Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Miksiköhän me ollaan yleensä naisia,jotka halutaan erakoitua..?? oliskohan syynä se että ollaan väsyneitä palvelemaan kaikkia ihmisiä joka päivä,ja se arvostus! Kukaan ei edes huomaa kun pikkulasten äiti ei nuku paljoakaan,varsinkin jos on vaikka jonkun lapsen synttärit..kukaan ei auta! Pitää käydä töissä ja se kaikki sen lisäksi..Tuttu tunne menneisyydestä,eipä käy kateeksi teitä naisia joiden sukulaiset tulee valmiiseen pöytään..minä oon jo vanha ja lapset aikuisia..Joskus mietin että kun vuorokaudessa on vaan 24 tuntia..ja kukaan ei auta..Nainen ei saa olla väsyny ym..Jopa robotti saa hajota,mutta nainen ei..väsymyksestä.Sellasta se oli.

Minä en parane enää ikinä(syön lääkkeeni,ne pitää mut hengissä) Ja kaikki johtui vaan siitä että olin vuosikymmeniä yksin,kukaan ei auttanu..) Nainen ei saa vaatia mitään mieheltään,kun erottiin,mies ei ollu edes perunoita keittäny koskaan,pyykkiä pessy,käyttäny hellaa..ym,ym..Kyllä sitten kiinnostaa kun akka jätti..Missä palvelija? Oli toinenkin rakkaus,oli väkivaltaa kun en kestäny lähes joka päivä toista naista meidän kodissa..olin nähny niiden seksisuhteen..ja aina kaikki vika on (muka) naisessa..Miksiköhän naiset haluaa erakoksi?? oon ollu lähes erakko monta vuotta,näin ei tarvitse kärsiä kiusaajista enää.Hyvä näin!!

Ja annoin ahkerasti,ei ollu tusinaseksiä..Ettei tarvitse kenenkään taas syytellä että kaikki vika on taas naisessa.

Kuulostaa niin ihanalta. Hitto, jos minullakin olisi päätä, niin haluaisin olla it-alalla. Olen niin tyhmä, etten pysty niihin hommiin. Olen sairaanhoitaja ja inhoan työtäni. En tykkää olla ollenkaan ihmisten kanssa tekemisissä. Saan myös jatkuvasti kuulla siitä, että kun en ole halunnut tehdä omia lapsia, että miksi? Nautin, että saan edes vapaa-ajalla olla omassa rauhassa. Inhoan yltiösosiaalisia ihmisiä. Saan töissä sosiaalisenmittarini ihan täyteen. Sen jälkeen, kun saan työpaikan oven kiinni, niin alkaa ihana erakkoelämäni. Onhan minulla mies, mutta onneksi samanlainen erakko kuin minäkin. Muuten ei tulisi hommasta yhtään mitään. 

Olen totaalierakko. Se on luxusta. Yksinäisyys on voimavarani. En tarvi lapsia, kotieläimiä tai ihmisiä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. Rakastan omaa rauhaa, vapautta, omaa aikaa ja tilaa sekä järjestystä. Nautin olla kotonani ja puuhastella omia juttujani. Ne antavat minulle kaiken sen onnen, ilon, rauhan ja turvan, mitä tarvitsen. Olen onnellinen yksinäni, mutta onneton ihmisten kanssa. Olen täysin epäsosiaalinen, aromanttinen ja aseksuaalinen. Rakastan pehmoleluja, barbeja, koriste-esineitä, huonekaluja, vaatteita, koruja, laukkuja, kenkiä sekä kaikkea kaunista. Tykkään lukea, katsella telkkua, surffata netissä, kuunnella musiikkia, kävellä, ulkoilla, syödä, nukkua, shoppailemaan, matkustella, saunoa, tehdä kotitöitä, opiskella, hoitaa ja hemmotella itseä, laittaa ruokaa, siivota, liikkua metsässä ja luonnossa. Työ on sosiaalista ja se riittää minulle sosiaalisuudeksi. Muuten vietän erakko elämää. Matkoillakin olen aina yksin. Olen onnellinen näin😀

Vierailija kirjoitti:

Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.

Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista  ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan. 

Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.

Olen kateellinen. Tällaista elämää haluaisin elää. Olisi juuri minun juttuni.

Hyvä ketju vaikka vanha. Löysin tästä itseni kaltaisia. Mä siivoan. Kun meen töihin on vielä ihmisiä paikalla jonkun verran. Moikkaan ja ehkä vaihdan muutaman sanan. Sit ne lähtee ja teen töitä kaikessa rauhassa. Hieno tunne ja saa paljon aikaseksi kun ei tarvi höpöttää turhia. Hermo lepää. Kotona viihdyn myös omissa oloissani sitä paremmin mitä enemmän ikää tulee. Tätä työtähän ei arvosteta mutta itse pidän.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju vaikka vanha. Löysin tästä itseni kaltaisia. Mä siivoan. Kun meen töihin on vielä ihmisiä paikalla jonkun verran. Moikkaan ja ehkä vaihdan muutaman sanan. Sit ne lähtee ja teen töitä kaikessa rauhassa. Hieno tunne ja saa paljon aikaseksi kun ei tarvi höpöttää turhia. Hermo lepää. Kotona viihdyn myös omissa oloissani sitä paremmin mitä enemmän ikää tulee. Tätä työtähän ei arvosteta mutta itse pidän.

SIIVOUSTYÖ ON ERITTÄIN ARVOKASTA💜Ja muutenkin mukavaa työtä, saa olla omissa oloissaan.

