Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

En ole koskaan kaivannut ihmisiä elämääni. Itsekin olen vain ihminen. Mutta erakkous on vaan niin huippua. Vain välttämättömät ja pakolliset kuviot hoidan ihmisten kanssa ja työni. Kaiken muun ajan omistan itselleni. Sekin on jo yksistään stressaavaa, että ihmisten seurassa pitää olla siistinnäköisenä jne. Paljon mieluummin olen kotona ja kivassa oloasussa ja tossut jalassa kuin vierailulla ja ihmisten seurassa. Paljon mieluummin luen jotain hyvää kirjaa kuin juttelen ihmisten kanssa. Enkä halua nähdä sen eteen vaivaa, että lähden jonkun kanssa jonnekin. Turhaan kuormitan itseäni. Kun voin sen ajan viettää itsekseni omia mukavia juttujani tehden. Oma seura ja puuhastelut ovat rentouttavia. Ihmisten kanssa olo stressaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nytkin jukoliste alkaa olemaan pinna kireällä, kun tuntuu ettei vaan ole mitenkään yhteensopiva tämän pallon väestön kanssa. Aina joku vetämässä hernettä nenään kun en osaa ilmaista jotain asiaa oikein ja käsittää aivan toisin kuin miten olen tarkoittanut. Sitten haukutaan ties miksi vaikken koskaan ole toisesta pahaa adjektiivia käyttänyt. Viesteissä tuntuu kuolemanvakava asia olevan jo hymiöt. Alan olemaan niin kypsä tähän.

Olen kokenut tällaista samaa monet kerrat. Todella raadollista. Saa haukkuja monelta suuntaa, kun on vahingossa päästänyt samnakon suustaan. Vaikka ei ole mitään pahaa tarkoittanut. 

Totaalinen erakkous haaveena. Ihmisiltä sataa vaan paskaa niskaan, vaikka on ihan kunnon kansalainen itse ja luonteeltaan kiltti. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin voisi pitää suun kiinni. Saisi rauhassa elää ja tehdä työnsä. 

Olen aina inhonnut kaikkia ihmisiä. Ovat laiskoja, ilkeitä ja itsekkäitä. En halya auttaa ketään. Enkä tehdä mitään ihmisläheistä työtä. Rakastan erakkoutta. 

Aina on joku sanomassa jotakin ilkeää ja piikikästä. En yhtään kivaa ihmistä tiedä. Mutta pirullisia sitäkin enemmän. Pakko erakoitua. Pitää ajatella omaa hyvinvointiaan. 

En kaipaa yhtään minkaanlaista sosiaalisuutta en missään muodoissaan enkä kenenkään kanssa. En edes tervehtimisiä. Täydellinen ja totaali erakko, onnellisesti ja vapaaehtoisesti. Olisinpa tajunnut tämän aina, että tämä on täysin minun juttuni. Aivan parasta. Oma ihana vuode, hyvä kirja ja jäätelöannos. Niin huikeata! 

Kertakaikkiaan en halua yhtään olla ihmisten kanssa tekemisissä. Voisin olla aina vaan kotona. Työ on välttämätön paha. Mies on ja samanlainen höperö kuin minäkin. Ei ole minkaanlaista kiinnostusta sosiaalisuuteen. Jos ei olisi nuorempana tavattu miehen kanssa. Niin en kyllä enää haluais ketään miestä itselleni. Sekin jo tympii, kun menee kaupassa käymään, niin joku naapuri on pihalla ja alkaa juttelemaan. Nuorena itse olin sosiaalisempi ja menin usein jutteleen ihmisille, mutta sain aika tympeää kohtelua. Nyt ymmärrän sen, että niitä tympäisi, että mitä tuo tuohon tulee. Ajattelen itse nyt samoin. En kaipaa kenenkään seuraa enkä kyllä itse mene juttelemaan kenellekään. En ymmärrä sitäkään, että miksi asiakaspalvelussa työntekijän pitäisi olla ystävällinen ja tervehtiä ihmisiä. Itse en kaipaa ystävällisyyttä ja tervehtimisiä, kun käyn hakeen postista paketin tai kaupassa käyn tai kampaajalla jne. Tekee vaan työnsä ja turhat lässytykset pois. Nuorempana ajattelin, että olipa töykeä, jos joku oli ikävän oloinen asiakaspalvelussa. Mutta nyt ymmärrän senkin. Ei tarvi olla suu korvissa kuin joku aurinko. Tykkään nyt enemmän tympeistä. Itseänikin tympäisee töissä. Erakkona kotona olen onnellinen. 

