Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Jos olisin pitkä, hoikka, hyvännäköinen, fiksu, edustava, kielitaitoinen, matemaattisesti lahjakas, hyvä lukupää, urheilullinen, taiteellinen, musikaalinen, hyvä tietokoneiden kanssa, kaunis, viisas ja rikas niin en olisi erakko. En ole mitään näistä, niin nyt olen erakko.

Sisäisesti erakko ja ihmisvihaaja. Ulkoisesti ystävällinen ja sosiaalinen.

On vahvaa olla erakko. Ihailtavaa. Kova elämä tekee selviytyjän.

Nuorena ajatteli ihmisistä positiivisesti ja kauniisti. Ikäänkuin katseli ihmisiä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Iän myötä muuttuu koko ajan kriittisemmäksi. Näkee vikoja, virheitä jne. Tuntuu, että kaikki on jollakin tavalla epäsiistejä ja ärsyttäviä. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että haukutaan paljon toisia seläntakana, vaikka itse oltais millaisia vaan. Itse en yleensä ääneen hauku ketään. Vain omassa mielessä ajattelen. Jotenkin on helpottavaa olla yksin. Sosiaalisuus on epäeettistä. Miksi pitäisi sietää ihmisiä. Kun voi erakoituakin. Elämässä on paljon mielenkiintoisempia asioita kuin ihmiset. Esim. Luonto, metsä, meret, kaikki upeat maisemat, hienot autot, kauniit vaatteet, nähtävyydet, kirkot, kukat, koristeet, astiat jne. Ovat paljon kauniimpia kuin ihmiset. Ja myös hiljaista.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin pitkä, hoikka, hyvännäköinen, fiksu, edustava, kielitaitoinen, matemaattisesti lahjakas, hyvä lukupää, urheilullinen, taiteellinen, musikaalinen, hyvä tietokoneiden kanssa, kaunis, viisas ja rikas niin en olisi erakko. En ole mitään näistä, niin nyt olen erakko.

Unohdit tärkeimmän: sosiaalisen.

Olen ollut aina sosiaalisesti lahjaton. En osaa small talkia. En ole kiinnostunut muiden ihmisten asioita enkä elämästä. Enkä ole empaattinen. Minulta puuttuu hoivavietti. Mutta hyvä työssäni. Olen sairaanhoitaja. Nuorena hain eri kouluihin. Muihin kouluihin en päässyt. Mutta pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Isänikin sanoi, että eihän se ole mitenkään mahdollista, että voit olla sairaanhoitaja. Ehkä tällainen jonkinlainen sanoisinko kovuus, on voimavara ja suojamuuri työssäni. Alaa en ole vaihtanut. Ollut jo kohta kolmekymmentä vuotta alalla. Lisäopintoja olen kyllä suorittanut samalla alalla työn ohessa. En mitenkään ilkeä ole kuitenkaan kenellekään. Sanoisinpa, että olen ahkera ja hiljainen puurtaja. Olen myös huomannut sen, että minusta jotenkin pidetään, kun en sääli potilaita. Eivät tunne itseään seurassani sairaaksi. Eihän kukasn halua olla säälittävä.

Kyllähän näin nelikymppisenä huomaa että todella harvan kanssa se vuorovaikutus on positiivista ja aitoa. Ihmissuhteet tuntuu nykyään aika paljon velvollisuudelta. Ei millään vaan kiinnosta toisen jutut ja aika paljon on näitä kerskureita ja arvostelijoita.

Tämä surettaa aika hirveästi koska sellainen ihmissuhde missä ollaan samalla aaltopituudella ajatustenvaihdon, huumorin, yhteisten kokemusten, empatian suhteen on oikeasti parasta elämässä. Kuka ei haluaisi nauraa aidosti toisen kanssa tai innostua ajatustenvaihdosta ja yhteisistä kokemuksista?Minulla on ollut tälläisiä ihmissuhteita elämässäni 3, eikä uutta ole tullut kymmeneen vuoteen. En mielestäni ole nirsokaan, mutta alan olla väsynyt yrittämään ja sitä kautta erkoitunut. Mieluummin yksin kuin väkisin seurassa.

Kyllä aina töissä olen tykännyt käydä, tehnyt työni hyvin, ollut ahkera töissä jne. Mutta en ole koskaan ihmisistä tykännyt. Sairaanhoitajantyö olisi mukavaa, jos ei olisi asiakkaita, asukkaita, potilaita eikä ihmisiä kuin vain mukavimmat jäljellä.

