Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Ei ap:n tarvitse tehdä tästä ongelmaa. Olen lähes erakoitunut, kotisuomessa, ja viihdyn oikein hyvin. Mikä siis olisi ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla monilla sama juttu ,)
Vierailija kirjoitti:
Pelkään ihmisiä. Yhtäkkiä tölmäistään jotakin oikein ilkeää. En halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tai sitten kerskutaan jollakin yksinkertaisella asialla ja omilla jutuillaan. Ei minkaanlaista toisen arvostamista. Minä itse vain.
Pitää arvostaa toisiaan, Pitää myös osata keskustella ja kertoa oma mielipide asijoista. Kriittinen keskustelu on joskus ihan kohdillaan, voi myös oppia katsomaan Maalimaa eri kantilta.
Aina heti kun puoliso ilmoittaa, että mennään taas kyläilemään&sukulais/vieraskatras saapuu himaan ja "sinä toimit jälleen isäntänä, tarjoilijana, tekohymyn maailmanmestarina etc.", lähtee verenpaine, stressi ja vitutus käyrä katosta läpi.
T: Kaappi introvertti
Hoitotyötä tehneenä. Olen saanut niin paljon haukkuja. Kun menet asukkaiden/asiakkaiden/potilaiden luo, niin sinua haukutaan ja arvostellaan edessäpäin ja takanapäin vielä enemmän. Auta armias, jos et mene ollenkaan, niin sitten sinua vasta haukutaankin. Ihmisten kanssa on vaikeaa olla ja ihmiset ovat niin oikukkaita. Vapaa-ajan haluan pyhittää itselleni. Töissä saan ihmisistä tarpeekseni. Olen erakko ja ihmisvihaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on se ongelma, että koen huonoa omaatuntoa erakoitumisestani. Soimaan itseäni, kun en jaksa ylläpitää ihmissuhteita, soitella ja nähdä edes muutaman kerran vuodessa. Koen jatkuvasti syyllisyyttä ystävien ja sukulaisten "hylkäämisestä". On ihanaa, kun ei käy vieraita ja kun ei itse tarvitse vierailla. Silti en osaa antaa itselleni lupaa nauttia, vaan piehtaroin syyllisyydessä ja yritän pakottaa itseäni sosiaalisemmaksi. Hehän ovat huipputyyppejä, eikä vika ole heissä, vaan aidosti minussa. Miksi en voi vaan antaa olla ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen?
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyötä tehneenä. Olen saanut niin paljon haukkuja. Kun menet asukkaiden/asiakkaiden/potilaiden luo, niin sinua haukutaan ja arvostellaan edessäpäin ja takanapäin vielä enemmän. Auta armias, jos et mene ollenkaan, niin sitten sinua vasta haukutaankin. Ihmisten kanssa on vaikeaa olla ja ihmiset ovat niin oikukkaita. Vapaa-ajan haluan pyhittää itselleni. Töissä saan ihmisistä tarpeekseni. Olen erakko ja ihmisvihaaja.
Perus-Jamppa
No eipä tuosta ihan yks'yhteen voi päätellä että olet mikään erakko tai vihaaja tai ihmisiin kyllästynyt.
Nuo feelikset ovat ihan luonnollisia tuossa Sinun elämäntilanteessasi, koska Sinulla on ääripaska työpaikka. Jokainen terve ihminenhän tuollaisessa mestassa sairastuu ja jos joku ei siellä tule hulluksi, hän ei ole ihan terve.
