Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Kyllä aina töissä olen tykännyt käydä, tehnyt työni hyvin, ollut ahkera töissä jne. Mutta ihmisistä en ole koskaan tykännyt. Eniten ärsyttää, että minua aina haukutaan, vaikka olen ahkera ja kiltti. Teen sellaista työtä, jossa joudun aina haukutuksi. Suurin osa asiakkaistani on laiskoja ja ilkeitä. Palkka saisi olla rutkasti enemmän tällaisessa työssä, mitä teen. Onneksi aina joskus asiakkaita kuolee ja saan itsekin sitten rauhan. Vapaa-aikana en halua olla ihmisten kanssa. Ulkoilen, kuntoilen, lenkkeilen jne. omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt tänään vakavasti erakoituvani noin kahdeksi vuodeksi maaseudulle sen sijaan, että jään leimaantuneena pyörimään vanhoille kaupunkikulmille ja tekisin opintoni loppuun ja parin vuoden erakoitumisen työn ja opintojen merkeissä jälkeen lentäisin tai matkustamisen ulkomaille asumaan töihin ja elämään sosiaalisemmin. Elämä ei ole kohdellut hyvin 10 vuoteen haluan päästä vain aina sinne missä muistot ei seuraa perässä maisemassa ja ihmisissä ja tapahtumissa. Haluan olla yksin ilman, että asun kerrostaloyhteisössä ja ulos, kun poistun minua seuraa valtava määrä ihmisiä. Minimoida haluaisin yhteydet tahoihin lääkäreihin ja hoitajien jotka haluavat jutella ja auttaa. Kauas laitokset, kauas kaikki häiritsevät tekijät, kun näen kaikkien olevan onnellisia. Kaupungissa mielessä pyörii vain kuolema ja mitäköhän toikin ajattelee musta ja milloinkaan tulee exa vastaan ja hävettää sanoinkuvailettoman paljon oma olemassaolo kaupungissa. Miksi haluan erakoitua hetkeksi? Tullakseni siksi ihmiseksi rauhassa ja hiljaisuudessa kuka oikeasti olen sisimmältani. Tulla sinuiksi menneisyyden kanssa kuinka olen sairastelun vuoksi heittänyt hukkaan 10 vuotta elämästäni ja muut normaalit porhaltaa viroissa ja parisuhteessa eläen unelmaa. Toisin kuin minä. Miten.kokoan psyykkeeni ja mieleni sille tasolle, että vielä minäkin pystyn ja kykenen kaikkeen samaan: näen erakoitumisen siihen lääkkeenä. Muuta en oikein jaksa enkä ehdi miettiä haluan vaan parantua ja mennä kohti unelmia ilman, että palaan enää tämän asunnottomuuden jälkeen siihen samaan menneeseen kuin ennen. Tarvitsetko todella vaan irtioton kohti hiljaisia seutuja ja parin vuoden erakoitumisen että palaan uutena eheampana ja parempana voimakkaampana ja kurinalaisempana ihmisenä takaisin ihmisten ilmoille?

Oikein paljon voimia eheytymiseen ja sitten palaat tarmoa täynnä ihmisten ilmoille! Kaikkea hyvää sinulle ja paljon onnea sekä iloa elämääsi🌻

Minä kyllä tykkäisin olla ihmisten kanssa, jos ihmiset ympärilläni olisivat mukavia. Surullista, mutta totta. Minun ylläni on varmasti joku kirous. Vedän vain puoleeni ja ympärilläni olevat ihmiset ovat suoraan sanottuna ilkeitä. Tuntuu niinkuin kilttiä ihmistä, kuten minua oikein kiusattais. Anoppini on pääpiru. Vaikka itse on laiska minuun verrattuna. Siskoni on kaikkitietävä ja minä itse ihminen, vaikka on vähemmän koulutetumpi kuin minä. Työkaverini on päälkepäsmäri, vaikka teen työni nopeammin ja paremminkin kuin hän. Ystäväni kehuu omaa ulkonäköään, vaikka on samanlainen ravis kuin minäkin ulkonäöllään. Isäni ei ole missään suhteessa tyytyväinen elämääni, vaikka asiani ovat paremmin kuin hänellä. Minun on olosuhteiden pakosta erakoiduttava, jos meinaan säilyttää järkeni. Olisi ihana, kun olisi ihania ihmisiä ympärillä. Oma rauha ja yksinolo antaa enemmän kuin ihmiset.

En ymmärrä. Saan usein ihmisiltä kuittailua, piikittelyä, vinoilua jne. Itse olen kiva ja sanon aina jotain kivaa tai kaunista kaikille. Olen myös tyytyväinen ja tykkään käydä töissä ja en valita turhia. Tykkään kuntoilla ja elää terveellisesti. Rakastan vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä ja meikkejä. Olen iloinen, vaikka en ole syntynyt kultalusikka suussa ja elämässäni on ollut paljon vaikeuksia. Mutta en märehdi niitä ja säilytän positiivisuuteni ja nautin pienistä asioista. Minulle riittää tavallinen elämä ja palkastani jää rahaa kaiken kivan osteluunkin. Tykkään ydä töissä ja vapaa-aikaakin on paljon. Iloisuuteni vissiin ärsyttää.

