Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten erakoksi haluavat, kaipaavat kuitenkin hyväksyntää muilta.
Oikein varta vasten tullaan muille ihmisille, tuntemattomille jopa, avautumaan.
No, oma erakoitumiseni tais loppua vuosi sitten, eikä se ollut muuta kuin haluttomuutta tehdä syrjäytymiselleni ja sosiaalisten kontaktien harvenemiselle jotain. Oli helppo ajatella että vapaaehtoisesti minä tässä vaan erakoidun, ja viihdyinhän minä, keskustelemalla mm. täällä. Keskustelemassa keskustelupalstalla.
Tekin erakot täällä selaatte ihmisten mielipiteitä ja tarinoita, todennäköisesti kommentoittekin.
Tosi erakko toimintaa. Mulla on ollut ihmiskontakteja enemmän tänä vuonna, kuin edelliseen kolmeen vuoteen, ja ihan tosielämässä, ja kivaa on ollut.
Keskustelupalstoilla ei haista toisten ihmisten feromoni-orvaskesihajuja eivätkä erilaiset energia-aurat törmäile väsyttävästi yhteen. Siksi sopii erakollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten erakoksi haluavat, kaipaavat kuitenkin hyväksyntää muilta.
Oikein varta vasten tullaan muille ihmisille, tuntemattomille jopa, avautumaan.
No, oma erakoitumiseni tais loppua vuosi sitten, eikä se ollut muuta kuin haluttomuutta tehdä syrjäytymiselleni ja sosiaalisten kontaktien harvenemiselle jotain. Oli helppo ajatella että vapaaehtoisesti minä tässä vaan erakoidun, ja viihdyinhän minä, keskustelemalla mm. täällä. Keskustelemassa keskustelupalstalla.
Tekin erakot täällä selaatte ihmisten mielipiteitä ja tarinoita, todennäköisesti kommentoittekin.
Tosi erakko toimintaa. Mulla on ollut ihmiskontakteja enemmän tänä vuonna, kuin edelliseen kolmeen vuoteen, ja ihan tosielämässä, ja kivaa on ollut.
Hyvänen aika, sitä vartenhan tämä erakko keskustelupalsta on, että tänne saa erakot avautua elämästään. Kivahan näitä juttuja on täältä lukea.
Olen niin erakoitunut, että voisin vain päivät pitkät olla kotona ja puuhastella omia juttujani. Enkä pitkästyisi. Töissä käynti ja kaikki muut asioimiset kodin ulkopuolella ovat pakkopullaa. Olen laittanut kaikki menot ihan minimiin. Vieraita ja puhelinsoittoja en kaipaa.
Hoitoalalla töissä ja kukaan ei varmasti uskoisi, että vapaa-ajalla erakko. Ihana vastapaino. Lapsia en ole halunnut hankkia, joten ei ole lapsenlapsiakaan. Enkä kaipaakaan. Omaa aikaa, lepoa ja rentoutumista vapaa-ajalla. Parasta.
Eihän ihmisillä ole koskaan mitään hyvää sanottavaa. Tarvivat apua, komentelevat, käskevät, sanovat jotain negatiivista, kerskuvat itsellään jne. jne. Kaikkea negatiivista, etsivät vikoja ja virheitä. Hulluksihan ihmisten kanssa tulee. Erakkona säilyttää mielenterveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on suloinen, pieni mummonmökki järven rannalla. Siellä olen koko kesän viettänyt. Ainoastaan kyläkaupassa käynyt välillä. Sauna, grillikatos, laituri ja vene on myös. Lintujenlaulua kuuntelen ja nautin. Yksinäni olen täällä kesäni viettänyt. Akut ovat latautuneet ja olen täynnä positiivista energiaa. Radiota kuuntelen ja telkkaria katselen. Voi tätä Luojan luomaa elämän ihanuutta. Kauneutta näen ympärilläni. Kiitollisuutta tunnen ja onnellinen olen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlainen olo. Ongelma on tosin vähän erilainen, koska minulla on mies ja neljä lasta, sosiaaliset vanhemmat ja appivanhemmat, viisi sisarusta ja miehellä seitsemän sisarusta, läheisiä serkkuja ja ystäviä ja viriilit isovanhemmat ja kivat naapurit ja ties mitä.
En saa käytännössä koskaan olla yksinäni. Tai saan, mies antaa minulle aikaa, mutta se ei ole nyt ihan sama. Jos laitan kännykän viikonlopuksi kiinni, maanantaina on sata vastaamatonta puhelua ja WhatsApp-viestiä ja huolestunutta Facebook-seinäkirjoitusta, että missä ihmeessä minä olen.
Mies on yltiösosiaalinen ja haluaisi, että meillä olisi joka päivä vieraita. Käytännössä onkin, kun puolet sukulaisista asuu lähellä ja käyvät meillä jatkuvasti. Minua ahdistaa. Jaksan vieraita yleensä puoli tuntia ja lopun ajan yritän koko ajan häipyä johonkin takavasemmalle huilaamaan.
Täysin oma valintasi. HUoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tänään töissä. Mikään ei ole niin mukavaa, kun nyt olla vaan yksin kotona. Tehdä pieniä kotihommia, lueskella, syödä ja lepäillä. Elämän pienen suuria iloja.
Aloita absolutismin elämän niin kaikki ihmiset katoo sun ympäriltä mystisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut erakoituneena vuosia. Se on ainoa keino säilyttää mielenterveys, en vaan kestä ihmisiä.
