Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Miten ja missä te muut erakot asutte?
Olen miettinyt, viihtyisinkö maalla. Pienten kuntien pienet piirit hirvittävät. En halua silmätikuksi tai että kaikki tietävät, kuka olen. Helsingissä saa olla ja kulkea rauhassa, toisaalta en ehkä halua olla loppuelämääni täällä 40 neliön kaksiossakaan. Täällä ei ole varaa asua leveämmin.
Olen alalla, jolla on aika helppoa löytää töitä lähes mistä tahansa. Jos olisi pienemmät asumiskustannukset, olisin mieluusti jopa vain osa-aikaisena työntekijänä. Hassua kyllä, en vihaa työtäni, vaikka se on sosiaalista. Kunhan saan vapaa-ajalla olla rauhassa, jaksan kyllä.
Voisikohan joku pienempi kaupunki olla hyvä ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vaan olla yksin aina ja ikuisesti❤️Inhoan kaikkia ihmisapinoita. Työ on välttämätön paha. Kaikki muu aika omissa oloissaan.
Lapsiperheet ovat kaikkein pahimpia. Kuvittelevat, että he ja heidän lapsensa ovat maailman napa. Muut ovat heidän mielestään itsekkäitä ja luusereita ja vaikka mitä. Kaikkien pitäisi vaan ajatella heitä. Kulkevat niiden hyökkäysvaunujensa kanssa, niin ettei muut pääse teillä ja kauppakeskuksissa ohi.
Olen ollut aivan liian kiltti ja naiivi. Kynnysmatto ja hyväksikäytettävä. Nyt olen tajunnut elämän raadollisuuden. Olen katkera hyvälle kotikasvatukselleni. Nyt raivoa ja vihaa täynnä.
Minulla on kokemus todella ikävästä työpaikkakiusaamisesta. Jostakin syystä eräs henkilö ei tykännyt minusta ja alkoi kamalan savustamisen. Haukkui minua kaikille ja kertoi perättömiä. Sai kaikki minua vastaan. Kestin aivan liian kauan tätä kaikkea. Sitten irtisanouduin. Kaksi kuukautta olen nyt pparannellut itseäni. Aivan kamala kokemus. Työni tein hyvin. Pärstä ei miellyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut aivan liian kiltti ja naiivi. Kynnysmatto ja hyväksikäytettävä. Nyt olen tajunnut elämän raadollisuuden. Olen katkera hyvälle kotikasvatukselleni. Nyt raivoa ja vihaa täynnä.
Aivan samat fiilikset täälläkin! Näköjään lapsesta pitää kasvattaa paholainen että pärjää. Nykyään jo matalapalkkaisiin suorittaviin töihin haetaan esiintymistaitoisia ja hyviä tyyppejä ts. narsistisia itsensä korostajia.
Miksi on niin paljon piikittelevä ihmisiä ympärilläni. Onko muilla? Anoppi on piikittelevä, sisko on piikittelevä, sukulaismies on piikittelevä, ystävä johon katkaisin välit oli pääpiru. Olen liian kiltti ja elän terveellisesti, se ärsyttää. Olisi niin kiva olla ja nauttia elämästä. Mutta ei voi. Aina on joku vinoilemassa. Saa olla varuillaan, ettei tuhota täydellisesti. Ei kukaan kestä enempäänsä. Sitten jos kerran hermostuu ja sanoo suorat sanat, niin saa kaikki syyt niskaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt erakkoelämää lähes 15 vuotta.
Nyt erakkomaja on myyty ja aion palata ihmisten ilmoille.
Alkoi tuntua siltä.
Toivon vain, että olen oppinut läksyni ja osaan soveltaa tietotaitojani uudessa elämässäni. Enkä unohda oppimaani.
Muutenhan tuo 15 v olisi hukkaanheitettyä aikaa.Mitä olet oppinut? Uskotko kestäväsi ihmisiä nyt paremmin? Miten?
Hyväksyn sen, että kaikki -myös ihmiset- on sellaista kuin se on. Minunnei tarvitse muurtaa mitään, ei itsessäni, ei toisissa. Havainnoin neutraalisti ympäristöäni, asioita siinä, eikä mikään kuohuta minua. Kaikki on mitä on. Elämä virtaa koko ajan, olen virrassa mukana. En pakota asioita tapahtumaan, minulle käy monenlainen lopputulos. En voi kokea vääryyttä, joten voin olla koko ajan tyytyväinen.
