Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Minulle on jäänyt traumoja sekä parisuhteesta, työpaikkakiusaamisesta ja joistakin ystävyyssuhteissa. Nämä ovat tapahtuneet nuoruudessa ja nuorella aikuisiällä. Olin silloin vielä sosiaalinen. Olen erakoitunut näistä johtuen tai tullut hyvin varovaiseksi ihmisten kanssa. Olen kuitenkin työelämässä. Vapaa-aikana mieluiten erakkona. Tiedän terapiaryhmästä erään naisen, joka on sairaseläkkeellä. On todella pahasti kiusattu. Ei pysty työelämään. En ole enään vuosiin käynyt terapiassa, mutta pidän yhteyttä tämän naisen kanssa muuten aina silloin tällöin.

Minulla on seitsemän neliön asunto Helsingissä. Sinne ei edes vierailijoita mahtuisi. Mutta minulle ihan ok paikka. Sitten minulla on 25 neliön kesämökki. Kahden tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Töissä käyn. Erakkoelämää muuten vietän. Ulkoilen paljon. Usein myös käyn syömässä ja kahvilla ravintoloissa ja kahviloissa. Kotona ollessani luen ja katselen telkkua. Mökillä ollessani teen paljon ulkohommia ja liikun luonnossa ja metsässä. Olen tyytyväinen elämääni, jopa onnellinen.

Minä ajattelin aina nuorena kauniisti elämästä ja ihmisistä. En oikeastaan edes tajunnut mitään pahaa olevankaan. Vanhemmiten ihmiset tuntuvat epämiellyttäviltä. Haluaa vaan olla enemmän ja enemmän yksin. Ei jaksa mitään sosiaalisuutta. Saatikka ongelmia. Työ vie kaiken mehun. Teen vielä vanhustyötä. Olen saanut jotenkin tarpeekseni niistä vanhoista, haisevista, kiukkuisista, lihavista ja sylkevistä sekä raapivista kääköistä.

Olen itse varmasti sitten yltiösosiaalinen. On sosiaalinen työ, on mies, kaksi lasta sekä koira ja kissa, on sisaruksia, on ystäviä, olen Facebookissa ja instagrammista, on harrastuksia, meillä käy paljon vieraita, itse käyn kylissä, juttelen naapureiden kanssa, osallistun tapahtumiin ja juhliin, soittelen ja viestittele paljon. Elän täyttä elämää. En koe itseäni ollenkaan väsyneeksi ja stressaantuneeksi. Toivon, että erakot ei tästä loukkaannu. Mutta itse varmasti kuolisin erakkona. Onneksi minua ei ole kiusattu tai en ole kokenut ilkeyttä ihmisiltä. Minulle ihmiset ja sosiaalinen elämä on voimavara. Käyn kyllä sitten yksin kävelylenkeillä. Nautin kyllä siitäkin. Antaa kaikkien kukkien kukkia🌻

Viihdyn vallan mainiosti kotonani. Kaikki muu on pakkopullaa, mitä joudun kodin ulkopuolella käymään. En halua poistua kotoani millään. Täällä on kaikki mitä tarvitsen ympärilläni ja itse olen kaiken keskellä. Jääkaappi, ruokakaappi, vuode, telkkari, parveke, sauna, vesihana, kuntopyörä, käsipainoja, keinutuoli, mikro ja leivänpaahdin. Elämäni on yhtä juhlaa.

Nyt koronan aikaan on parasta ollut kun saanut luvan kanssa pitää etäisyyttä ihmisiin ketään loukkaamatta. Minulla on ihana perhe ja se riittää täysin. En kaipaa ketään ystäviäni enkä sukulaisiani, puhelut ja viestit ovat täysin riittäneet. Etätyötkin on ollut ihanaa aikaa kotona. En haluaisi luopua tästä ajasta ja palata normaaliin pakkososiaalisuuteen..

En kaipaa yhtään ketään enkä mitään. Enkä myöskään perhettä ympärille pyörimään. Olen erakoiden erakko. En tiedä, että osaanko enään edes puhua ihmisten kanssa. Tuskin. Antaa toisten puhua ja nyökyttelen, jos joudun ihmisten kanssa tekemisiin. Teen täysin etätyötä koneella. En ole missään tekemisissä kenenkään elävän olennon kanssa missään muodossa. Kaiken tilaan netistä, mitä elämiseen tarvii. En tykkää edes liikkua luonnossa, metsässä tai ulkoilla. Olen mökkihöperö. Parveke on ainut henkireikä , jossa välillä koneenkin kanssa työskentelen. En missään nimessä ole masentunut tai surullinen tai tunne itseäni yksinäiseksi. Voisin sanoa, että olen harvinaisen tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni. Soutulaite minulla on kotona, jolla hoidan kuntopuoltani. Syön kohtuudella. Kännykkä meni rikki puoli vuotta sitten, en ole vieläkään ostanut uutta. Radiota en omista ja telkkari on hyvin pieni.

