Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vaihda kavereita. Hommaa netistä samanlaisia introverttejä kavereita jotka eivät halua koskaan tavata mutta tykkäävät kirjoitella ja chättäillä. Sitten erakoidut ja voit hyvin. Ala myös seurata Facebookissa sivua introverts are awesome.

Kaunis kiitos neuvosta💜 En käytä edes facebookia. Enkä tarvi muita introverttejä seuraksi. Näin on hyvä.

Mulla on osittain päinvastainen tilanne. Kaipaan ihmisten seuraa mutta pakkoyksinäisyys lapsena on saanut aikaan sen etten osaa luoda suhteita aikuisenakaan. Erityisesti kaipaan läheisyyttä ja luottamusta jonkun kanssa, en niinkään hyvänpäiväntuttuja tai bileseuraa.

Up

Itse inhoan myöskin puheluita, en ymmärrä miksi pitäisi soitella ja kertoa omia kuulumisiaan viikoittain, kun harvalla edes tapahtuu mitään kertomisen arvoista ja viestitse voi paljon kätevämmin kertoa asiansa lyhyesti ilman jaaritteluja.

On todella ahdistavaa vastata puheluun, kun tietää jo valmiiksi että joudut kuuntelemaan kun joku kertoilee oman elämänsä turhanpäiväisiä tapahtumia, siitä mitä on ruuaksi, mitä lapset on tehneet ja sanoneet, kuka on vuorostaan kipeänä ja minne ollaan viikonloppuna menossa tai missä on käyty, mitä töissä tapahtui tai miten telkkarista ei tule mitään tai miten sieltä on tullut joku hyvä sarja mitä kannattaa alkaa seuraamaan ja selostetaan vielä juonta ja sen sellaista. Ei minua kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse inhoan myöskin puheluita, en ymmärrä miksi pitäisi soitella ja kertoa omia kuulumisiaan viikoittain, kun harvalla edes tapahtuu mitään kertomisen arvoista ja viestitse voi paljon kätevämmin kertoa asiansa lyhyesti ilman jaaritteluja.

On todella ahdistavaa vastata puheluun, kun tietää jo valmiiksi että joudut kuuntelemaan kun joku kertoilee oman elämänsä turhanpäiväisiä tapahtumia, siitä mitä on ruuaksi, mitä lapset on tehneet ja sanoneet, kuka on vuorostaan kipeänä ja minne ollaan viikonloppuna menossa tai missä on käyty, mitä töissä tapahtui tai miten telkkarista ei tule mitään tai miten sieltä on tullut joku hyvä sarja mitä kannattaa alkaa seuraamaan ja selostetaan vielä juonta ja sen sellaista. Ei minua kiinnosta.

Tämä oli hauska😀😀😀😀😀😀😀😀

Ihmiset, joilla on lapsia, ovat kamalia. Puhuvat vain omista lapsistaan. Sitten jos ei jaksa kuunnella niitä lapsijuttuja. Niin on kova, kylmä ja itsekäs. Mitään ei voi myöskään omasta elämästä heille kertoa. Heitä ei kiinnosta ollenkaan. Käännetään heti lapsiin. Haluan erakoitua lapsi-ihmisistä.

Onneksi kesä ohi. Tuli oltua tekemisissä sukulaisten, tuttavien ja ystävien kanssa. Suurimmaksi osaksi aiheuttivat pahaa mieltä nämä tapaamiset, kyläilyt ja vierailut. Nyt taas erakoidun. Se on parasta. Mieliala taas kohoaa.

ONNELLISESTI JA VAPAAEHTOISESTI YKSIN!

Voi miten monelta pettymykseltä, surulta ja murheelta olisin säästynyt, jos olisin tajunnut erakoitua paljon paljon aikaisemmin. Olen niin pettynyt ihmisiin. Olen käynyt niin rankkoja kokemuksia läpi, mitä ihmiset ovat aiheuttaneet. On syöty työpaikasta pois valheilla, juoruilla ja mustamaalaamalla. On parisuhteessa käytetty hyväksi ja viety omaisuutta. Ystävyyssuhteissa haukuttu. Olen ollut aivan liian kiltti. Se  ärsyttää toisia. Nyt pelkään ihmisiä kuollakseni. Töissä on pakko käydä. Parisuhdetta en tarvi. Ystäviä en kaipaa. Miten hurjan hienoa on olla omissa oloissaan. Oma koti kullan kallis. Luxusta!

