Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä varovaisemmaksi tulee ja sitä enemmän pelkää kaikkia ja kaikkea. Koko elämä takana pettymyksineen ja traumoineen. Töissä on vielä pakko käydä. Talous on ihan ok. Ei vaan enään halua vapaa-aikana kuin pitää itsestä huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin jonkun maailmanparantaja-aktivistin facebook-päivityksiä. Niin suuri murhe siitä että ihmiskunta tuhoaa itseään ja maapalloa. Mulle on ihan sama vaikka räjähtäisi koko maapallo, mitä väliä sillä on? Jos ihminen saa itsensä lajina tuhottua, mutta maapallo säilyy niin elämä jatkuu kyllä jossain muodossa. Mutta tosiaan ihan sama jatkuuko vai ei. Ymmärrän maailmanparantajan ajattelun lähtökohdat mutten pysty jakamaan niitä. Alan olla aika pahasti vieraantunut.
Olen allerginen ihmisille. Saan ihmisten kanssa olosta useimmiten pahanmielen. Aina loukkaannutaan jostakin ja aletaan porukalla kostamaan. Yksinolo on parasta. Rentouttavaa. Sielu ja mieli lepää.
Miten paljon helpompaa elämä onkaan, kun on erakoitunut. Ihmissuhteet ovat vieneet minulta paljon, mutta eivät ole juurikaan antaneet minulle mitään. Harmittaa, etten ole aikaisemmin tajunnut erakoitua. Olisin monelta pahalta säästynyt. On aika vihdoin ja viimein ajatella itsekkäästi itseään. Ei vaan vastaa enään puhelimeen, ei tervehdi naapureita, ei töissä ajattele muita jne. Ajattelee vaan omaa parasta. Nauttii elämästä ihan yksin. Kotini on tästä lähtien salapaikkani. Rentoudun ja elän mukavasti.
Siitä vain sen kun lähdet kävelemään. Mikään ei ole pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tietää etten ole ainut :) Pari vuotta jo hyvää vauhtia erakoitunut. Ihmiset ei kiinnosta yhtään. Saan paremman olon kun saan olla rauhassa ja tehdä kotona omia juttuja :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä varovaisemmaksi tulee ja sitä enemmän pelkää kaikkia ja kaikkea. Koko elämä takana pettymyksineen ja traumoineen. Töissä on vielä pakko käydä. Talous on ihan ok. Ei vaan enään halua vapaa-aikana kuin pitää itsestä huolta.
Sulla on sentään työ ja talous kondiksessa, mulla ei ole noitakaan.
Ikää 30 ja elämä yhtä kärsimystä ensimmäisestä päivästä alkaen. Dg asperger, epäluuloinen ja estynyt persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten näistä jotkut vaikuttaa provolta.
Miten sinä vaikutat tyhmältä?
Joku Italia tai Espanja olisi varmaan ihan painajainen tällaiselle erakkotyypille kuin minä. Tosin sielläkin varmaan pystyy erakoitumaan, kunhan on riittävästi asennetta ja päättäväisyyttä, eikä välitä siitä, mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmisvihaajat ja erakot on oikeasti ylemmyydentuntoisia ja omahyväisiä snobeja jotka nostavat itsensä jalustalle ja ovat olevinaan NIIIIIN paljon parempi, aidompia ja syvällisempiä että.
Tajuatteko että naapurin erakko Pena vastaavasti halveksii teitä ja pitää huonona ja typeränä lampaana? Ei jokainen teistä voi olla yhtä aikaa se muita parempi!
Jaa, sekö on mielestäsi jotain ylemmyydentunnetta, kun kokee tulleensa nolatuksi lähes joka kerta, kun on ihmisten kanssa tekemisissä?
Itse tykkään erakkoelämästä siksi, koska muiden ihmisten seurassa tunnen itseni jotenkin erilaiseksi, selittämättömällä tavalla epänormaaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä varovaisemmaksi tulee ja sitä enemmän pelkää kaikkia ja kaikkea. Koko elämä takana pettymyksineen ja traumoineen. Töissä on vielä pakko käydä. Talous on ihan ok. Ei vaan enään halua vapaa-aikana kuin pitää itsestä huolta.
Sulla on sentään työ ja talous kondiksessa, mulla ei ole noitakaan.
Ikää 30 ja elämä yhtä kärsimystä ensimmäisestä päivästä alkaen. Dg asperger, epäluuloinen ja estynyt persoonallisuus.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi❤️❤️❤️Olen sinua paljon vanhempi ja ollut aina töissä, joten siksi asiani ovat ihan ok. Olen lukenut jostain, että monilla lääkäreillä on Asperger. Ovat älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä, mutta sosiaalisesti heikkolahjaisia. Aspergerihmiset ovat sellaisia. Tämä sinulle lohdutukseksi. Nauti elämästäsi sellaisena kuin olet, toivon, että saat jonkun sopivan työn itsellesi. Aurinkoisia kesäpäiviä🌻💛😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ihmisvihaajat ja erakot on oikeasti ylemmyydentuntoisia ja omahyväisiä snobeja jotka nostavat itsensä jalustalle ja ovat olevinaan NIIIIIN paljon parempi, aidompia ja syvällisempiä että.
Tajuatteko että naapurin erakko Pena vastaavasti halveksii teitä ja pitää huonona ja typeränä lampaana? Ei jokainen teistä voi olla yhtä aikaa se muita parempi!Jaa, sekö on mielestäsi jotain ylemmyydentunnetta, kun kokee tulleensa nolatuksi lähes joka kerta, kun on ihmisten kanssa tekemisissä?