Minusta tuntuu, että suurin osa ihmisistä on hiljaisia ja erakkoluonteita. Heissä ei myöskään ärsytä mikään. Olen itse iloinen ja puhelias. Olen huomannut usein, että olemukseni ärsyttää ihmisiä ja minusta ei pidetä. Kun iloisesti tervehdin, niin sekin on jo liikaa ihmisille. Miehet ovat myös käsittäneet väärin ja luulleet, että yritän iskeä. Olen muuttumassa hiljaiseksi ja erakoksi, niin minua ei inhota.

Asuin yksin omakotitalossa. Minulla ei ole omasta tahdosta puolisoa, kotieläimiä, eikä lapsia. Eikä minulla ole myöskään ystäviä. Kaikki ympärilläni ja lähelläni asuivat omakotitaloissa perheineen ja kotieläimineen. Heillä kävi myös vieraita aina kylässä. Sain heidän keskuudessaan oudon leiman. Lapset tulivat kyselemään minulta kaikenlaista ja huomasin heidän puheistaan, että minusta puhutaan negatiiviseen sävyyn. En myöskään ollut innokas pihatöiden tekijä. Möin taloni ja muutin kerrostaloon. Nyt saan rauhassa ja onnellisesti viettää erakkoelämää. Luulen, että kukaan ei edes tiedä olemassaolostani mitään. Itseäni ei ollenkaan kiinnosta ketä naapurissani asuu.

En tule toimeen ihmisten kanssa. En työyhteisössä, en sukulaisten kanssa. Ystäviä ei ole. Ryhdyin vuosia sitten yrittäjäksi. Yritykseni kanssa olen naimisissa. Se vapaa-aika, mitä jää, elän itselleni. Syön, saunon, lepään ja rentoudun.

Asun kerrostalossa. Minusta tuntuu, että talossa asuvat ovat suurimmaksi osaksi erakoita. Eivät halua tervehtiä, saatikka jutella. Itse tykkäisin jutella ja muutenkin olla ihmisten kanssa. Minua on usein katsottu kieroon sosiaalisuuteni vuoksi lähes joka paikassa. Luulen, että on sivistynyttä olla erakko.

Yksinolo on siis kerrassaan valtavan ihanaa❤️Nautin joka päivä. Tuo onnen ja tasapainon. En missään nimessä halua puolisoa enkä lapsia ja tämä on täysin oma valintani ollut jo monta vuotta. Minulta ei puutu yhtään mitään. Minulle on sanottu, että minussa on joku vika, kun olen aina yksin. Jos se sitten on toisten mielestä vika, niin antaa sitten olla. Pääasia, että on itse onnellinen ja elää niin, että on onnellinen. Yksinäisyys on voimavarani ja erakkous totaalisesti minun juttuni.

Kyllä. Ei käy kateeksi ihmiset, joilla on 5 kiljuvaa lasta ja koira ja kissa. 

Olen tajunnut näin keski-iässä, että ihmiset ei välitä oikeastaan kuin itsestään ja läheisistään. Ennen luulin, että pitää olla mukava muille, mutta se oli harhaa. Nykyään olen tekemisissä vain itselleni tärkeiden ihmisten kanssa, ja olen paljon onnellisempi. Ei ui kukaan liiveihin tai pyri hyväksikäyttämään.

Minäkin olin nuorena kiltti ja mukava kaikille. Ajattelin, että niin pitää olla ja kaikki tykkää. Tuhottiin lähes täysin. Kukaan ei arvostanut töissä eikä poikaydtäväkään. Käytettiin hyväksi ja vielä vinoiltiin. Nyt olen kaiken jälkeen ja suosta noustuani tullut itsekkääksi. Ja pärjään. Ajattelen itseäni.

En tarvi miestä, en haluaisi alkaa sitä viihdyttämään. Enkä tarvi myöskään lapsia enkä kotieläimiä riesaksi ja passattavaksi. Työt riittää. Haluan pitää itsestäni ja kodistani hyvää huolta.

Onnellisesti erakko❤️

Ei voisi vähempää kiinnostaa sotkuinen kakaraperhe-elämä. Onnellisesti erakko😀

Ennen olin lähes yltiösosiaalinen. Sain paljon kokea pettymyksiä ihmisten suhteen. Nyt olen hyvin varovainen ihmisten kanssa. Lähes erakko. Mies minulla kuitenkin on. Työt, lähikauppa ja ulkoilu riittää sosiaalisuudeksi. Kaikki muu vapaa-aika oleskelua mukavasti kotona. Kotona riittää vaikka mitä puuhaa.

Haluan erakoitua. Olen hoitoalalla. En jaksa. Aina uusia lääkelupia. Uusia potilaskirjaamissysteemejä. Jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Koko ajan jotakin koulutusta, erilaisia vastuualueita. Vaativia ja haasteellisia potilaita. Kiukkuisia omaisia. Olisi niin ihana jäädä koko oravanpyörästä pois. Olla vaan kotona ja nauttia elämästä.