Toivottavasti löydät pian paremman työpaikan. Jos niin hyvin käy, huomaat nimittäin ehkä piankin rakastavasi ihmisiä, ja nuo synkät ajatukset jäävät tuohon ala-arvoiseen laitokseen (mutta kuka pelastaisi muutkin työntekijät ja potilaat?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut vasta ihan toiselle paikkakunnalle. Minulla ei ole täällä ketään tuttua enkä aio tutustuakaan. Upeata, käydä kaupassa, ulkoilemassa, kirjastossa jne. Saa olla ihan rauhassa. Ei tule kukaan tuttu vastaan, työkaveri tms. Kuntosali- ja uimahallikortinkin ostin. Mutta en missään nimessä halua tutustua siellä keneenkään. Nautin niin paljon tästä rauhasta ja yksinäisyydestä. Pistin myös puhelinnumeron ja osoitteen salaiseksi. En halua enää viestitellä enkä kutsua kyläänkään ketään. Olen haaveillut erakkoudesta koko ikäni. Ja nyt sen toteutin. Olen vaan väsynyt ihmisiin. Kaikki muu antaa minulle paljon enemmän. Shoppailu yksin on huippua. Tänäänkin ilahdutin itseäni ostamalla sodastreamin, tekokukkia, suklaata, oloasun ja vapaa-ajankengät. Nyt nautin olostani nojatuolissa karjalanpiirakan ja teen kera. Kohta menen ottamaan pienet nokoset. Ei parempaa ystävää voi ihmisellä olla kuin oma itse ja Jumala.
Voi miten ihanalta kuulostaa! Yksinäisyydessä luovuuskin puhkeaa kukkaan. Alan kirjoittaa, tehdä käsitöitä, sisustaa, leipoa, hoitaa kasveja, liikkua. Nämä askareet antavat valtavasti iloa, jota en jaksa kokea, jos olen väsyttänyt itseni ihmiskohtaamisilla.
Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun annoin itselleni vihdoinkin luvan erakoitua!
N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että se olisi vapaaehtoista, ei pakollista? muiden kanssa tekemisissä oleminen
Itselläni on pieni punainen mökki Kuusamossa tähtitaivaan alla, puusauna jossa saunon useita tunteja päivässä. Kalastan ahvenia jäällä, ihailen revontulia.
Kuulostaa hyvältä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on se ongelma, että koen huonoa omaatuntoa erakoitumisestani. Soimaan itseäni, kun en jaksa ylläpitää ihmissuhteita, soitella ja nähdä edes muutaman kerran vuodessa. Koen jatkuvasti syyllisyyttä ystävien ja sukulaisten "hylkäämisestä". On ihanaa, kun ei käy vieraita ja kun ei itse tarvitse vierailla. Silti en osaa antaa itselleni lupaa nauttia, vaan piehtaroin syyllisyydessä ja yritän pakottaa itseäni sosiaalisemmaksi. Hehän ovat huipputyyppejä, eikä vika ole heissä, vaan aidosti minussa. Miksi en voi vaan antaa olla ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen?
Koska ympäröivä yhteiskunta arvostaa sosiaalisuutta. Mitä taitavampi on sosiaalisesti ja mitä enemmän mukana sosiaalisissa tilanteissa sitä parempana ihmisenä pidetään. Itse en enää välitä tuosta, koska olen saavuttanut aika hyvän aseman työelämässä. Kaiken muun ajan teen ihan mitä huvittaa. Olen tajunnut, että ei täältä mitään mukaansa saa ja nämä päivät pitää elää itselleen. Toki muita ihmisiä pitää sopivasti huomioida, eikä olla täysin piittaamaton, mutta olen näyttänyt itselleni sekä muille, että näinkin voi elää, että tekee mitä itseä huvittaa, näkee muita ihmisiä harvoin, nauttii yksinolosta, eikä tunne huonoa omaatuntoa.
Minäkin koen periaatteessa näin. Olen introvertti, ja elämän aikana joutunut pettymään ihmisiin todella monta kertaa. Viihdyn hyvin yksin ja saan aikani kulumaan, ja lisäksi samanhenkisiä ihmisiä on tosi vaikea löytää. Mutta. Hiljattain koin vaikeuksia, jotka laukaisivat ahdistusta ja pelkotiloja, ja koin olevani maailman yksinäisin ihminen. Olisin antanut mitä vaan, että olisi joku niin läheinen, että voisin soittaa ja pyytää käymään. Hirveä yhtälö sekin, että ei vaan millään löydä omia ihmisiään maailmasta, vaikka haluaisikin. Mutta enhän voi teeskennellä ystävää ihmisille, joista en aidosti pidä. En kai silti kuitenkaan pärjää yksin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyötä tehneenä. Olen saanut niin paljon haukkuja. Kun menet asukkaiden/asiakkaiden/potilaiden luo, niin sinua haukutaan ja arvostellaan edessäpäin ja takanapäin vielä enemmän. Auta armias, jos et mene ollenkaan, niin sitten sinua vasta haukutaankin. Ihmisten kanssa on vaikeaa olla ja ihmiset ovat niin oikukkaita. Vapaa-ajan haluan pyhittää itselleni. Töissä saan ihmisistä tarpeekseni. Olen erakko ja ihmisvihaaja.