Olen saanut ihmisiltä kaikkea tympeää osakseni. Tulen itsekin tympeäksi ihmisten kanssa. Erakkona olen onnellinen.

Miksi ihmisten kanssa pitäisi olla, jos ei halua. Miksei voi erakoitua? Ajatella omaa hyvinvointiaan. Miksi pitäisi antaa ihmisten tuhota itseään. Eihän ihmisillä mitään hyvää ole mielessään, vain pahat taka-ajatukset. Viisasta olla varovainen.

Olen rehellinen ihminen. Ajatelkoot jokainen minusta mitä haluaa ja haukkukoot niin paljon kuin kerkeää. Ei haittaa yhtään. En ole koskaan tykännyt ihmisistä. En pahaa enkä ilkeä ole, mutta en vasn tykkää kenestäkään. En saa ihmisiltä yhtään mitään hyvää. Raha, yksinolo, oma rauha, hyvä koti, hyvä kesämökki, hyvä auto, säästöt jne. Antavat minulle paljon enemmän. Ihmisistä en vaan löydä mitään hyvää.

Vähän sama fiilis. En nyt kuitenkaan ihan erakoitua, mutta pois ihmisvilinästä. Eilisen työpäovän jälkeen olin onnellinen, kun pääsin kotiin siitä metelistä ja ym. sosiaalisesta kanssakäymisestä mitä nyt työpaikoilla on, kun naisia töissä😂 Riittää mulle hyvin kiva mies ketä pusutella, lapset ja parisen hyvää luotettavaa ystävää.

Useammat ihmiset ovat raskaita, koska kateus, juoruaminen, piikittely, ilkeys, ym. selän takana tekeminen, olit ja teit sitten mitä tahansa.

Mä kanssa haluan erakoitua. En halua enää nähdä yhtäkään ihmistä. Kukaan, siis kukaan, ei pysty olemaan mun seurassa hetkeäkään ilman että on pakko lytätä, haukkua, kritisoida, valittaa tai muulla tavoilla olla erittäin negatiivinen. En jaksa enää sitä.

Kymmeniä vuosia kiusaamista, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, vähättelyä. En vaan jaksa enää. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. En edes kaupassa kävisi.

Ympärilläni on aina pyörinyt ainoastaan ja vain ilkeitä, ilkeämpiä ja ilkeimpiä ihmisiä. Tuhouduin välillä täysin. En ymmärtänyt, että miksi vain ilkeillään. Itse olin ihana ja kiltti. Halusin, että ihmisten kanssa olo on kivaa ja mukavaa. Mutta ei. Erakoiduin ja rakensin itseni uudelleen. Enää en ihmisiä kaipaa. Pärjään yksin. Miksi olla ihmisten kanssa, jos lähes menettää mielenterveytensä. Miten muilla on niitä ihania ihmisiä ympärillä, mutta ei minulla. Ei perheessäni ollut, ei entisissä ystävissä, ei sukulaisissa, ei anopissa, ei töisdä, harrastuksissa, opiskellessani jne. Aina on jokin negatiivinen kommentti sanottavana ja pistetäänpä paremmaksi asiassa kuin asiassa ja mollataan sekä haukutaan. En ymmärrä tällaista. Itse kunnioitan toisia, kehun, en halveksi, en loukkaa, haluan että seurassani on hyvä olla ja hauskaa. Enää en aio yrittää uudelleen elämää ihmisten kanssa. Ei vaan voimavarani riitä. Minua on loukattu todella härskisti ja mahdollisimman ilkeästi. Mahdollisimman arkaan paikkaan. Kaikkien ihmisten sisällä asuu piru. Nyt kun tiedän sen, niin osaan olla varovainen.

Olen kylmä, kova ja kyyninen ihmisten suhteen. Ei ikinä olisi uskonut, että siitä herkästä itkupilli tytöstä on elämän ja kaikkien ikävyyksien jälkeen tullut tämmöinen. On hyvä näin. Minulla on nyt kova suojakuori ihmisten suhteen. Ei ole mitään tarvetta päästää ketään lähelleni. Erakkous on minun juttuni. On ihanaa olla panssarin sisällä.

