Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Mikään ei voita erakkoutta. Kertakaikkiaan parasta. En ole koskaan pitänyt ihmisistä. Ei niistä mitään iloa ole. Yksinolo on sitäkin hauskempaa. Töissä käynti riittää sosiaalusuudeksi ja siinäkin on liikaa. Vapaa-aikana on ihana kulkea luonnossa ja metsissä, merenrannalla ja peltojen pientareilla. Kuunnella lintujen laulua ja nauttia auringonpaisteesta. Istua puistossa ja syödä jätskiä. Nauttia parvekkeella aurinkotuolissa kauniista säästä. Kotona kuunnella musiikkia ja katsella telkkua. Sauno ja uida mökillä. Olla kaikessa rauhassa omien ajatusten kanssa ja rentoutua. Levätä ja syödä. Matkustella ja katsella kauniita paikkoja. Kierrellä kaupungilla, shoppailla ja käydä syömässä. Olla yöpaita päällä koko päivän ja olla vaan omassa rauhassa. Pyöräillä ja kävellä kauniissa luonnossa, ulkoilla. Syödä pizzaa, grillimakkaraa, popcorneja, irtomakeisia jne. Katsella elokuvia. Pitää huolta kodista, mökistä ja kukkasista. Ajatella kivoja ja positiivisia asioita. Mitkään sukujuhlat, kissanristiäiset, illanistujaiset jne. Ei kyllä ollenkaan kiinnosta. Pilata oma hyvä seura ja rauha sellaisilla. Tykkään asua tässä kerrostalossa, jossa olen asunut jo 20 vuotta. Kukaan ei tule juttelemaan, hyvä jos tervehtii. Rakastan kauniita esineitä, tauluja, koristeita, huonekaluja, sisustamista jne. Onnellinen erakko olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakko. Minusta olisi ihana, jos minulla olisi joku luotettava erakko ystävä. Olisi mukava jakaa ilot ja surut. Olen pettynyt moniin ihmisiin.
Paljon paremmin voi ja paljon mukavampaa on erakkona. Ihmisistä on vain pelkää riesaa, rasitetta, pettymystä, ongelmia, pahaa mieltä jne. Kaikenlaista ikävää seurausta. Olin nuorena ihana ja sosiaalinen ihminen. Aina sain vain pahaa kaikesta hyvästä ihmisiltä takaisin. Seurasi masennus. Nyt kun olen erakoitunut, olen parantunut masennuksesta ja voin hyvin. Töissä on pakko käydä ja saan siellä ihan tarpeeksi ihmisistä. Siedän juuri ja juuri työni. Muuten olen erakko. Ei pidä vähäänkään luottaa ihmisisiin töissäkään, huomaa heti, että on taas tullut pettymys tai hyväksikäytetty. Itse en osaa olla kiero, joten on hyvä erakoitua. Ihmiset ovat niin omanedun tavoittelijoita, ettei ole tosikaan. Itse muiden etujakin ajattelevana en voi sietää oikein ketään. Ehkä on tarkoituskin, että olen pettynyt ihmisiin, niin nyt sitten osaan olla varovaisempi. Ei mitään enää tätä suurempaa pettymystä pääse tapahtumaan. Paljon ihanampaa on olla aina omissa oloissaan ja kulkea yksin kuin olla ihmisten kanssa. Syömässäkin on mukava käydä yksin, samoin kahvilassa. Kotona on kiva olla yksin. Ulkoilla ja kaupungilla voi liikkua yksin. Viikonloppuisin on antoisaa käydä kuntosalilla, saunoa, uida, viettää aikaa kotona lukien ja telkkua katsellen yksin. Makeiset ovat paljon parempaa seuraa kuin ihmiset. Tarpeeksi kauan kuin on yksin, niin ei enää seuraa kaipaakaan eikä osaa ollakaan kenenkään kanssa.
Ikävä vain, että tulevaisuus Suomalaisille tulee olemaan betonikuutioituminen kasvukeskusten lähiöihin. Koita siinä sitten erakoitua ja olla rauhassa!