Maailma on mennyt niin hulluksi, ettei täällä muuta voi kuin erakoitua. Ei ihmisistä voi pitää. Eikä kyllä ennen vanhaankaan ihmiset miellyttäviä olleet. Aina kun katson ympärilleni kaupassa käydessä, ulkoillessa, kaupungilla liikkuessani jne. En voi kyllä kenestäkään ihmisestä sanoa, että pitäisin. Hurjan näköistä porukkaa. Isot äänet vielä kruunaa kaiken kauheuden. Kakarat vielä siinä riehuvat kaiken lisäksi.

Voin sanoa rehellisesti, että inhoan ihmisiä ja rakastan yksinoloa. Mikään ei voita erakkoutta. Elämässäni on tarpeeksi sisältöä, ihmisiä en kaipaa riesaksi. Ihmistenkin keskellä yksin. Parasta. Töissä olen, omassa kopissani, muut omissaan. Kuntosalilla yksin muiden seassa. Kerrostalossa yksin muiden keskellä. Lenkillä yksin muiden joukossa. Matkoilla yksin ihmisvilinässä jne.

Ihana viimeinen työpäivä. Viikonloppu vapaa. Vietä ilman muuta erakkoviikonlopun. Niin parasta. Hemmottelen itseäni saunalla, ammeella, venyttelyllä, hyvällä ruoalla, makeisilla, lepäämällä ja katson euroviisuja. Maanantaina lähden sitten akut latautuneina töihin ja ihmisten ilmoille. Kävin jo kauppareissun eilen, ettei viikonloppuna tarvi poistua kodista mihinkään. Diivouksenkin tein jo viikolla, ei tarvi siivotakaan. Kävin myös lenit ja kuntosalit viikolla. Nyt saa vaan nauttia ja olla. Yritän järjestää aina kaiken niin, että viikonloppuisin saan vaan olla ja nauttia. Ei tarvi mennä ihmisten ilmoille. Mikä parasta, asun ihan yksin. Ei ole perhettä ympärillä pyörimässä ja vaatimassa sitä, tätä ja tuota. Olen vannotunut vanhapiika. Eikä kukaan piikittele silläkään asialla, kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä. Oma valinta. Paras valinta minulle, epäsosiaaliselle ja introvertile ihmiselle.

Paljon mukavampaa on yksin kuin ihmisten kanssa. En ymmärrä, kun ihmiset aina kertovat, miten ihania ihmisiä heillä on työpaikoilla. Miten ihanat lapset heillä on. Miten mahtavaa on viettää aikaa loistavien ystävien kanssa. Facebookissa ja instagrammista ollaan täyttä onnes, iloa ja hymyä koko perhe jne. Itse en ole tällaisia ihania ihmisiä ja yhtä onnea koko elämä saanut kokea. Tavallisia työpaikkoja, tavallisia ihmisiä, tavallista perhe-elämää jne. Tykkään realisuudesta. En yltiöpositiivisesta ja onnellisesta kuplaselämästä. Eihän sellainen ole todellista. Ihan niinkuin elettäis jossain illuusiossa ja hehkutettais. En ymmärrä tallaista.

Olin erakoitunut täysin. Olen eläkkeellä, mutta ihan hyväkuntoinen. En tykkää ulkoilla muuten, kun kesäisin istua parvekkeella. Kauppaustokset tilaan netistä kotiovellenu. Jos tatcinbhammaslääkäriä, niin käytän koti hammasta, joka tulee kotiini. Kampaajalla käyn oman kerrostalo I alakerrassa, siellä on kampaamo. Hieroja on toisen talon alakerrassa, käyn siellä. Jalkahoitaja käy kotonani. Kaikki ruokaostokset ja muutkin ostokset teen netin kautta ja tilaan kaiken kotiovelleni. Siivoukset ja ruoanlaitto hoidan itse. Missä juhlissa, vierailuilla tai sosiaalisissa riennoissa en käy. En myöskään käy elokuvissa, kuntosalilla, jumpissa enkä ravintoloissa syömässä en myöskään matkustele enkä mökkeilee. Omia lapsia Minulla ei ole eikä ystäviä ole koskaan ollut. En käytä sosiaalista mediaa. En omista muuta kuin tämän kerrostaloasunnon. Minulla ei ole autoa eikä pyörääkään. Viihdyn hyvin kotonani. Olen aina viihtynyt. Radio tai telkkari Minulla on lähes aina päällä. Kukista ja leipomisesta tyk652kään. Myös siivoamisesta ja ruoanlaitosta tykkään. Minulla ei ole myöskään eläimiä. En juo enkä polta. Luen ja neulon myös. En koe itseäni ollenkaan yksinäiseksi, päinvastoin tyytyväiseksi. En ole oikein koskaan ihmisistä piitannut. Oma asunto ja oma rauha on ollut minulle aina ykkösjuttu.

