Lue keskustelun säännöt.
Elämä pilalla, koska pitää käydä kerran kuukaudessa apteekissa?
11.12.2016 |
Kirjoittajalla on vakava sairaus, mutta pystyy viettämään siitä huolimatta aktiivista elämää, matkustelemaan ja urheilemaan.
Aiemmin lääkkeet on voinut hakea kerran kolmessa kuukaudessa, mutta nyt jonkun lakimuutoksen takia pitää hakea kerran kuukaudessa. Hänen elämänsä menee tästä pilalle.
En ymmärrä. Miten se, että pitää käydä kerran kuukaudessa apteekissa, voi “viedä aktiivisen elämän”.
Kommentit (59)
Edellä jo tuli sanottua mutta sanotaan vielä: jos loppuiän joutuu syömään lääkkeitä, sitä on kuin lääkkeidensä vanki. Siksi mikä vaan helpotus arkeen olisi tarpeen.
Nyt vaan raskaammaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sairastan myös sairautta, johon on täysin korvattavat lääkkeet. Kiva kun tällainen torpedoi kaikki haaveet vaihto-opiskeluista ja esimerkiksi työharjoittelun tekemisestä ulkomailla. Opiskelen alaa, jolla olisi hyvä olla niitä kansainvälisiä kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Minun pitää syödä samaa lääkettä aamuin illoin mutta annostus on eri. Sen takia syön aamulääkettä eri vahvuudella kuin illalla, ja siksi näillä on eri reseptit. Hankaluuksia aiheuttaa se, että lääkepaketissa ei ole täsmälleen kolmen kuukauden annostusta, joten en saa samalla kerralla sekä aamu- että iltalääkettä vaan niitä on haettava "eri rytmissä". Jos nyt tätäkin hakuväliä tihennetään, saan ravata apteekissa solkenaan.
Minusta on ylipäänsä outoa, että parantumattomien pitkäaikaissairauksien lääkkeitä ei saa esim. vuodeksi kerrallaan.
Suurin älynväläys oli eräällä lääkärillä, joka päätti muuttaa kelakorttini määräaikaiseksi. Siinä on siis se kelakorvauskoodi pitkäaikaissairauden lääkkeestä. Lääkäri ilmeisesti ajatteli, että sairaudestani on mahdollista jotenkin parantua ja siksi minun pitäisi anoa vuosittain uusi kelakortti, jos sairauteni edelleen jatkuu. Onneksi seuraava lääkäri, jolla kävin kontrollissa, ymmärsi yskän, ja sain taas pysyvän kelakortin.
Olen itsekin pitkäaikaissairas - ja veronmaksaja. Läheisen kuolinpesästä tuhansien eurojen lääkkeet apteekkiin palautettuani en todellakaan kannata kuukausien lääkesatsien saamista kelakorvattuina. Jos itse maksaa, silloin ok.
Kiitos taas vastauksista.
En oikeasti ymmärrä tuota kirjoituksen “ongelmaa”, mutta nämä vastaukset auttavat hahmottamaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Kirjoitus kääntyi mielestäni ihan kirjoittajaa vastaan, se ei tuonut minkäänlaisia sympatia-ajatuksia mieleeni. Varmasti kalenteriin voi merkitä aikataulutuksen ja elää sen mukaan, ainakin normaalisti voisi.
Onhan tuo aika perseestä jos siinä on vielä joku ihmeen muutaman päivän aikaikkuna. Mikä tuon uudistuksen idea oikein on? Ajatellaanko että tulee säästöä koska joku joka tapauksessa unohtaa sen muutaman päivän aikana käydä apteekissa? Jos näin niin onhan tuo aivan uskomatonta paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin se rajoittaa matkustelua. Minäkin odotan tuota kauhulla, tähän saakka on voinu hävitä pariksi-kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille, kohta ei enää voi kun lääkkeitä saa vaan kuukaudeksi kerrallaan.
