Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on tarjonnut minulle todella paljon arvokasta vertaistukea, koska pieniin piireihini ei kuulu samanlaisia ihmisiä. Kiitos kaikille kirjoittaneille ja toivon sydämestäni onnea ja rauhaa teille kaikille.

Surullista oli kuitenkin lukea, miten monella erakoitumisen tarpeen on aiheuttaneet ilkeät ihmiset, joita "jatkuvasti"(?) tulee vastaan. Siis onko ilkeitä ihmisiä oikeasti niin paljon? Kuulostaa ankealta ja kummalta.

Itseäni vain rasittaa suurin osa ihmisistä ja kaikkein eniten tämä ns. sosiaalisuusvaatimus. Samasta syystä en millään meinaa löytää minulle sopivaa ammattia tai paikkaa työelämässä. Olen jo kolmekymppinen aikuinen ja ehtinyt tehdä vaikka mitä ja pätkätöitä eri aloilla. Olen myös joutunut työpaikkakiusatuksi. Sosiaaliset piirini ovat omasta valinnastani pienet ja ystäväni ovat kyllä ihania. Heitä tahdon nähdä säännöllisesti mutta muuten en oikeastaan välitä tutustua uusiin ihmisiin. Töitäkin jaksan ahkerasti tehdä, mutta väsyn eri työpaikkojen sosiaalisuusvaatimuksiin ja hierarkioihin. Hiljaisuuteni ärsyttää monia, joten minua aletaan haukkua milloin ylimielisyydestä, milloin ylpeydestä. Itse mietin vain, että olen asiallinen ja kohtelias kaikille ja puhun tarvittavat työasiat ja teen työni niin hyvin kuin pystyn - miksi se ei riitä?

En halua antaa itsestäni tuntemattomille tai puolitutuille mitään. En ymmärrä miksi pitäisi?

Viihdyn erittäin hyvin yksin. Liikun luonnossa, maalaan, kirjoitan, musisoin, luen ja kuntoilen. Minulla on melkein kaikkea (paitsi se paikka työelämässä ja minulle sopiva ammatti). Vinkkejä otetaan vastaan.... kunhan joku ei ehdota sitä iänikuista tutkijaa, joka saa muka tehdä melko lailla töitä itsekseen. En enää tässä iässä ala suorittaa mitään pitkää yliopistotutkintoa.

Ihmisten on hirveän vaikeaa hyväksyä introversiota ja erakkoutta tai ylipäätään sitä, ettei kaikkia huvita olla jatkuvasti sosiaalisia ja kertoa omista asioistaan. Suvaitsevaisuutta rummutetaan, mutta hiljaisia ja epäseurallisia ihmisiä saa vapaasti mollata ja kiusata. En ymmärrä tällaista. Annan muiden olla ja toivoisin, että muutkin antaisivat minun olla.

Kaikki yksin kuolleina löydetyt vanhukset eivät ole mitään yksinäisiä reppanoita vaan osa on varmasti ihan itse valinnut yksinolon. Turha sitä on säälitellä. Mitä me ikinä toisten asioista tiedetään?

Juurikin näin. Hieno kirjoitus. Minulla on eräs tuttava, vanhahko ihminen. On asunut aina yksin. Ihmiset menevät vierailulle ja luulevat, että hän on yksinäinen. Haluavat piristää. Mutta hän nauttii yksinolosta. Ei tarvi vieraiden piristystä. Ei ole ilkeä kenellekään, vaan ystävällisesti ottaa vieraat vastaan. On kuitenkin antanut kautta rantain huomata, että yksinäisyys on oma valinta ja ei kaipaa vieraita.

564 jatkaa:

Hyväksyn seuralliset ihmiset samoin kuin toivoisin heidän hyväksyvän minut. Mutta en ihan ymmärrä joidenkin vimmaa olla koko ajan toisten kanssa, kyllä se vähän antaa viitettä siitä, että pelätään olla yksin, ahdistaa omat ajatukset tai ei osata olla. Kuinka hyvin nämä ihmiset tuntevat itsensä? Ja sitä suuremmalla syyllä jos kyseessä on erakkomaistempien mollaus, niin mikä tällä ihmisellä on ongelmana kun sitä pahaa oloa pitää toiseen tuolla tavalla purkaa?