Minä iän myötä en kestä enkä siedä enää yhtään mitään enkä ketään. Mies on, hyvä että kestän häntä jotenkuten. Onneksi meillä on asunnossa tilaa tarpeeksi, niin saamme olla eri puolilla kämppää omissa oloissamme. Ikänsä työtä tehneenä, on onneksi talous kunnossa ja siksi on voinut nyt vanhemmalla iällä laittaa hyvän ja tilavan asunnon. Johtuukohan tämä kaikki siitä, ettää olen ollut kiusattu nuorempana. Tuntuu, että näen ihmisissä vain pelkkää pahaa ja negatiivista. Olen myös hyvin varovainen. En millään kestäisi enää hoitotyötä. Pakko vielä kymmenen vuotta, sitten pääsee eläkkeelle. Näen ihmisissä ilkeyttä, laiskuutta, itsekkyyttä, paheita jne. Olen itse kiltti, en ole ilkeä enkä paha kenellekään. Mutta en vaan tykkää ihmisistä. Yksin ollessa koen itseni onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, kun joillekin ihmisille on niin tärkeää, että tervehditään. Miksi pitää työpaikoilla, naapureita jne. tervehtiä. Ajanhukkaa. Jotkut ihan loukkaantuu, kun joku ei tervehdi. Minusta se on vaan hyvä asua, että ei tervehditä puolin eikä toisin. Saa olla rauhassa. Tehdä työnsä, ei turhia tervehtimisiä ja moikkailuja. Ahdistavaa. Kahvikin juon eri aikaan, kun muut.
Ihmisiltähän ei saa mitään muuta osakseen kuin kuittailua, piikittelyä, halveksimista, alistamista, vittuilla, pottuilua, itsensä korostamista jne. Ihmisethän ovat itsekkäitä, ilkeitä, pahansuopia, laiskoja, kieroja, epämiellyttäviä jne. Ihmisten kanssa olo on masentavaa, ahdistavaa, rasittavaa, stressaavaa jne. Ihmiset tuo surua, murhetta, huolia, pahaa mieltä, masennusta jne. Vaikka kuin itse yrittää olla hyvä, mukava jne. Kaikki palkitaan pahalla. Olen kauan vaan ollut itse iloinen, mukava, nauttinut elämästä, en välittänyt ilkeilystä jne. Mutta enää en vaan jaksa. On pakko erakoitua. Muuten menetän järkeni. Tuntuu, että iloisuuskin suunnattomasti ärsyttää ihmisiä. Olen saanut kokea maailman pahuuden, julmuuden ja ilkeyden kantapään kautta. Toivon, että tulevaisuus on onnellinen erakkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks vasta nyt löysin tän ketjun! Oon ihan kyllästynyt tähän maailmaan! Ihmiset on koukussa puhelimeen, netflixiin, ulkonäköön ja aineisiin. Tuijottaa vaan omaa napaa eikä ajatustakaan mentalisaatiokyvystä. Linkedinissä ollan hitosti parempia kuin siinä halveksitussa somessa mutta samaa sontaa eri logolla, hehkutetaan niin sitä tiimin Sallaa kun muistaa aina moikata töissä. Voi helvetti.
On sitten asiakkaana tai töissä niin ollaan helvetisti parempia kun se toinen. Lapsia käskytetään ja vaaditaan järjettömiä kun ensin omalla huonolla esimerkillä näytetään päinvastaista ja hankitaan kotiin kaikki helvetin pleikkarit ja disneyt, että sais olla vapaa kasvatuksesta. Kaikesta syytetään vaan muita. Lastentarhassa ei ymmärretä, että lasta halataan, lapsen kuuntelu ja läheisyys katsotaan munattomaksi vanhemmuudeksi, ollaan niin helvetin päteviä 25v. lapsettomia kasvatusalan ammattilaisia.
Tässä maailmassa on niin helvetin vähän hyväntahtoisuutta ja aitoa ihmisyyttä, että oksettaa. Kaikilla on helvetisti traumoja (vaikka ei tietenkään myönnetä) että kommunikaatio on tyhjäkäyntiä ja joko ollaan passiivisaggressiivisa miellyttäjiä tai suoraan aggressiivisia muiden syyttelijöitä.
On niin helvetin väsynyttä touhua että ei kiinnosta ihmiset ja tää maailma pelkkää saatanan brassailua olemattomilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, kun joillekin ihmisille on niin tärkeää, että tervehditään. Miksi pitää työpaikoilla, naapureita jne. tervehtiä. Ajanhukkaa. Jotkut ihan loukkaantuu, kun joku ei tervehdi. Minusta se on vaan hyvä asua, että ei tervehditä puolin eikä toisin. Saa olla rauhassa. Tehdä työnsä, ei turhia tervehtimisiä ja moikkailuja. Ahdistavaa. Kahvikin juon eri aikaan, kun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole huonoja kokemuksia ihmisistä, mutta olen silti aika pitkälti erakoitunut. Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan ja 4 vuoden ajan olen tilannut kaikki ostoksenikin nettikaupoista kotiinkuljetuksella. Siis myös päivittäistavarat, lääkkeet jne. Asun melko rauhallisella alueella pääkaupunkiseudulla kissani ja koirani kanssa. Koiran kanssa ulkoilen paljon. Tapaan muita ihmisiä livenä hyvin harvoin. Lähinnä vain vanhempiani ja siskoani. Pari kertaa vuodessa yhtä ystävääni. Muuten mulle riittää ihmisten kanssa viestittely. Jostain syystä mä vain väsyn helposti muiden ihmisten seurassa, vaikka mulla onkin ihan hyvät sosiaaliset taidot ja mua pidetään hauskana ja mukavana seurana.