Haaveena olisi saada lottovoitto. Ostaisin oman saaren. Rakennuttaisin sinne luxuslukaalin, jossa olisi oma uima-alllas, kuntosali ja saaren ympäri kiertäisi juoksurata. Laittaisin kyltin, että pääsy kielletty lapsilta, eläimiltä ja ihmisiltä saaren reunalle. Nauttisin niin erakko elämästäni. Olisin maailman ommellisin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.

Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista  ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan. 

Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.

UNELMA ELÄMÄÄ!!!

Olen onnellisesti ja totaalisesti erakoitunut.

Itse inhoan ihmisiä. Suurin osa ihmisistä on niin ääliöitä, että en kovin mielellään olisi tekemisissä koko rodun kanssa. Ihan tervettä itsesuojeluvaistoa pysytellä ihmisistä turvallisen kaukana. Harvoin olen kohdannut aidosti hyvää ja mukavaa ihmistä, enkä väitä sellainen olevani itsekään.

Terveisin Naispelko26

Ihmisten kanssa oleminen tekee surulliseksi. Mutta yksinäisyys onnelliseksi. Mikään ei ole niin kivaa kuin olla yksin kotona. Kotona puuhastella omia juttujani. Se on kivaa. Töissä käynti on pakkopullaa ja vielä sosiaalinen työ. Kadehdin niitä, jotka saavat tehdä kotoa käsin etätyötä. Se olisi unelmatyöni.

Alat pelaamaan nettipelejä. Ei tartte sosiaaliseerata niissäkään liikaa.

Mä erakoiduin kun en jaksanut enää panostaa ihmisiin, jotka eivät koskaan panostaneet takaisin millään tavalla.

Ennen kun olin ihana ihminen ja toiset huomioonottava. Sain vain paskaa niskaani. Kukaan ei arvostanut. Nyt kun en välitä kenestäkään enään yhtään mitään. Saan olla rauhassa. Tuntuu tavallaan, että jos on hyvä, niin se palkitaan pahalla. Silloin, kun olin ihana. Minut syötiin töistä pois valheilla ja mustamaalaamalla. Parisuhteessa käytettiin hyväksi ja ystävyyssuhteissa haukuttiin. Ihan niinkuin ihmiset eivät uskoisi, että on vilpittömästi hyvä. Nyt välttelen ihmisiä. Töitä teen keikkaluontoisesti. Parisuhdetta ja ystäviä en enää kaipaa elämääni pilaamaan. Rakastan ja nautin olla yksin. En enää edes osaa olla ihmisten kanssa. Kaiken mitä teen, teen aina yksin ja mukavaa on.

Ihmisuhteissa monien eri pettymysten ja surujen kautta onnelliseksi erakoksi😀 Tämä on parasta. Harmittaa, että en ole nuorena tajunnut tätä erakkouden ihanuutta. Olisin säästynyt monelta pahalta ja taloudellinen tilannekin olisi ollut parempi. Nyt nautin täysin sydämin. Juon tässä juuri teetä ja luen lehteä. Kohta lähden parvekkeelle riippumattoon lukemaan kirjaa. Otan tyynyn ja peitteen mukaan. Hauskaa. Nettikeskustelut ovat kivoja, mutta Facebookia en kaipaa. Minulla on yksi ystävä, josta haluaisin päästä eroon. Laittaa kymmenen viestiä vähintään päivässä ja kertoo kaikki tekemisensä. Sitten loukkaantuu, jos en vastaa. Ehdottelee tapaamista ja kutsuu kylään. Haluaisin päästä hänestä eroon loukkaamatta häntä. Koen hänet rasitteena. Jotenkin en luota häneen. Haluan vaan olla ja mennä ja tehdä kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju. Olen itse alkanut miettiä että helpoin tapa elää tätä elämää olisi täydellinen erakoituminen. Silloin olisin onnellisin. Mutta miten pystyn, kun on lapsiakin ja he tarvitsevat sosiaalisia suhteita ja kavereita?

Itse olen sen takia jättänyt lapset tekemättä, koska silloin pitäisi olla sosiaalinen ja elää lasten ehdoilla. Ei olisi minulle sopivaa elämää. Tulisin hulluksi. On ihana, kun ei tarvi ajatella ketään muuta kuin itseään. Elää juuri omanlaista elämää.

Ihmissuhteet eivät ole oikein koskaan antaneet minulle mitään hyvää. Päinvastoin pahaa mieltä. Paljon onnellisempi on omissa oloissaan. Mies minulla on, mutta molemmat olemme erakkoja. Omat huoneet, omat vessat molemmilla. Kyllä ihmisten kanssa tulemme toimeen, mutta erakkona viihdymme. Töissä molemmat käymme. Matkustelemme ja ulkoilemme yhdessä. Lapsia ja kotieläimiä emme ole halunneet. Emme ole Facebookissa, eikä meillä ole muutenkaan ystäviä. Odottelemme eläkkeelle pääsyä. Saa vain syödä, nukkua, lukea ja vähän kuntoilua.

Olen huomattavasti onnellisempi, kun olen karsinut sosiaalisen elämäni minimiin. Levätä ja rentoutua sekä omia puuhasteluja, aina kun on mahdollista. Hautautua omaan ihanaan asuntoon. Ihmisten kanssa olo saa usein pahanmielen. Lukea viltin alla ja saunoa. Tulee hyvä mieli.