Itse olen monesti törmännyt siihen, että minua pidetään surullisena ja yksinäisenä kun teen yksin asioita. Saatan lukea kirjaa rannalla tai puistossa, olla juhannuksen yksin luonnossa, mennä keikalle yksin tms. Niin se on joillekin joku ongelma, tuppaudutaan seuraan kyselemään että miksi olen surullinen ja yksin.

Yksinolo on ihanaa. Kannattaisi jokaisen edes kokeilla joskus!

Suomessa on tällä hetkellä niin paljon poikkeuksellisen huonokäytöksisiä ihmisiä. Mä uskon että tämä on lopputulos siitä mitä kokoomuslainen politiikka on tehnyt. 90 luvusta lähtien ollut pelkkää taantuma, YT:t, työpaikalla mennyt aivan hulluksi.

Ihmiset ovat pikkuhiljaa alkaneet katkeroitumaan, lisätään vielä siihen tämä jatkuvaa dopamiini shotit (media, shoppailu, kilpailuhenkisyys). Tätä kapitalistisuus aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tällä hetkellä niin paljon poikkeuksellisen huonokäytöksisiä ihmisiä. Mä uskon että tämä on lopputulos siitä mitä kokoomuslainen politiikka on tehnyt. 90 luvusta lähtien ollut pelkkää taantuma, YT:t, työpaikalla mennyt aivan hulluksi.

Ihmiset ovat pikkuhiljaa alkaneet katkeroitumaan, lisätään vielä siihen tämä jatkuvaa dopamiini shotit (media, shoppailu, kilpailuhenkisyys). Tätä kapitalistisuus aiheuttaa.

Voihan tuossakin olla perää, vaikka kuulostaakin hieman kaukaa haetulta.

Olen muutamista temperamenttieroja ym. käsittelevistä kirjoista lukenut sensuuntaista, että jatkuvasti lisääntyneet amerikkavaikutteet ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei Suomessakaan ole enää hyväksyttyä vain jurottaa ja olla itsekseen ja vähäpuheinen, asiakeskeinen. Pitää olla ihkupihku naminami ulospäinsuuntautunut ja avoimin kortein, kertoa itsestään kaikki kaikilleja vielä huomiohu*rata pitkin sosiaalista mediaa. Jos et ole tuollainen, olet kummajainen jota ei hyväksytä. Vaikka et satuttaisi ketään etkä pyytäisi mitään, persoonaasi ei hyväksytä ja se tehdään sinulle selväksi.

Minä tykkään vanhan kansan jurosuomalaisista... mieluummin pitäisin edes suuren osan vähän kummasta kotoperäisestä kulttuuristamme kuin antaisin jatkuvasti periksi amerikkalaiselle someunelmalle.

Ei kenenkään tarvitse olla toisten kanssa. Itse olen paljon kotona ja viihdyn hyvin puolison kanssa ja myös välillä yksin. En tarvitse sosiaalista elämää ja nauttisin täysillä että saisin olla mahdollisimman paljon ilman ihmisiä. Töissä käyn ja se on joskus liikaa, että pitää olla kaikkien kanssa. Mieluummin tekisin yksin töitä jossain. Tosin itse en koe painetta että pitäisi olla sosiaalinen. Olen puhelias, mutta en kovinkaan sosiaalinen, en viihdyn yksinkin.

Täällä erakkopariskunta ilmoittautuu. Töissä käymme. Kuntoilemme. Kotona puuhastelemme. Joskus matkustamme, käymme syömässä, käymme konserteissa, elokuvissa jne. Muiden ihmisten kanssa emme ole tekemisissä ollenkaan. Näin on hyvä. Jos pitäisi järjestää synttärit, ei olisi ketään, ketä kutsua. Tuntuisi kammottavalta järjestää juhlia.

Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät ole kohdanneet piikikkäitä ja ilkeitä ihmisiä? Eivätkä kokeneet minkaanlaisia kiusaamista. Perhe-elämä on auvoista onnea. Töissä on huippumeininki. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat niin ihania. Lapset ovat niiiiiiiiiiin iiiiiiihaniaaaaaa. Elämä on yhtä juhlaa töissä ja kotona. Facebook ja instagram on täynnä onnellisia kuvia ja siirappista yhdessäoloa. Rakkautta annetaan ja saadaan joka puolelta.