-kohta ex-erakko
Täällä on joku enään-friikki ahkerasti kirjoitellut tai sitten erakoita yhdistää taipumus tuohon ärsyttävään kirjoitusvirheeseen 😠 ohis...
En kyllä lukisi erakoksi sellaista joka matkustelee, käy kampaajalla sun muissa hoidoissa ja liikkuu ihmisten ilmoilla. Epäsosiaalinen voi olla, mutta erakko on mun mielestä sellainen joka pysyttelee kokonaan poissa ihmisten lähettyviltä. Tää cityerakkohomma on taas jotain ihme erikoisuudentavoittelua.
Ja kyllä, koen itsekin ihmisten seuran väsyttäväksi ja turhanpäiväisten asioisen vatvomisen rasittavaksi. Olen opetellut sosiaaliseksi, mutta en juuri kerro itsestäni asioita. Ihmiset on tyytyväisiä kun muutaman sanan jaksaa jaaritella säästä tai muusta yhtä turhasta. Mieluiten vietän aikaa yksin. Harmi kyllä töissä on vielä käytävä, ainakin kunnes asunto on maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku enään-friikki ahkerasti kirjoitellut tai sitten erakoita yhdistää taipumus tuohon ärsyttävään kirjoitusvirheeseen 😠 ohis...
En kyllä lukisi erakoksi sellaista joka matkustelee, käy kampaajalla sun muissa hoidoissa ja liikkuu ihmisten ilmoilla. Epäsosiaalinen voi olla, mutta erakko on mun mielestä sellainen joka pysyttelee kokonaan poissa ihmisten lähettyviltä. Tää cityerakkohomma on taas jotain ihme erikoisuudentavoittelua.
Ja kyllä, koen itsekin ihmisten seuran väsyttäväksi ja turhanpäiväisten asioisen vatvomisen rasittavaksi. Olen opetellut sosiaaliseksi, mutta en juuri kerro itsestäni asioita. Ihmiset on tyytyväisiä kun muutaman sanan jaksaa jaaritella säästä tai muusta yhtä turhasta. Mieluiten vietän aikaa yksin. Harmi kyllä töissä on vielä käytävä, ainakin kunnes asunto on maksettu.
Kaikilla ei ole varaa ostaa omaa taloa tai osaamista/terveyttä pitää sitä kunnossa. Hyvä kun saa vuokran maksettua. Resurssien puute ei ole erikoisuudentavoittelua. Ihan yhtä yksin ellei jopa yksinäisemmin pystyy elämään kaupungissa. Maalla kun kotiisi tunkee kyläläistä, kauppiasta ja ties mitä epämääräistä sakkia. Kaupungissa ei ole tätä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku enään-friikki ahkerasti kirjoitellut tai sitten erakoita yhdistää taipumus tuohon ärsyttävään kirjoitusvirheeseen 😠 ohis...
En kyllä lukisi erakoksi sellaista joka matkustelee, käy kampaajalla sun muissa hoidoissa ja liikkuu ihmisten ilmoilla. Epäsosiaalinen voi olla, mutta erakko on mun mielestä sellainen joka pysyttelee kokonaan poissa ihmisten lähettyviltä. Tää cityerakkohomma on taas jotain ihme erikoisuudentavoittelua.
Ja kyllä, koen itsekin ihmisten seuran väsyttäväksi ja turhanpäiväisten asioisen vatvomisen rasittavaksi. Olen opetellut sosiaaliseksi, mutta en juuri kerro itsestäni asioita. Ihmiset on tyytyväisiä kun muutaman sanan jaksaa jaaritella säästä tai muusta yhtä turhasta. Mieluiten vietän aikaa yksin. Harmi kyllä töissä on vielä käytävä, ainakin kunnes asunto on maksettu.
Jos asuu esim. Tampereella tai Helsingissä niin kyllä siellä kampaajalla/parturissa on pakko käydä ja katsoa edes vähän mitä päälle pukee tai tulee nopeasti pulsun, alkkiksen tai muun hörhön jne. maine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku enään-friikki ahkerasti kirjoitellut tai sitten erakoita yhdistää taipumus tuohon ärsyttävään kirjoitusvirheeseen 😠 ohis...
