Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalierakko. Se on luxusta. Yksinäisyys on voimavarani. En tarvi lapsia, kotieläimiä tai ihmisiä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. Rakastan omaa rauhaa, vapautta, omaa aikaa ja tilaa sekä järjestystä. Nautin olla kotonani ja puuhastella omia juttujani. Ne antavat minulle kaiken sen onnen, ilon, rauhan ja turvan, mitä tarvitsen. Olen onnellinen yksinäni, mutta onneton ihmisten kanssa. Olen täysin epäsosiaalinen, aromanttinen ja aseksuaalinen. Rakastan pehmoleluja, barbeja, koriste-esineitä, huonekaluja, vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä sekä kaikkea kaunista. Tykkään lukea, katsella telkkua, surffata netissä, kuunnella musiikkia, kävellä, ulkoilla, syödä, nukkua, shoppailemaan, matkustella, saunoa, tehdä kotitöitä, opiskella, hoitaa ja hemmotella itseä, laittaa ruokaa, siivota, liikkua metsässä ja luonnossa. Työ on sosiaalista ja se riittää minulle sosiaalisuudeksi. Muuten vietän erakko elämää. Matkoillakin olen aina yksin. Olen onnellinen näin😀

Eläkkeellä erakoituminen yleensä helpoittuu.  -

Katsoin eilen elokuvan Land aiheesta. Elokuva on kuvattu Kanadassa.

Seuraan Youtubesta raspberry kanavaa, Russelin tarkoituskaan ei ole elää 100% omavaraisesti vain viihtyy luonnossa.

My self reliancen Shawn pyrkii omavaraisuuteen. Pidin Shawnin entisestä paikasta, vehmasta ja lehtomaista metsää. Vaimo ei tykännyt (vaikkei asu edes metsässä) entisestä möksästä niin Shawn rakentaa uutta. Seurasin tätä kanavaa alusta saakka 2017 mutta kanavasta tuli liian kaupallinen ja Shawnista tosikko. Tuntui että valehteli häiriköivistä naapureista jotta sai myydä vanhan mökkinsä. Nämä videot poistettu Yotubesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihana ketju. Suorastaan lifesaver. Olen nauranut veet silmissä mutta myös tajunnut, miten paljon pettymyksiä viestien takana on.

Saan tästä ketjusta voimaa jättää viinin tissuttelun pois. On ollut raittiita pitkiä jaksoja, mutta nyt on taas muodostunut tapa. Tajuan, että tuo liittyy yksinolon sietoon ja kehittynyt jo nuorena osaksi selviytymispakkia. Nyt vaan tiedän jo, että selviäisin ilmankin, olen ollut lähimenneisyydessä n vuoden alkotta. Muuten elän kuitenkin suht järkevästi ja tykkään liikkua.

En ole ehkä yhtä ehdoton enkä ihmisvihainen kuin osa kirjoittajista. Silti tunnistan täysin tuon että olen jotenkin syntynyt yksinolijaksi. Syyt tiedän jo varsin hyvin: alkoholistikoti ja monenlaista muuta päälle. En päässyt ikäänkuin kasvu-uralle. Ehkä epävakautta/ptsd:tä eniten, mutta en sellaisella draamahakuisella tavalla. Nuorena ihastuin helposti ja olin haavoittuva. Muutama pitkä suhde takana, nyt jo pidempään yksin ja alan vasta nyt päästä sellaiseen tilaan, missä mitään ei puutu. Eli minäkin tunnistan tuon yksinolon helppouden, kun siihen kunnolla sisään pääse. Ei ole enää kärsimystä eikä vertailua.

Töissä käyn (epäsosiaalinen työ ihmisten keskellä) ja uskon, että se on kyllä ollut hyvin tärkeä. Ilman sitä olisin saattanut seota enemmänkin (itse ajattelen sellaista vainoharhaista vihamielisyyttä huonona ratkaisuna). Lapsuus oli vaan sellainen, että ketään turvallista aikuista ei ollut enkä siten pysty kaipaamaan ketään. Ei muodostunut niitä kiintymyssuhteita, mitä ns normaaleilla ihmisillä on. Sama ongelma on seurannut sitten aikuisuuteen. On ollut noin pari läheistä ihmistä tai sitten ei yhtään. Nyt olen taas tilanteessa, jossa ei ole yhtikäs ketään, mutta tunnen olevani sisäisesti vapaa. Alan olla jo myös sen ikäinen, että kukaan ei odota minulta enää mitään. Ei haittaa.