Mietin yhtenä päivänä, mitä sanoisin ihmisille, joihin olen omasta valinnasta viilentänyt tai katkaissut kokonaan välit. Eipä olisi muuta sanottavaa kuin että ei kiinnosta heidän juttunsa ja jättäkää rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin unelmani on erakoitua. Mies saa olla, vaikka suhteemme ei olekaan 100 prosenttinen. Tuttavia, sukulaisia ja ystäviä en enää kertakaikkiaan kestä. Onneksi sillat on poltettu osaan joko minun tai toisen osapuolen taholta. Hoitoalan töitä on pakko tehdä vielä eläkkeelle asti. Mieluiten vaihtaisin työni johonkin etätyöhön, mutta se ei taida olla mahdollista. Pitää yrittää löytää mahdollisuus siihen. Naapureita välttelen sen minkä kerkeän ja niin tekevät hekin minua. Kerrostalossa sisällä on hyvä olla erakkona. Tykkään kyllä ulkoilla, kuntoilla, liikkua, käydä kaupassa jne. Mutta en niissä ihmisistä piittaa. Kotieläimiä enkä lapsia ole koskaan halunnut. Nautin suunnattomasti olla omissa oloissani. Taivaallista. Nuor
Ena olin kiltti ja uhrautuvainen. Nyt olen kuin vastakohta sille.
Varmasti saa olla rauhassa ja erakoitua, kun sanoo kaikille, että pysy kaukana ruma haisunäätä. Ei voisi vähempää juttusi ja elämäsi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtenä päivänä, mitä sanoisin ihmisille, joihin olen omasta valinnasta viilentänyt tai katkaissut kokonaan välit. Eipä olisi muuta sanottavaa kuin että ei kiinnosta heidän juttunsa ja jättäkää rauhaan.
Miksi niille pitäisi sanoa jotain? Juna meni jo!
Voin vuokrata sulle mun sähköttömän ja vessattoman kantoveden varassa olevan mummonmökin metsänkeskeltä kännykän kuuluvuusalueen ulkopuolelta vaikka tonnilla kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin yhtenä päivänä, mitä sanoisin ihmisille, joihin olen omasta valinnasta viilentänyt tai katkaissut kokonaan välit. Eipä olisi muuta sanottavaa kuin että ei kiinnosta heidän juttunsa ja jättäkää rauhaan.
Miksi niille pitäisi sanoa jotain? Juna meni jo!
Ei pidäkään oikeasti. Se oli sellainen ajatusleikki itselleni. Kun erakkoudessa hetkittäin nousee myös katumusta ja jossittelua, teen ajatuskokeen. Että jos ko. henkilöt (yksitellen) olisivat edessäni nyt, olisiko tällä nykyhetken minulla mitään sanottavaa? Mitään yhteistä jaettavaa? Haluaisinko heiltä tässä hetkessä mitään? Olisiko minulla mitään syytä olla yhteydessä?
Ja vastaus oli EI.
Nämä suhteet perustuivat ennen tottumukseen ja toisten odotuksiin ja vaatimuksiin. Itse en saanut niistä mitään.
Ihana ketju. Suorastaan lifesaver. Olen nauranut veet silmissä mutta myös tajunnut, miten paljon pettymyksiä viestien takana on.
Saan tästä ketjusta voimaa jättää viinin tissuttelun pois. On ollut raittiita pitkiä jaksoja, mutta nyt on taas muodostunut tapa. Tajuan, että tuo liittyy yksinolon sietoon ja kehittynyt jo nuorena osaksi selviytymispakkia. Nyt vaan tiedän jo, että selviäisin ilmankin, olen ollut lähimenneisyydessä n vuoden alkotta. Muuten elän kuitenkin suht järkevästi ja tykkään liikkua.
En ole ehkä yhtä ehdoton enkä ihmisvihainen kuin osa kirjoittajista. Silti tunnistan täysin tuon että olen jotenkin syntynyt yksinolijaksi. Syyt tiedän jo varsin hyvin: alkoholistikoti ja monenlaista muuta päälle. En päässyt ikäänkuin kasvu-uralle. Ehkä epävakautta/ptsd:tä eniten, mutta en sellaisella draamahakuisella tavalla. Nuorena ihastuin helposti ja olin haavoittuva. Muutama pitkä suhde takana, nyt jo pidempään yksin ja alan vasta nyt päästä sellaiseen tilaan, missä mitään ei puutu. Eli minäkin tunnistan tuon yksinolon helppouden, kun siihen kunnolla sisään pääse. Ei ole enää kärsimystä eikä vertailua.
