Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Vierailija kirjoitti:
Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.
Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan.
Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.
Helsingissä on helpointa olla erakko, anonyymi ihmisten keskellä. Onko muita kaupunkeja Suomessa, joissa se onnistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tulevaisuus kuuluu suurkaupungeille, ihmisiä viliseville kasvukeskuksille, halvoille betonikuutioille, joissa ihmiset asuvat seinän päässä toisistaan, tungokselle ja joukkoliikenteelle.
Koita siinä sitten erakoitua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan samanlainen olo. Ongelma on tosin vähän erilainen, koska minulla on mies ja neljä lasta, sosiaaliset vanhemmat ja appivanhemmat, viisi sisarusta ja miehellä seitsemän sisarusta, läheisiä serkkuja ja ystäviä ja viriilit isovanhemmat ja kivat naapurit ja ties mitä.
En saa käytännössä koskaan olla yksinäni. Tai saan, mies antaa minulle aikaa, mutta se ei ole nyt ihan sama. Jos laitan kännykän viikonlopuksi kiinni, maanantaina on sata vastaamatonta puhelua ja WhatsApp-viestiä ja huolestunutta Facebook-seinäkirjoitusta, että missä ihmeessä minä olen.
Mies on yltiösosiaalinen ja haluaisi, että meillä olisi joka päivä vieraita. Käytännössä onkin, kun puolet sukulaisista asuu lähellä ja käyvät meillä jatkuvasti. Minua ahdistaa. Jaksan vieraita yleensä puoli tuntia ja lopun ajan yritän koko ajan häipyä johonkin takavasemmalle huilaamaan.
Voi luoja mikä painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Terve ihanat erakot😀Olen ääripääerakko. Erakoista erakoin. Teen etätyötä kotoa käsin koneella. Verkkokaupoista tilaan kaiken. Tykkään metsälenkeistä. Kotona jumppaan. Opiskelen verkon kautta. Lukeminen ja musiikinkuuntelu on intohimoni. Asun kerrostalossa, muihin asukkaisiin en ole tutustunut edes tervehtimisen verran. Mökillä vietän aikaani välillä. Autolla ajelen ja pyöräilen huvikseni silloin tällöin. Rakastan kotona oloa. Kotona tykkään saunoa ja mökillä ollessa uida. Vanhempani ovat kuolleet. Sisarusteni kanssa en ole tekemisissä. Lapsia ja kotieläimiä en ole halunnut. En käytä Facebookia. Ystäviä ja kavereita minulla ei ole. Sukulaisten kanssa ei olla yhteydessä. Nautin elämästäni tällaisena ja olen onnellinen. En koe, että minulta puuttuisi mitään. Enkä tarvi mitään lisää. En ole ilkeä kenellekään, mutta aristelen ihmisiä. Ihmiset polttavat, juovat, ovat isoäänisiä jne. Rakastan rauhaa ja hyviä elintapoja. Onhan minulla yksi pahe, lauantainen herkkupäivä. Ja valvon pitkään perjantain ja lauantain välisenä yönä. Nämä ovat pienet iloni kaiken päälle.
Kyllä kunnon kännit välillä tekee ihan hyvää, sitäpaitsi kännissä ei haittaa vaikka olis ihmisiä ympärilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.
Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan.
Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.
Olen kateellinen sinulle. Tällaista elämää haluaisin elää. Mutta ei ole siihen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minussa on joku vika. En onnistu ollenkaan ihmissuhteissa. Kukaan ei yksinkertaisesti halua olla ystäväni. Olen ollut aina kiusattu, hyljeksitty, porukan ulkopuolelle jätetty. Olen kiltti ihminen, en ymmärrä mistä johtuu. En oikein enää uskalla olla yhteydessäkään ihmisiin. Töissä käyn, mutta en tunne kuuluvani joukkoon. Ilahdun tosi pienistä asioista, jos joku esim. iloisesti tervehtii tms. Tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli. Nautin myös muutenkin elämän pienistä asioista. Syödä hyvä ateria yksin kotona. Katsoa hyvä elokuva ja napostella herkkuja. Alan oppia nauttimaan erakkoudesta.
