Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Erakkous on luxusta. Erakkous on ihanaa. Erakkous on parasta. Erakkous on voimavara. Erakkous on onnea. Televisio, radio, cd-soitin, kirjat, lehdet, netti, oma rauha ja vapaus, pehmolelut, oma vuode, amme, sauna, parveke, kaunis koti, kuntosali, luonto, metsä, kukat ja lenkkipolut ystävänä. Unelma elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinusta tuli erakko? Onko taustalla traumoja, kiusaamista vai oletko erakko luonne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voitan lotossa niin ostan maata ja rakennan mökin sinne enkä tule enää ihmisten ilmoille ihan helpolla.
Tää on niin suomalaisuuden perikuva :D
Mutta se on ihan totta. Oma rauha on kaikista tärkein asia. Kaupungissa ahdistuu kun joka puolella on tuntemattomia ja merkityksettömiä ihmisiä ja meteliä.
Joidenkin ihmisten seura saa hyvälle tuulelle, mutta vain aniharvojen. Tuovat hyvän mielen.
En olisi iki maailmassa nuorena uskonut, että joskus olen erakko ja vielä onnellinen sellainen. Olen niin totaalisen pettynyt ihmissuhteissa ja lähes menetin mielenterveyteni. Nyt erakoiduttuani olen hyvinvoiva. Jos en olisi tajunnut erakoitua, en pystyisi enään olemaan mukana työelämässä. Erakkous on kerta kaikkiaan voimavarani. Ihmisten seura on niin pahantahtoisita ja ilkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että meitä on muitakin. Tunnen joskus huonoa omaatuntoa, että tykkään niin paljon erakkoelämästä, siitä huolimatta, että meillä on lapsiakin. Toki hoidan lapsiin liittyvät sosiaaliset velvoitteet, heillä on paljon harrastuksia, kavereita ym. Itseeni sopii määritelmä sosiaalinen erakko parhaiten, ehkä koko perheeseeni. Olen myös herkkä luonne, mielestäni kiltti ja hyväsydäminen. Tämän johdosta minusta kyllä pidetään, mutta koska elämässäni ovat monet asiat menneet hienosti, olen melko lahjakas jne, olen kohdannut paljon ilkeyttä ja pahantahtoisuutta, pettämistä (enkä nyt puhu miehen pettämisestä vaan muiden ihmisten) niin koulu- kuin työmaailmassakin, jopa sukulaisten taholta. Kun lapset ovat isoja, alan nauttia täysillä
erakkoelämästä esimerkiksi mökillä. Lapsilleni ja perheelleni en toki koskaan ala erakoksi.
Uskokaa ääliöt jo että naimisissa oleva äiti-ihminen, joka hoitaa "sosiaaliset velvoitteet" ja vissin käy päivätöissäkin, ei ole erakko.
Sitten vielä jaksetaan pälpättää vauva-palstalla omasta erikoisesta erakkoudesta. Miksi? No, koska siihen liittyy joku kummallinen "erikoisuuden" leima, jolla on helppo leijua.
En tajua. Kaikki kyllästyvät sosiaalisuuteen silloin tällöin, ei se erakkoa tee.
Ihmetyttää vaan tämä jatkuva erikoisuudentavoittelu keinolla millä hyvänsä, olletikin kun noin 60 % suomalaisista identifioituu erakkouteen. Että sellaisia erityislumihiutaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa ääliöt jo että naimisissa oleva äiti-ihminen, joka hoitaa "sosiaaliset velvoitteet" ja vissin käy päivätöissäkin, ei ole erakko.
Sitten vielä jaksetaan pälpättää vauva-palstalla omasta erikoisesta erakkoudesta. Miksi? No, koska siihen liittyy joku kummallinen "erikoisuuden" leima, jolla on helppo leijua.
En tajua. Kaikki kyllästyvät sosiaalisuuteen silloin tällöin, ei se erakkoa tee.
Ihmetyttää vaan tämä jatkuva erikoisuudentavoittelu keinolla millä hyvänsä, olletikin kun noin 60 % suomalaisista identifioituu erakkouteen. Että sellaisia erityislumihiutaleita.
No kenelle luulet minun pätevän tällä ”erakkoudella” (huomio nyt lainausmerkit), tällä palstalla anonyymisti. En muista koskaan kenellekään sanoneeni, että haluaisin olla erakko. Toki olet siinä oikeassa, etteN nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä Ole erakko, eli haluan olla tietysti lasteni ja mieheni kanssa (en koko aikaa). Mutta vaikka kuinka haluaisi olla erakko, niin en tietenkään vanhempana voi jättää velvollisuuksia lasten suhteen hoitamatta vain omien mielihalujeni mukaan ja sulkea heiltä sosiaalista maailmaa. Töissäkin käyn samoista syistä. Mutta se ei poista sitä totuutta, että mielelläni olisin hyvin vähän ihmisten kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlainen olo. Ongelma on tosin vähän erilainen, koska minulla on mies ja neljä lasta, sosiaaliset vanhemmat ja appivanhemmat, viisi sisarusta ja miehellä seitsemän sisarusta, läheisiä serkkuja ja ystäviä ja viriilit isovanhemmat ja kivat naapurit ja ties mitä.
