Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

En kuulu ihmisten maailmaan. En ollenkaan osaa olla ihmisten kanssa enkä haluakaan olla. Nautin niin olla omissa oloissaan. Tykkään väritellä värityskirjoja, rakentaa palapelejä ja piirtää. Vaikka olen jo Keski-iän ylittänyt. Mies minulla on ja hänen seura riittää. Tykkäämme molemmat omista puuhistammekin. On tosi ikävää, kun pitää miehen sukulaisiin pitää yhteyttä. En millään haluaisi. Omiin sukulaisiin en halua pitää yhteyttä. En ole ollenkaan ilkeä ihminen. Mutta en casn tykkää kenestäkään ihmisestä. Ihmisten kanssa olo ei ole kivaa ja yleensä pahantahtoista. Aina puhutaan jostakin ilkeään sävyyn.

Minulla on ollut aina ympärillä ihmisiä, jotka ovat aiheuttaneet negatiivista ja pahaa oloa. Siksi olen erakoitunut. Olen jotenkin rikkoutunut. Jos olusi saanut olla kivojen ihmisten kanssa tekemisissä, niin olisun säilynyt sosiaalisena ja hyvinvoivana. Minut on ihmisten taholta nujerrettu, on kuin vesimelonista olisi tullut rusina. Ihmisten tehtävä on ollut nujertaa minut. En itsekään halua olla hyvä, kiltti, avulias ja ystävällinen, kun on vasn saanut kaikkea päinvastaista takaisin. Enää en edes ajattele ihmisistä mitään hyvää, niin en pety. Näen jo valmiiksi sarvet pystyssä ihmisten päissä. Tykkään elää nyt kyllä erakkona. Saa käyttää kaiken aikansa ja energiansa sekä myös rahansa itseensä. Kannattava sijoitus. Mikä sen parempaa kuin oma koti ja oma rauha. Tervemenoakranssi vaan ovelle. Onneksi olen töissä isossa paikassa, jossa saan tehdä työni lähestulkoon itsenäisesti. Olen huomannut, että erakkous onkin se paras elämäntapa.

Minulle on tullut suojaus päälle ihmisten ilkeilyyn. Ei tarvi itse kostaa, kyllä Karma tekee tehtävänsä. Olen pyytänyt itselleni suojelusta, jos joku on syyttä suotta oikein paha. Niin kohta tulee loppu ilkeilylle. Minulla on äärimmäisen ilkeä anoppi syyttä suotta. Sai opetuksen. Ei enää räksytä syyttä suotta.

Miksi ihmiset ovat niin ilkeitä? Miksi saa aina vaan kaikkea negatiivista osakseen? Missä on mukavat ja kivat ihmiset? En oikein uskalla olla kenenkään kanssa tekemisissään. Aina päättyy kaikki ikävästi. Miksei voi elää sulassa sovussa ja toisia kunnioittaen. Hirveätä pätemistä, päällepäsmäröintiä, kilpailua, loukkaantumista jne. Aivan vaan on pakko olla yksin. Teet niin tai näin, niin aina teet väärin. Aina on joku sanomassa, ojentamassa jne. Onnellinen ei voi olla muuten kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

kai sitä kaupungissa voi erakkona asua vuokra-asunnossa. vaik sossupummina .....

tää ois unelma. kotona ois paljon kyllä tekemistä esim leffojen kattelua suoratoistopalveluista, soittimien kanssa puljailu/musanteko, hyllyt täynnä kirjoja luettavana, netti ja juutuubi/striimit, monia eri pelikonsoleita eri pelikirjastoineen ja etc etc...

Jokaisessa työpaikassa, ihmissuhteessa jne. Aina joku alkaa ilkeilemään. En halua olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Olisi kait minullakin vara olla vaikka kuinka ilkeä, mutta en tykkää sellaisesta. Pelkään ihmisiä. Haluan casn olla rauhassa loppu elämäni. Ei ihmiset mitään iloa tuo.

