Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Asperger?

Ihana, vertaistuellinen keskustelu. Minua voisi kai luonnehtia 90%:sti erakoksi. En siis halua ihan täysin eristäytyä, ja minulla on vielä yksi tärkeä ihmissuhde sekä kourallinen vähemmän tärkeitä. Kuten niin monet muutkin täällä, olen minäkin kokenut paljon pettymyksiä aiemmissa ihmissuhteissani. Tiedän, että siitä on myös peiliin katsominen. Olen herkkä aistimaan toisten tunnetiloja ja huomaan ristiriidat sanojen ja todellisuuden välillä. Menetän kiinnostukseni nopeasti jos huomaan, ettei toinen ole aidosti kiinnostunut minusta. Ja harva on ollut. Toisaalta olen pikkulapsesta asti viihtynyt mainiosti itsekseni, joten minulla ei ole ollut tarvetta kiinnittyä ihmisiin ja ihmissuhteisiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat tai jotka ovat jollain tapaa pettymys. Minulla on rikas oma sisäinen maailmani, ja viihdyn omien ajatusteni ja touhujeni parissa. Olen vastuullisessa työssä, opiskelen, luen ja kehitän muutenkin itseäni. Minulla on luovia harrastuksia ja viihdyn parhaiten kauniissa kodissani lemmikkieni kanssa. En kaipaa enää kumppaniakaan eroni jälkeen.

Luin juuri jostain, että on olemassa ihmistyyppi, jolle esimerkiksi parisuhde aiheuttaa suurta stressiä, vaikka suhde olisi hyväkin. Eron jälkeen tajusin ehkä olevani tällainen ihminen. Tuntuu että kaikki elintoiminnot on jotenkin rauhoittuneet, vatsa ei ole jatkuvasti sekaisin ja päätä ei säre niin paljon. Nukun myös huomattavasti paremmin yksin. 

Mikään seura ei voita yksinoloa. Yksinolo on parasta seuraa. Onnellisimmillani olen yksin. Jokaisen ihmisen seura järkyttää tasapainoani ja mielenrauhaani enemmän tai vähemmän. Parasta terapiaa on yksinolo ja oma rauha. Kun pysyy kaukana ihmisistä, niin ei tarvi käydä psykiatreillakaan. Ihmisethän ne ovat pahanolon aiheuttajia.

YKSINOLO ON OIKEATA ELÄMÄÄ! MIKÄÄN EI VOITA YKSINOLOA! ON KATEUTTA, JOKA HAUKKUU YKSINELÄJIÄ. EI TIEDÄ MISTÄ ON JÄÄNYT PAITSI.

Vierailija kirjoitti:

Ihana, vertaistuellinen keskustelu. Minua voisi kai luonnehtia 90%:sti erakoksi. En siis halua ihan täysin eristäytyä, ja minulla on vielä yksi tärkeä ihmissuhde sekä kourallinen vähemmän tärkeitä. Kuten niin monet muutkin täällä, olen minäkin kokenut paljon pettymyksiä aiemmissa ihmissuhteissani. Tiedän, että siitä on myös peiliin katsominen. Olen herkkä aistimaan toisten tunnetiloja ja huomaan ristiriidat sanojen ja todellisuuden välillä. Menetän kiinnostukseni nopeasti jos huomaan, ettei toinen ole aidosti kiinnostunut minusta. Ja harva on ollut. Toisaalta olen pikkulapsesta asti viihtynyt mainiosti itsekseni, joten minulla ei ole ollut tarvetta kiinnittyä ihmisiin ja ihmissuhteisiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat tai jotka ovat jollain tapaa pettymys. Minulla on rikas oma sisäinen maailmani, ja viihdyn omien ajatusteni ja touhujeni parissa. Olen vastuullisessa työssä, opiskelen, luen ja kehitän muutenkin itseäni. Minulla on luovia harrastuksia ja viihdyn parhaiten kauniissa kodissani lemmikkieni kanssa. En kaipaa enää kumppaniakaan eroni jälkeen.

Täydellistä elämää, nauti!!!