Minulla oli ilkeä työkaveri kerran. Mustamaalasi ja haukkui minua syyttä suotta kaikille. Valehteli, että en osaa mitään ja teen kaiken huonosti. Sitten kehtasi vielä kaiken lisäksi valehdella kaikille minun päähäni, että olen haukkunut kaikkia siellä. Ihmettelin, että miksi kaikki ovat minua kohtaan ilkeitä. Oli karmea kokemus. Uutena otti minut silmätikukseen ja tehtiin molemmat samaa hommaa. Olin ahkerampi ja opin hommani hyvin ja tein hyvin, enkä käynyt tupakilla ja juoruillut. Lähdin pois myöhemmin siitä työpaikasta. Liian kauan kestin sitä ja tavallaan rikkouduin. Asia valkeni minulle jälkeenpäin. Minulle tultiin ihan sanomaan, että enkö osaa ruokaa laittaa. Ruoanlaitto ei edes kuulunut työtehtäviini. Koskaan ollut mitään puhettakaan ruoanlaitosta. Oli vaan levittänyt juorun, että en osaa laittaa ruokaa. Ilkeä työkaverini oli varmasti väsynyt itse. Oli neljä omaa lasta ja piti laittaa heille töiden jälkeen ruokaa. Minä lapsettomana painelin töiden jälkeen salille ja söin sitä ennen salaattia valmispakkauksessa. Jaksoin töissäkin paremmin kuin hän, kun kävin salilla eikä ollut omia lapsia passattavana. Tämän vuoksi minusta on tullut varovainen työpaikoilla. Joskus puhuin hänelle kuntosalille menosta, niin oli kääntänyt tämän niin, että olen arvostellut toisia lihaviksi. Tosi ilkeä tyyppi. Piikitteli minua aina kaikesta. 

Mikä  estää  lähtemästä ulkomaille ?  Tai  muuttamasta  vaikka  korpeen?

Haluan eläkkeellä muuttaa ihan toiselle paikkakunnalle, jossa en tunne ketään enkä halua tutustuakaan. Haluan erakoitua. Töiden vuoksi asun vielä tässä vanhassa paikassa. Haluan, että eläkkeellä saan käydä ihan rauhassa kaupassa, ulkoilemassa jne. Ei tule ketään tuttua vastaan eikä työkavereita. Saa olla ja kulkea rauhassa. En jaksa jutustella kenenkään kanssa. On ihana vaan päästä pois kaikesta vanhasta ja tutuista. Saa elää itselleen. Panostan vain omaan hyvinvointiin. Terveyteen, ulkoiluun, kuntoiluun ja lepoon. Haluan olla vaan omassa rauhassa ja yksin kuntoilla ja ulkoilla. Koen ihmiset häiriötekijöiksi. En ota edes mitään kotieläintä riesakseni. Elän vain ihan itselleni. Tarvin tällaista kaiken jälkeen ja ihmissuhdesotkujen jälkeen. Jaksan vielä töissä tämän voimin, kun on tällaista tiedossa. Johonkin kerrostaloasuntoon erakoidun ja välillä vuokraan aina jonkun mökin ja siellä vasta laatuaikaa vietänkin. Vihdoinkin olla yksin. 

Haluan elää erakkona kerrostaloaaunnossani. En halua muuttaa korpeen enkä ulkomaille. On turvallista erakoitua kerrostaloon. On kuitenkin kaikki palvelut lähellä. Voihan sitä erakkona liikkua kaupoissa, kirjastossa, uimahallissa jne. Ja olla niissäkin vaan omissa oloissaan. Kotona olla vaan ihan omassa rauhassa. Katson paljon telkkaria, elokuvia, luen, siivoan, hoitelen kukkia, teen käsitöitä, kuuntelen musiikkia, laitan ruokaa, leivon jne. Hyvin harvoin matkustelen tai mökkeilen. Sukulaisten kanssa en ole tekemisissä eikä minulla ole ystäviä. Eikä lapsia eikä kotieläimiä. Netistä tilaan vaatteet, kodintekstiilit jne. En ole koskasn onnistunut ihmissuhteissa enkä niitä enää ole pitkiin aikoihin kaivannutkaan. Rakastan itseäni ja olen tyytyväinen elämääni. En kaipaa mitään sosiaalisuutta. Näin on hyvä. 