Kyllä olen nauttinut. Olen sairaanhoitaja. Teen keikkatyötä valitysfirman Kautta. Nyt koronan takia keikat ovat lähes tyystin loppuneet. Ei voi mennä enään paikasta toiseen. Luulen, että tilanne jatkuu koko kesän. Olen ollut nyt kuudetta viikkoa kotona. Olen siivonnut paljon. Kuntoillut paljon. Nukkunut hyvin. Syönyt terveellisesti. Tehnyt itselle hoitoja. Viettänyt mukavaa aikaa kotona. Rahaa ei tule nyt mistään. Mutta kesän kestää huilia nyt vanhoilla säästöillä. Mies minulla on, joka käy töissä. Syksyllä alan katselemaan sijaisuuksia tai vakipaikkoja, jos keikkoja ei ole vieläkään. Olen kuin eri ihminen. Kyllä kuntoilu, ulkoilu, lepo ja terveellinen ruokavalio on tehnyt hyvää. Pääasiassa olen ollut vain yksin.

Tämä on ihana ketju. Aivan ihana, että on samanlaisia ihmisiä kuin itsekin olen. Monet pitävät täällä yksinäisyydestä, omasta rauhasta, luonnosta, kuntoilusta, lukemisesta, materiasta jne. Aivan kuten minäkin. Eivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eivätkä halua omia lapsia tai puolisoa. Aivan kuten minäkään en halua. Ei ihmiset onnea tuo, vaan päinvastoin vie. Elämän onni on juuri se oma yksinäisyys pienillä iloilla maustettuna. Tänäänkin olen viettänyt niin ihanan päivän aivan vaan kotona ollen ja omia kivoja juttuja tehden. Oikein hauska päivä ollut.

Seksin harrastaminen ja lisääntyminen ovat jäänteitä esihistorialliselta ajalta. Ei moderni ihminen sellaisia kaipaa. Hedonistinen oma elämä on upeaa. Hieno koti ja hieno auto ovat minun jälkikasvuni.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on tällä hetkellä niin paljon poikkeuksellisen huonokäytöksisiä ihmisiä. Mä uskon että tämä on lopputulos siitä mitä kokoomuslainen politiikka on tehnyt. 90 luvusta lähtien ollut pelkkää taantuma, YT:t, työpaikalla mennyt aivan hulluksi.

Ihmiset ovat pikkuhiljaa alkaneet katkeroitumaan, lisätään vielä siihen tämä jatkuvaa dopamiini shotit (media, shoppailu, kilpailuhenkisyys). Tätä kapitalistisuus aiheuttaa.

Totta, mutta en usko pääsyyn olevan kokoomus. Varmaan monen asian yhdistelmä, joista nostaisin esille erityisesti somen ja netin. Netissä ihmiset käyttäytyy todella epäempaattisesti ihan tutkimustenkin mukaan ja varsinkin anonyyminä voidaan laukoa vaikka mitä kamaluuksia pitkin nettiä. Kyllähän se käytösmalli varmasti joillakin sitten luisuu myös elävään elämään ja hämärtyy oikean ja väärän, asiallisen ja asiattoman raja.

Kyllä oma rauha ja vapaus on ihanaa. En niinkään materiasta välitä. Kunhan toimeen tulee. Ihmisten seura ei niin mukavaa ole. Ihmisten kanssa saa pitää puolensa. Ei anna itseään kokonaan tuhota. Täytyy olla varovainen ja pitää puolensa.

Kävin kaupassa. Lihatiskillä oli niin ihastuttava, aurinkoinen ja mukava kesä poika. Oli niin loistavaa palvelua. Sanoin hänelle, että kaikki asiakkaat ihastuvat sinuun. Tuli hyvä mieli aamusta siellä asioidessa. Olisipa kaikki ihmiset tuollaisia. Minäkin vietän aika tavalla erakonelämää. Kivoja piristyksiä tuollaiset. Olen tavallaan erakko olosuhteiden pakosta.