Voi voi, minäkin olen käynyt 3 vuotta keskimäärin kerran viikossa labra kokeissa. Ei voi lähteä minnekäään etemmäs tuon takia!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Kirjoitus kääntyi mielestäni ihan kirjoittajaa vastaan, se ei tuonut minkäänlaisia sympatia-ajatuksia mieleeni. Varmasti kalenteriin voi merkitä aikataulutuksen ja elää sen mukaan, ainakin normaalisti voisi.
Onhan tuo aika perseestä jos siinä on vielä joku ihmeen muutaman päivän aikaikkuna. Mikä tuon uudistuksen idea oikein on? Ajatellaanko että tulee säästöä koska joku joka tapauksessa unohtaa sen muutaman päivän aikana käydä apteekissa? Jos näin niin onhan tuo aivan uskomatonta paskaa.
Ennemmin varmaan ajatus se, että jos nuo kerran on kelakorvattavia lääkkeitä ei käy niin että joku ostaa kerralla monen kuukauden lääkkeet ja kuoleekin pian sen jälkeen = kalliit lääkkeet = rahaa menee hukkaan. En tiedä onko tämä syy, mutta jotain säästöjä tuolla varmaan haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Kirjoitus kääntyi mielestäni ihan kirjoittajaa vastaan, se ei tuonut minkäänlaisia sympatia-ajatuksia mieleeni. Varmasti kalenteriin voi merkitä aikataulutuksen ja elää sen mukaan, ainakin normaalisti voisi.
Onhan tuo aika perseestä jos siinä on vielä joku ihmeen muutaman päivän aikaikkuna. Mikä tuon uudistuksen idea oikein on? Ajatellaanko että tulee säästöä koska joku joka tapauksessa unohtaa sen muutaman päivän aikana käydä apteekissa? Jos näin niin onhan tuo aivan uskomatonta paskaa.
Pelätään, että kallista lääkettä saava kuolee ja ostetut lääkkeet menevät hukkaan, jättää lääkkeet syömättä tai vaihtaa lääkitystä.
Ihminen on juuri ostanut 10000 euron lääkkeet. Maksanut itse niistä muutaman euron, Kela (eli me yhteiskunta, veronmaksajat, sinä ja minä) loput. Lääkkeestä tulee haittavaikutus tai se ei tehoa. Määrätään uusi lääke. Ja taas maksetaan se kymppitonni. Käyttämättömät menee lääkejätteisiin. Säästöjä tässä haetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskivertosuomalaiselle tästä ei tule ongelmaa. Todella harva matkustelee niin paljon, kun on niin sairaana, että joutuu käyttämään tämän hintaluokan lääkkeitä. Itse määrään syöpälääkkeitä, jotka maksavat noin 4000 e kuussa. Kirjoitan aina pienimmän mahdollisen määrän, mikä riittää seuraavaan kontrolliin eli 1-3 kk, mutta silti joskus menee lääkkeitä hukkaan, kun joudutaankin lääkitys lopettamaan haittavaikutusten tai tehon puutteen vuoksi ennen kontrollia. Ajatelkaa: veronmaksajien rahaa voidaan haaskata jopa 8000-12000!
No niinpä! Ja miettikää mitä silläkin rahalla saisi. Esim. lasteni koulussa ei enää ole kirjoja antaa kuin matikassa, äikässä ja enkun ja ruotsin tekstikirja. Rahaa ei ole niin, että kaikki saisivat kirjan muissa aineissa, joten ei sitten kukaan saa, tietenkään. Ei hissan, bilsan, matsan, kemian, fysiikan jne. kirjaa. Koulussa on käytössä vuonna -91 minulla käytössä ollut ympäristöopin kirja pikkuoppilailla. Ihan toivotonta! Tuollakin summalla varmaan korjaantuisi tilanne 300 oppilaan koulussa 10 seuraavaksi vuodeksi.
