Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

En ole koko kesänä sopinut yhtään mitään, vastannut yhteenkään ei asia puheluun enkä ottanut osaa yhteenkään sosiaaliseen tapahtumaan. Tämä on ihanaa :) ja kaupungissa naurettavan helppoa

Olen erakoitunut. Mutta ilmeisesti en ihan omaehtoisesti. Viihdyn muidenkin kanssa, mutta en osaa ylläpitää tuttavuutta, enkä suhdetta. Ajoittain tuntuu ikävältä. Mutta tähänkin tottuu.

Ihmiset ovat julmia, ilkeitä ja pahantahtoisia! Näin se vaan menee. Ei niiden kanssa mitään hauskaa ole. Yksinolo on niin maan parasta.

Oman mielenterveyden kannalta on terapeuttista erakoitua. Suorastaan välttämätöntä. Ihmisten kanssa olo kiristää päätä😆

Minun kaikki sosiaalisuuteni on enää töissä. Siinä on ihan tarpeeksi sosiaalisuutta. Kaiken muun vapaa-ajan vietän itseni kanssa. On rentouttavaa. Ennen oli lomilla ja vapaa-aikoina yhteydessä sukulaisiin, tuttaviin ja ystäviin. Oli stressaavaa. Ei se mukavaa ollut. Usein sai vain paha mielen niistä tapaamisista. Nyt on varautunut jo pahimpaan, ettei enää niin vaan vastaa puheluihinkaan. Mieluummin lukee jotain hyvää kirjaa, kun jaarittele puhelimessa. Ei voisi enää vähempää kiinnostaa kenenkään asiat. Eikä ole tarvetta kertoa omia asioita muille.

En enää uskalla tutustua kenenkään paremmin. On hyvin ikäviä asioita tapahtunut ihmissuhteissa. En luota keneenkään. Enkä myöskään halua enää olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa olin aiemmin. Haluan erakoitua. Varmasti hyvä ratkaisu.

Pelkään ihmisiä. Aina pitää sanoa jotakin mahdollisimman ilkeää ja loukkaavaa. Olen saanut tarpeekseni. Joten erakoidun. Uskomattoman hyvältä tuntuu. Jos ei anneta rauhaa, niin sanon niin pahasti, että saan olla rauhassa.

Olen ollut aiemmin iloinen ja tykännyt ihmisistä. Mennyt juttelemaan, ollut sosiaalinen jne. Mutta usein sain vain paha mielen niistä ihmisten kohtaamisista ja vierailuista. Sitten pikku hiljaa aloin erakoitumaan. Pelkään jotenkin ihmisiä enkä mielelläni ole tekemisissä. On mukavampi olla yksin. On enemmän aikaa omiin juttuihin. Kotiakin jaksaa paremmin pitää siistinä, kun on jättänyt turhat ihmisten kanssa olot pois. Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Mieluummin kuuntelen musiikkiakin nyt kuin että vastaisin ihmisten puheluihin. Kun käyttää ajan itselleen, se on parempaa kuin ihmisten kanssa olo. Mielikin pysyy parempana.

Minulla ei ole ystäviä. Huomasin sen kun pitkäaikainen elämänkumppanini kuoli. Ilmoitin siitä kyllä ystäviksi luulemilleni ihmisille. Adressin lähettivät. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Ei edes "miten jakselet" - tekstiviestiä. Yli kuukauteen, ei mitään.

Itse olen vastaavassa tilanteessa yrittänyt olla ystävä ja tukea. No samaa ei saa takaisin. Niin mistä tunnet sä ystävän jne.

Kummallista kuitenkin, että tavallaan olen helpottunut, eipä tarvi enää pitää yhteyksiä. Ehkä tavallaan tiesin, että ei ne oikeasti kovan paikan tullen ole ystäviä.

Tukea olen saanut siskoltani ja henkilöltä, jonka tunsin aiemmin mutta jonka kanssa oikeastaan en ennen ollut tekemisissä.

Olen pärjäillyt jotenkin, en ole päiväkausiin nähnyt kuin satunnaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

On pitkäaikaisen harkinnan tulos, että erakoidun. Niin ystävistäni, tuttavistani, sukulaisistani, työtovereistani, naapureistani, enkä mitään muitakaan ihmiskontakteja kaipaa. Mies on, mutta tilava koti Oonneksi, että saa olla suht rauhassa. En jaksa enää tätä ihmisten tuomaa pahaa oloa. Alan vaan nauttimaan elämästäni yksin. Telkkari ja luonto saavat olla kavereitani. Ne eivät loukkaa.