Koko ajan pitää olla hyökkäysasennossa. Ihmisiltä ei ole odotettavissa mitään hyvää. Aina vaan pitää olla valmiina puolustamaan itseään. Ei voi vaan loputtomasti antaa kohdella itseään kaltoin. Käy raskaaksi, kun pitää olla koko ajan hyökkäysasennossa. Jos ei osaa puolustaa itseään, niin sitten makaa monta päivää masentuneena. Saa niin paljon loukkauksia osakseen. On osattava pitää puolensa ja sanoa niin pahasti, että saa toisen tuhottua. Tai muuten joutuu itse tuhotuksi. Vaikka kuin elää hyvin ja on kunnon kansalainen, niin aina tulee vaan kakkaa niskaan ja vielä sellaisilta, jotka elävät itse miten sattuu. On niin parasta olla yksin. Ihmisten kanssa joutuu stressaamaan koko ajan. Ei halua olla itsekään kiva, koska muutkaan eivät ole kivoja. Siskoni esim. Aina sanoo, että elämäni on niin helppoa, kun minulla ei ole lapsia. Itse on kotona kahden lapsen kanssa. Ei käy töissä, ei opiskele, ei kuntoile ja mies tekee lähes kaikki koti työtkin. Minulla on työ, opiskele nkin työn ohessa, teen itse kaikki kotityöt, kuntoilen, autan vanhaa tätiäni ja teen erästä vapaaehtoistyötä välillä. Hänellä minusta on helpompaa. Jos alan vähäänkään puolustamaan itseäni, niin siitä vasta kauhea metakka syntyy.

Miksi kaikki minun ihmissuhteeni päättyvät aina ikävästi. Siis kaikki. Niin ystävyyssuhteet, seurustelusuhteet, työpaikoilla jne. Ihmisten kanssa olo. Ei voi muuta kuin erakoitua. Voimat loppuu, kun aina tulee pettymyksiä ja ongelmia ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa olon pitäisi olla voimaannuttavaa ei latistavaa. Olen ihmisvihaaja, mutta en tee kenellekään mitään pahaa.

Kommentoin lisää ketjuun.

Erakkona on nyt varsinkin vielä mukavempaa. Ne ihmiset mitä on enää jäljellä, sukulaiset, eivät aina positiivisia. Olen huomannut, että he herkästi valittelevat työasioita, aina kiire eläkkeelle. Isäni kun mennään saunaan puhuu jatkuvasti Ukrainan sodasta, joten siellä ei ole kivaa tai valittaa työasioistaan.

Introverttina on hankalaa saada voimaa tuollaisesta, en itse katso uutisia.

Olen positiivisempi, mutta se on hankalaa kun ihmiset vievät alas sotajutuilla, kun muustakin voisi puhua. Tai olla vaan HILJAA saunassa. Ystäviä ei ole. Ainoa joka on/oli, juo jatkuvasti, enkä tykkää siitä. Kun rahat loppu viinaan, tulee pummaamaan. Suuttuu jos ei heru. Erakkona raha säästyy kun ei tarvi maksaja olla.

Mitä vikaa on olla yksin, jos siitä nauttii? Ihmisiä en halua, juovat tai puhuvat sodasta 24/7.

Leo Tolstoi.

USKO ITSEESI

(Nuorille puhuttelu)

