Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Tykkäysten määrä tässä aloituksessa on kyllä epätodellista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkäysten määrä tässä aloituksessa on kyllä epätodellista..
Totta se on. Av-raati on äänestänyt!
Vierailija kirjoitti:
Jos voitan lotossa niin ostan maata ja rakennan mökin sinne enkä tule enää ihmisten ilmoille ihan helpolla.
Eiköhän tuo lienekin se Suomalainen Unelma.
Vierailija kirjoitti:
Tykkäysten määrä tässä aloituksessa on kyllä epätodellista..[/quote
Huomasitko, että tykkäyksiä on annettu viiden vuoden ajan. Minusta voisi olla enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju.
Olen myös niin kyllästynyt siskojeni typerään määräilyyn, kun itse ajattelen asioista aivan toisin. Olen heihinkin kasvattanut nyt välimatkaa. Korona-aikaan pääsin eläkkeelle ja se oli valtava helpotus. Pahantahtoisia, kampittavia työtovereita ja esimiehiä on ollut joka paikassa!
Helsinki (ja varsinkin keskusta) on aivan huippupaikka omaa rauhaa rakastavalle. Täällä saa kulkea tuntemattomana. Talot ovat usein hiljaisia, sillä naapurissa asuu toisia yksin asuvia.
Joskus kuulee sanottavan, että 'mene metsään'. Kokemukseni on, että siellä vaanii outoa väkeä, jotka ahdistelevat naisia. Tapahtunut useasti ja reippailut loppuneet lyhyeen. Ja taas saa koota itseään. Harmi.
Pahinta oli psykoterapiaistunnot, kun oli itse kerrottava mitä oli mielen päällä ja terapeutti vain istui hiljaa ja kuunteli. Voisin kuvitella, että sosiaaliselle se on huomattavasti mukavampaa.
Olipa osuvaa tekstiä. Kuin itseni kirjoittamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erakoiduttuani olen paljon onnellisempi. Voi, sitä surujen määrää, mitä olen ennen erakoitumistani ja ihmisiin luottavaisena saanut kokea. Kyyneliistäni tulisi mojova lammikko. Nyt ei enää tarvi edes itkeä, kun ei ole ihmisten kanssa tekemisissä. Kirjat ja musiikki korvaa vallan mainiosti ihmissuhteet. Kerkeää paljon paremmin kuntoilla ja opiskellakin, kun ei ole yhteydessä ihmisiin. Sellaista ihmistä ei enää löydy, johon luottaisin.
Ymmärrän hyvin tämän erakkoideologian... se on introverttia. Ja suomalaista.
Mutta erakoksi ajaa myös tämä "maailman pahuus", rikolliset, pummit, häiriköt, rasittavat ihmiset, valehtelijat, kiire, ruuhka, stressi... työkiire, työhälinä...nämä samat asiat ajavat ihmisiä nyt pois metropoleista ja myös stadista... ihminen kun tarvitsee tilaa ja rauhaa.
Melu, kiire ja stressi kun masentaa.
Todella monella on haaveena oma talo maalla tai metsässä.
Suomessa on halpoja taloja, ostakaa toki ja eläkää OMAA unelmaanne.
Itse muutin hki pois, nyt pikkukunnassa oma iso talo ja upea piha.
Kiire ja stressi jäi helsingin betoniviidakon paukkeeseen, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pettynyt ihmisiin. Miten onkin ihmisissä niin paljon ilkeyttä, julmuutta, pahansuopaisuutta jne. En nuorena tajunnut, millaisia ihmiset ovat. Luulin, että kaikki ovat yhtä kilttejä kuin olen itsekin. Nyt olen pettynyt lähes kaikkiin. Lapsenomainen elämäniloni on kadonnut. Vaikka asiani ovat ihan ok. Jatkuvasti saan ilkeyttä ihmisiltä osakseni.
totta.
Ihmisissä on paljon huijareita, rikollisia, nilkkejä, narsisteja...
Itsekin jo lapsena petyin ihmisiin, ei voinut luottaa muihin.
Siitä sitten oppi olemaan varautunut, kynsilleen kun ei halua ottaa.
Kova luonne minusta tulikin, eli minun silmille ei hypi enään kukaan.
