Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.

Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista  ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan. 

Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.

Tämä on niin huikea juttu. Ihailen ja kadehdin. Parasta.

Hyvin samoja fiiliksiä täällä. Olen 28-vuotias ja aivan totaalisen väsynyt olemaan osa tätä yhteiskuntaa. En halua nähdä ihmisiä, en halua harrastaa mitään, en haluaisi käydä töissä. En halua perhettä ja parisuhteestakin voisin luopua. Haluaisin olla vaan rauhassa ja ihmetellä luontoa ympärilläni. Kerran täällä kuitenkin vaan eletään.

Minulla on Kangasniemellä pieni, 25 neliön mökki. Niin rakas ja ihana minulle. Pieni suloinen nukkekotini. Soma kuin karamelli. Vietän aina siellä muutamia viikkoja vuodessa. Nautin luonnosta, rauhasta, hiljaisuudesta, metsästä, puhtaasta ilmasta ja vedestä, kuuntelen lintujen laulua ja metsän huminaa, pidän tulta takassa, keitän pannukahvia, käyn ulkosaunassa, tallustelen pihalla, juon iltateetä ja luen takan äärellä ja nautin elämästä täysin sydämin ja kerään Voimia kaupunkielämään, arjen pyörittämiseen ja töihin. Olen siellä välillä mieheni kanssa ja välillä yksin. Se on minun Voimia antava salainen piilopirttini. Ketään vierailijoita ei siellä koskaan käy tai siis en halua päästää sinne ketään. En ole edes paljon kertonut siitä kenellekään. Lähden nyt helmikuussa sinne pariksi viikoksi taas. Hiihdän siellä ja teen retkiä, paistan makkaraa ja juon kuumaa mehua luonnon helmassa, istun iltaa takkatulen ääressä ja nautin olostani.

Minuakin niin oksettaa tämä rahan ympärillä pyörivä yhteiskunta. Täälläkin jankutetaan oman asunnon, osakkeiden ja materian ostoa. Minä haluaisin muuttaa pakettiautoon ja lähteä ajelemaan ympäri Eurooppaa. Oma freelancer-työni sen sallisi mutta miehellä on vakityö Suomessa.

Samaten iljettää kaikki ra_zizmi, someraivoaminen, työpaikkakiusaamiset ym. Mieheni on paraikaa työpaikassa jossa häntä kiusataan. Ei uskalla irtisanoutua toimeentulon ja maineen menetyksen takia.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin niin oksettaa tämä rahan ympärillä pyörivä yhteiskunta. Täälläkin jankutetaan oman asunnon, osakkeiden ja materian ostoa. Minä haluaisin muuttaa pakettiautoon ja lähteä ajelemaan ympäri Eurooppaa. Oma freelancer-työni sen sallisi mutta miehellä on vakityö Suomessa.

Samaten iljettää kaikki ra_zizmi, someraivoaminen, työpaikkakiusaamiset ym. Mieheni on paraikaa työpaikassa jossa häntä kiusataan. Ei uskalla irtisanoutua toimeentulon ja maineen menetyksen takia.

Eihän raha tee kenellekään mitään pahaa. Raha on ihmisen paras ystävä. Tuo turvallisuutta. Voi hankkia itselleen mukavan elämän. Ihmisethän ne pahanolon tuovat ja kiusaavat. Kun on tarpeeksi rahaa, ei tarvi olla ihmisten kanssa missään tekemisissä, eikä edes käydä töissä. Raha tuo vapauden ja voi erakoitua hyvin.

Ei kiinnosta seksi eikä lisääntyminen. Erakkona on hauskempaa.