En kyllä lukisi erakoksi sellaista joka matkustelee, käy kampaajalla sun muissa hoidoissa ja liikkuu ihmisten ilmoilla. Epäsosiaalinen voi olla, mutta erakko on mun mielestä sellainen joka pysyttelee kokonaan poissa ihmisten lähettyviltä. Tää cityerakkohomma on taas jotain ihme erikoisuudentavoittelua.
Ja kyllä, koen itsekin ihmisten seuran väsyttäväksi ja turhanpäiväisten asioisen vatvomisen rasittavaksi. Olen opetellut sosiaaliseksi, mutta en juuri kerro itsestäni asioita. Ihmiset on tyytyväisiä kun muutaman sanan jaksaa jaaritella säästä tai muusta yhtä turhasta. Mieluiten vietän aikaa yksin. Harmi kyllä töissä on vielä käytävä, ainakin kunnes asunto on maksettu.
Jos asuu esim. Tampereella tai Helsingissä niin kyllä siellä kampaajalla/parturissa on pakko käydä ja katsoa edes vähän mitä päälle pukee tai tulee nopeasti pulsun, alkkiksen tai muun hörhön jne. maine.
Eikö nää ole jo käsitelty noissa köyhäilyketjuissa. Mies voi vetää hiukset siiliksi ja olla siisti ja naisella se iänikuinen ponnari/nutturakampaus. Ei vaadi kampaajaa/parturia. Eikä pitäis olla resursseistakaan kiinni. Vai kaikkiko ne ponnaripäät on alkkiksia sun mielestä?
Miten vaatteiden päälle pukeminen liittyy erakkona olemiseen? Tosierakko ei edes välittäisi muiden mielipiteistä. Pitäköön nistinä, pysyvät ainakin tarpeeksi kaukana 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku enään-friikki ahkerasti kirjoitellut tai sitten erakoita yhdistää taipumus tuohon ärsyttävään kirjoitusvirheeseen 😠 ohis...
En kyllä lukisi erakoksi sellaista joka matkustelee, käy kampaajalla sun muissa hoidoissa ja liikkuu ihmisten ilmoilla. Epäsosiaalinen voi olla, mutta erakko on mun mielestä sellainen joka pysyttelee kokonaan poissa ihmisten lähettyviltä. Tää cityerakkohomma on taas jotain ihme erikoisuudentavoittelua.
Ja kyllä, koen itsekin ihmisten seuran väsyttäväksi ja turhanpäiväisten asioisen vatvomisen rasittavaksi. Olen opetellut sosiaaliseksi, mutta en juuri kerro itsestäni asioita. Ihmiset on tyytyväisiä kun muutaman sanan jaksaa jaaritella säästä tai muusta yhtä turhasta. Mieluiten vietän aikaa yksin. Harmi kyllä töissä on vielä käytävä, ainakin kunnes asunto on maksettu.
Kaikilla ei ole varaa ostaa omaa taloa tai osaamista/terveyttä pitää sitä kunnossa. Hyvä kun saa vuokran maksettua. Resurssien puute ei ole erikoisuudentavoittelua. Ihan yhtä yksin ellei jopa yksinäisemmin pystyy elämään kaupungissa. Maalla kun kotiisi tunkee kyläläistä, kauppiasta ja ties mitä epämääräistä sakkia. Kaupungissa ei ole tätä ongelmaa.
Maallakaan ei ole pakko avata ovea vieraille jos ei halua. Yksin saa kyllä olla jos haluaa. Mutta jos ei kestä sitä että muut pitää vähän outona, niin kai sielläkin on sitten pakko olla edes vähän sosiaalinen. Ja ainahan voi sanoa ääneen että viihtyy hyvin yksinään jos joku yrittää liian tuttavalliseksi?
Oman kokemuksen mukaan enemmän epämääräistä sakkia ja häiriköitä on kaupungeissa. Riippuu toki asuinalueesta, rikkailla ei varmaan ole tätä ongelmaa. Maalla ei kyllä vuokratkaan päätä huimaa jos on rahasta tiukkaa 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt erakkoelämää lähes 15 vuotta.
