään itsekseni. Joka kerta, kun kuulen Pettävällä jäällä -biisin sanat "Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä, yksi jonka kanssa ei yksinäinen oo", ajattelen että ei se riitä. -6, 14, 16-

Hmm.. Mä juurikin yritin meidän parisuhdetta parantaa usuttamalla toista harrastamaan, käydä juttelemassa asioista ja muutenkin antamalla omaa aikaa. Ja samoin kävi, että otti ja lähti! :D Hauska oli tuokin, että musiikki oli sinullakin tärkeässä roolissa.

Tähän jatkokysymys sitten mielenkiinnosta: miten sulla fiilikset ½-1v eron jälkeen? Tuliko katumuksen puuskia?

Ei, mä en ole katunut hetkeäkään koskaan. Kaksi vuotta erosta kohtasinkin sitten elämäni rakkauden ja sillä tiellä.

Ap millaisia tunteita herättää jos eron jälkeen miehesi löytää sinua kauniimman naisen joka rakastaa miestäsi ja saa lapsen hänen kanssaan. Ovat onnellinen perhe ja myös sun lapset viihtyy heillä jne.

Sinä taas et löydä sitä oikeaa.

Mietin vain että oletko ajatellut kaikilta kantilta asiaa. Vai kenties yrittäisit viritellä niitä tunteitasi mieheesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla oli varmaan helpompi tilanne, koska me molemmat miehen kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että meillä ei ole enää mitään suhdetta ollut liian pitkään. Kiintymystä oli puolin ja toisin, ja on edelleenkin, mutta meidän tapauksessa ei edes koskaan ollut ollut sellaista kipinää, jota olisi voinut yrittää löytää uudestaan. Oltiin molemmat muututtu liikaa. Lapsillekaan ei haluttu antaa ihan vääristynyttä kuvaa rakkaussuhteesta. Meillä kyllä on sellaiset välit vielä näin eron jälkeenkin (erosta reilut kolme vuotta) että vietämme kyllä helposti aikaa yhdessä koko porukka.

Meilläkin on ollut todella kuollut suhde jo monta vuotta. Mies jaksaa vielä yrittää, kun hänellä on niin paljon tunteita vielä, mutta itse en jaksaisi enää ollenkaan.

Se kipinä on meiltäkin aina puuttunut. Ainakin minun puolelta... Jotenkin vain silti ollaan todella pitkään oltu jo yhdessä. Nykyisin varmastikin paljon tottumisen vuoksi. Ja lasten.

Itse vain alan kaivata jo muutakin ja kateellisena aina katson, kun joku lapsiperhe eroaa. Kun ei itsellä ole sitä rohkeutta.

ap.

Kaikesta sitä kateellinen voi ollakin. Sinulla on hyvä rakastava mies ja suunnittelet eroa? Yleensä eroon lapsiperheessä on paljon suuremmat syyt.  Ja ne eivät ole kivoja syitä.

Itse en voisi kuvitella mitään parempaa, kuin kunnollinen kiva mies.

Eikö rakkauden puuttuminen ole riittävän suuri syy? Tämän palstan perusteella monet harkitsevat eroa seksinkin puuttumisen vuoksi. Entä jos molemmat puuttuvat, onko se riittävän suuri syy?