Mutta tottakai on tärkeämpää, että yksi työikäinen saa hupimatkustaa vaikka 2 kuukautta putkeen! Viikkohan on varoaikaa hakea lääkkeitä, että ei siellä apteekissa tiettynä yhtenä päivänä tarvitse edes olla. Ja jokainen meistä joutuu tekemään elämässään kompromisseja, kaikki ei aina mene tasan ja joskus jokin asia on epäreilua. Yksi elää kuurona, toinen halvaantuu. Kolmas saa syövän ja yksi syö hiv-lääkkeitä lopun elämäänsä. Yksi masentui kun mies petti, toisen jätti vaimo. Yhdeltä kuoli lapsi. Jollain on lukihäiriö, jonka vuoksi ei pystynytkään lapsuutensa unelma-ammattiin. Jollain heikkeni näkö ja joutui jättämään lentäjän työn ja etsimään pettymyksekseen toisen vaihtoehdon.
Ja sitten on MS-tautia sairastava, joka voi harrastaa kilpatasolla, matkustella ilmeisen pitkiä aikoja ja käydä töissä. Rajoituksena, että matkustaa ei voi esim. työn puolesta viikkotolkulla kun pitää apteekissa käydä kerran kuussa. Suurin osa työpaikoista ei edellytä matkustaista Suomen ulkopuolelle ja jos on työtä rajoittava sairaus, niin sen mukaan muutkin töitään hakevat. Se on elämää ja siihen on sopeuduttava. Ihan niin kuin me muutkin sopeudumme kukin tahollaan omiin erityisiin rajoitteisiimme. Allerginen ei voi tehdä kampaajan töitä tai ryhtyä eläinlääkäriksi, vaikka kuinka haluaisi jne. MS-tauti ei ole mikään maailmanloppu, tauti siinä missä moni muukin.
Tuollainen lääkkeiden tuhlaantuminen ja noin kalliit kustannukset hukkaan menneistä lääkkeistä ei ole hyväksyttävää kun joka puolella yhteiskunnassa halkaistaan euroja lasten, vanhusten, koulutuksen yms. parissa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeethän saa vaikka vuodeksi kerrallaan, mutta kela-korvauksen jos haluaa, mennään kelan säännöillä. On kuitenkin maksaja.
Kuukauden annos kerrallaan ja viikon jousto. Meillä ainakin tilaaminen onnistuu apteekista puhelimitse, jos varastossa ei kyseistä kallista pidetä. Lääkkeen voi hakea vaikka naapuri, kela-kortti mukaan vaan.
Että pikkuisen nyt oli marttyyriutta ilmassa.
Onko ihmiset oikeasti näin typeriä vai trollaavatko he tahallaan? Mitä merkitystä sillä on, jos se naapurin pena hakee ne lääkkeet? Jos sulla on vain se yhden kuukauden annos kerrallaan, niin et sinä voi sinne ulkomaille lähteä, ellei se pena kiikuta niitä lääkkeitä sinne sun olinpaikkaan ulkomaille. Ja ne jotka itkee että ostakaa itse lääkkeenne, niin lääkkeet saattaa maksaa sen 1400 euroa kuukauden annos. Tyypillisesti näin kalliita lääkkeitä käytetään mm. reumassa ja MS-taudissa. Vaikka teillä ei myötätuntoa riittäisikään, ja ajattelette että kuolkaa pois verovaroja kuluttamasta, niin enemmän se maksaa yhteiskunnalle mikäli toimintakyky romahtaa, eikä pysty enää käymään töissä tai pahimmassa tapauksessa huolehtimaan itse jokapäiväistä toimista ja joutuu johonkin laitokseen hoidettavaksi. Ja se sairaus voi sattua ihan kenelle tahansa, myös ap:lle tai hänen hengenheimolaisilleen tai heidän läheisilleen. Että muistakaa sitten tuo "kuolkaa pois" -asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai niitä lääkkeitä saa edelleen hakea vaikka vuoden annoksen, mutta kela-korvaus tulee vasta jälkikäteen.
Esim. E-pillereitä joista ei saa korvausta, voi ostaa vuoden satsin kerralla.