Mahtava ketju. Pidetään tätä yllä. Tulee hyvä olo kun ei tunne olevansa.ihan .yksin :)

Erittäin hieno kirjoitus🌻sivistynyt ja fiksu🍓

Ihana ketju😀 mutta on ikävä, että on niin paljon kiusaamista, traumoja ja pettymyksiä ihmisillä takana. Itsekin olen nähnyt omin silmin todella ikävää työpaikkakiusaamista. Toinen ihminen voi olla toiselle susi. Uskon sen. On hyvä, jos löytää onnen erakkoudesta. Ei hullumpi ratkaisu ollenkaan. Pitääpä itsekin harkita. Kun alan oikein pohtimaan, niin kyllä ne ihmiset enemmän vievät energiaa kuin sitä tuovat. Ihmisten kanssa tulee myös välirikkoja ja loukkaantumisia. Harva se yksinään tappelee. Yksin voi olla onnellisempi.

Minulla on erittäin sosiaalinen työ, mies ja tuttavia, joita ei voi ystäviksi kutsua. Miellän itseni kuitenkin erakoksi. Kaikkein onnellisimmillani olen yksin. Se on vaan niin parasta ja laatuaikaa. Harvoin siihen on kuitenkaan mahdollisuus. Nautin sitten sitäkin enemmän yksinäisyydestä.

Itse olen aikoinani kovastikin yrittänyt saada ystäviä. En oikein ymmärräkään, että muilla on ystäviä, kun itse en saa niitä millään. Opiskelukin on ollut aina paljon helpompaa kuin ystävien saaminen. Olen ollut joskus ihan kateellinen, kun toiset kertovat, miten paljon tulee vieraita synttäreille, häihin jne. Enää en ystäviä kaipaa, olen niin tottunut erakko elämääni. On helpottavaa elää erakkona. Nyt, jos joku pyrkisi ystäväkseni, en haluaisi enää itse aloittaa ystävyyttä. Tuntuu, että jotakin särkyisi. En halua antaa palasta pois itsestäni. Nyt olen kokonainen. Minulla on nyt niin paljon kaikkea muuta elämässä, että ystävä ei enää sopisi kuvioihin. Yksin voi tehdä paljon kaikenlaista. Olla ihmismassassakin, mutta yksin. Oma itsekin voi olla vallan mainio ystävä. Aina samaa mieltä ja aina lohduttamassa. Jumalan kanssa voi myös keskustella. Itselle tulee hyvin rauhallinen olo, kun olen rukoillut. Voimaa tulee ylhäältä. Elämässä on niitä vaikeita aikoja itse kelläkin, on yksinäinen tai on ystäviä.

On niin vaikea olla iloinen ja onnellinen, kun ihmisiltä saa vain ilkeyttä osakseen. Siitäkin piikitellään, jos tekee iloisena töitä. Nautin pienistä asioista ja olen niistä onnellinen. Yksi ollessa voi hymyillä. Ei ketään haittaa.

Minusta voi hyvin ajatella niinkin, että erakkous voi olla vaihe tai ei ainakaan täysin vetäydy kontakteista. Toisaalta onhan sekin oikeus ihmisellä oltava. Jo internetistä luopumisen voi nähdä kevyterakkoutena. Mutta joku toinen taas ei jaksaisi ilman sitä jossain syrjemmässä. Luin just hyvän kirjan Vuosi ilman nettiä.

Mulle tulee Pentti Linkolasta aika erakkomainen mielikuva, pitäisi lukea hänen elämäkertansa.

Luontohan montaa erakoituvaa vetää puoleensa, toisilla ehkä jo valmiiksi juuret maalla.

Mutta kyllä kaupungissakin rauhassa saa olla. Itse nautin suuresti kirjaston läheisyydestä. Ja kuten moni muukin, omavaraisuus, ainakin ihan yksin, olisi aika haastava tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mikä työ sopisi tuohon elämäntyyliin? Jos löydän sopivan työn, toteutan ajatuksen.

Siivoaminen. Yksin. Suosittelen.

Minä en kaipaa yhtään minkaanlaisia sosiaalisia kontakteja. En edes tervehtimistä, puhumattakaan mistään muusta. Tykkään kiukkuisen näköisistä ihmisistä, jotka kääntää pään pois, kun tulee vastaan. Tässä kerrostalossa on sellaisiakin. Luojan kiitos. Minulla on yksi ainut ihminen, jonka kanssa pidän yhteyttä. Tykkään hänestä. Kun soitan hänelle, niin sanoo, että kerro lyhyesti asiasi, älä turhia jaarittele. On hyvä kirja menossa tms. Kun tulee käymään hyvin harvoin luonani, niin sanoo, että ei ole kauan. Alkaa tympäiseen toisen naama. Tämä on totta. Muiden kanssa en olekkaan tekemisissä. En ole paha enkä ilkeä, mutta ihmiset eivät vaan nappaa. Muuten näen maailman ja luonnon kauniina, mutta ihmisiä katselen mustien silmälasien läpi. En oikein näe ihmisissä mitään hyvää ja kaunista.