Tämä.

Itsekin pikkuhiljaa menen tähän suuntaan.

Suku on täynnä töksäyttelijöitä ja utelijoita jotka haluavat vain juoruta sukulaisten asioista. En jaksa tällaista koska muiden asiat ei kiinnosta esim. joku sukulainen haukkuu toisen vaatemaun yms. Ja sitten kun yrittää keskustella jostain ajankohtaisesta asiasta niin heti puhe kääntyy näihin vähemmän tärkeisiin muiden ihmisten asioihin. Tai rahaan.

Naapureiden kanssa ihan sama juttu. Kysellään asioita ihan suoraan ja haukutaan muita naapureita. Yksi heistä pyysi mökeilleen käymään mutta onneksi ei ole uudestaan kysellyt.

Haaveena olisi muuttaa syrjemmälle mutta se ei taida onnistua.

Tsemppiä kaikille yksin viihtyville!!

Olen äärimmäisen varautunut ihmisten kanssa. Sellaista takinkääntöä ja teatteria sekä pelleilyä, ettei voi uskoa todeksikaan. Erakkous on todella tervetullut asia. Muutin myös uudelle paikkakunnalle, en tunne täältä yhtään ketään, enkä aio tutustuakaan keneenkään. Saan olla aivan rauhassa. Ihanaa kotona oloa ja ulkoilua. Työn saan tehdä etänä. Omat jumppalaitteet hankin ja kuntopyörän. Ei tarvi lähteä salillekaan. Kaikki jutut voi tehdä omissa oloissaan kotoa käsin. Nyt on helppo aloittaa unelmana oleva erakkous puhtaalta pöydältä.

Varmaan ajattelisit toisin jos olisit oikeasti yksinäinen. Kukaan ei soittaisi koskaan. Töissä (jos sellainen on) olisit yksin johtuen vaikka työnkuvasta jne.

Ainakin minun kohdalla on näin. Ihmiset ovat piikikkäitä, irvailevia, arvostelevia. Ihmisten kanssa olo on ahdistavaa ja tuskallista. Harvemmin jää hyvä mieli. Paljon parempaa seuraa on oma seura.

Ihmisten kanssa olosta saa vain pahoinvointia, surua, murhetta, päänsärkyä, pettymyksiä, mielenterveysongelmia ja itsemurhan ajattelua. Hyvä mieli on kun pysyy ihmisistä erillään.

Eläkkeelle jääminen noin kahdeksan vuoden päästä ja ihana erakoituminen odottaa. Muutan pääkaupunkiseudulta syrjemmälle. On helppo aloittaa erakkoelämä, kun ei tunne ketään. Ja jättää vanhat tuttavat ja samalla lopettaa yhteydenpito rasittavin läheisiin ja noinkutsuttuihin kavereihin. Olen aina haaveillut erakkoudesta ja tiedän, että se on minun juttuni. Onnellisuuden huippu. Oma seura, luonto ja koti ovat parhaita paikkoja.

Päivä päivältä, enemmän ja enemmän inhoan ihmisiä. En jaksa yhtään ketään. Ei vaan kertakaikkiaan kiinnosta kenenkään elämä, lapset eikä jutut. Välttämätön paha olla ihmisten kanssa. Erakkous haaveena. En jaksa enää olla kiltti ja sietää kaikenlaista ihmisten taholta.

Elämäni ihmisten parissa on auttanut minua ymmärtämään, että miksi eläimet mielellään purevat ihmisiä.

Ihmiset kuvottaa, oksettaa, rasittaa ja ärsyttää. Parempi olla yksin. 

Olen saanut ihmisiltä todella ilkeää kohtelua ja kommentteja. Niiltäkin joita olen luullut ystävikseni, niin tekevät tosi ikäviä temppuja. Olen miettinyt miksi. En halua olla enää missään tekemisissä kenenkään kanssa. Olen tullut todella varovaiseksi ihmisten kanssa. Suojelen itseäni näin. Kiva elää vain itselleen. En uskalla tutustuakaan enää kenenkään. En halua mitään draamaa enää elämääni. Tasaista ja rauhallista oloa. 

Erakkous haaveena täälläkin. Pienin askelin sinnepäin. Kuulostaa ihanalta.