Jos tämä MS-potilas kimpaurheilultaan ja maisteriopinnoiltaan joutaa vielä ulkomaille vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, saa hän korvauksen 1. Kk:n satsista ja maksaa itse kalliin hinnan kahdesta muusta ja hakee kelalta korvauksen 3 kk:n kuluttua. Jos on varaa lähteä pitkäksi ajaksi ulkomaille, on varmaan sen verran jemmassa, että maksaa lääkkeistään täyden hinnan ensin ja saa myöhemmin palautusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on juuri ostanut 10000 euron lääkkeet. Maksanut itse niistä muutaman euron, Kela (eli me yhteiskunta, veronmaksajat, sinä ja minä) loput. Lääkkeestä tulee haittavaikutus tai se ei tehoa. Määrätään uusi lääke. Ja taas maksetaan se kymppitonni. Käyttämättömät menee lääkejätteisiin. Säästöjä tässä haetaan.
Kuinka moni pitkäaikaissairas vaihtaa lääkkeitään kuukauden välein? Minä olen syönyt samaa lääkettä 30 vuotta ja tulen syömään sitä samaa lääkettä hautaan asti. En ymmärrä miksi minunlaisia ihmisiä pitäisi tämmöisen takia kyykyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskivertosuomalaiselle tästä ei tule ongelmaa. Todella harva matkustelee niin paljon, kun on niin sairaana, että joutuu käyttämään tämän hintaluokan lääkkeitä. Itse määrään syöpälääkkeitä, jotka maksavat noin 4000 e kuussa. Kirjoitan aina pienimmän mahdollisen määrän, mikä riittää seuraavaan kontrolliin eli 1-3 kk, mutta silti joskus menee lääkkeitä hukkaan, kun joudutaankin lääkitys lopettamaan haittavaikutusten tai tehon puutteen vuoksi ennen kontrollia. Ajatelkaa: veronmaksajien rahaa voidaan haaskata jopa 8000-12000!
No niinpä! Ja miettikää mitä silläkin rahalla saisi. Esim. lasteni koulussa ei enää ole kirjoja antaa kuin matikassa, äikässä ja enkun ja ruotsin tekstikirja. Rahaa ei ole niin, että kaikki saisivat kirjan muissa aineissa, joten ei sitten kukaan saa, tietenkään. Ei hissan, bilsan, matsan, kemian, fysiikan jne. kirjaa. Koulussa on käytössä vuonna -91 minulla käytössä ollut ympäristöopin kirja pikkuoppilailla. Ihan toivotonta! Tuollakin summalla varmaan korjaantuisi tilanne 300 oppilaan koulussa 10 seuraavaksi vuodeksi.
Mutta tottakai on tärkeämpää, että yksi työikäinen saa hupimatkustaa vaikka 2 kuukautta putkeen! Viikkohan on varoaikaa hakea lääkkeitä, että ei siellä apteekissa tiettynä yhtenä päivänä tarvitse edes olla. Ja jokainen meistä joutuu tekemään elämässään kompromisseja, kaikki ei aina mene tasan ja joskus jokin asia on epäreilua. Yksi elää kuurona, toinen halvaantuu. Kolmas saa syövän ja yksi syö hiv-lääkkeitä lopun elämäänsä. Yksi masentui kun mies petti, toisen jätti vaimo. Yhdeltä kuoli lapsi. Jollain on lukihäiriö, jonka vuoksi ei pystynytkään lapsuutensa unelma-ammattiin. Jollain heikkeni näkö ja joutui jättämään lentäjän työn ja etsimään pettymyksekseen toisen vaihtoehdon.
Ja sitten on MS-tautia sairastava, joka voi harrastaa kilpatasolla, matkustella ilmeisen pitkiä aikoja ja käydä töissä. Rajoituksena, että matkustaa ei voi esim. työn puolesta viikkotolkulla kun pitää apteekissa käydä kerran kuussa. Suurin osa työpaikoista ei edellytä matkustaista Suomen ulkopuolelle ja jos on työtä rajoittava sairaus, niin sen mukaan muutkin töitään hakevat. Se on elämää ja siihen on sopeuduttava. Ihan niin kuin me muutkin sopeudumme kukin tahollaan omiin erityisiin rajoitteisiimme. Allerginen ei voi tehdä kampaajan töitä tai ryhtyä eläinlääkäriksi, vaikka kuinka haluaisi jne. MS-tauti ei ole mikään maailmanloppu, tauti siinä missä moni muukin.