Vali vali, mitä sitä asiaa enempää mähkimään, muutat sinne korpeen ja erakoidut.

Minä kait pelkään ihmisiä niin paljon, ettei ole tosikaan. Töissä käynti on ahdistavaa. Rakastan yksinoloa enkä tunne itseäni ollenkaan yksinäiseksi. Parasta. Voisin vain päivät pitkät olla kotona, syödä ja nukkua, saunoa ja katsoa telkkua, lukea ja kuunnella musiikkia. Niin parasta.

Täällä yksi hengenheimolainen.

Vika on taatusti minussa itsessäni mutta petyn jatkuvasti ihmisiin. Tuntuu että moni ihminen haluaa antaa itsestään hyvän kuvan, näyttelee hyvää tyyppiä. Sitten kun tutustuu niin huomaa että sisältä tyyppi onkin täynnä sitä itseään ja pettyy pahasti. Muutaman ihmisen kanssa on toisin ja heistä olen tosi kiitollinen. Mutta niin, tiedostan että tämä on oman pääni sisänen juttu sillä monet ihmiset nauttivat toistensa seurasta, pystyvät helposti luomaan siteitä, tuntemaan yhteenkuluvaisuutta ja arvostamaan toisiaan.

Mökki keskellä erämetsää tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina inhonnut kaikkia ihmisiä, lapsia ja eläimiä. Ovat rumia, haisevia, laiskoja, itsekkäitä, ilkeitä ja heikkolahjaisia. Ovat seksin, tupakan, alkoholin, kahvinjuonnin ja ylensyönnin pilaamia. Eivät jaksa kuntoilla, eivät pysty opiskelemaan eivätkä työelämään. Että pysyisivät kunnossa. Koditkin ovat kuin sikolättejä. Siellä vielä kaiken lisäksi laiskat, pilallehemmotellut, huonostikasvatetut ja epäsiistit kakarat ja hurtat sotkemassa. Ei ymmärretä mitään elämän kauneuden ja puhtauden eteen. Olen aina halunnut pysyä poissa seksuaalisesta ja paheellisesta maailmasta sekä laiskojen ja ilkeiden ihmisten keskuudesta. Tartuttavat minuun likaa ja saastaa. Elämän kauneus ja puhtaus ollut aina lähellä sydäntäni. Olen aina halunnut olla kaiken kauniin ja puhtaan keskellä, ainoastaan ja vaan yhteydessä enkeleiden ja Jumalan kanssa. Kuten esim. Kaunis koti, puhdas luonto, rauha, hiljaisuus, järjestys, yksinäisyys, kaikki kauniit asiat, paikat ja esineet jne. Erakkous ja yksinäisyys on parasta ja luxusta.

No sinähän olet psyykkisesti sairas, kaukana henkisesti tasapainoisesta yksinviihtyjästä joka osaa antaa arvon myös toisille.

Mikä juoppolalli, seksihurjastelija itse olet, kun toista haukut. Ei tarvi olla psyykkisesti sairas, jos inhoaa ihmisiä ja rakastaa yksinoloa.

Noinko puhuu harras ja nöyrä uskovainen, joka haluaa viettää kaiken aikansa vain Jumalan ja enkelien seurassa, samalla halveeraten Jumalan luomia lapsia ja eläimiä saastaisiksi ja haiseviksi...? Ellei kirjoituksesi ole provo, minusta sinä kuulostat neuroottiselta tai jopa lievästi psykoottiselta. Ehkä et ole, mutta sellaisen kuvan puheistasi saa. Ainakin omaat rajoittuneen empatiakyvyn ja korostat kovasti itseäsi vaikka muuta väität. 

Kaikkein helpointa ja parhainta on erakoitua pääkaupungissa kerrostaloon. Saa olla kyllä ihan rauhassa. Sitten voi mennä ihmis massaan mukaan, kun siltä tuntuu ja rauhassa saa sitten sielläkin olla. En uskaltaisi itse ostaa mökkiä ja erakoitua sinne pelkään eläimiä, pahoja ihmisiä, ja olla kaukana yksin kaikesta. Pelkäisin kuollakseni. Kerrostalo on paras ja sitten on kaikki lähellä kuitenkin. Lähikaupassa käyn ja ulkoilemassa. Muuten viihdyn kotona. En kaipaa lämpöä enkä läheisyyttä. Viihdyn yksin.