Voi Käärijä rukkaa, mihin pyöritykseen on joutunut. Itse kyllä myös tykkään hänestä. Ajattelin tänään, kun olin ulkona kävelemässä, että miten ihanaa on olla tuntematon, saa rauhassa kävellä. Naapuri tuli vastaan ja alkoi juttelemaan, siinäkin oli jo liikaa. En kestäisi olla Käärijä. Tulee lentokoneesta kotiin, niin hirveä lauma ihmisiä vastassa. Tällainen olisi minun, introvertin ja erakon pahin painajainen. Toivottavasti Käärijä tykkää ja nauttii julkisuudesta ja kokee ihmiset voimavarana.

mä haluisin myös erakoitua

Erakoitumassa pikku hiljaa ja parasta aikaa. Tuntuu tosi ihanalta ja hyvältä! Karsinut kaikki ikävyyttä aiheuttavat ihmissuhteet. Töissä on vielä pakko käydä. Vapaa-ajan elän vain itselleni. En halua naapureidenkaan kanssa jutella, vaikka mielellään ulkoilen ja oleskelen pihalla. Rakastan olla yksin ja omissa oloissani. Mielenterveydenkin kannalta parasta!

Todellakin toiset ihmiset ovat tehneet minusta rikkinäisen ja traumatisoituneen ihmisen. Loukkauksia loukkausten perään ja pettymyksiä pettymysten perään. Miksen ole tajunnut elää erakkona ja yksin elämääni. Olen todella tyhmä. Olisin todella hyvinvoiva ihminen, jos en olisi ollut elämäni aikana ihmisten kanssa missään tekemisissä. Elänyt vain itselleni. Vain pakolliset ihmissuhteet töissä jne. Nyt olen erakko. En kestä enää yhtään loukkauksia ja ikävyyksiä. Ei ihmisistä mitään hyvää saa itselleen.

Viihdyn niin mainiosti yksin. Välttelen kaikkia ihmisiä sen, minkä kerkeän. Töissäkin yritän olla mahdollisimman syrjässä ja omissa oloissani. Olen täysin menettänyt luottoni ihmisiin. Tosi ärsyttävää, jos joku tulee juttelemaan. Kivoja positiivisia kommentteja on kiva välillä kuulla. Itsekin sanon kivoja asioita toisille. En ole ilkeä, vaikka en hyvää ihmisistä ajattelekaan.

Yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, jolloin olen ihmisistä saanut itselleni hyvää mieltä. Muu kaikki on ollut kaikenlaisten pahojen tunteiden tuntemista. Ihmiset olen jo ajat sitten poistanut elämästä. Nautin omata rauhasta, kesästä, kukista, perhosista, äänikirjoista, musiikista, ulkoilusta, kodista, syömisestä ja nukkumisesta. Parasta on elämässäni ollut erakoutuminen. Harmi, että joudun töissä käymään ja näkemään sekä olemaan ihmisten kanssa siellä. Kaikki muut sosiaalisuudet olen jättänyt. Vaikka liikun ja kuljen, niin haluan silti vasn olla omissa oloissani ihmisten keskellä. Matkustelen, käyn syömässä jne. Mutta vain yksin. En halua lähteä kenenkään muun kanssa matkalle, vaan yksin enkä halua matkan aikana jutella kenenkään kanssa tai kaipaa kenenkään seuraa. Ihmisten seura pilaa kaiken.

Haaveilen erakoitumisesta. Paljon pettymyksiä ihmissuhteissa, aikoinaan koulukiusaamista. Ihmiset tuonut elämään draamaa, en kaipaa sellaista ollenkaan.. Nykyiset pari kaveria riittää, heitä näkee muutamaan kertaan vuodessa. Pärjään ilman näkemistäkin, kun voi viestiä laittaa. Tällä hetkellä mulla on talo taajamassa ja tässäkin on alkanut naapurit ärsyttämään. Olispa etätyö ja pieni tupa jossain kaukana naapureista..

