Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.
Kyllä on näin. Ihmiset on täynnä pahuutta. Aina haukutaan ja mollataan jotakin takanapäin tai vihjaillaan edessäpäin ilkeästi. Etsitään vikoja ja virheitä. Päällepäsmäröidään. Mustamaalataan toista, korostetaan itseä. Kaikki sukujuhlat, työpaikan kahvipöytäkeskustelut, vierailut jne. Ovat suurta tuskaa. Koko ajan saa olla varpaillaan, että mitä tapahtuu. Erakkous parasta. Itselläni on asiat ihan hyvin, mutta en vaan kestä ihmisten kanssa oloa.
Tämä. Jotkut vielä nauttivat kun ovat muille ilkeitä ja inhottavia.
Yritän vältellä naapureita, mutta yksi naapuri on lähes aina pihalla ja jää juttelemaan. Hirveä tyyppi. Päällepäsmäri, itsensäkehuja ja narsisti. Yritän luikkia pakoon mutta niin vaan tunkee puhumaan itsestään😬😬
Suurin osa on tuollaisia. Olen varovainen ihmisten kanssa. En jaksa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ihmisinho. Onneksi, se on suojamuuri. Olin nuorena naiivi. Jäi ihan traumoja ihmisistä. Nyt iskee ihmisinho päälle heti. Osaan olla varovainen. Melkein kuvottaa ihmiset. Ajattelen, että onko likaiset kädet? Onko pessyt hampaita? Milloin on käynyt suihkussa? Syökö rasvaista ruokaa? Jne. Kaikkea. Lapset ja eläimetkin inhottaa. Koirat ovat kuolaavia, lapset sottaisia. Näen kaikissa ihmisissä rumuutta, likaisuutta jne. Minua on paljon nuorempana haukuttu, johtuuko nyt siitä. Tuntuu, etten voi enää sietää ihmisiä. Rakastan yksinoloa. Parasta.
Tervetuloa joukkoon! Minä olen jo erakoitunut vuosia sitten ja pidän mahdollisimman paljon yhteyttä muihin ihmisiin. Oikeastaan työpaikka ja kaupankassa on ne paikat missä päivittäin tapaan muita ihmisiä. Harvemmin sitten sukulaisia näen ja ystävieni kanssa lähinnä viestittelen. Ihanan rauhallista ja kotona saa olla rauhassa, viikonloput menee urheillessa ja kotona sohvalla telkkaria katselle karkkeja syöden.
M30
Mielestäni sellanen lievä ittuilu on lisääntynyt. Ihan tavalliseen kysymykseen vastataan jotenkin sarkastisesti mutisten.
Tai ehkä vika on vaan mussa ja typerissä kysymyksissäni.
Olen erakoitunut mieheni kanssa. Kaksi erakkoa yhdessä. Parasta. Vietämme aikaa välillä yksin ja välillä yhdessä. Yhteinen koti on. Mieheni ei vaan muuten tykkää ihmisistä. Itselläni on tapahtunut ikävyyksiä ihmissuhteissa. Esim. Isosiskoni on kostanut minulle sen, kun olin isän lellikki. Levitteli minusta perättömiä juoruja kaikille. Sai sillä tavalla maineeni mustattua. Olen katkaissut välit siskooni ja muuttanut muualle asumaankin, en tapaa enää edes niitä ihmisiä, joille oli syyttä suotta minua mustamaalannut. Saan olla nyt rauhassa. Isäni on kuollut. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä. Ulkoilemme ja kuntoilemme. Muuten vietämme aikaa kotona. Kotona riittääkin sitten puuhaa, vaikka kuinka paljon. Tykkään laittaa ruokaa, leipoa, siivota, pitää parvekkeen kauniina ja kukkasia paljon, sisustaa ja somistaa kotia. Mieheni tykkää tietokoneella olosta, lukemisesta, telkkarin katselusta, elokuvista ja saunoa. Ihmisten kanssa emme ole tekemisissä. Se on ajanhukkaa. Mukavaa elää itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakoitumassa koko ajan enemmän ja enemmän. Olono kohenee sitä mukaa parempaan suuntaan. Parasta, mitä on elämässäni tapahtunut. Olin ennen ihana ja toisia ajatteleva, sain vain kakkaa niskaan suurimmaksi osaksi. Nyt olen itsekäs ja ajattelen vain itseäni. Tuntuu hyvältä. Hassua, mutta kukaan ei myöskään nyt ilkeile. Tietynlainen hyvyys ja iloisuus ihmisessä ärsyttää toisia, mikä olin ennen. Enää en edes halua jutella ihmisten kanssa. Töistä kun pääsen, niin painelen äkkiä kotiin. Mökillä tykkään olla myös. Kaupassa käyn pikaisesti. Naapureita välttelen sen, minkä kerkeän. Olen myös huomannut, että minua vältellään. Luojan kiitos. Yleensäkään elämäni aikana ihmiset eivät ole pitäneet minusta enkä minä heistä. Erakkous tuntuu omalta jutulta.