Osaisiko joku neuvoa tutkinnon, jonka voi tehdä täysin etänä ja jossa ei ole jatkuvasti ryhmätöitä? Opiskelen tradenomiksi ja kurssit on kyllä verkossa, mutta etäryhmätöitä on koko ajan ja lähes kaikilla kursseilla. En jaksa. Haluan tehdä yksin. IT-tradenomeilla on myös ryhmätöitä yhtä paljon, joten sekään ei ole ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku neuvoa tutkinnon, jonka voi tehdä täysin etänä ja jossa ei ole jatkuvasti ryhmätöitä? Opiskelen tradenomiksi ja kurssit on kyllä verkossa, mutta etäryhmätöitä on koko ajan ja lähes kaikilla kursseilla. En jaksa. Haluan tehdä yksin. IT-tradenomeilla on myös ryhmätöitä yhtä paljon, joten sekään ei ole ratkaisu.

Itse olen miettinyt samaa, että voisiko mitään tutkintoa suorittaa täysin etänä. Olisi todellakin kiva saada vinkkejä. Itse opiskelen terveystieteidenmaisteriksi. Paljon on etätyötä, suurimmaksi osaksi, mutta jonkin verran lähiopetusta, luentoja jne. Ystäväni opiskelee estenomiksi. Muuten etätyötä, mutta kaksi päivää kuukaudessa laboratoriotyöskentelyä. Olisi todellakin hyvä täysin etäopiskelu ja sen jälkeen täysin etätyö.

Minä olen kateellinen erakoille. Elää vaan itselleen. Sitä minäkin haluaisin. Itselläni ei ole mahdollisuutta erakoitua. Olisi ihana oma kaunis koti ja oma rauha. Ajatella vain itseään. Ehkä joskus minäkin saan tämän onnen kokea.

Kyllä ilkeitä ihmisiä on. Minulla on työkaveri, joka vinoilee ja etsii virheitä tekemisistäni sekä mustamaalaa ja haukkuu minua seläntakana. On saanut jo monet minua vastaan. Vaikea vaihtaa työpaikkaa. Viisikymppisenä ei niin helposti töitä löydy. Tässä työpaikassa olen ollut vuoden ja tätä on jatkunut koko sen ajan. Ihan kuin vainoaisi minua. Olen yrittänyt sanoa tästä, mutta ei auta. Vaan pahenee. Miksi pitää olla ihmisiä, jotka pilaavat työelämän. Ystävälläni on narsistinen puoliso. Näitä riittää.

Minulla on sisko, joka on aina haukkunut ja mustamaalannut minua kaikille. Olen hänen mielestä laiska. Kotini on epäsiisti. Käyn töissä ja kotini on siisti. Hän on kotiäitinä. Ei käy töissä ja koti on epäsiistimpi kuin minulla. Minulla ei ole lapsia ja hänellä on. Senkin puoleen minulla on siistimpi koti kuin hänellä, kun ei ole lapset sotkemassa. Minun pitäisi haukkua häntä. En ole myöskään hänen mielestä kunnon ihminen, kun en ole halunnut omia lapsia. Olemme mieheni kanssa vapaaehtoisesti lapsettomia. Täytyy olla jotakin kateutta. Ei ole onnellinen kakaroiden saa kanssa. Ja on penni ja pinna tiukilla.

Ihana erakko viikonloppu alkaa. Kävin ostamassa hyvää ruokaa. Parveketta kauemmas en viikonloppuna mene. Lepään, rentoudun, luen, syön, katson telkkua, teen kotihommia ja nautin yksinolosta. Parasta. Viikon katsellut ihmisiä ja työkavereita. Riittää nyt taas sosiaalisuus.

Minulle on sanottu, että minussa on joku vika, trauma lapsuudessa tai että olen tunnekylmä. Kun en ole halunnut omia lapsia. On lastenvihaajaksikin haukuttu. Olen onnellisesti, tasapainoisesti ja vapaaehtoisesti lapseton. On jopa ihmetelty sitä, että miten voin tehdä hoitotyötä työkseni, kun en ole edes omia lapsia halunnut. Minusta kait ei ole mikään niin ihanaa kuin se, ettei ole omia lapsia. Tulee töistä kotiin, on päivän ollut ihmisten kanssa, niin saa sen jälkeen olla omassa rauhassa. Se on minulle voimavara. Saa vapaa-ajan käyttää itselleen. Tulisin hulluksi, jos pitäisi vielä töiden jälkeen alkaa lapsia passaamaan. Tykkään vapaa-ajalla kuntoilla, opiskella, pitää kodin siistinä. Ei kait se mikään synti eikä vääryys ole, jos ei halua omia lapsia. Eikä myöskään mikään suuri rikoskaan ole.