En usko enää ollenkaan ihmisten hyvyyteen kaiken kokemani jälkeen. Monet oikein ilkeät ihmiset ottavat koiran, että kaikki luulisivat, että ovat hyviä ihmisiä, kun on koira. Ovat mitä piikikkäimpiä, ilkeimpiä ja häijyimpiä ihmisiä. Anoppini on tällainen. Kehuu oikein, että kuinka hyvä ihminen on, kun tykkää kaikista eläimistä. On aivan kamala ihminen. Olen pikku hiljaa alkanut sanomaan takaisin ja pitämään puoleni. En kuuntele enää syyttä suotta haukkumisia. Joku päivä haukun sen ihan lyttyyn ja katkaisen välit lopullisesti. Sitten kun kuolee, niin en mene hautajaisiin. Onneksi mieheni on ainut lapsi. Saa sen asunnon myyntiin ja sitä kautta kaikki pois, mitä on sen eteen laittanut. Aina on ollut apua ja rahaa pyytämässä. Mikään ei ole riittänyt. Haukut on vaan saanut kaiken auttamisen jälkeen palkaksi. Meillä ei itselläkään ole liikoja rahoja ja on omat kiireemme ja oma elämämme. Ennen vanhaan kuulemma oli ihmisillä niin rankkaa, nykyaikana on niin helppoa, palkatkin on niin hyvät nykyään eikä tarvi mitään töissäkään nykyään tehdä jne. Jne. Ollaan niin laiskoja ja itsekkäitä ihmisiä, kun ei olla koiraakaan itsellemme otettu. Ennen oli koirat, lehmät, kanat kissat jne. hoidettavana. Nykyajan ihmisillä on niin helppoa. Kesälomatkin menee pilalle, kun vääntäytyy mökille ja siellä piruilee koko ajan. Kaikki on huonosti ja ruokakin on pahaa jne.

Juu ja jos sun äiti sanoo "omaan äitiinkään ei voi luottaa nykypäivänä" pitää se hänen kohdalla ainakin paikkansa eli häneen ei ole luottamista.

Minulla on yksi tuttava. Joka on itse sanonut, että on ilkeä ystävälleen, kun ei tykkää siitä. Että ystävä lopettaisi yhteydenpidon. Ystävä aina, kun tulee käymään hänen luonaan, niin tuo kuulemma sellaista tavaraa tuliaisina ja sellaisia leivoksia ja kukkia, joista hän ei tykkää. Minua säälittää se hänen ystävä. Olisipa minullakin noin ihana ystävä. Kyllä tavarat, leivokset ja kukat kelpaisivat minulle

Minulle ihmiset ovat ystävällisiä, niin naapurit, ystävät kuin sukulaiset. Olen kuitenkin jotenkin väsynyt sosiaalisiin kontakteihin ja välttelen niitä. Vedän verhot ikkunan eteen, en aukaise jos ovikello soi,, vastaan kuitenkin vielä puhelimeen,, en tiedä mistä johtuu mutta näillä mennään juuri nyt.

En kaipaa minkaanlaista sosiaalisuutta en missään muodoissaan. En kaipaa ihmisten ystävällisyyttä, hymyjä tai juttelua. Tykkään olla omissa oloissani. Työ on välttämätön paha. Samaan sosiaalisuuden siellä täyteen. Kierrän kaukaa ihmiset, jotka voisivat tulla jutteleen asuntoni pihalla tai lähikaupassa. Mies minulla on, mutta molemmilla on omaa tilaa runsaasti. Tykkään ihmisistä, jotka eivät puhu ja tule lähelle. Tykkään, että minut kierretään kaukaa. Voisinpa sanoa olevani ihmisvihaaja. En kuitenkaan tee pahaa kenellekään, kunhan vaan saan olla rauhassa.

Olen aseksuaali ja aromanttinen. En kaipaa seksiä, en romantiikkaa, en helliä sanoja enkä toisen ihmisen kosketusta. Huvittaa, kun ihmiset kerskuvat jollakin 30 sekunnin lystillä. Erakko olen muutenkin. Työni teen etänä. Verkkokaupasta tilaan ostokset. Sosiaalisia suhteita ei enää ole omasta tahdosta. Kaljakaan ei ole koskaan maistunut. En kaipaa seuraa. Kotona on kaikki virikkeet, mitä tarvin. Ulkoilusta en tykkää, kesäisin olen parvekkeella. Viihdyn erinomaisesti yksin.

Erakko täällä. Masentuneen luo palasin.

Siitä tiesin ettei ole minulle tuo. Masentunut ahdistuu, ei jaksa jutella, stressiä. Viikkoihin ei taas kuulunut mitään. Hän on erakko, koska hänellä ei ole ketään, ei niinkään vapaaehtoisesti. Haluaisi antaa ystävyyttä, mutta se ei johda mihinkään. Pelkkää stressiä, pitäisikö pistää taas poikki ja erakoitua kunnolla.

Hieno kaveri tuo, mutta ei viikkoihin pidä yhteyttä masennuksen takia. Stressiä erakolle.

Voin olla paljon ja yksin, mutta jos toisesta ei kuulu kuukausiin, niin ottaahan se hermolle. Kiinnostaako sitä.

Erakko vapaaehtoisesti selviää!

Olen sitä mieltä, että erakoitumisen halu johtuu siitä, ettei jaksa muita ihmisiä. Ja miksei jaksa, koska eivät ole kiinnostavia tai vievät aikaa. Mutta onhan toinen ihminen mielenkiintoinen! Se antaa ajattelun aihetta, kun miettii, että mistä lähtökohdista toinen muodostaa mielipiteensä. Kannattaa myös opetella asettamaan omia rajojaan, niin kanssakäyminen ei ole niin raskasta.