Töissä käyn (epäsosiaalinen työ ihmisten keskellä) ja uskon, että se on kyllä ollut hyvin tärkeä. Ilman sitä olisin saattanut seota enemmänkin (itse ajattelen sellaista vainoharhaista vihamielisyyttä huonona ratkaisuna). Lapsuus oli vaan sellainen, että ketään turvallista aikuista ei ollut enkä siten pysty kaipaamaan ketään. Ei muodostunut niitä kiintymyssuhteita, mitä ns normaaleilla ihmisillä on. Sama ongelma on seurannut sitten aikuisuuteen. On ollut noin pari läheistä ihmistä tai sitten ei yhtään. Nyt olen taas tilanteessa, jossa ei ole yhtikäs ketään, mutta tunnen olevani sisäisesti vapaa. Alan olla jo myös sen ikäinen, että kukaan ei odota minulta enää mitään. Ei haittaa.
Mahtava ketju. Pidetään tätä yllä. Tulee hyvä olo kun ei tunne olevansa.ihan .yksin :)
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju. Suorastaan lifesaver. Olen nauranut veet silmissä mutta myös tajunnut, miten paljon pettymyksiä viestien takana on.
Saan tästä ketjusta voimaa jättää viinin tissuttelun pois. On ollut raittiita pitkiä jaksoja, mutta nyt on taas muodostunut tapa. Tajuan, että tuo liittyy yksinolon sietoon ja kehittynyt jo nuorena osaksi selviytymispakkia. Nyt vaan tiedän jo, että selviäisin ilmankin, olen ollut lähimenneisyydessä n vuoden alkotta. Muuten elän kuitenkin suht järkevästi ja tykkään liikkua.
En ole ehkä yhtä ehdoton enkä ihmisvihainen kuin osa kirjoittajista. Silti tunnistan täysin tuon että olen jotenkin syntynyt yksinolijaksi. Syyt tiedän jo varsin hyvin: alkoholistikoti ja monenlaista muuta päälle. En päässyt ikäänkuin kasvu-uralle. Ehkä epävakautta/ptsd:tä eniten, mutta en sellaisella draamahakuisella tavalla. Nuorena ihastuin helposti ja olin haavoittuva. Muutama pitkä suhde takana, nyt jo pidempään yksin ja alan vasta nyt päästä sellaiseen tilaan, missä mitään ei puutu. Eli minäkin tunnistan tuon yksinolon helppouden, kun siihen kunnolla sisään pääse. Ei ole enää kärsimystä eikä vertailua.
Töissä käyn (epäsosiaalinen työ ihmisten keskellä) ja uskon, että se on kyllä ollut hyvin tärkeä. Ilman sitä olisin saattanut seota enemmänkin (itse ajattelen sellaista vainoharhaista vihamielisyyttä huonona ratkaisuna). Lapsuus oli vaan sellainen, että ketään turvallista aikuista ei ollut enkä siten pysty kaipaamaan ketään. Ei muodostunut niitä kiintymyssuhteita, mitä ns normaaleilla ihmisillä on. Sama ongelma on seurannut sitten aikuisuuteen. On ollut noin pari läheistä ihmistä tai sitten ei yhtään. Nyt olen taas tilanteessa, jossa ei ole yhtikäs ketään, mutta tunnen olevani sisäisesti vapaa. Alan olla jo myös sen ikäinen, että kukaan ei odota minulta enää mitään. Ei haittaa.
Mahtava ketju. Pidetään tätä yllä. Tulee hyvä olo kun ei tunne olevansa.ihan .yksin :)
"ei ole ketään...olen sisäisesti vapaa... kukaan ei odota mitään"
Kuulostaa mahtavalta!!!
En ole koskaan tykännyt ihmisistä. Itselläni on ollut aina elämän kauneus ja puhtaus lähellä sydäntä. Miksi pitää kaunis ja puhdas elämä pilata tupakalla, huumeillä, ylensyönnillä jne. Miksei voi nauttia ulkoilusta, kuntoilusta, lukemisesta jne. Ollaan myös ilkeitä jne. Olen onnellinen luonnossa ja lukiessa, mutta ihmisistä en samaa onnea saa. Ihmisten luonteet ja elintavat tekevät surulliseksi. Piikittelevä, kun elän terveellisesti.
Sehän onnistuu kun laitat sen onnistumaan. Vuokraa vaikka mökki, ostat ruoat valmiiksi niin varmasti saat erakoitua. Itse vuokrasin maalta talon, vuoden asuin. Ja ihanaa oli. Nyt olen hyvän tuttavani kotona pari viikkoa yksin. Tosin mä en viihdy muutenkaan ihmisten kanssa, inhoan väkijoukkoja ja sukukokouksia, enkä ole tietoisesti hankkinut ystääviäkään. Hyvä on välillä ladata akkuja kaikessa rauhassa, käydä metsässä kävelyllä jne.