Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Elämä on tehnyt minusta erakon ja ihmisvihaajan. Silloin, kun olin kiltti, niin minya kohdeltiin kaltoin monin eri tavoin. Sain myös kuulla olevani liian kiltti, en osaa olla jämäkkä, hymyilevä idiootti jne. Nyt olen niin vihaisen näköinen, cettä kukaan ei uskalla tulla lähelleni enkä haluakaan. Haluan vaan olla yksin. Ei kiinnosta yhtään kukaan. Olen pelottavan kyyninen. En silti pahaa tee kenellekään. En odota mitään hyvää ihmisiltä.
Raha, yksinolo, koti, luonto, lukeminen, musiikki jne. Antaa minulle paljon enemmän kuin ihmiset. Inhoan ihmisiä.
Olin ennen iloinen ja tykkäsin käydä töissä jne. Sain piikittelyä osakseni iloisuudestani. Luulivat vissiin, että elämäni on helppoa, kun olen iloinen. On ollut niin paljon suruja, että en jaksaisi, jos en olisi positiivinen. Nyt tuntuu, että alan luovuttaan. En enää jaksa olla positiivinen. Haluaisin vaan erakoitua. Tänäänkin kauppareissulla tuli yksi tuttu vastaan, vaihdoin äkkiä suuntaa, ettei tarvi jutella. Ei ollenkaan huvita ihmiset. Vain pakolliset kuviot ja äkkiä kotiin. Niin ihanaa olla omassa rauhassa.
Pelkään ihmisiä. Yhtäkkiä tölmäistään jotakin oikein ilkeää. En halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Tai sitten kerskutaan jollakin yksinkertaisella asialla ja omilla jutuillaan. Ei minkaanlaista toisen arvostamista. Minä itse vain.
Tää ketju on niin totta. Ihmiset on ihan hirveitä nykyään, suurin osa.
Olen välillä täynnä vihaa ja katkeruutta. On kohdeltu tosi ilkeästi ja tympeästi. Haukuttu ja vittuiltu pienimmästäkin asiasta ja etsitty tikun kanssa virheitä. Varkaaksikin syytelty. Laiskaksikin moitittu, vaikka ikänsä raatanut pienellä palkalla paskahommissa. Huoraksi kin sanottu, vaikka ei haisevan seksin harrastaminen kiinnosta pätkän vertaa. Tuntuu kuin ihmisillä olisi paholaisen silmälasit päässä ja kaikki katsotaan niiden läpi. Kun pääsen eläkkeelle, niin en kotoani lähde mihinkään enkä persettäni penkistä ylös nosta. Enkä pidä yhteyttä keneenkään. Enkä auta, vaikka joku olisi kuolemankielissä.
Ihmiset ilkeilee jo ihan kättelyssä. En tykkää olla ihmisten kanssa.
En kaipaa yhtään minkaanlaista sosiaalisuutta enkä rakkauttakaan. Rakastaa itseään ja nauttii yksinolosta. Tympäisee, jos joku tulee. Vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä yksin. Sekin on välillä ihana, että on vasn vuoteessa, vaikka koko päivän ja katsoo telkkua, surffailee netissä, lukee vaan. Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen on kivaa. Elämä on hauskaa yksin. Säilyy tasapaino ja harmonia.
Vierailija kirjoitti:
Olen välillä täynnä vihaa ja katkeruutta. On kohdeltu tosi ilkeästi ja tympeästi. Haukuttu ja vittuiltu pienimmästäkin asiasta ja etsitty tikun kanssa virheitä. Varkaaksikin syytelty. Laiskaksikin moitittu, vaikka ikänsä raatanut pienellä palkalla paskahommissa. Huoraksi kin sanottu, vaikka ei haisevan seksin harrastaminen kiinnosta pätkän vertaa. Tuntuu kuin ihmisillä olisi paholaisen silmälasit päässä ja kaikki katsotaan niiden läpi. Kun pääsen eläkkeelle, niin en kotoani lähde mihinkään enkä persettäni penkistä ylös nosta. Enkä pidä yhteyttä keneenkään. Enkä auta, vaikka joku olisi kuolemankielissä.
Samat sanat. Mä erakoiduin. Meni täysin maku kaikkeen.
Minun on hyvä olla ihmistenkin seurassa. Mutta onnellisimmillani olen yksin. Olen paksunahkainen, en ota itseeni mistään. Jos joku on ikäviäkin joskus, niin ajattelen, cettä hänellä on huono päivä. Itsekin saatan epähuomiossa töksäyttää jotakin loukkaavaa. En kaipaa, jos vaikka menen kauppaan tms. Henkilökunnan tervehtimisiä enkä naapureiden kanssa jutustelua. Kiva vaan kulkea yksikseen. Kyllä joskus vierailen ja se yleensä piristää. Mutta kivaa olla yksin kotona.