Tuollainen lääkkeiden tuhlaantuminen ja noin kalliit kustannukset hukkaan menneistä lääkkeistä ei ole hyväksyttävää kun joka puolella yhteiskunnassa halkaistaan euroja lasten, vanhusten, koulutuksen yms. parissa.
Ihan oikeasti. Tässä taas vaahtoaa tyyppi, jolla ei ole tietoa tai kokemusta asiasta. Kukaan ei hae turhaan kalliita hankalasti jääkaapissa säilytettäviä lääkkeitä. Millä tavalla ne lääkkeet tuhlaantuu hakiko ne kerran kuussa vai kolmen kuukauden välein? Kyse on ihmisistä jotka ovat käyttäneet vuosia samaa lääkitystä. Kun kallista lääkettä aloitetaan sitä ei heti määrätä useaksi kuukaudeksi kerrallaan, vaan ensin testataan toimiiko lääke. Lääkkeelle saatava kelakorvaus haetaan kahden vuoden välein aina uudelleen, vaikka kyse on parantumattomasta sairaudesta. Eli lääkärintodistus aina uudelleen kelaan plus muu paperin pyöritys ja uudet kelakortit. Tämäkin on ihan turhaa paperin pyöritystä ja sitä todellista rahan ja resussien tuhlausta. Muistaakseni ennen vaaleja jollain tietyillä puolueilla oli teemana turhan byrokratian purkaminen. No, toiminta on kyllä ollut ihan päinvastaista.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on juuri ostanut 10000 euron lääkkeet. Maksanut itse niistä muutaman euron, Kela (eli me yhteiskunta, veronmaksajat, sinä ja minä) loput. Lääkkeestä tulee haittavaikutus tai se ei tehoa. Määrätään uusi lääke. Ja taas maksetaan se kymppitonni. Käyttämättömät menee lääkejätteisiin. Säästöjä tässä haetaan.
Joo, muuten ihan hyvä mutta kuvailemaasi tilannetta ei voi tapahtua. Kalliita lääkkeitä ei määrätä pitkäksi aikaa ennen kuin niiden teho ja soveltuvuus kyseiselle henkilölle on testattu. Tällainen käytäntö on ollut aina. Koettakaa "sairaiden kyykytys on oikein" kiimassanne edes pysyä faktoissa.
Ap:lle muutama fakta MS-taudista. MS-tauti voi olla kellä tahansa vastaantulijalla, jos se ei ole vielä vaurioittanut elimistöä pahasti et päällepäin voi sanoa sairastaako ihminen tautia vai. Jos on hyväkuntoinen voi käydä normaalisti töissä, myös matkatöissä. Hyvästä kunnosta huolehtiminen on tärkeää, liikuntaa pitää harrastaa niin kauan kuin pystyy.
MS-lääkkeitä ei ole joka apteekissa, toimitusaika tilattaessa voi olla jopa viikon. Yhden kuukauden erä lääkettä maksaa ilman kelakorvausta 1000-3000e. Eli aika harva meistä pystyy ostaman varastoon kuukauden annoksen kolmen tonnin lääkettä joka auttaa pitämään yllä työkykyä.
MS-taudissa on myös lääkkeitä joista maksetaan suoraan vuoden enimmäismäärä n. 700e kun haet yhden annoksen. Seuraavat annokset maksavat muutaman eron per kerta. Ennen tuon muutaman euron maksoi kerran kolmessa kuukaudessa, jatkossa kerran kuussa. Sairauseläkeläisellä jo tuntuu rahoissa. Entä jos lääkkeen haku sattuu sairaalajaksolle? Kuntoutusajalle? Matkalle? Myös MS-tauti sairastava saa voi matkustaa matkustaa. Matkoja ei kela maksa.
t. sairastuneen omainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskivertosuomalaiselle tästä ei tule ongelmaa. Todella harva matkustelee niin paljon, kun on niin sairaana, että joutuu käyttämään tämän hintaluokan lääkkeitä. Itse määrään syöpälääkkeitä, jotka maksavat noin 4000 e kuussa. Kirjoitan aina pienimmän mahdollisen määrän, mikä riittää seuraavaan kontrolliin eli 1-3 kk, mutta silti joskus menee lääkkeitä hukkaan, kun joudutaankin lääkitys lopettamaan haittavaikutusten tai tehon puutteen vuoksi ennen kontrollia. Ajatelkaa: veronmaksajien rahaa voidaan haaskata jopa 8000-12000!