Tykkäisin sairaanhoitajantyöstä, jos ei olisi niitä potilaita. Tykkäisin asua kerrostalossa, jos siellä ei asuisi muita. Tykkäisin käydä kaupassa, jos siellä ei olisi muita asiakkaita. Tykkäisin liikkua ulkona, jos siellä ei olisi muita ihmisiä. Tykkäisin vierailla ystäväni luona, jos hänellä ei olisi lapsia. Tykkäisin elämästä, jos maailmassa ei olisi muita ihmisiä. Erakoidun niin paljon kuin mahdollista, että säilytän mielenterveyteni. Näin täytyy tehdä. Olen allerginen ja yliherkkä ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi ihanaa, jos olisi paljon ystäviä, mutta ei minulla ole kuin kaksi. Kaikista muista on lopulta paljastunut piirteitä, joita en jaksa enää sietää. En pidä ilkeistä ihmisistä, juoruilijoista, niistä jotka pilkkaavat toisia selän takana ja olettavat, että lähden siihen rällätykseen mukaan, niistä, jotka käyttävät alentavia ilmauksia ("olipa vammaista" / "Mun pomo on ihan idiootti - varmaan joku autisti"). Minä nautin siitä, kun saa nauraa hauskoille sattumuksille, joissa ketään ei loukata, kun lenkillä katsellaan ja ihastellaan luontoa kenestäkään juoruilematta, kun puhutaan haaveista ja arjen asioista, kun tsempataan toisia heidän jutuissaan. En tarvitse mitään adrenaliinin pumppausta v*ittuilusta (siis "sarkamista"...) tai minkäänlaista ihmissuhdedraamailua niin pari- kuin ystävyyssuhteissakaan. Ajatusmaailmaltaan minun kaltaisia ihmisiä sanotaan usein tyhmiksi ja yksinkertaisiksi, höpsöiksi höpöttäjiksi, mutta itse olen kyllä opiskellut itselleni maisterin paperit ja sitä ennen lukio läpi kolmella laudaturilla ja loput sitten eximiaa. En ihan tyhmimmästä päästä sitten kuitenkaan. En vain tykkää olla mulkero.
Joo maailma saattaisi olla ihan ok paikka ilman (mulqquja)ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmisten kanssa pitäisi olla? Mitä iloa niistä saa? Ei yhtään mitään. Yksinolo on paljon antoisampaa. Kuntoilu ja opiskelu antaa paljon enemmän. Ei mene aika jonninjoutaviin höpinöihin ihmisten kanssa. Pysyy kroppa kunnossa ja pääsee elämässä eteenpäin. Eikä myöskään lapsia ja kotieläimiä riesana. Töissä käynti ja siisti koti niiden tilalta. On aikaa ja rahaa itselle. En ymmärrä sosiaalisia ihmisiä. Kaupassa saan jo ihmisistä ja lapsista tarpeekseni.
Terve ihanat erakot😀Olen ääripääerakko. Erakoista erakoin. Teen etätyötä kotoa käsin koneella. Verkkokaupoista tilaan kaiken. Tykkään metsälenkeistä. Kotona jumppaan. Opiskelen verkon kautta. Lukeminen ja musiikinkuuntelu on intohimoni. Asun kerrostalossa, muihin asukkaisiin en ole tutustunut edes tervehtimisen verran. Mökillä vietän aikaani välillä. Autolla ajelen ja pyöräilen huvikseni silloin tällöin. Rakastan kotona oloa. Kotona tykkään saunoa ja mökillä ollessa uida. Vanhempani ovat kuolleet. Sisarusteni kanssa en ole tekemisissä. Lapsia ja kotieläimiä en ole halunnut. En käytä Facebookia. Ystäviä ja kavereita minulla ei ole. Sukulaisten kanssa ei olla yhteydessä. Nautin elämästäni tällaisena ja olen onnellinen. En koe, että minulta puuttuisi mitään. Enkä tarvi mitään lisää. En ole ilkeä kenellekään, mutta aristelen ihmisiä. Ihmiset polttavat, juovat, ovat isoäänisiä jne. Rakastan rauhaa ja hyviä elintapoja. Onhan minulla yksi pahe, lauantainen herkkupäivä. Ja valvon pitkään perjantain ja lauantain välisenä yönä. Nämä ovat pienet iloni kaiken päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Ei kai pitäisikään, mutta olen huomannut, että ihmiset sanovat aika pahasti, jos minulla ei ole mitään aivan käsittämättömän hyvää syytä olla näkemättä heitä. Jos siis olen lomalla tai vapaalla muuten vain, enkä halua nähdä ketään, minussa on jotain vikaa tai kavereissa on jotain vikaa, kun en halua lähteä johonkin. Se, etten jaksa, tulkitaan masennukseksi tai välinpitämättömyydeksi. Se, etten halua, on muiden mielestä vain epäkohteliasta ja tympeää käytöstä. Pitäisi olla koko ajan joku ihme veruke, hyväksyttävä syy olla lähtemättä.