Tosin sisältä olen yhä ystävällinen, rehellinen ja mukava. Tämä puoli on tutuille tarjolla, ilkeille ihmisille piinkova taipumaton kurka joka ei kuvia enään kumartele.
Introvertti ei elä toisten ihmisten kautta. Jokaisella on vapaa tahto kokea elämässään ne asiat jotka resonoivat. Hankaluudet sekä vastoinkäymiset ohjaavat kasvuun jonka edistymisen huomaa siitä kuinka kyseisiin asioihin suhtautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ISFP kirjoitti:
Introvertti ei elä toisten ihmisten kautta. Jokaisella on vapaa tahto kokea elämässään ne asiat jotka resonoivat. Hankaluudet sekä vastoinkäymiset ohjaavat kasvuun jonka edistymisen huomaa siitä kuinka kyseisiin asioihin suhtautuu.
Näin on. ❤️
Ihmiset myös lapset tuovat murhetta, surua, pahaa mieltä, ongelmia, pettymyksiä jne. Kaikkea negatiivista. Tekevät onnettomaksi. Raha, tavara, mammona, yksinolo, koti, luonto, kuntoilu, mökki, sauna, elokuvat, musiikki, lukeminen, vapaapäivät, kivvat vaatteet jne. Tuovat iloa, hyvää mieltä jne. Kaikkea positiivista. Tekevät onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset myös lapset tuovat murhetta, surua, pahaa mieltä, ongelmia, pettymyksiä jne. Kaikkea negatiivista. Tekevät onnettomaksi. Raha, tavara, mammona, yksinolo, koti, luonto, kuntoilu, mökki, sauna, elokuvat, musiikki, lukeminen, vapaapäivät, kivvat vaatteet jne. Tuovat iloa, hyvää mieltä jne. Kaikkea positiivista. Tekevät onnelliseksi.
Juuri näin. Töissä on huono ilmapiiri. Anoppini on enemmän kuin häijy. Siskoni haukkuu sen kun kerkeää. Ystäväni kerskuu itsellään jne. Haluan todellakin erakoitua. Nautin suunnattomasti omasta rauhasta ja kotona olosta. Piristää myös itseäni käymällä kampaajalla, hierojalla, kosmetologilla, kahvilassa ja ostelen kivoja vaatteita, meikkejä ja koruja. Tuovat iloa. En kaipaa ihmisseuraa. Pääsisi vain eroon näistä pahanilmanlinnuista, jotka elämässäni ovat. Tuovat vain pahaamieltä.
Voi miten haluaisinkin erakoitua. Täytyy odottaa eläkkeelle asti. Rakastaisin olla niin yksin. Tykkään liikkua ja kulkea, mutta en kaipaa seuraa. On ihana käydä yksin kahvilassa, syömässä, ostoksilla jne. Tykkään myös tehdä töitä ja opiskella, mutta inhoan sitä sosiaalisuutta. Mieluiten tekisin itsenäistä ja yksinäistä työtä. Nautin myös kotitöistä ja pihanhoidosta, Niissä onneksi saan olla yksin. En ymmärrä, että miksi töissä pitää tervehtiä ihmisiä, kysellä kuulumisia, jutella omista ja muiden asioista, viettää pikkujouluja jne. Aivan turhanpäiväistä. En ollenkaan tarvi minkaanlaisia sosiaalisuutta. Itse en kenenkään seuraan tuppaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tykännyt ihmisistä. Saavat elää ja olla minun puolesta miten haluavat. Mutta minua ärsyttää, kun aina saan kuittailua, siitä kun en juo, en polta, kuntoilen, syön terveellisesti ja elän yksin, koska olen aseksuaali. Kuntoilen, käyn töissä, opiskelen, ulkoilen. Olen kiltti ja kunnollinen. Nautin yksinolosta. En oikein kuulu ihmisten joukkoon. Minua on joskus ihan mustamaalattu, ei uskota, että elän siveätä elämää, enkä kaipaa muuta. Miksi pilata kaunis ja puhdas elämä paheilla? Paljon antoisampaa ulkoilla, kuntoilla, opiskella jne.
Vanhempani pilasivat ison osaa elämästäni tunkemalla väärien ihmisten seuraan ja luottamalla vääriin ihmisiin. Ei mitään itsesuojeluvaistoa, vaikka minähän se sitten olin, joka kärsi(i) heidän typeryydestään. En aio toistaa samoja virheitä ja viedä itseltäni vielä tulevaisuutta.