No niinpä! Ja miettikää mitä silläkin rahalla saisi. Esim. lasteni koulussa ei enää ole kirjoja antaa kuin matikassa, äikässä ja enkun ja ruotsin tekstikirja. Rahaa ei ole niin, että kaikki saisivat kirjan muissa aineissa, joten ei sitten kukaan saa, tietenkään. Ei hissan, bilsan, matsan, kemian, fysiikan jne. kirjaa. Koulussa on käytössä vuonna -91 minulla käytössä ollut ympäristöopin kirja pikkuoppilailla. Ihan toivotonta! Tuollakin summalla varmaan korjaantuisi tilanne 300 oppilaan koulussa 10 seuraavaksi vuodeksi.
Mutta tottakai on tärkeämpää, että yksi työikäinen saa hupimatkustaa vaikka 2 kuukautta putkeen! Viikkohan on varoaikaa hakea lääkkeitä, että ei siellä apteekissa tiettynä yhtenä päivänä tarvitse edes olla. Ja jokainen meistä joutuu tekemään elämässään kompromisseja, kaikki ei aina mene tasan ja joskus jokin asia on epäreilua. Yksi elää kuurona, toinen halvaantuu. Kolmas saa syövän ja yksi syö hiv-lääkkeitä lopun elämäänsä. Yksi masentui kun mies petti, toisen jätti vaimo. Yhdeltä kuoli lapsi. Jollain on lukihäiriö, jonka vuoksi ei pystynytkään lapsuutensa unelma-ammattiin. Jollain heikkeni näkö ja joutui jättämään lentäjän työn ja etsimään pettymyksekseen toisen vaihtoehdon.
Ja sitten on MS-tautia sairastava, joka voi harrastaa kilpatasolla, matkustella ilmeisen pitkiä aikoja ja käydä töissä. Rajoituksena, että matkustaa ei voi esim. työn puolesta viikkotolkulla kun pitää apteekissa käydä kerran kuussa. Suurin osa työpaikoista ei edellytä matkustaista Suomen ulkopuolelle ja jos on työtä rajoittava sairaus, niin sen mukaan muutkin töitään hakevat. Se on elämää ja siihen on sopeuduttava. Ihan niin kuin me muutkin sopeudumme kukin tahollaan omiin erityisiin rajoitteisiimme. Allerginen ei voi tehdä kampaajan töitä tai ryhtyä eläinlääkäriksi, vaikka kuinka haluaisi jne. MS-tauti ei ole mikään maailmanloppu, tauti siinä missä moni muukin.
Tuollainen lääkkeiden tuhlaantuminen ja noin kalliit kustannukset hukkaan menneistä lääkkeistä ei ole hyväksyttävää kun joka puolella yhteiskunnassa halkaistaan euroja lasten, vanhusten, koulutuksen yms. parissa.
Toivottavasti et sairastu vakavasti koskaan. MS-taudissa kun aloitetaan lääkitys niin siihen saa ilmaisen kokeiluerän lääkettä, ei maksa yhteiskunnalle mitään. Sinä aikana tulee pahimmat sivuvaikutukset esiin. Sen jälkeen varsinaisesti ostetaan lääkettä. MS-tauti ei estä työntekoa eikä omatoimista matkustamista. Myös sairaalla voi olla varaa ja aikaa matkustaa työstä ja opiskelusta huolimatta.
Mulle jäi vaan epäselväksi että MIKSI? Eikö byrokratiaa pitänyt PURKAA, ei lisätä? Mielestäni jos lääkärin resepti on voimassa vuoden vuoden satsille, niin ihmisen tulis saada myös ostaa se vuoden satsi kerrallaan niin halutessaan. Ihme nipotusta taas.
Ja äiti kaveri, poikaystävä lähtee perässä ulkomaille viemään ne? Mahtaako saada vietä kun ei ole omia lääkeitä?