Elämä pilalla, koska pitää käydä kerran kuukaudessa apteekissa?
Kirjoittajalla on vakava sairaus, mutta pystyy viettämään siitä huolimatta aktiivista elämää, matkustelemaan ja urheilemaan.
Aiemmin lääkkeet on voinut hakea kerran kolmessa kuukaudessa, mutta nyt jonkun lakimuutoksen takia pitää hakea kerran kuukaudessa. Hänen elämänsä menee tästä pilalle.
En ymmärrä. Miten se, että pitää käydä kerran kuukaudessa apteekissa, voi “viedä aktiivisen elämän”.
Kommentit (59)
Ongelma ei ole se, että pitää käydä kerran kuukaudessa apteekissa, vaan se, että ne lääkkeet saa hakea vain pari päivää aikaisemmin ja matkat on suunniteltava sen mukaan.
Kyllä tuo rajoittaa esim. ulkomaille matkustamista selvästi. Niitä lääkkeitä kun ei voi ostaa kuin Suomessa.
Minä mietin samaa. Hankaloittaa varmasti elämää, mutta ei kai se nyt pilalla ole? Mietin myös, että voisiko ajoittainen väsymys johtua ihan liiasta tekemisestä, ei sairaudesta. Samanaikainen työ, opiskelu, tavoitteellinen treenaaminen, jatkuva matkustelu väsyttäisi kenet tahansa.
MS-tauti on kyllä ikävä sairaus. Arvaamaton ja pahimmillaan johtaa täydelliseen avuntarpeeseen ja kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin se rajoittaa matkustelua. Minäkin odotan tuota kauhulla, tähän saakka on voinu hävitä pariksi-kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille, kohta ei enää voi kun lääkkeitä saa vaan kuukaudeksi kerrallaan.
Olen just muuttamassa vuodeksi britteihin ja kävin vain selittämässä tilanteen paikalliseen apteekkiin ja ystävällisesti tilasivat mulle lääkettä ja kuulemma saan ostaa etukäteen eikä kela-korvaustakaan viedä pois. :)
"Kalliit erityiskorvattavat lääkkeet voidaan toimittaa yhden kuukauden hoitomäärä kerrallaan. Kallis määritelmä on 1000 € maksava lääke, näistä toimitetaan 1 kk hoitoa vastaava tarve tai pienin mahdollinen pakkaus. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä ei ole merkitsevä. Nykyään on 180 valmistetta jotka ovat yli 1000 euron ostohintaisia."
Samaa mietin. Kirjoitus kääntyi mielestäni ihan kirjoittajaa vastaan, se ei tuonut minkäänlaisia sympatia-ajatuksia mieleeni. Varmasti kalenteriin voi merkitä aikataulutuksen ja elää sen mukaan, ainakin normaalisti voisi.
Ihan kajahtanut tapaus. Kotonahan sitä päivää pitää nimenomaan pallo jalassa koko kuukausi odottaa kun apteekkeja ei tosiaan missään muussa korttelissa ole. Kyllä voi elämästään saadakin hankalaa kun riittävästi keskittyy marttyrisoimaan ja etsimään ongelmia. Onkohan kirjoittajalla käynyt mielessä miten yleensä saman ikäiset ovat täysin kotimaisemiinsa sidottuja mm. ihan niinkin harvinaisen asian kuin työnteon vuoksi? Ei sitä muutkaan tuon ikäiset noin vain voi lähteä extempore matkalle jne., koska pitää olla sidottuna kotiin ja töihin. Jos nyt siinä arjessa yksi apteekkireissu kerran kuussa kaataa maan, niin ehkä tuo MS-tauti on ihmisen pienin riesa ja lähtisin mielenterveyspuolta tsekkauttamaan. Toivottavasti kirjoittaja ei koskaan ainakaan keksi lisääntyä, mahtaisi tulla järkytyksenä kuinka paljon lapsiin liittyy kaikenlaista pakollista aikataulutettua ja yhteiskunnan sanelemaa menoa ja käyntiä ties missä neuvoloissa, kouluissa jne.
Aika reppanalta kyllä kuulosti, ei taida MS-tauti olla ihan päälimmäinen vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Kirjoitus kääntyi mielestäni ihan kirjoittajaa vastaan, se ei tuonut minkäänlaisia sympatia-ajatuksia mieleeni. Varmasti kalenteriin voi merkitä aikataulutuksen ja elää sen mukaan, ainakin normaalisti voisi.