Ihmiset ovat huolissaan minusta, kun haluan olla yksin. Ajattelevat, että en ole kunnossa ja että olen masentunut. Soittelevat jne. Olen onnellinen yksin. Ihmisten seura masentaa minua. En jaksa heidän juttujaan. Paljon mieluummin ulkoilen, siivoan, opiskelen jne. On myös ehdotettu seksiseuraa. En kaipaa seksiä. Puoliso voisi olla ihan kiva, jos suhde olisi seksitön sekä paljon omaa aikaa ja tilaa. En kestä mitään ripustautumista ja toisiin kiinni tarrautumista. Tykkään myös nukkua yksin. Muutenkin olla omat huoneet. Välillä syödä yhdessä, käydä mökillä yhdessä jne.
Pelkään älyttömän paljon ihmisiä, lapsia ja eläimiä. Onneksi saan tehdä etätyötä. Ja on oma kämppä. Saa elää rauhassa.
Minusta on tullut erakko. Onnellinen olotila. Halyan jatkaa näin elämäni loppuun asti. Kiinnostus on mennyt ihmisiin.
Että tykkää yksinolosta enemmän kuin ihmisseurasta, on vielä ihan tervettä.Mutta ihmisviha ei ole tervettä.Silloin on jotain mielessä pielessä.Miettikää vaikka esimerkin kautta : lintu vihaisi kaikkia lintuja, hevonen vihaisi hevosia..ei olisi tervettä ei.Mihin on hävinnyt sydämestänne rakkaus, ilman sitä kukaan ei voi elää onnellisena eikä terveenä.Sehän on ihmisen elinvoima.Ei ihmisistä tarvitse pitää, mutta rakastaa kylläkin.Pitäminen ja rakastaminen ovat eri asioita.Rakkaus on sitä kuuluisaa lähimmäisen rakkautta, eli ei tee eikä toivo pahaa kenellekään, vaan toivoo hyvää kaikille.
Aina pitää jotakin MOLLATA ja haukkua. Aina pitää itseään ja omaa erinomaisuuttaan korostaa. Aina sanoa jotakin loukkaavaa. En voi tykätä ihmisistä.
Ennen halusin olla ihmisten kanssa ja olin itse kiva. Mutta huomasin, että ei ihmisiltä mitään hyvää kuule ja tulee vaan pahamieli ihmisten kanssa ollessa. Jos aikoo säilyttää mielenterveyden, niin on pakko erakoitua. Ajattelin ennen aina hyvää ihmisistä. Mutta ovat pahoja, se on surullista, mutta totta. Kaikkein karmasevinta oli, kun äitini oli saattohoidossa, niin sairaalaan vuoteen äärelkekin tulivat ihmiset kerskuun omilla asioillaan. Inhoan ihmisiä. Kuljen erakkona loppu elämäni.
Tekin olette ihmisiä. Moni pitää itseään kivana ja muita kauheina. Mitenkähän on.
Minusta tuntuu, että ihmisten sisällä asuu piru, välillä tulee myrkkypiikki esiin. Ihan oikeasti pelkään ihmisiä. Vaikka aika kovan kuoren olen kasvattanut, mutta en niin kovaa, että haluaisin vapaaehtoisesti olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ja kaikki käännetään pahaksi, teet niin tai näin. Tai sanot niin tai näin.
Minusta on tullut ilkeä ja kova. Olen jostakin syystä saanut aika kovaa kyytiä aina ihmisiltä. Nyt itse inhoan kaikkia. Olen tympeä, jos joku tulee. Haluan vaan olla rauhassa. Nautin omasta olosta. Enkä ole enää yksinäinen ja puuhaa riittää. Työ on ainut sosiaalisuus ja haluan sielläkin olla omissa oloissani. En kaipaa ollenkaan muuta seuraa. En halua olla puheissa tämän talon asukkaidenkaan kansa. Kuljen autolle, kauppaan, ulkoileenn jne. kerrostalon kellarikerroksen käytävää pitkin toiseen päähän. En näe ketään sillä matkalla. Nautin niin omista salapoluista jne. Aivan uusi elämä auennut erakkouden myötä. Ihana elämä
Harmittaa, cettä on yrittänyt olla normaali ja ollut parisuhteissa ja tekemisissä ihmisten kanssa. Mitä haittaa, jos pidetään outona, kunhan on vaan itse onnellinen yksin. Monelta pahalta olisi säästynyt. Olisi vaan elänyt itselleen.