Olen paljon onnellisempi yksin kuin ihmisten kanssa. Ystäväni saavat itseni tuntumaan huonolta. Oma seura hyvältä. Haluan lopettaa parhaan ystävyyteni. Nyt on hyvä, kun asun eri paikkakunnalla. Emme ole enään samoissa työpaikoissa jne. Lopetan vaan yhteydenpidon. Hän koko ajan vaan korostaa itseään, kertoo omia asioitaan, vähättelee minua, ei ole kiinnostunut asioistani, tekee kaikkea ilkeyttä tahalleen. Hänen omat antamat lahjat ovat niin upeita. Kaikki kehuvat häntä, varsinkin miehet jne. En vaan jaksa enään. En tarvi millään tavalla häntä enään elämääni pilaamaan. Pistän Uuden vuoden kunniaksi nyt välit poikki. Ja piste🧚‍♂️

En vaan kerrassaan tarvi minkaanlaisia ihmissuhteita. Mieheni riittää ja siinäkin on ihan tarpeeksi. Töissä näkee ihan tarpeeksi ihmisiä. Vapaa-aikana ei ole mikään niin ihanaa, kun oma rauha. Se on ilonähde. Eihän nyt ihmiset mitään iloja tuo, päinvastoin. Oikein tympäisee, jos on joku sukujuhla, joku tulee vaikka töissä ruokatauolla juttelemaan, joku tuttava soittaa tms. Itse en koskaan tuppaa itseäni kenenkään seuraan ja kuvittele, että seurani toiselle ilon tuo. Minua on sanottu kovaksi, kylmäksi ja tunteettomaksi. En silittelee kenenkään kissoja ja koiria ja omia kotieläimiä en ole halunnut. Lapsiin en osaa ollenkaan suhtautua, enkä omia halua. Pystyn kyllä työasioissa olemaan sosiaalinen ja hoitamaan työni. Olen saanut jopa kehuja asiakkailta työnteostani. Kauneus on katsojan silnissä, ovat itse ihania ihmisiä. Olen syntynyt erakoksi.

Vierailija kirjoitti:

En vaan kerrassaan tarvi minkaanlaisia ihmissuhteita. Mieheni riittää ja siinäkin on ihan tarpeeksi. Töissä näkee ihan tarpeeksi ihmisiä. Vapaa-aikana ei ole mikään niin ihanaa, kun oma rauha. Se on ilonähde. Eihän nyt ihmiset mitään iloja tuo, päinvastoin. Oikein tympäisee, jos on joku sukujuhla, joku tulee vaikka töissä ruokatauolla juttelemaan, joku tuttava soittaa tms. Itse en koskaan tuppaa itseäni kenenkään seuraan ja kuvittele, että seurani toiselle ilon tuo. Minua on sanottu kovaksi, kylmäksi ja tunteettomaksi. En silittelee kenenkään kissoja ja koiria ja omia kotieläimiä en ole halunnut. Lapsiin en osaa ollenkaan suhtautua, enkä omia halua. Pystyn kyllä työasioissa olemaan sosiaalinen ja hoitamaan työni. Olen saanut jopa kehuja asiakkailta työnteostani. Kauneus on katsojan silnissä, ovat itse ihania ihmisiä. Olen syntynyt erakoksi.

Jos olet parisuhteessa, et ole erakko. Erakko on YKSIN.

Haaveilen minitalosta jossain Vantaalla tms, jolloin voisin luopua autosta, mutta olisi lyhyt matka kirjastoon, uimahalliin jne. Lopettaisin kaikki sometilit jne.

Ystäviä minulla ei ole ollutkaan kuin joskus teininä, nyt on pakko olla sosiaalinen, kun menin tekemään lapsen. Rakastan häntä yli kaiken, mutta se tarkoittaa, että jonkin verran joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. En osaa enää ystävystyä, enkä jaksa enää edes yrittää kun ne ei koskaan kanna.