Miten teillä muilla? Oletteko saaneet ihmisiltä kaikkea vähättelyä, ikäviä kommentteja, ylimielisyyttä, itsensä korostamista, piikittelyjä, vinoilua ja kaikenlaista ilkeilyä osaksenne? Olen ollut tähän asti fiksu, mutta en enää jaksa. Haluan erakoitua. En odota ihmisiltä mitään hyvää enää. Vaikka kuin olisi välittämättä, niin kyllä se menee ihon alle. Ei kukaan niin vahva olen. Oma seura parasta ja linnoittautua kotiin. Töisdä käydä, ettei kokonaan syrjäydy, vaikka ei sielläkään mukavia ihmisiä ole. Työnteko sinänsä on ihan terapeuttista. 

Olisinpa aina ymmärtänyt olla yksin. Olisin ehjä ihminen. Hyväuskoinen hölmö rikkoontuu ihmisten kanssa. Ihmisethän ovat pelkkiä hyväksikäyttäjiä. Nyt haluan olla yksin loppuikäni ja satsata vaan itseeni. Ennen olin kiva ja menin ihmisten luo. Nyt kierrän kaukaa, jos joku yrittää lähelleni. Ei se elämä näinkään helppoa ole. Mutta kun ei vaan kertakaikkiaan voi enää luottaa keneenkään. Parempi olla varovainen ja ajatella pahinta kuin olla sinisilmäinen ja pettyä täysin. Yksin voi elää mukavaa elämää. 

YKSINOLO ON PARASTA, MITÄ IHMISELLE VOI TAPAHTUA

Haluan erakoitua. Muuten joutuu härskisti hyväksikäytetyksi. Ihmiset ajattelee vaan omaa etuaan ha käyttää hyväksi. Varsinkin lapsiperheet ovat pahimpia hyväksikäyttäjiä. Ajattelevat, että ne joilla ei ole omia lapsia, niin on helppo elämä ja rahaa käytettävissä. Yrittävät ostattaa niille lapsilleen kaikkea ja työntävät väkisellä niitä ilmaiseksi hoitoon ja kylään. 

Suorastaan pelkään/kattelen jne. Ihmisiä. Ovat selkäänpuukottajia, kieroja, hyväksikäyttäjiä, valehteleva, itsekkäitä, itseä korostavia, toista mollaavia, laiskoja, ilkeitä, kaksinaamaisia, röyhkeitä, piikikkäitä, alistavia, mustamaalaavia, kateellisia, seksuaalisia, paheellusia jne. Täynnä kaikenlaisia pahoja ja negatiivisia ominaisuuksia. On pakko erakoitua, jos haluaa säilyttää järkensä. Miten nuorempana olin niin sinisilmäinen. En tajunnut ihmisten kierotta ja pahuutta. Nyt en enää luota yhtään keneenkään enkä mihinkään. Onneksi 8 vuotta enää työelämää ja pääsee eläkkeelle. Onneksi voi tehdä enää vain keikkatyötä, niin se vähän helpottaa elämää. Hoitoalalla työskenneltyäni olen kokenut kaikenlaista ihmisten taholta. Sellaista päällepäsmäröintiä ja toisten mitätöintiä että voi luoja. Ja myös sukulaisten ja ystävien sekä muiden ihmissuhteiden kanssa kaikenlaista kädenvääntöä. En vaan jaksa enää. Oma rauha ja kaunis koti haaveena. 

Inhoan sanontaa hieno ja parempi ihminen. Ja että korkeastikoulutettuja pidetään fiksumpina. Nehän vasta hirmuja ovatkin. On kokemusta. 

mä haluan metsäpalstan rannalta. saunatupa ois kiva. muuten pärjäis teltalla.

Ihmisten kanssa olo, sukulaisten, työkavereiden jne. On älyttömän raskasta. Koko ajan vaan haluaa olla rauhassa ja erakoitua. Ei millään jaksa. Ei ollenkaan kiinnosta kuulumisten vaihtelu. Kaikkein ihanin on yksi naapuri, joka ei koskaan tervehdi eikä tule juttelemaan. 

Minäkin haluan olla vain yksin. Jo lapsena jos olin kavereilla odotin vaan milloin pääsee kotiin. Olisinpa aina tajunnut ettei tarvi yrittää miellyttää muita! 

Kissat on mun parhaat ystävät