En saa käytännössä koskaan olla yksinäni. Tai saan, mies antaa minulle aikaa, mutta se ei ole nyt ihan sama. Jos laitan kännykän viikonlopuksi kiinni, maanantaina on sata vastaamatonta puhelua ja WhatsApp-viestiä ja huolestunutta Facebook-seinäkirjoitusta, että missä ihmeessä minä olen.
Mies on yltiösosiaalinen ja haluaisi, että meillä olisi joka päivä vieraita. Käytännössä onkin, kun puolet sukulaisista asuu lähellä ja käyvät meillä jatkuvasti. Minua ahdistaa. Jaksan vieraita yleensä puoli tuntia ja lopun ajan yritän koko ajan häipyä johonkin takavasemmalle huilaamaan.
Kuulostaa hirveältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huojentavaa luettavaa. On olemassa muitakin erakoita. En olekkaan ainut.
Oletko jo lähettänyt erohakemuksen yhteiskunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YKSINOLO JA IHANA ELÄMÄ. OMA RAUHA.
Erakkous on ollut parasta terapiaa mielenterveydelleni. Lukeminen, musiikki ja kävelylenkit ovat elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisinaan nautin ihmisten seurasta, monesti ihmiset vievät energiaa. Moni tahtoo päällepäsmäröidä, kontrolloida ja kertoa loputtomasti mielipiteitään henkilökohtaisista valinnoistani, tavastani elää, liikkumisesta ja syömisestä. Moni suhtautuu muihin aikuisiin ihmisiin kuin lapsiin: pakko päästä määräilemään mitä toisen nyt pitää milloinkin tehdä. Se on raivostuttavaa. Jos jokainen keskittyisi omaan hyvinvointiinsa, antaisi muiden elää ja olla omalla tyylillään (ellei se ole oikeasti vahingollista muille) ja jokainen huolehtisi siitä, että ei kuormita muita liikaa sosiaalisissa tilanteissa, niin olisi huomattavasti miellyttävämpää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta monikaan ei välitä, perseillään, ilkeillään, määräillään, kiukutellaan, ollaan mahdollisimman hankalia, koko ajan äänessä jne. Moni heijastaa omia traumojaan ja vaille jäämistään kaikkiin ihmissuhteisiinsa, jopa työ- ja opiskelupaikoissa. Liian harva osaa ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestään ja siitä, ettei vie suotta muiden energiaa.
Olen ollut koko elämäni ulkopuolinen. Minusta ei ole ikinä pidetty. Minussa on joku vika. Olen ollut työpaikkakiusattu jne. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt erakkoudesta ystäväni. Enään ei haittaa, vaikka syrjitään ja jätetään ulkopuolelle. Nautin yksinäisyydestä. Se on parasta kaiken kokemani jälkeen. Miten ihanaa onkaan olla omassa kerrostaloasunnossa erakkona. Kotona yksin on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä.
Pelkään niin paljon ihmisiä. Sitten kun joudun ihmisten kanssa tekemisiin, niin töppään varmasti tms. Että kaikki menee mönkään, loukkaan ajattelemattomuuttani toista tms. Ihmisten kanssa oleminen ei ole minun juttuni. En kerta kaikkiaan onnistu ihmissuhteissa. En työpaikoissa, en opiskelu paikoissa, en parisuhteissa, en ystävyyssuhteissa. Jostakin puolihuolimattomasta sanasta tehdään valtava numero. Vaikka en tahdo loukata. Sitten jos olen hiljaa, niin sekään ei ole hyvä. Ihmissuhteet tuovat minulle vain ja ainoastaan ongelmia. Olisi niin ihana erakoitua, mutta se ei ole mahdollista kuin osittain.
Olen monesti ihan itkenyt. Miten ihmiset ovatkin niin häijyjä. Minua on aivan loputtomasti piikitelty sillä, että olen absolutisti ja aseksuaali. Ihan keksitty ilkeitä juorujakin, että olen ollut kaatokännissä kapakassa ja lähtenyt miesten mukaan. En käytä alkoholia enkä kapakoi. Kerrankin työpaikalla pihalla yksi alkoi väkisellä työntämään tupakkia minun suuhun, kun en tupakoi. Olen muutenkin kiltti ja tunnollinen. Tikun kanssa yritetään etsiä vikoja ja virheitä minusta ja tekemisistäni. Minulla on hiljainen ja pieni ääni, niin silläkin pilkataan. Jos saan lottovoiton, niin erakoidun heti.
Täällä jouluvalojen ja valokoristeiden seassa erakkona olostani nautin. Glögiä juon ja tohvelit jalassa lämpimän viltin alla nojatulissa istun ja telkkaria katson. Taivaallinen olo. Joulun vietän ihan samalla tavalla. Lisänä jouluruoat ja makeiset sekä itse itselleni muutamia lahjoja ostan.
Voi miten haluaisin asua ja elää yksin. Tyhmyyttäni olen naimisiin mennyt ja kadun nyt syvästi. Olisi kuitenkin ikävä erota. Luopua kauniista kodista ja autosta. Taloudellinen tilanne menisi sitten niin tiukalle. Olen aseksuaali ja valitettavasti mieheni ei ole. Jos olisi, niin ei olisi mitään hätää.
Kertokaa lisää erakkoelämästä.