Näinpä. Mäkin käyn kerran kuussa ellen useamminkin apteekissa kun lääkkeet on yhtä sun säätöä ja milloin on mitäkin reseptiä minkä verran ja niin. Suomessakin pääsee matkailemaan, ja e-reseptin myötä saa lääkettä ihan toiselta puolelta maatakin.
Onhan tämä taas aikamoinen nettosaajien ongelma: kuukausiksi ulkomaille nauttien tuhansien eurojen kuukausittaista suomalaista etua....
Jos pysyisi Suomessa, niin edes murusia palaisi yhteiskuntaan. Mutta ei.
Tämäkin sankari selitti olevansa töissä, kouluttatuneensa maisteriksi rahoittaen sen työnteolla (täyttä paskaa: suomessa koulutuksesta ei edes tarvitse maksaa juuri mitään), ja harrastavansa "tavoitteelista kilpaurheilua. Seelvä: onhan se varmaan kieltämättä kurja joo, kun kuukausittain pitää näyttää naamaansa valtiossa, josta on saanut ja saa aivan hirvittävästi ilmaista rahaa.
No kyllähän se sillä tavalla vaikuttaa että sun täytyy säännöllisesti aina samaan aikaan kuukaudesta olla Suomessa. Koko loppuelämäsi ajan. Eli kyllä tässä on sairaiden kyykyttämisestä kysymys. Ei siinä valtiolle tule yhtään säästöä haetaanko lääkkeet kerran kuussa vai kolmen kk:n välein. Kyse on vielä lääkkeistä joita ei voi käyttää väärin. Lääkkkeistä, jotka ylläpitävät vakavasti sairaiden toimintakykyä. Älä sinäkään ap ole yhtään kateellinen tuon kyseisen kirjoittajan aktiivisesta elämästä. Hän varmasti maksaisi mitä tahansa ettei hänellä olisi MS tautia.
Vaikka ei edes matkustelisi, niin onhan tuo ihan perseestä että lääkkeet voi hakea vasta paria päivää ennen kuin edelliset loppuu. Joskus on apteekistakin saatavilla ei oota, ja sitten pitää juosta toiseen apteekkiin ympäri kaupunkia tai odottaa ja mennä seuraavana päivänä uudestaan.
Kaikki eivät myöskään asu kaupungeissa joissa päivystää yliopiston apteekki klo 23-24 saakka. Lähin apteekki voi mennä kiinni klo 17 ja päivystävä auki kahdeksaan, mutta se voi taas olla kauempana. Vaatii vaivannäköä ja aikatauluttamista, että saa lääkkeensä kun niitä tarvitsee.
Puhumattakaan siitä kuinka vittumaista on, jos sattuu olemaan huonossa kunnossa juuri silloin kuin pitäisi lähteä sitä uutta lääkesatsia hakemaan. Ei voi tehdä asiointia etukäteen "hyvänä päivänä" kun niitä lääkkeitä ei sieltä apteekista saa.
Kiitos vastauksista. Eli päällimmäinen ongelma on se, että ei pysty matkustelemaan rajattomasti ulkomailla. Minusta monella muullakin on eri syistä ihan tämä sama “ongelma”.
Jotenkin tuntuu, että tällaisia uutisia ja mielipidekirjoituksia on ollut viime aikoina tavallista enemmän. Esim. se perhe, jolle jäi vuokran jälkeen “vain" 2 800 euroa kuukaudessa rahaa ja jolla sattui vielä olemaan sen lisäksi kotileipomo, jonka tulot tulivat siihen päälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan kajahtanut tapaus. Kotonahan sitä päivää pitää nimenomaan pallo jalassa koko kuukausi odottaa kun apteekkeja ei tosiaan missään muussa korttelissa ole. Kyllä voi elämästään saadakin hankalaa kun riittävästi keskittyy marttyrisoimaan ja etsimään ongelmia. Onkohan kirjoittajalla käynyt mielessä miten yleensä saman ikäiset ovat täysin kotimaisemiinsa sidottuja mm. ihan niinkin harvinaisen asian kuin työnteon vuoksi? Ei sitä muutkaan tuon ikäiset noin vain voi lähteä extempore matkalle jne., koska pitää olla sidottuna kotiin ja töihin. Jos nyt siinä arjessa yksi apteekkireissu kerran kuussa kaataa maan, niin ehkä tuo MS-tauti on ihmisen pienin riesa ja lähtisin mielenterveyspuolta tsekkauttamaan. Toivottavasti kirjoittaja ei koskaan ainakaan keksi lisääntyä, mahtaisi tulla järkytyksenä kuinka paljon lapsiin liittyy kaikenlaista pakollista aikataulutettua ja yhteiskunnan sanelemaa menoa ja käyntiä ties missä neuvoloissa, kouluissa jne.