Vaikka olisin millainen, niin aina saan vaan pahaa mieltä ja surua ihmisten vuoksi. Vaikka olen ystävällinen, kiinnostunut toisesta tms. niin aina vaan vastapuoli loukkaa ja sanoo pahasti. Vaikka olisin millainen, niin aina tulee pahaolo ihmisten kanssa olosta. Jotenkin aina vaan pitävät itseään parempana. Vaikka olen korkeammin koulutettu, asiani ovat muutenkin paremmin jne. Aina vaan korostavat itseään ja minua halventavat ja jopa mustamaalaavat. En halua kehua retostella itselläni, mutta itse en korosta itseäni ja alenna toista. Sitten se, kun en ole halunnut omia lapsia, niin siihen kohtaan aina isketään. En sitäkään korosta, että en ole halunnut. Siihen tulokseen olen tullut, että paljon helpommalla pääsee ja paljon onnellisempi on, kun ei ole ihmisten kanssa missään tekemisissä. Ottavat kaiken, mutta eivät anna yhtään mitään. Olen nyt ajautunut erakkouteen ja se on parasta. 

Ihmiset, lapset ja eläimet ovat epämiellyttäviä ja epäsiistejä. Paljon mukavampaa olla omissa oloissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan samanlainen olo. Ongelma on tosin vähän erilainen, koska minulla on mies ja neljä lasta, sosiaaliset vanhemmat ja appivanhemmat, viisi sisarusta ja miehellä seitsemän sisarusta, läheisiä serkkuja ja ystäviä ja viriilit isovanhemmat ja kivat naapurit ja ties mitä.

En saa käytännössä koskaan olla yksinäni. Tai saan, mies antaa minulle aikaa, mutta se ei ole nyt ihan sama. Jos laitan kännykän viikonlopuksi kiinni, maanantaina on sata vastaamatonta puhelua ja WhatsApp-viestiä ja huolestunutta Facebook-seinäkirjoitusta, että missä ihmeessä minä olen. 

Mies on yltiösosiaalinen ja haluaisi, että meillä olisi joka päivä vieraita. Käytännössä onkin, kun puolet sukulaisista asuu lähellä ja käyvät meillä jatkuvasti. Minua ahdistaa. Jaksan vieraita yleensä puoli tuntia ja lopun ajan yritän koko ajan häipyä johonkin takavasemmalle huilaamaan.

Tuo on introvertin hel_vetti.

Oikeen ahdistaa jo pelkkä ajatus.

Ymmärrän sukulaiset, niitähän ei voi valita, mutta miten oletkaan päätynyt tuollaiseen mieheen. Yltiösosiaaliseen ja isosukuiseen.

Et ole oikea introvertti, olisit siinä tapauksessa karistanut sukulaisuuskontakteja vähemmälle ja valinnut epäsosiaalisemman miehen, jos miestä ollenkaan, ja tehnyt lapsia vähemmän tai et ollenkaan. Tämä siitä syystä, ettet yksinkertaisesti pysty tuommoiseen sosiaalisuuden.

Olet korkeintaan vähän enemmän omaa aikaa haluava kuin miehesi. Et introvertti/erakkotyyppi.

Ihmisten seura on usein pahantahtoisita ja ilkeää. Harvoin mukavaa ja antoisaa. Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat myös epämiellyttäviä ja epäsiistejä. Harvoin miellyttäviä ja siistejä. Usein myös paheellisia, harvoin kunnollisia. Polttavat, juovat, syövät ylen, eivät kuntoile jne. Mielenterveys säilyy, kun ei ole ihmisten kanssa tekemisissä. Erakkous on hieno valinta.