Olen hyväpalkkaisessa, arvostetussa työssä, jota inhoan, koska ihmiset siellä ovat negatiivisia uhriutujia. En jaksa sosiaalista shittiä ollenkaan, minkä vuoksi mua pidetään tylynä. Oikeasti haluaisin olla aina eläinten kanssa, eläimet eivät vaadi mitään, ainoastaan antavat rakkautta. On mulla muutama ystävä, joiden kanssa joskus nähdään, mutta huomaan etten jaksa pitkiä aikoja heidän seurassaan, vaikka ihan mukavia ovatkin. Saatan viettää koko kesäloman oikeastaan tapaamatta juuri ketään..olen monesti miettinyt hakeutumista luostariin.
Minäkin tykkään olla yksin. Yksin on kivaa. En tunne itseäni yksinäiseksi. Kyllä töissä käyn ja siellä olen ihmisten kanssa. Nautin vapaa-ajalla pienistä asioista ja olen tyytyväinen elämääni. Syöminen, musiikki, telkkari, elokuvat, sauna, netti, lukeminen ja kotityöt ovat hauskaa seuraa. Tykkään myös käydä kaupassa ja ulkoilla. Sielläkin näen ihmisiä. En erakkokaan ole.
Minä kait pelkään ihmisiä. Olen suorastaan vainoharhaisen varovainen. Ennen olin naiivi ja luottavainen. Sain siipeeni tosi pahasti. Paljon onnellisempi olen nyt erakkona kuin ihmisten kanssa ollessa. Mikä sen parempaa kuin olla yksin. Välttelen sen minkä kerkeän ihmisiä ja olen laittanut sosiaalisuuden minimiin. Vain kaiken välttämättömimmän hoidan ihmisten kanssa, ei mitään muuta. Kaiken vapaa-ajan olen onnellisesti yksin. Saa syödä rauhassa, ulkoilla paljon, pitää kodin siistinä, nukkua riittävästä, on aikaa huolehtia itsestään. Pysyy psyykkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, kun viettää aikaa vain itsensä kanssa. Kaikki turhanpäiväiset kekkerit ja väkipakko sukulaisuus ja ystävyys tapaamiset pois. Rasittaa vaan itseään ja voi pahoin sellaisten jälkeen. Senkin ajan voi käyttää itsensä kehittämiseen kuten esim. Opiskelee vaikka jotakin uutta. Yksinolo on yhtä juhlaa. Ei parempia juhlia ole. Pistää telkkari päälle, katsoa hyvää leffaa. Olla oloasu päällä ja tohvelit jalassa kietoutuneena lämpimään vilttiin. Syödä hyvää pizzaa ja juoda limpparia. Lopuksi jäätelöä ja karkkeja päälle. Ei voi parempaa iltaa olla. Nukkua sen jälkeen hyvät yöunet ja nähdä mukavia unia. Ihmisten kanssa ollessa näkee painajaisunia vielä pitkään. Ulkoilla kauniissa ja puhtaassa luonnossa. Elämä on parasta ilman ihmisiä. Miksi pilata hyvä elämä ihmisillä.
Ihana ketju.
Olen myös niin kyllästynyt siskojeni typerään määräilyyn, kun itse ajattelen asioista aivan toisin. Olen heihinkin kasvattanut nyt välimatkaa. Korona-aikaan pääsin eläkkeelle ja se oli valtava helpotus. Pahantahtoisia, kampittavia työtovereita ja esimiehiä on ollut joka paikassa!
Helsinki (ja varsinkin keskusta) on aivan huippupaikka omaa rauhaa rakastavalle. Täällä saa kulkea tuntemattomana. Talot ovat usein hiljaisia, sillä naapurissa asuu toisia yksin asuvia.
Joskus kuulee sanottavan, että 'mene metsään'. Kokemukseni on, että siellä vaanii outoa väkeä, jotka ahdistelevat naisia. Tapahtunut useasti ja reippailut loppuneet lyhyeen. Ja taas saa koota itseään. Harmi.
Pahinta oli psykoterapiaistunnot, kun oli itse kerrottava mitä oli mielen päällä ja terapeutti vain istui hiljaa ja kuunteli. Voisin kuvitella, että sosiaaliselle se on huomattavasti mukavampaa.