Itse tykkään erakkoelämästä siksi, koska muiden ihmisten seurassa tunnen itseni jotenkin erilaiseksi, selittämättömällä tavalla epänormaaliksi.
Minulla on kanssa ulkopuolinen olo muiden ihmisten seurassa. On myös sanottu, että olen outo. Omassa seurassa hyvä olo. Minua vaan ei kiinnosta se perinteinen lapsiperhe-elämä ja koira.
Ihmisten seura ei sitten kiinnosta pätkääkään. Yritän aina siihen aikaan käydä ulkonakin ja kaupassa, että ei tarvi nähdä naapureita. Roskatkin vien illalla myöhään. Töissä käyn. Tuntuu, että siellä kaikkia ottaa toisten pärstät päähän. Kahvilla ja ruokatauolla yritän aina käydä silloin, kun siellä ei ole muita. Kuppilat ja miehet oksettaa, ei ole minun juttujani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ihminen itse aiheuta itselleen mielenterveysongelmia, vaan ympäristö. Ympäristön asettamat paineet, vaatimukset ja odotukset. Jos et elä tietyn kaavan mukaan, saat paheksunta. Minulla on tuttava, jonka veljellä on mennyt elämä juuri niinkuin pitääkin. Ovat molemmat vaimonsa kanssa korkeastikoulutettuja. Aina olleet töissä. Kaikki asiat viimeisen päälle hyvin. Tällä minun tuttavalla ei ole mennyt niin hyvin. On tavallisessa työssä, on ollut välillä työttömyyttä, ei ole omaa asuntoa. Äiti ja veli mollaavat aina. Sairastaa nyt masennusta. Muutenkin on suvun musta lammas.
Niiin monilla se energia varmaaan hupenee siitä miellyttämisen tarpeeesta ja ongelmaksi osoitttautuuu se kun ihmisiä on niin erilaisia ja tilanteeet vaihtelee, ptäiisi kokoaika jaksaaa olla läsnä ja tilannnetaju kirkkaana. ykksi koomikko sanoi kerran etttä vttuilu on parasta välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Niiin monilla se energia varmaaan hupenee siitä miellyttämisen tarpeeesta ja ongelmaksi osoitttautuuu se kun ihmisiä on niin erilaisia ja tilanteeet vaihtelee, ptäiisi kokoaika jaksaaa olla läsnä ja tilannnetaju kirkkaana. ykksi koomikko sanoi kerran etttä vttuilu on parasta välittämistä.
Ittte aatteln silleen että elämä on vuoristorata. Ilman laskuja ei ole nousujakaaan. Vaikka elämä on vuoristorataa niiin vuoristorata ei saa olla liika jyrkkä vaaan aina laskunjälkeen pitää aina vähän viettää ylöspäin jotttei kyyti hyydy.
Olen viettänyt erakkoelämää lähes 15 vuotta.
Nyt erakkomaja on myyty ja aion palata ihmisten ilmoille.
Alkoi tuntua siltä.
Toivon vain, että olen oppinut läksyni ja osaan soveltaa tietotaitojani uudessa elämässäni. Enkä unohda oppimaani.
Muutenhan tuo 15 v olisi hukkaanheitettyä aikaa.
Miksi kilttejä ihmisiä kiusataan? Tiedän työpaikalla, parisuhteessa ja tuttavapiirissäni aivan ihania ja kilttejä ihmisiä, joita kohdellaan huonosti. Yksikin juoppo alkoholisti mies, joka on oikea pääpiru humalassa on tosi ilkeä ihanalle vaimolleen. Onko nainen niin alistettu ja itsetunto tuhottu, että ei lähde pois. Yhtä kilttiä laitoshoitajaa simputettiin ja pomputettiin, sen kun kerettiin. Yhden tuttavani sisko nolaa toista siskoaan kaikkien kuullen, varsinkin jos on paljon ihmisiä läsnä. Yhden tuttavan anoppi kutsuu miniäänsä mahoksi toisten kuullen. Haluaisi niin, että lahjakas poikansa lisääntyisi. Itse en ole ilkeä, mutta osaan pitää puoleni. En sano kenellekään pahasti ensin. Enkä myöskään vähästä suutu. Mutta jos johu tahalleen piruilee, niin sanon kyllä niin hyvin, että varmasti välit menevät lopullisesti. On tosi ikävä olla vierailulla sellaisessa paikassa, jossa jotakin mollataan. On sitten taustat ja syyt, mitä tahansa. Tiedän paljon tällaisia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt erakkoelämää lähes 15 vuotta.
Nyt erakkomaja on myyty ja aion palata ihmisten ilmoille.
Alkoi tuntua siltä.
Toivon vain, että olen oppinut läksyni ja osaan soveltaa tietotaitojani uudessa elämässäni. Enkä unohda oppimaani.
Muutenhan tuo 15 v olisi hukkaanheitettyä aikaa.
Mitä olet oppinut? Uskotko kestäväsi ihmisiä nyt paremmin? Miten?
Minulla on tuttava, joka kehuu sillä, kun on ensihoitaja ja pelastaa ihmishenkiä. Kuin arvokasta työtä hän tekee. Itse en ihmisistä piittaa. Ovat häijyjä, elävät huonosti ja epäterveellisesti. Olen pelastanut itseni, enkä halua olla missään tekemisissä kyseisen lajin eli ihmisten kanssa. Teen etätyötä kotoa käsin. Parasta työtä ikinä, eikä ole ihmiset kiusana.