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen erakoitumisesta. Paljon pettymyksiä ihmissuhteissa, aikoinaan koulukiusaamista. Ihmiset tuonut elämään draamaa, en kaipaa sellaista ollenkaan.. Nykyiset pari kaveria riittää, heitä näkee muutamaan kertaan vuodessa. Pärjään ilman näkemistäkin, kun voi viestiä laittaa. Tällä hetkellä mulla on talo taajamassa ja tässäkin on alkanut naapurit ärsyttämään. Olispa etätyö ja pieni tupa jossain kaukana naapureista..

Tosiaan, ne taajaman naapurit voivat olla tosi kenkkumaisia varsinkin sellaiselle, joka haluaisi elää omassa rauhassa. Tahtomattaan saa kuulla näiltä ikäviä kommentteja, jos sattuu liikkumaan omalla pihallaan pakollisissa huoltohommissa. Itsensä paremmaksi tuntevat vahtaavat ja virnuillen pilkkaavat, teki mitä hyvänsä. Mikähän tuollaisia vaivaa, kun pitää ottaa joku silmätikuksi ja naurun aiheeksi? Tässä menettää loputkin uskonsa ihmisiin. 

Olen totaalisen kyllästynyt ihmisiin. Aina vaan haukutaan kaikkea ja kaikkia. Aina löytyy jostakin jotakin moitittavaa. En tarkoita, että itseäni olisi haukuttu. Mutta aina ihmisten kanssa keskusteltaessa jutut ovat vaan yhtä haukkumista. Meillä tehtiin putkiremonttia. Niin niitä putkimiesten ulkonäköä alettiin haukkumaan ja työnjälkeä tietysti tikun kanssa tarkkailtiin, että onko kaikki tehty hyvin jne. Olen niin kyllästynyt pihan juorurinkiin, jossa kaikkia haukutaan. En halua olla naapureiden kanssa tekemisissä, mieluummin vietän aikani omissa oloissani.

Ihmiset ovat ilkeitä ja pahansuopaisia. Olet niin ti nin, niin aina on jotain ikävää sanottavaa. Kerran sanoin yhdelle, että miksi olet niin ilkeä. Sanoi minulle takaisin, että itse olet niin tyhmä, ettet edes osaa olla ilkeä. Kiltteys on sitten tyhmyyttä. Jotenkin pelkään ihmisiä enkä halua olla tekemisissä. Aina on joku ilkeys, ironia tai piikittely mielessä. Parempi olla yksin. Ei ihmisiltä mitään hyvää saa itselleen. Moni, jolla ei ole läheskään itsellään niin hyvin asiat kuin minulla, niin on piikikäs minulle. Itse en halua olla ilkeä, vaikka olisi vara näpäyttää takaisinkin. Mieluummin erakoidun.

En jaksa yhtään ketään. Haluan vaan olla yksin. Haluaisin lähteä soutamaan Atlantin yli. Saisi olla rauhassa.

Miksi ihmiset, joita on ollut elämäni varrella, ovat olleet ikäviä suurimmaksi osaksi. Aiheuttaneet paljon enemmän pahaa oloa kuin mitään hyvää. Haluan viettää loppu elämän erakkona. Koota itseni ja elää itselleni. Haluan myös eroon miehestäni. Luojan kiitos, ettei ole lapsia. Ei niistäkään mitään iloa olisi. Haluan vaan oman ihanan kodin ja viettää siellä aikaani. Sisustaa ja siivota kotiani. Terapeuttista. Oma rauha ja oma koti. Minulle suuri unelma.

Mikä minussa on vikana, kun vedän vain puoleeni pahantahtoisia ja ilkeitä ihmisiä. Aina on jotakin ikävää sanottavaa ihan syyttä suotta. Pala palalta olen rikkinäisempi. On pakko erakoitua ja koota itsensä. Ihmisseuraa on pahasta. Oma seura parasta.

Erakkous on vaan niin parasta. Ikävä, kun ei saa kaupassa kaan käydä rauhassa, kun naapuri tulee pilaamaan päivän. Alkaa ihan oksettamaan. On niin tyhmät jutut.