Aika reppanalta kyllä kuulosti, ei taida MS-tauti olla ihan päälimmäinen vaiva.
Matkustan työn puolesta yli 100-150 päivää vuodessa suomen ulkopuolella. Välistä on viikkojenkin matkoja, jotka tulevat hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mulle tuo lakiuudistus ainakin tarkoittaisi käytännössä työpaikan menetystä, jos tuollaista lääkitystä tarvitsisin. I
Minun pitää syödä samaa lääkettä aamuin illoin mutta annostus on eri. Sen takia syön aamulääkettä eri vahvuudella kuin illalla, ja siksi näillä on eri reseptit. Hankaluuksia aiheuttaa se, että lääkepaketissa ei ole täsmälleen kolmen kuukauden annostusta, joten en saa samalla kerralla sekä aamu- että iltalääkettä vaan niitä on haettava "eri rytmissä". Jos nyt tätäkin hakuväliä tihennetään, saan ravata apteekissa solkenaan.
Minusta on ylipäänsä outoa, että parantumattomien pitkäaikaissairauksien lääkkeitä ei saa esim. vuodeksi kerrallaan.
Suurin älynväläys oli eräällä lääkärillä, joka päätti muuttaa kelakorttini määräaikaiseksi. Siinä on siis se kelakorvauskoodi pitkäaikaissairauden lääkkeestä. Lääkäri ilmeisesti ajatteli, että sairaudestani on mahdollista jotenkin parantua ja siksi minun pitäisi anoa vuosittain uusi kelakortti, jos sairauteni edelleen jatkuu. Onneksi seuraava lääkäri, jolla kävin kontrollissa, ymmärsi yskän, ja sain taas pysyvän kelakortin.
Minulla on lääkkeitä, joissa on ollut toimitusvaikeuksia viime vuosina. Ostan mielelläni varastoon toisenkin pakkauksen, ettei henki ole vaarassa jos lääkettä saakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Kirjoitus kääntyi mielestäni ihan kirjoittajaa vastaan, se ei tuonut minkäänlaisia sympatia-ajatuksia mieleeni. Varmasti kalenteriin voi merkitä aikataulutuksen ja elää sen mukaan, ainakin normaalisti voisi.
Näinpä. Mäkin käyn kerran kuussa ellen useamminkin apteekissa kun lääkkeet on yhtä sun säätöä ja milloin on mitäkin reseptiä minkä verran ja niin. Suomessakin pääsee matkailemaan, ja e-reseptin myötä saa lääkettä ihan toiselta puolelta maatakin.
Kyllä sillä paperireseptilläkin sai lääkkeet mistä tahansa Suomen apteekista eli e-resepti muuttanut sikäli mitään.
3kk satsin saa 3 viikkoa aiemmin
2kk satsin saa 2 viikkoa aiemmin
1kk satsin saa1 viikon aiemmin
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Eli päällimmäinen ongelma on se, että ei pysty matkustelemaan rajattomasti ulkomailla. Minusta monella muullakin on eri syistä ihan tämä sama “ongelma”.
Jotenkin tuntuu, että tällaisia uutisia ja mielipidekirjoituksia on ollut viime aikoina tavallista enemmän. Esim. se perhe, jolle jäi vuokran jälkeen “vain" 2 800 euroa kuukaudessa rahaa ja jolla sattui vielä olemaan sen lisäksi kotileipomo, jonka tulot tulivat siihen päälle.
Ap
Perheen perustaminen on kuitenkin oma valinta ja "luonnollinen" matkustuseste. Tässä tapauksessa taas este tulee täysin tarpeettomasta byrokratiasta johon henkilö ei itse voi vaikuttaa. Miksi sitä byrokratian lisäämistä ei sais vastustaa?
Elämä pilalla, ilman muuta. Lähes ilmaiset lääkkeetkin saa, mutta ei silloin kun omiin matkusteluihin sopii ja ei saa riittävästi lomailtua? Jo on pokkaa taas valittaa. Tässä maassa on kyllä kansalaiset niin loppuun asti pilalle paapottuja, ettei tosikaan. Rahaa jää matkusteluihin ja harrastamiseen näemmä ihan ongelmaksi asti. Ehkä sitä lääkkeiden omavastuutakin voisi kiristää niin helpottaisi tämäkin ongelma kun pitäisi olla joskus töissä tienaamassakin.
No ainakin se rajoittaa matkustelua. Minäkin odotan tuota kauhulla, tähän saakka on voinu hävitä pariksi-kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille, kohta ei enää voi kun lääkkeitä saa vaan kuukaudeksi kerrallaan.