Nyt erakkomaja on myyty ja aion palata ihmisten ilmoille.
Alkoi tuntua siltä.
Toivon vain, että olen oppinut läksyni ja osaan soveltaa tietotaitojani uudessa elämässäni. Enkä unohda oppimaani.
Muutenhan tuo 15 v olisi hukkaanheitettyä aikaa.Mitä olet oppinut? Uskotko kestäväsi ihmisiä nyt paremmin? Miten?
Hyväksyn sen, että kaikki -myös ihmiset- on sellaista kuin se on. Minunnei tarvitse muurtaa mitään, ei itsessäni, ei toisissa. Havainnoin neutraalisti ympäristöäni, asioita siinä, eikä mikään kuohuta minua. Kaikki on mitä on. Elämä virtaa koko ajan, olen virrassa mukana. En pakota asioita tapahtumaan, minulle käy monenlainen lopputulos. En voi kokea vääryyttä, joten voin olla koko ajan tyytyväinen.
-kohta ex-erakko
Viisasta tekstiä.
Erakko vietti Juhannuksen ihmisten parissa. Oli kivaa vaihtelua ja mukavia ihmisiä. Piristi.
Onnellinen erakko Juhannus ollut. En ole kaivannut törsäävien ja ryyppäävien ihmisten pariin. Olen ollut yksin mökillä. Ulkoillut, urheillut, tehnyt pihatöitä, saunonut, uinut, syönyt terveellisesti, alkoa enkä tupakkaa kaipaa, siivonnut mökkiä ja ladannut akkuja. Rakastan yksinoloa. Ihmisiä en oikein siedä.
Olipa ihana erakkoilta. Kävin puolitoista tuntia kävelemässä ja välillä istuin erään järven rannalla ja sen jälkeen ajelin autolla puolitoista tuntia ja katselin kauniita maisemia suunnalla Hyrskylä, Artjärvi, Niinikoski, Orimattila. Todella kauniita maisemia. Lähdin matkaan kuudelta ja palasin kotiin yhdeksältä. Nyt loppuillan katselen telkkaria ja syödä napostelen. Kyllä elämä on ihanaa❤️
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemus todella ikävästä työpaikkakiusaamisesta. Jostakin syystä eräs henkilö ei tykännyt minusta ja alkoi kamalan savustamisen. Haukkui minua kaikille ja kertoi perättömiä. Sai kaikki minua vastaan. Kestin aivan liian kauan tätä kaikkea. Sitten irtisanouduin. Kaksi kuukautta olen nyt pparannellut itseäni. Aivan kamala kokemus. Työni tein hyvin. Pärstä ei miellyttänyt.
Vihdoin sain varmuuden! Monta kertaa olen miettinyt kirjoitteletko sinä av-palstalla, koska niin monta tekstiä olen yhdistänyt sinuun. Nyt olen täysin varma.
Älä pelkää, en paljasta sinua. Paljastuisin varmasti itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku enään-friikki ahkerasti kirjoitellut tai sitten erakoita yhdistää taipumus tuohon ärsyttävään kirjoitusvirheeseen 😠 ohis...
En kyllä lukisi erakoksi sellaista joka matkustelee, käy kampaajalla sun muissa hoidoissa ja liikkuu ihmisten ilmoilla. Epäsosiaalinen voi olla, mutta erakko on mun mielestä sellainen joka pysyttelee kokonaan poissa ihmisten lähettyviltä. Tää cityerakkohomma on taas jotain ihme erikoisuudentavoittelua.
Ja kyllä, koen itsekin ihmisten seuran väsyttäväksi ja turhanpäiväisten asioisen vatvomisen rasittavaksi. Olen opetellut sosiaaliseksi, mutta en juuri kerro itsestäni asioita. Ihmiset on tyytyväisiä kun muutaman sanan jaksaa jaaritella säästä tai muusta yhtä turhasta. Mieluiten vietän aikaa yksin. Harmi kyllä töissä on vielä käytävä, ainakin kunnes asunto on maksettu.