Perus-Jamppa
No eipä tuosta ihan yks'yhteen voi päätellä että olet mikään erakko tai vihaaja tai ihmisiin kyllästynyt.
Nuo feelikset ovat ihan luonnollisia tuossa Sinun elämäntilanteessasi, koska Sinulla on ääripaska työpaikka. Jokainen terve ihminenhän tuollaisessa mestassa sairastuu ja jos joku ei siellä tule hulluksi, hän ei ole ihan terve.
Toivottavasti löydät pian paremman työpaikan. Jos niin hyvin käy,
KIITOS IHANA PERUS-JAMPPA🌻💛
Ihmettelen, kun muilla on hyviä ystäviä, mukavia sukulaisia, kivoja työkavereita jne. Minua ei sellaisilla ole siunattu. Enkä enää kaipaakaan. Minun ihmissuhteeni ovat irvailua, itsensä korostamista, ironista jne. Mahtavaa olla yksin. En vaihtaisi enää mihinkään tätä. Voimaannuttavaa olla kotona ja puuhastella omia juttuja. En halua edes matkustella enkä harrastakaan mitään. Kotona jumppaan ja joskus käyn kävelyllä. Ei parempia ystäviä ole kuin kirjat, lehdet, telkkari, elokuvat, kukat, sauna ja sohva.
Vierailija kirjoitti:
Erakoidu rauhassa. Ei täällä tarvi olla sosiaalinen. Mulla pari tuttua, jotka eivät juuri kotoaan liiku ihmisten ilmoille, ellei pakko ole. Ja aivan ihania ihmisiä ovat.
Kiitos tästä!
Mua ärsyttää yks ystävä, joka suuttuu jos en jatkuvasti ramppaa kylässä. Ja sitten suuttuu jos en kutsu kotiini kylään. Tuli kyllä tosi kovaa kritiikkiä tästä. Hän on just näitä ulospäin suuntautuneita, jotka ei voi olla yksin hetkeäkään. Harkitsin että lemppaan hänet pellolle. En ole ottanut yhteyttä häneen pitkään aikaan.
Erakkona ja onnellisena elelen myös minäkin. Siltoja on poltettu takana. Mielenterveys meni välillä. Nyt on palautunut. Enkä enää ihmissuhdekiermuroilla sitä uudestaan menetä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on tehnyt minusta erakon ja ihmisvihaajan. Silloin, kun olin kiltti, niin minya kohdeltiin kaltoin monin eri tavoin. Sain myös kuulla olevani liian kiltti, en osaa olla jämäkkä, hymyilevä idiootti jne. Nyt olen niin vihaisen näköinen, cettä kukaan ei uskalla tulla lähelleni enkä haluakaan. Haluan vaan olla yksin. Ei kiinnosta yhtään kukaan. Olen pelottavan kyyninen. En silti pahaa tee kenellekään. En odota mitään hyvää ihmisiltä.
Ei kannata vihata ihmisiä, se ei tee itselle hyvää. On vahvuutta, jos pystyy olemaan muuttumatta samanlaiseksi kuin ilkeät ihmiset. Itse yritän rakastaa kaikkia, mutta pidän silti välimatkaa useimpiin ihmisiin, sillä en halua negatiivisia energioita ympärilleni.
Kaikkein viisainta on, että, jos huomaa, että seurani ei kiinnosta katoaa vähin äänin ja viisaasti. Eikä polta siltoja takanaan. Ja jos itseä ei jonkun seura kiinnosta, niin lakkaa vaan pitämästä yhteyttä.