Parisuhde ja ulkonäkö
Pystyisitkö parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka olisi muuten lähestulkoon täydellinen, huippuluonne, paras ystäväsi, mutta kasvot ei olisi yhtään sinulle mieleen?
Aiemmin olin sitä mieltä, että kyllähän sitä alkaa nähdä toisen kauniina, kun rakastaa, mutta nyt tosipaikan edessä en olekaan niin varma. Ja tajusin, että edellisissä parisuhteissa on kyllä ollut kuitenkin kasvoiltaan mieleisiä ihmisiä minulla, joten helppohan niistä oli kaunista löytää.
Kommentit (16)
Mä en sanoisi, että hän olisi ruma. Ei vain myöskään löydy minua viehättävää piirrettä.
Ap.
En pystyisi. Kasvot ovat se tärkein asia ulkonäössä. Jos ei miellytä, ei mitään toivoa että kiinnostuisin.
En myöskään haluaisi kenenkään ryhtyvän suhteeseen kanssani jos ajattelee minun olevan epämiellyttävän näköinen.
Mitä se sulle kuuluu, toisen parisuhdevalinta?
Mukavempi se on aamupalaa syödä kun toisen naama ei aiheuta pahoinvointia.
Näköjään pystyn, tosin nykyään mieheni on mielestäni komea ja todella seksikäs, mutta muistan kun alunperin tutustuttiin niin hän ei ollut ollenkaan sellainen johon normaalisti ihastuisin tai ylipäätään kiinnittäisin huomiota romanttisessa mielessä.
Oltiin kollegoita reilu vuosi ja tehtiin todella tiiviisti töitä yhdessä ja työmatkoilla tuli vietettyä vapaa-aikakin toisen kanssa ja meistä tuli hyviä kavereita. Samanlainen huumorintaju, mielenkiinnon kohteet, perhetausta ja arvomaailma yhdisti.
Sitten yhtenä Ihan tavallisena maaliskuisena tiistaina olin saanut ikäviä uutisia ja hän kysyi lempeästi olinko ok koska vaikutin surulliselta. Jokin muuttui. Rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja yhtäkkiä aloin nähdä hänet ihan toisin silmin. Tästä hetkestä meni vielä melkein vuosi ennen kuin sain sanottua mitä häntä kohtaan tunsin ja hän sanoi tunteneensa samoin jo pitkään. Sitten suhde etenkin nopeasti. Nyt ollaan oltu yhdessä jo viisi vuotta, rakkaus ja intohimo vain syvenee päivä päivältä, ja toisen naama on äärettömän rakas ja ihana.
Vierailija kirjoitti:
Mä en sanoisi, että hän olisi ruma. Ei vain myöskään löydy minua viehättävää piirrettä.
Ap.
Kiinnostaisi, miten olet edes päätynyt tilanteeseen jossa harkitset parisuhdetta tällaisen ihmisen kanssa? Eikö ole valinnanvaraa ja nyt epätoivoisesti pitää joku saada?
Ei ole koskaan tullut tuollaista tilannetta vastaan. Kertaakaan ei ole homma kaatunut toisen kasvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sanoisi, että hän olisi ruma. Ei vain myöskään löydy minua viehättävää piirrettä.
Ap.
Kiinnostaisi, miten olet edes päätynyt tilanteeseen jossa harkitset parisuhdetta tällaisen ihmisen kanssa? Eikö ole valinnanvaraa ja nyt epätoivoisesti pitää joku saada?
Persoonan pitäisi olla juuri sellainen, että hän voisi olla paras ystävä, oltais samalla aaltopituudella, olisi yhteistä, samanlainen tapa tuoda ajatuksia esille. Nimenomaan siis en ota ketä tahansa ja en ole epätoivoinen. Olen vähän "erikoinen" tyyppi, joten tuollaista on vaikea löytää, mutta persoonan puolesta meni nyt ihan nappiin.
Toisaalta, kun tuolla pariskuntia katsoo, niin ehkä sitä sitten kuitenkin voisi olla mahdollisuus rakastua toisen persoonaan niin, että ulkonäkö on ihan sivuseikka enää. Ehkä. Sitä juuri tässä pohdin.
Ap.
Jos mies ei olisi minulle mieleen, niin en alkaisi suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei olisi minulle mieleen, niin en alkaisi suhteeseen.
Tämä olisi kummankin kannalta hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sanoisi, että hän olisi ruma. Ei vain myöskään löydy minua viehättävää piirrettä.
Ap.
Kiinnostaisi, miten olet edes päätynyt tilanteeseen jossa harkitset parisuhdetta tällaisen ihmisen kanssa? Eikö ole valinnanvaraa ja nyt epätoivoisesti pitää joku saada?
Persoonan pitäisi olla juuri sellainen, että hän voisi olla paras ystävä, oltais samalla aaltopituudella, olisi yhteistä, samanlainen tapa tuoda ajatuksia esille. Nimenomaan siis en ota ketä tahansa ja en ole epätoivoinen. Olen vähän "erikoinen" tyyppi, joten tuollaista on vaikea löytää, mutta persoonan puolesta meni nyt ihan nappiin.
Toisaalta, kun tuolla pariskuntia katsoo, niin ehkä sitä sitten kuitenkin voisi olla mahdollisuus rakastua toisen persoonaan niin, että ulkonäkö on ihan sivuseikka enää. Ehkä. Sitä ju
Tuosta on vielä hyvin pitkä matka rakastumiseen. Et nimittäin vaikuta olevan edes ihastunut, koska jos olisit, et kokisi ulkonäköä häiritsevänä.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään pystyn, tosin nykyään mieheni on mielestäni komea ja todella seksikäs, mutta muistan kun alunperin tutustuttiin niin hän ei ollut ollenkaan sellainen johon normaalisti ihastuisin tai ylipäätään kiinnittäisin huomiota romanttisessa mielessä.
Oltiin kollegoita reilu vuosi ja tehtiin todella tiiviisti töitä yhdessä ja työmatkoilla tuli vietettyä vapaa-aikakin toisen kanssa ja meistä tuli hyviä kavereita. Samanlainen huumorintaju, mielenkiinnon kohteet, perhetausta ja arvomaailma yhdisti.
Sitten yhtenä Ihan tavallisena maaliskuisena tiistaina olin saanut ikäviä uutisia ja hän kysyi lempeästi olinko ok koska vaikutin surulliselta. Jokin muuttui. Rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja yhtäkkiä aloin nähdä hänet ihan toisin silmin. Tästä hetkestä meni vielä melkein vuosi ennen kuin sain sanottua mitä häntä kohtaan tunsin ja hän sanoi tunteneensa samoin jo pitkään. Sitten suhde etenkin no
Ihana tarina teillä
En ryhtyisi. Kropasta voisin joustaakin enemmän, mutta kasvoista en. Eikä siis tarvitse olla mikään malli, vaan omaan silmään kivannäköinen, tämän ehdon täyttää noin neljännes omanikäisistä joten luulisi löytyvän.