Kaikilla ei ole varaa ostaa omaa taloa tai osaamista/terveyttä pitää sitä kunnossa. Hyvä kun saa vuokran maksettua. Resurssien puute ei ole erikoisuudentavoittelua. Ihan yhtä yksin ellei jopa yksinäisemmin pystyy elämään kaupungissa. Maalla kun kotiisi tunkee kyläläistä, kauppiasta ja ties mitä epämääräistä sakkia. Kaupungissa ei ole tätä ongelmaa.
Maallakaan ei ole pakko avata ovea vieraille jos ei halua. Yksin saa kyllä olla jos haluaa. Mutta jos ei kestä sitä että muut pitää vähän outona, niin kai sielläkin on sitten pakko olla edes vähän sosiaalinen. Ja ainahan voi sanoa ääneen että viihtyy hyvin yksinään jos joku yrittää liian tuttavalliseksi?
Oman kokemuksen mukaan enemmän epämääräistä sakkia ja häiriköitä on kaupungeissa. Riippuu toki asuinalueesta, rikkailla ei varmaan ole tätä ongelmaa. Maalla ei kyllä vuokratkaan päätä huimaa jos on rahasta tiukkaa 😉
Maalla ei ensinnäkään pidetä ovia lukossa koska se olisi hyvin epäkäytännöllistä. Ovesta mennään sisään ja ulos jopa kymmeniä kertoja päivässä, koska elämä ei ole sisällä nyhjäämistä. Tästä johtuen myös käynti kasvimaalla ja hetken poistuminen puiden hakuun aiheuttaa toisinaan sen, että kun astut sisälle kotiisi, on jääkaapillasi outo ihminen tai olohuoneessasi istuu ihmisiä joita et ole ikinä tavannut. Onpa sitä tullut porukkaa ovesta sisään iltapäivä panonkin aikana.
Maaseudun luksukseen ei myöskään kuulu oven avaamattomuus koska ihmiset kiertää talon, katsoo ikkunoista ja koputtelee, jää pihakeinuun istumaan ja odottamaan. Kyllähän se autokin kielii pihalla, että jossain isäntä tai emäntä on. Voivat odottaa tunnin tai kaksikin. Lisäksi on kauppiaat. Elämään kuuluu joka vuosi useaan kertaan kattoremontin kauppaajat, julkisivuremontin kauppaajat, putkiremontin kauppaajat ja ilmakuvien kauppaajat, näitä et voi välttää sanomalla haluan olla yksin. Eikä yksin olemisesta kukaan järki päässä oleva ilmoitakaan koska se on turvallisuusriski. Kaikki kauppiaat ei ole kauppiaita vaan etsivät murtokohdetta.
Maaseudun elämään kun kuuluu myös asuntomurrot. Ulkomaalaiset/ kotimaiset asuntomurtojen tekijät ei ole maaseudulla outo näky. Ne lipuvat ohi kiinteistöjen kävelyvauhtia ja pitävät vahtia. Näistä aina tiedotetaan lähinaapurit ja murtovarkaat vahtii asuntoja ja lähiseudun kiinteistöt näitä hitaasti lipuvia autoja. Kun jossain sitten tapahtuu murto niin valpastutaan erityisesti.
Eli on pakko olla yhteisöllinen jossain määrin. Aika paljonkin, koska vaikka sinä sitä et halua olla niin naapurit kyllä haluaa ja ottaa selvää asioista.
Eli kohtaamisia ja selittämisiä tulee kymmeniä vuoden aikana ja minä en halua ainuttakaan näistä kontakteista. Outouksista en tiedä kun ikinä en ole ollut normaali. Muiden mielipiteiden miettiminen kuuluu ekstroverteille eikä asosiaalisia sellaiset kiinnosta.
Mutta kaupunkiin ja kerrostaloon. Ei yhtään ihmiskontaktia jota en halua. Kukaan ei kävele kotiini kuin omaansa tai jää vaanimaan oveni taakse kunnes luovutan. Täällä saa oikeasti olla yksin. Ei minkäänlaista stressiä.
Minulla on ollut niin paljon vaikeuksia ja ongelmia ihmissuhteissa. Olen omasta mielestäni kiltti. Kolmessa työpaikassa on ollut jo hirmu, joka alkaa ilkeilemään ja syömään töistä pois. Näitä piruja riittää. Muutenkin olen saanut ihmisistä tarpeekseni. Ei jaksa millään. Parasta erakoitua.