Miksi ihmisistä pitäisi tykätä? Ongelmiahan niiden kanssa vaan tulee. Paljon onnellisempi on yksin. Minä kait pelkään ihmisiä. Enkä tykkääkään ihmisistä. Rahan takia käyn töissä, vaikka hoitoalalla olenkin. Siellä sitä vasta näkeekin ihmisten epäterveelliset elintavat ja ikävät luonteet. Kutsumus kaukana siitä työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kait suututan kaikki ihmiset, jos yrittävät tulla lähelleni. Näytän selvästi, että inhoan ihmisiä. Yksin on paljon mukavampaa. Ihmisten kanssa tulee vain ongelmia. Onneksi voin tehdä etätyötä. Ystäviä, lapsia ja eläimiä en tarvi. Mies on, mutta samanlainen epäsosiaalinen mörrykkä kuin minäkin. Kyllä kait nyt oma rauha, vapaus, luonto, lukeminen, musiikki, mökillä olo, asuntoautolla ajelu, pyöräily jne. Tuovat paljon enemmän iloa ja hyvää mieltä kuin ihmiset ja lapset.
Minä kait inhoan kaikkia ihmisiä, lapsia ja eläimiä. En voisi millään tehdä mitään hoitotyötä. Ihmiset elävät niin huonosti ja epäterveellisesti, ovat laiskoja ja ilkeitä, seksuaalisia ja paheellisia. Yksin on kaikkein parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on vaan ihan perseestä. Ei ole helppoa olla missään töissä, kun jokaisen pärstä vaan yksinkertaisesti vituttaa.
Elämä ilman ihmisiä on vaan niin parasta. Ikävä, että joudun olemaan töissä paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Aina vaan tulee ongelmia ongelmien perään. Mies minulla on, mutta viihdymme kaksistaan. Annamme myös toisillemme omaa aikaa ja tilaa. Ennen olin sosiaalisempi ja tuli ihmisten kanssa pettymyksiä pettymysten perään. Onneksi ne ajat ovat ohi. Siskoni mies on pahin. Aina arvostelemassa meidän lapsetonta elämää. Olemme hänen mielestä laiskoja ja itsekkäitä, kun emme ole halunneet lapsia. On itse lihava. Ei jaksa kuntoilla. Polttaa tupakkaa, herkuttelee, juo olutta. Puhuu kaksimielisiä ja on irstas luonteeltaan. Me kuntoilemne ja elämme terveellisesti. Ärsyttävä sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos jonkun järkevän kanssa keskustelee ei aikaakaan kun siihen änkee joku viher punikki visioitaan selittämään. eivät kestä totuuden kuulemista.
Ihmisten kanssa tulee vaan pettymyksiä, ongelmia ja mielipahaa. Aina tehdään jotakin ikäviä temppuja. Takinkääntäjiä. Olisin todella iloinen jos omistaisin sydänystävän ja kateellinen niille, joilla on sellaiset. Itse en millään onnistu sellaista saamaan. Mitä reilumpi itse olet, sitä ikävämpi toinen osapuoli on. Ihan kuin hyvyys palkittaisiin pahalla. Kuinka ilkeäksi sitä pitää alkaa, että on ystäviä. Minulla on yksi tuttava, ei ilkeämpää ja rääväsuisempaa ihmistä löydy ja ystäviä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on eräs nuori nainen, joka haukkuu kaikkia takanapäin. On itse naimisissa, kaksi lasta, käy töissä ja opiskelee työn ohessa. Olen ajatellut, että onko väsynyt tai stressaantunut. Lasten opettajia haukkuu huonoiksi. Terveydenhoitaja on koulussa ihan sairas tyyppi hänen mielestään. Koulunkokki tekee vain huonoa ruokaa. Työpaikalla on kaikki asiat lähes hänen mielestään huonosti. Jotenkin alkanut pelottamaan koko tyyppi. Mitähän minusta puhuu takanapäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.
Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan.
Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.
Helsingissä on helpointa olla erakko, anonyymi ihmisten keskellä. Onko muita kaupunkeja Suomessa, joissa se onnistuu?
Mä olen kai jonkinlainen city-erakko. Asun yksin kissan kanssa, talo uusi ja hyvä äänieristys. Teen töitä kotoa käsin. Tuttuja on, mutta harvoin näen. Tykkään kyllä käydä esim museoissa ja kahviloissa - yksin. Siedän kyllä ihmisiä ympärillä kunhan ei ole tungosta ja kontaktit suurimmaksi osaksi tyyliin "hei, kiitos, hei hei" vaikka kaupan kassalla. Olen liian mukavuudenhaluinen asumaan maalla, haluan että "kaikki" on lähellä eikä tarvitse tehdä pihatöitä jne.
Voi, kun saisin tehdä etätyötä kotoa käsin. Parasta. Rehellisesti sanottuna inhoan hoitotyötä. Onneksi vapaa-aikana saan olla rauhassa. Erakko mies minulla on. Lapsia, kotieläimiä ja ystäviä en halua. Nuorena jaksoin hoitotyötä, mutta iän myötä hoidettavat ärsyttää, rasittaa ja väsyttää. Ihmiset ei anna minulle yhtään mitään, vaan ottaa kaiken. Oma rauha ja yksinolo parasta.
Vaihdoin paikkakuntaa, että saan rauhassa erakoitua. Yksinolo on parasta. En tykkää kenestäkään. Töissä käyn. Muuten viihdyn kotona ja tykkään kuntoilla. Tykkään puuhastella kotona. Alkoholi, tupakka, mässäily eikä seksi kään ole minun juttujani. Elän kunnollista ja rauhallista elämää.
Ypöyksin olen. Täysi erakko. Vapaasta tahdosta miehetön, lapseton, eläimetön ja ystävätön. Etätyötä teen. Parasta elämää. Tykkään olla kotona. Kaupassa käyn. Ainoa kontaktini ihmisiin siellä. Joskus käyn ulkoilemassa. Näen siellä ihmisiä. Viihdyn tällä tavalla. Päivän työt on tehty, nyt vietän iltaa lukien, syöden, telkkua katsellen, musiikkia kuunnellen. Oma asunto minulla on. Autoa ja kesämökkiä en ole halunnut. Valvon puolille öin ja aamuisin nukun pitkään.
Olen erakoitunut. Olen kokenut niin paljon ongelmia ihmisten kanssa työpaikoilla, opiskelupaikoissa ja myös perheeni kanssa, että se on parasta. Minua on haukuttu sisarusteni taholta itsekkääksi, laiskaksi jne. Ihan vaan sen takia, kun en ole tuntenut tarvetta lisääntyä. Miksi haukkuvat minua, jos ovat onnellisia lastensa kanssa. Olen miettinyt, että en saa ihmisiltä mitään iloa elämääni. Paljon enemmän tuovat surua. Mies minulla on ja se riittää. Paljon onnellisempi olen kotona lukiessani hyvää kirjaa, mieheni kanssa lenkillä jne. Itse en ikinä hauku ketään, niin jatkuvasti joku käy haukkumassa minua. Enää en päästä ketään kotiini. Ei kuulu kenellekään minun lisääntymisasiani.
Vihdoinkin elän itselleni ja ajattelen vaan itseäni ja erakoidun. Olen itsekkäästi erakko. Imisiltä en ole juurikaan mitään hyvää saanut, vaikka olen itse antanut kaikkeni. Hyväksikäyttöä ja piikittelyä olen osakseni saanut. Parasta aikaa tämä erakkous. Uusi elämä alkanut.