Minä taas haluaisin olla ihmis-seurassa. Mutta se vaan on nytten hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on varattuja tai jos ei niin niillä muuta menoa.
Joudun ainakin itse pomppia muitten mukaan.
Netissä keskusteleminenkin on sosiaalista vuorovaikutusta ja kertoo siitä, että on sosiaalisia tarpeita jonkin verran, vaikka olisikin suureksi osaksi erakkoluonne.
Nettikeskusteluissa on kuitenkin se hyvä puoli (introvertin annalta), että vuorovaikutus on pelkästään kirjallista ja että sitä voi säännöstellä sen mukaan kuin tuntuu sopivalta. Ei-kielellinen taso vuorovaikustilanteissa on kuormittava herkälle ihmiselle, joka rekisteröi pienetkin eleet, katseet, äänenpainot.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Netissä keskusteleminenkin on sosiaalista vuorovaikutusta ja kertoo siitä, että on sosiaalisia tarpeita jonkin verran, vaikka olisikin suureksi osaksi erakkoluonne.
Nettikeskusteluissa on kuitenkin se hyvä puoli (introvertin annalta), että vuorovaikutus on pelkästään kirjallista ja että sitä voi säännöstellä sen mukaan kuin tuntuu sopivalta. Ei-kielellinen taso vuorovaikustilanteissa on kuormittava herkälle ihmiselle, joka rekisteröi pienetkin eleet, katseet, äänenpainot.
Nettikeskustelun voi todellakin rajoittaa siihen, että ainoastaan keskustelee joistain itseä kiinnostavista asioista. Tai viihdyttää itseään lukemalla juttuja. Sen sijaan pois jää kaikki kohtelias small talk sekä ihmissuhteiden ylläpitäminen. Erakko voi haluta olla vapaa kaikesta siitä, mutta harjoittaa jonkinlaista etäistä sosiaalisuuden muotoa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ihmisillä ole koskaan mitään hyvää sanottavaa. Tarvivat apua, komentelevat, käskevät, sanovat jotain negatiivista, kerskuvat itsellään jne. jne. Kaikkea negatiivista, etsivät vikoja ja virheitä. Hulluksihan ihmisten kanssa tulee. Erakkona säilyttää mielenterveyden.
Monille myös kanssakäyminen tuntuu olevan pelkkää peliä. Yritetään koko ajan olla vähän toisia parempia, pönkittää omaa itsetuntoa, levittää juoruja, manipuloida ja "edetä hierarkiassa". Se kaiken keskellä on väsyttävää olla. Useimmiten myös yritetään vain hyötyä muista jollain tapaa, sillehän sosiaaliset suhteet periaatteessa pohjimmiltaan perustuvatkin.
Ei tarvitse ulkomaille muuttoa asuakseen erakkona. Suomessahan sitä vasta onkin "keskellä ei mitään"- alueita (ja hyvä niin). Ei tarvitse kovin montaa kymmentä kilometriä ajaa pääkaupunkiseudulta, niin on pelkkää peltoa ja metsää.
Omaan kerrostaloasuntoon on helppo erakoitua. Pakolliset asioinnit kodin ulkopuolella täytyy hoitaa ja käydä töissä, mutta muuten voi erakoitua. Naapureita ei tarvi kuin tervehtiä, jos vastaan tulevat, ei muuta. Kotona on aivan ihana olla. Mikäs sen parempaa. Ulkoilla voi metsissä ja rannoilla, ihmisistä ei siellä tarvi välittää. Tänäänkin aion syödä ja nukkua hyvin. Lukea jotakin, kuunnella musiikkia, pestä pyykkiä, tiskata astioita. Tehdä kasvohoidon itse ja lakkailla kynsiä. Kotini on linnani ja nojatuolini on laiskanlinnani.
Olen viettänyt kesän eräänlaista erakkoelämää, sillä olen ollut tekemisissä vain aivan lähipiirini kanssa (n. 6 ihmistä). Ei festareita, ei konsertteja, ei kissanristiäisiä. Vain mökkielämää pienellä lähipiirin porukalla kerrallaan. Paluu normaaliarkeen ja töihin on varmasti aluksi järkytys.
Halu erakoitua tulee varmasti ihan geeneistä. Isovanhempani asuivat korvessa eivätkä tavanneet koko elämänsä aikana niin montaa vierasta ihmistä kuin minä pelkästään yhden työpäivän aikana! En yhtään ihmettele, että olen väsynyt työpäivän jälkeen.
Jännä miten erakoksi haluavat, kaipaavat kuitenkin hyväksyntää muilta.
Oikein varta vasten tullaan muille ihmisille, tuntemattomille jopa, avautumaan.
No, oma erakoitumiseni tais loppua vuosi sitten, eikä se ollut muuta kuin haluttomuutta tehdä syrjäytymiselleni ja sosiaalisten kontaktien harvenemiselle jotain. Oli helppo ajatella että vapaaehtoisesti minä tässä vaan erakoidun, ja viihdyinhän minä, keskustelemalla mm. täällä. Keskustelemassa keskustelupalstalla.
Tekin erakot täällä selaatte ihmisten mielipiteitä ja tarinoita, todennäköisesti kommentoittekin.
Tosi erakko toimintaa. Mulla on ollut ihmiskontakteja enemmän tänä vuonna, kuin edelliseen kolmeen vuoteen, ja ihan tosielämässä, ja kivaa on ollut.