Jos haluat olla erakko, olet parhaassa mahdollisessa maassa. Täällä ei kukaan ihmettele, jos et puhu muille ja pitäydyt omassa seurassasi.

Vierailija kirjoitti:

Paljon mukavampaa on yksin kuin ihmisten kanssa. En ymmärrä, kun ihmiset aina kertovat, miten ihania ihmisiä heillä on työpaikoilla. Miten ihanat lapset heillä on. Miten mahtavaa on viettää aikaa loistavien ystävien kanssa. Facebookissa ja instagrammista ollaan täyttä onnes, iloa ja hymyä koko perhe jne. Itse en ole tällaisia ihania ihmisiä ja yhtä onnea koko elämä saanut kokea. Tavallisia työpaikkoja, tavallisia ihmisiä, tavallista perhe-elämää jne. Tykkään realisuudesta. En yltiöpositiivisesta ja onnellisesta kuplaselämästä. Eihän sellainen ole todellista. Ihan niinkuin elettäis jossain illuusiossa ja hehkutettais. En ymmärrä tallaista.

Voin luvata sinulle tämän. Tämä sääntö pätee 100%.

Mitä enemmän ihminen hehkutaa rakkautta ja ihanuutta somessa, sitä pahemmat ongelmat tällä on.

Tiedän tämän, koska olen nähnyt niin monta kertaa sen. Ei ole poikkeuksia. Ei yhtään.

Herkkää ja hiljaisempaa ihmistä helposti myös kaveritkin piikittelevät ja naljailevat. Sitä ns heikointa lenkkiä.

Itse olen aika paljon erakoitunut myös tässä korona-aikana varsinkin. Käyn kyllä eräässä harrastuksessa, jossa ollaan sosiaalisia, mutta sitäkään ei aina jaksaisi. Muuten harrastan yksin ja nautin. Työtä teen täysin etänä.

Olen huomannut, että on ihmistyyppi, joka ei siedä tätä korona-ajasta seurannutta erakoitumista. Heillä on jatkuvasti vireillä joku kokoontuminen ja yrittävät saada muita liikkeelle ja yhdessä tekemään ja iltoja viettämään. He ovat pahoillaan, kun työpaikoilla ja harrastusporukoissa ei enää ihmiset kokoonnu tarpeeksi.

Itse olen se toisenlainen. Eli erakoituja, jolla ei ole enää tarvetta kokoontua kuin muutaman kerran vuodessa. Yksin on rattoisaa ja voi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa.

Olen erakko ja ihmisvihaaja. Haluan olla rauhassa ja annan myös muiden olla rauhassa. Haluan elää itselleni. Käyttää vapaa-ajan ja rahat itseeni. Se tuottaa minulle paljon enemmän onnea ja iloa kuin ihmisten seura. Ihmisten kanssa tulee pahaolo. Kaunis ja lämmin kesä tulossa, miksi pilata se ihmisseuralka, kun voi nauttia yksin. Ulkoilla ja kulkea kauniissa luonnossa, viettää aikaa ja puuhastella välillä omassa kodissa ja nauttia pihalla. Vierailijoita en kaipaa. Ei kiinnosta kenenkään elämä ja kuulumiset. Pidän vain huolta itsestäni ja omista asioistani. Jokainen ihminen on pelkkä rasite ja ajanhukkaa.

Paljon enemmän kiinnostaa kaikki muu kuin ihmiset. Ihmiset vain lähinnä ällöttää pulleine vatsoineen ja isoine äänineen ja rääkyvine kakaroineen.

Pidän kesälomaa kuin vasta elokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin, että saan olla lomallani rauhassa. Ei ole hirveitä ihmismassoja joka puolella. Muut ihmiset ovat jo silloin töissä. Parasta aikaa eikä ole liian kuumakaan. Aamulla ei tarvi lähteä töihin, vaan saa nukkua, herätä vasta kun on jo lämmintä puolen päivän aikaan. Käyn lomallani vain pikku reissuja kotoa käsin, en lähde minnekään matkoille. Lyhentää myös syksyä, kun pitää loman myöhään. Sitten onkin kohta Joulu. Saan töissä ihmisistä ihan tarpeeksi, vapaa-ajalla tykkään olla yksin. Rakastan kuntoilua omassa rauhassa. Liikkua ja ulkoilla puhtaassa ja kauniissa luonnossa. Puuhastella siistissä ja viihtyisässä kodissani. Olen yliherkkä ja allerginen ihmisille. Töissäkin olen ihan aina tykännyt käydä, mutta ne ihmiset siellä aaarrrggghhhhh. Enkä ole ollenkaan kiinnostunut niiden lapsista ja lapsijutuistaan. En ole myöskään lapsista koskaan tykännyt.