Mikä suuri nautinto olisikaan olla täysi erakko. Suuri haaveeni. Töissä minun on pakko käydä ja työni on sosiaalista. Ystävät, sukulaiset jne. Olen saanut hyvin karistettua pois elämästäni. Lapsia ja kotieläimiä en ole halunnut. Mies minulla on. Haluaisin muuten olla hänen kanssaan, mutta seksiä en kaipaa. Muuten hyvää elämää yhdessä. Onneksi meillä on omat huoneet ja vessat. Tykkäämme molemmat viettää aikaa omissa huoneissamme, lukien ja läppäreillä. Matkustaminen ja ulkoilu on yhdessä kivaa. On ihana erakoitua pmaan kerrostaloasuntoon.

Yksi kaupunkierakko ilmoittautuu! Puhelimeen en pahemmin vastaa, monesti on pois päältäkin. Ihmissuhteet minimissä, kun ovat vihdoin "ymmärtäneet yskän". Täällä suurkaupungissa ahdinkoa aiheuttavat mm. väenpaljous ja kerrostalonaapurit - se ainainen moikkaamispakko ja kantautuvat elämisen äänet. Häippäsen heti jonnekin korpeen, kun sopiva paikka löytyy.

Itseni on kai vain ollut vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka tajuaisivat näkemyksiäni ja sitä, millainen olen. Monesti tulee väärinkäsityksiä ja ihmiset tuomitsevat niin samperin herkästi, tekevät omia johtopäätöksiään. Ja inhoan sitä, miten sosialisoidessa on pakko ikään kuin ylläpitää jotakin roolia ja miten aina joutuu selittelemään itseään ja tekemisiään. Blaah. Ymmärrän itse itseäni parhaiten ja omissa oloissani voin olla juuri sellainen kuin olen, anteeksipyytelemättä ja mitään selittelemättä. Täydellinen vapaus.

En halua vaihtaa kuulumisia kenenkään kanssa. Ärsyttää, kun joku tulee lässyttämään ja puhumaan. Tykkään hiljaisista ihmisistä.

Minä elän erakkona Vantaalla. Ulkoilen, luen, katson telkkaria. Käyn joskus elokuvissa. Ovet lukossa. Kännykkä kiinni. Ei ole ikävää. Ihmisistä on yleensä harmia, varsinkin sukulaisista.

Tänään on ollut vapaapäivä. Aivan huikeata. Olen ollut yöpuku päällä koko päivän. Syönyt, lukenut, peseytynyt, kuunnellut musiikkia, katsonut telkkaria, nauttinut olostani ja itseni seurasta. Mikä sen mukavampaa. Oikein tympäisee, kun pitää huomenna mennä töihin ja nähdä ja kuunnella ihmisiä. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jatkaisin vielä tätä yksinoloa monta viikkoa kotonani.

Kerrostaloasuntoon pääkaupunkiseudulla on niin helppo erakoitua. Oma koti kullan kallis. Nojatuoli laiskanlinnani. Töissä käynti välttämätön paha. Saa ihan tarpeeksi ihmisistä. Harva ihminen töissäkään on kiva. Mikään ei ole niin ihanaa, kun saa työpaikan oven kiinni. Niin saa elää vaan itselleen. Ei mitään kakaroita, elukoita tai ystäviä ympärille pyörimään. Lukeminen ja musiikki on parempaa seuraa. 

Olen asosiaalinen, aromanttinen ja aseksuaali. Tykkään tietokoneella olosta ja lukemisesta. Totaali erakko. Hassua, että ihmisten kanssa kun joudun tekemisiin esim, työn kautta. Minusta saa ihan väärän kuvan. Takanapäin puhutaan, että olen kova flirttailija ja bilettäjä, lähinnä luullaan, että minulla on seksi addiktio ja sen takia en pysty vakaaseen parisuhteeseen. Ensin loukkaannuin, kun kuulin näitä juttuja, mitä takanapäin minusta puhutaan, nyt huvittaa. Ei mitään väliä, kunhan itse tietää, mikä on. En ihan usko kaikkea, kun jostain ihmisestä puhutaan takanapäin, että pitääkö sitten paikkaansa. Kun minullakin on aivan väärä maine. Onnellisesti erakkona ja mökkihöperönä elelen kirjojen ja tietokoneen kanssa.