Rakastan rahaa, matkustelua, kahviloita, nähtävyyksiä, oppia uusi asioita ja kieliä, sisustusta ja tyyliä, rakennuksia, arkkitehtuuria, kirkkoja, rauhaa ja hiljaisuutta. Kaikkia näitä voi tehdä yksikseen. Ihmisistä en piittaa. Ei ne minua haittaa, mutta en halua tutustua niihin. Eikä ole kyllä heidänkään puolesta ollut kiinnostusta minuun. Rauhassa saan olla. Se on parasta. Kyllä kotonakin viihdyn omissa oloissani. Kotonaan voi tehdä vaikka mitä yksin. Yleensä laitan kännykänkin kiinni, jos en tarvi sitä.

Olen lähdössä töihin, sosiaaliseen työhöni. Ollut nyt kolme vapaata. Kyllä olen nauttinut. Tympäisee lähteä töihin. Ei voisi vähempää ihmiset kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina inhonnut kaikkia ihmisiä, lapsia ja eläimiä. Ovat rumia, haisevia, laiskoja, itsekkäitä, ilkeitä ja heikkolahjaisia. Ovat seksin, tupakan, alkoholin, kahvinjuonnin ja ylensyönnin pilaamia. Eivät jaksa kuntoilla, eivät pysty opiskelemaan eivätkä työelämään. Että pysyisivät kunnossa. Koditkin ovat kuin sikolättejä. Siellä vielä kaiken lisäksi laiskat, pilallehemmotellut, huonostikasvatetut ja epäsiistit kakarat ja hurtat sotkemassa. Ei ymmärretä mitään elämän kauneuden ja puhtauden eteen. Olen aina halunnut pysyä poissa seksuaalisesta ja paheellisesta maailmasta sekä laiskojen ja ilkeiden ihmisten keskuudesta. Tartuttavat minuun likaa ja saastaa. Elämän kauneus ja puhtaus ollut aina lähellä sydäntäni. Olen aina halunnut olla kaiken kauniin ja puhtaan keskellä, ainoastaan ja vaan yhteydessä enkeleiden ja Jumalan kanssa. Kuten esim. Kaunis koti, puhdas luonto, rauha, hiljaisuus, järjestys, yksinäisyys, kaikki kauniit asiat, paikat ja esineet jne. Erakkous ja yksinäisyys on parasta ja luxusta.

No sinähän olet psyykkisesti sairas, kaukana henkisesti tasapainoisesta yksinviihtyjästä joka osaa antaa arvon myös toisille.

Mikä juoppolalli, seksihurjastelija itse olet, kun toista haukut. Ei tarvi olla psyykkisesti sairas, jos inhoaa ihmisiä ja rakastaa yksinoloa.

Noinko puhuu harras ja nöyrä uskovainen, joka haluaa viettää kaiken aikansa vain Jumalan ja enkelien seurassa, samalla halveeraten Jumalan luomia lapsia ja eläimiä saastaisiksi ja haiseviksi...? Ellei kirjoituksesi ole provo, minusta sinä kuulostat neuroottiselta tai jopa lievästi psykoottiselta. Ehkä et ole, mutta sellaisen kuvan puheistasi saa. Ainakin omaat rajoittuneen empatiakyvyn ja korostat kovasti itseäsi vaikka muuta väität. 

Luulen että tuolla kirjoittajalla on taustallaan raskaita elämänkokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa. Surullista kyllä, mutta sellaisesta noin tarpeettoman negatiiviset asenteet usein juontavat juurensa. 

Muut luulevat että olen sosiaalinen ja aina ystävällinen ja seurallinen mutta oikeasti olen "ihmisvihaaja". Väsyn tosi nopeasti ihmisten seuraan ja mulle on nykyään kauhistus ajatella esim. mökkiviikonloppua kavereiden kanssa.

Ajattelin nuorena etten koskaan haluaisi esim. naimisiin, mutta päädyin kuitenkin ja sain lapsia. Kun ero tuli olin helpottunut ja tunsin vapaudentunnetta. Rakastan lapsiani tietenkin mutta kaikkein onnellisimmillani olen yksin. Enpä tiedä mistä tämä johtuu, jotain vikaahan mussa varmasti on.

Hauska ketju. Mukava lukea näitä juttuja. Piristävää. Hyvää seuraa😀