Uskokaa itseenne, nuoret pojat ja tytöt, kun sielussanne herää ensimmäistä kertaa kysymys: kuka minä olen, miksi minä elän ja miksi kaikki ihmiset ympärilläni elävät? Ja tärkein, jännittävin kysymys: elänkö minä ja kaikki ihmiset ympärilläni näin? Uskokaa itseänne myös silloin, kun vastaukset näihin kysymyksiin ovat eri mieltä niiden vastausten kanssa, joita teille on opetettu lapsuudessanne, ovat eri mieltä sen elämän kanssa, jossa huomaatte elävänne yhdessä kaikkien ympärillänne olevien ihmisten kanssa. Älkää pelätkö tätä erimielisyyttä; päinvastoin, tietäkää, että tässä erimielisyydessä teidän ja kaikkien ympärillänne olevien ihmisten välillä ilmaistaan parasta, mitä teissä on, sitä jumalallista alkuperää, jonka ilmentyminen elämässä ei ole vain olemassaolomme tärkein, vaan ainoa tarkoitus. Älkää siis uskoko itseenne, tunnettuun yksilöön - Vanjaan, Petjaan, Liisaan, Mashaan, tsaarin poikaan tai tyttäreen, ministeriin tai työläiseen, kauppiaaseen tai talonpoikaan - vaan itseenne, tuohon ikuiseen, järkevään, hyvään elementtiin, joka elää meissä jokaisessa ja joka heräsi teissä ensimmäisenä ja kysyi teiltä nämä maailman olennaiset kysymykset sekä etsii ja vaatii niiden ratkaisua. Älkää siis uskoko ihmisiä, jotka kertovat teille alentuvasti hymyillen, että hekin etsivät kerran vastauksia näihin kysymyksiin, mutta eivät löytäneet niitä, koska muita vastauksia ei voi löytää kuin ne, jotka kaikki hyväksyvät.

Älkää uskoko sitä, vaan uskokaa vain itseänne, älkääkä pelätkö erimielisyyttä ympärillänne olevien ihmisten näkemysten ja ajatusten kanssa, kunhan vastauksenne kysymyksiin, joita joudutte kohtaamaan, eivät perustu henkilökohtaisiin toiveisiinne vaan haluunne täyttää elämänne tarkoitus, tehdä sen voiman tahto, joka on lähettänyt teidät elämään. Uskokaa itseänne, varsinkin kun saamanne vastaukset saavat vahvistusta niistä inhimillisen viisauden ikuisista periaatteista...

...

ei ulkoisen inspiraation vaikutuksen alaisena, vaan itsenäisesti ja vilpittömästi heränneenä elämänsä tärkeyteen, kyllä, älkää uskoko niitä, jotka sanovat teille, että teidän pyrkimyksenne ovat vain nuoruuden haaveilua, että hekin haaveilivat ja tavoittelivat samaa, mutta että elämä osoitti heille pian, että sillä on vaatimuksensa ja että meidän ei pidä haaveilla siitä, mitä elämämme voisi olla, vaan meidän on pyrittävä olemaan hyödyksi yhteiskunnalle, ja pyrittävä vain olemaan johdonmukaisia sen kanssa, mitä tekomme ovat parhaalla mahdollisella tavalla.

Älkää myöskään uskoko, että erityisesti lisääntynyt aikamme vaarallinen kiusaus, joka koostuu siitä, että ihmisen korkein tarkoitus - on edistää uudelleenjärjestelyä nykyisten tietyssä paikassa tiettyyn aikaan yhteiskunnan, käyttäen tähän kaikki mahdolliset keinot, jopa suoraan vastakohta moraalinen parannus. Älkää uskoko tätä, sillä tämä tavoite ei ole mitään ennen sielussanne olevan jumalallisen periaatteen ilmenemistä. Ja tämä tavoite on väärä, jos se sallii sinun irtautua sielullesi luontaisesta hyvän alkulähteestä.

Älkää uskoko tätä. Älkää uskoko, että hyvän ja totuuden oivaltaminen on mahdotonta sielussanne. Tällainen hyvän ja totuuden oivaltaminen ei ole mahdotonta ainoastaan sielussasi, vaan koko elämä, sekä sinun että kaikkien ihmisten elämä, on ainoastaan tässä, ja ainoastaan tämä oivaltaminen jokaisessa ihmisessä johtaa paitsi yhteiskunnan parempaan uudelleenjärjestelyyn myös koko ihmiskunnan hyvään, joka on tarkoitettu sille ja joka toteutuu ainoastaan jokaisen yksittäisen ihmisen henkilökohtaisten ponnistelujen kautta.

