Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Olen totaalisen pettynyt ihmisiin. Ihan uskomattomia juttuja tapahtunut. En luota enää keneenkään. Niin vapauttavaa ja rentouttavaa elää erakkona. Elän vihdoinkin vain itselleni. Ajattelen kerrankin vain itseäni. Vaikka on antanut kaikkensa ihmisiin, niin saa vain kaikkea pahaa takaisin. Erakkous on loppu elämän elämäni.
Miten olen voinut olla niin tyhmä. Olin kaikille kiva ja nautin elämästä ja olin iloinen. Koko ajan vaan tehdään kaikkia ikäviä temppuja. Nyt olen viisas ja erakoidun.
Vierailija kirjoitti:
Olen pettynyt ihmisiin. Yksittäiset ihmiset vielä menettelevät, mutta varjelkoon kun ovat laumassa, muuttuvat kamaliksi. Siitä kai johtuu tämä kaikki kauhu täällä. Ihmiset ovat sisältä kieroja, vihaavat luontoa, vaikka puhuvat lipevästi siitä, kertovat jopa rakastavansa. Avohakkuut, tarhoihin vangitut eläimet, röyhkeä luonnonvarojen käyttö, etc., mistä niissä on muka kyse?
Eläin ystävänä on aito asia, joten jos olet yksinäinen, mutta et luota ihmisiin, anna hyvä koti ja ystävyytesi kissalle
tai koiralle ???
MUTTA RAKKIA EI VOI OTTAA KERROSTALOON
SE EI VOI OLLA KOPPIHOIDOSSA RÄKSYTTÄMÄSSÄ / LOUSKUTTAMASSA
Vihdoinkin olen oppinut olemaan varovainen. Ihmisiltä ei ole mitään hyvää annettavana. Vain toisen rikkomista. Ennen olin hymyileväinen ja luonnollinen, tykkäsin mennä juttelemaan ihmisille jne. Sain vain vinoilua osakseni. Ihan kuin ei saisi hymyillä ja nauttia elämästä. Sain paljon kuulla ikävyyksiä iloisuudestani. Positiivisuus oli itselleni voimavara. Nyt olen joutunut luopumaan siitä. Ja samalla erakoitumaan. Tyhmäksikin on sanottu, vaikka olen korkeasti koulutettu. Sitten on ihan ihmetelty, kun on kuullut ammattini, että eipä olisi uskonut. Kun olet tuollainen. Ihan vaan sen takia, että olen iloinen luonteeltani.
Yksinkertaisesti pelkään ihmisiä. En ole terästä. En kestä sitä ilkeyttä ja pahansuopaisuutta.
Olen erakoitunut kaiken kokemani jälkeen. Pettyneen suojakuori. Tämä on parasta kaiken jälkeen, mitä minulle on sattunut. Välillä mökillä ja välillä kerrostaloasunnossani. En kaipaa ollenkaan ihmisten seuraa.
Minä myös. Olen kyllästynyt ihmisten ilkeyteen, oman edun tavoitteluun ja tyhmyyteen. Tämän huomaa ihan kaiken ikäisissä ihmisissä.
Minä olen myös pettynyt ihmisiin jo nuoruudessani. Kiusattiin pitkään. Sen jälkeenkin minusta kiertää ikäviä puheita ja en tiedä pääsenkö koskaan tästä kaikesta eroon. Moni ihminen todella ikävä ja haluaa oikeasti aiheuttaa paljon pahaa toiselle. Mietinkin mikä saa puhumaan pahaa ihmisestä jota et edes tunne sen enempää, kun tässä kaikessa ei näytä olevan mitään rajaa.
Samalla moni sitten sanoo, että mene tutustumaan muihin. Joku voisi selittää tämänkin ristiriidan. Pitäisi luottaa ja päästää joku lähellä tämän kaiken jälkeen. Ei se mene niin. Itsekin olen viimeiset 10 vuotta ollut paljolti omissa oloissani. Vain vanhempani ovat minulle tärkeitä. Ei minulla silti ollut nuorempanakaan ystäviä.
Toisaalta välillä kaipaan seuraa. Silti muiden seurassa olo aiheuttaa epämukavaa oloa. En ehkä koskaan pysty siihen ilman epäilyjä ja jännitystä. Toivonkin, että olisi joku tapa olla yhteydessä ihmisiin pitäen samalla tiettyä etäisyyttä. Mitään hyvää en silti ole ihmisten suhteen saanut itsekään.
En enää pysty olemaan ihmisten kanssa normaalisti. Pelkään, jännitän, ahdistun jne. Ei rikottua enää ehjäksi saa. Parempi yksin.
On väärin ajatella, että ihmiset ovat hyviä ja ihania. Pettyy pahemman kerran. Ihmiset ovat pahoja, ilkeitä, julmia, itsekkäitä jne. Vain harva on hyvä ja ihana. Kun varautuu pahimpaan, niin ei pety ja rikkoudu. Keneenkään ei voi luottaa. Erakkona on turvallista ja mukavaa.
Olen uskossa. On rauhallinen olo. Jumala antaa rauhan. Tykkään olla yksin. Kun olen ihmisten kanssa, niin, tykkään olla hyvä. Vaikka joku olisi ilkeäkin. On itselle parempi. En pelkää mitään. Luotan Jumalaan.
Tervetuloa joukkoon....minäkin elän erakkona ..loppui palamisen jälkeen ei ole enää kiinnostanut ihmisten seura ja siksi muutin maalle jossa voi puuhastelua yksikseni..
Ahdistus ja stressi ei enää kestänyt rasittavie. Ihmisten kanssa kannakäytiä siksi valitsin erakoitumisen
Teet niin tai näin, kaikki käännetään aina pahaksi. En jaksa enää ihmisiä. Haluan olla omissa oloissani.
Ennen olin positiivinen ja nautin elämästä. Sain tympeyttä osakseni. Nyt olen itsekin negatiivinen ja tympeä. Vain yksin ollessani olen onnellinen ja omia juttujani tehdessä.
Kaikki ovat pahoja ja piruja.
En tykkää ihmisistä, kun harrastavat seksiä. Itse olen aseksuaali. Ovat inhottavia ja haisevat pyllylle. Kierrän kaukaa. Olen itse puhdas ja kotini on siisti sekä hyväntuoksuinen vuode.
Lapsetkin ovat nykyään epämiellyttäviä, en tykkää.
Vihdoinkin uskallan olla oma rehellinen itseni. Toteuttaa suurimman unelmani ja erakoitua. Ei tarvi enää olla ystävällinen ja sietää ihmisiä. Katkaista kertaheitolla välit ja elää vain itselleen.
Erakoituminen on perkeleen kallis harrastus, missään pikkulähiön kerrostalossa se ei onnistu.
En kaipaa ihmisiä elämääni. Haluan olla kotonani omissa oloissani ja puuhastella omia juttujani. Suututan, jos eivät anna olla rauhassa ja tuppaantuvat. En saa ihmisistä mitään itselleni.