Minulle täydellinen viikonloppu olisi laittaa perjantaina kaikki puhelimet ja tietokoneet kiinni, katsoa viikonloppu telkkaria tai lukea, syödä hyvin (YKSIN!), käydä lenkillä/kävelyllä/uimassa, kuunnella musiikkia. Jo se, että pitäisi mennä jonkun toisen kanssa kävelylle, huonontaa kokemusta. Nautin paljon enemmän siitä, että olen yksin.
ap
Mietin usein, keitä ovat nämä yksinäisyydestä KÄRSIVÄT ihmiset?
Olen aina viihtynyt yksin ja vaikka olen näennäisesti sosiaalinen, niin kuormitun ihmisistä. Adhd-piirteisenä joudun tekemään kauheasti duunia sopeutuakseni ja ollakseni ”normaali”. Siksi väsyn.
Pahimpia ovat väkinäiset kekkerit ja puolituttujen tapaamiset, kun pitää olla jenkkityyliin sosiaalinen. Ja työpalsut, argh!
Oman avopuolison kanssa viihdyn. Saa olla hiljaa ja puuhata omiaan, hän ei vaadi multa mitään eikä siten kuormita, naureskelee hyväntahtoisesti piirteilleni ja ymmärtää erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.
Niinpä. Ei ihme, että jotkut vetäytyvät koiran kanssa asumaan jonnekin syrjäkylille. Ovat varmaan riittävän monta kertaa saaneet paskaa niskaansa toisilta ihmisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi erakko.
Ei enään yhtään kaveria jäljellä ja sukukin etäinen.
Tavallaan kyllä kärsin tästä mutta en osaa olla ihmisten seurassa.
Olen ujo ja introvertti ja mut jätetään helposti ulkopuolelle.
Olen sitten yksin mutta ei ole täysin mun oma valintakaan.
Kaipaan kyllä läheisyyttä.
Aikuisena sitten on vaikea löytää uusia ystäviä tai kumppaniakaan.
Onneksi on koira kaverina.
Kaikenlaisten elämän kommelluksien, pettymysten ja koukeroiden jälkeen nyt sitten erakoksi. Harmittaa, että en ole erakoitunut jo aikoja sitten. Monelta ikävyydeltä olisin säästynyt. Sosiaalinen työ vielä riesana, joka imee kaikki mehut.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.
Ja sitten valitsit vauva palstan. 😂
En tiedä parempaa paikkaa kuin koti enkä parempaa seuraa kuin itseni. Rakastan olla kotona ja rakastan itseäni. Tässä on erinomainen paketti, muuta en kaipaa. Pitää itse arvostaa itseään, muilta ei sitä arvostusta saa. Eikä tarvi kenenkään mollaamisiakaan kuunnella. Nytkin aloitan aamun omassa parhaassa seurassani hyvällä aamupalalla ja lehden lukemisella. Sitten parhaassa seurassa lenkille jne.
Mua ei jätetä rauhaan. Mikä neuvoksi?
Ei siinä mitään jos erakoituu reilusti. Jos haluaa erakoitua, voi asian ilmoittaa ilman että alkaa piikittelemään ja kuittailemaan siinä toivossa että muut (esim. omat lapset) tajuavat jättää rauhaan.
Tämä. Jotkut vielä nauttivat kun ovat muille ilkeitä ja inhottavia.
Yritän vältellä naapureita, mutta yksi naapuri on lähes aina pihalla ja jää juttelemaan. Hirveä tyyppi. Päällepäsmäri, itsensäkehuja ja narsisti. Yritän luikkia pakoon mutta niin vaan tunkee puhumaan itsestään😬😬