Kyllä, luota itseesi, kun sielussasi ei puhu halu ylittää muut, erottua muista, olla voimakas, kuuluisa, maineikas, olla ihmisten pelastaja, vapauttaa heidät elämän haitallisesta järjestelystä (tällaiset toiveet usein korvaavat hyvän halun), vaan luota itseesi, kun sielusi tärkein halu on olla parempi, en sano parantamaan itseään, koska itsensä parantamisessa on jotain henkilökohtaista...

...

Älkää sammuttako tätä valoa, vaan pitäkää siitä kaikin voimin huolta ja antakaa sen puhjeta. Tässä, tämän valon sytyttämisessä, on jokaisen ihmisen elämän ainoa suuri ja iloinen kohta...

Leo Tolstoi.

kauniita sanoja.

Leo Tolstoi, lainauksia

En todellakaan pidä ylimielisistä ihmisistä, jotka asettavat itsensä muiden yläpuolelle.

Kauneus ei aiheuta rakkautta, vaan rakkaus saa meidät näkemään kauneuden.

Jos haluat olla fiksu, opettele kysymään älykkäästi, kuuntelemaan tarkkaan, vastaamaan rauhallisesti ja lopettamaan puhuminen, kun ei ole muuta sanottavaa.

On helpompi elää ilman rakkautta. Mutta ilman sitä ei ole mitään merkitystä.

Tärkeintä ei ole paikka, jossa olemme, vaan suunta, johon liikumme.

On aika lakata odottamasta odottamattomia lahjoja elämältä ja tehdä elämä itse.

Älä tee jotain vain siksi, että muut tekevät sitä.

Onnellisuus tulee todennäköisemmin taloon, jossa on aina hyvä mieli.

Totuuden varmin merkki on yksinkertaisuus ja selkeys. Valheet ovat aina monimutkaisia, teennäisiä ja sanavalmiita.

Viisas ihminen vaatii itseltään kaikkea, surkea ihminen vaatii kaikkea muilta.

Se, mitä sanomme, ei ole mitään verrattuna siihen, mitä tunnemme.

Se, joka on itse onnellinen, ei toivo muiden olevan onnettomia.

Siemen on näkymätön maassa, mutta siitä kasvaa valtava puu. Samalla tavoin ajatus on näkymätön, ja ihmiselämän suurimmat tapahtumat kasvavat ajatuksesta.

Ystävällisyyden teeskentely torjuu enemmän kuin suoranainen ilkeys.

Sana on hieno asia. Sana voi yhdistää ihmisiä, sana voi erottaa heitä, sana voi palvella rakkautta ja sana voi palvella vihamielisyyttä ja vihaa. Varokaa sanaa, joka jakaa ihmisiä.

Pisara hyvää on parempi kuin tynnyri täynnä filosofiaa.

Toisen tuomitseminen on aina väärin. Koska kukaan ei voi koskaan tietää, mitä tuomittavan sielussa on tapahtunut ja tapahtuu.

Leo Tolstoi.

Se ei ole suuri, joka ei ole koskaan kaatunut, mutta se on suuri, joka on kaatunut ja noussut ylös!

Konfutse

Sympatia on sitä, että pidät ulkonäöstä, rakastuminen on sitä, että pidät ulkonäöstä ja luonteesta, ja rakkaus on sitä, että pidät jopa puutteista.

Antoine de Saint-Exupery

Kun sinulla on vaikeaa, muistuta aina itseäsi siitä, että jos luovutat, tilanne ei parane.

...

Putoavassa lentokoneessa ei ole ateisteja.

...

Jos haluat tuntea miehen, älä kuuntele, mitä muut sanovat hänestä, vaan kuuntele, mitä hän sanoo muista.

...