Ihmisten kanssa oleminen on niin teennäistä ja väkipakkoa. Kukaan ei kuitenkaan halua olla tekemisissä ja ajattele toisistaan mitään hyvää. Sukujuhlat ovat kauhistuksia. Väkisin vääntää juttua ja ketään ei kiinnosta. Yhtä tyhjän jauhamista. Ystävien kanssa oleminen jonnin joutavaa touhua. Lapsia ja kotieläimiä en myöskään kaipaa huolehdittavakseni. Rakastan, nautin ja haluan olla yksin. En tarvi läheisyyttä, puhumattakaan seksistä. Tykkään puuhastella kotona, kuntoilla, opiskella, käydä töissä, mutta ainoastaan ja vain yksin tehdä kaikkea. Työpaikallakaan en halua läntistä ihmisten kanssa kahvi- ja ruokatauolla, vaan haluan olla yksin ja omassa rauhassa. Käyn siihen aikaan ettei siellä ole paljon muita.

Olen niin kateellinen ihmisille, jotka ovat eläneet erakkona. Ovat varmasti vahvoja, tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Itse olen ollut aina sosiaalisessa työssä. On ollut paljon ystävyyssuhteita. Olen ollut parisuhteissa. Olen joutunut kokemaan ihmisten taholta ikäviä asioita ja pettymyksiä paljon, niin työpaikoissa, ystävyyssuhteissa kuin parisuhteissakin. Olen traumatisoitunut ja onneton ihminen nyt. Haluan koota nyt itseni, tervehtyä ja erakoitua. Uskon, että se on paras valinta. En kaipaa mitään muuta enään kuin yksinäisyyttä ja erakkoutta. Omaa rauhaa, tilaa ja vapautta. Olla kotona ja liikkua metsissä ja luonnossa. Pitää itsestä huolta ja unohtaa muu maailma.

Erakkona eläminen vaatii rahaa. Olisin aikoja sitten häipynyt täältä jos voisin. Jossain pikkukaupungissa yksinäisenä ihmisenä elämä ei ole edes elämisen arvoista. Erityisesti yksin elävää naista pidetään outona, vastaavat miehet taas ovat aivan hyväksyttyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Erakkona eläminen vaatii rahaa. Olisin aikoja sitten häipynyt täältä jos voisin. Jossain pikkukaupungissa yksinäisenä ihmisenä elämä ei ole edes elämisen arvoista. Erityisesti yksin elävää naista pidetään outona, vastaavat miehet taas ovat aivan hyväksyttyjä. 

Kyllä niitä miehiä pidetään enemmän luusereina kun eivät ole naista saaneet.

Erakkous, masennus ja huumausaineet ja kaikkinainen taiteilijuus on romantisotuja.

Nautin ja rakastan yksinoloa. Mitään muuta en kaipaa. En tykkää ihmisistä.

En saa mitään iloa ihmisten kanssa olemisesta. Ihan kenen kanssa vaan olen tekemisissä, niin alkaa nyppimään. Lapset myös ärsyttävät. Vain oma rauha, vapaus, kotona olo, yksin ulkoilu ja omat jutut. Tuovat ilon. Olen niin onnellinen omissa oloissani. Ihmisten seurassa onneton. Puoliso minulla on, mutta vietämme paljon aikaa omissa oloissamme ja olemme molemmat erakko luontoisia ja aseksuaaleja. Yhdessä matkustelemme ja vietämme aikaa kesä paikallamme aina välillä. Ihmisten kanssa tulee vaan ongelmia. Olemme molemmat työelämässä ja se riittää sosiaalisuudeksi. Meitä on haukuttu laiskoiksi luusereiksi, kun emme ole halunneet tehdä lapsia tai ottaa kotieläimiä. Ihan kotiäidit, jotka eivät käy ollenkaan töissä ovat näin sanoneet. Laiska luuseri sanonta sopisi heihin. Kivaa elämää vietän nyt näin tällaisena erakkona.

Olen aivan liian kiltti ja lempeä ihminen tähän maailmaan. Joudun vaan jatkuvasti loukatuksi. Miksi ihmisten pitää ihan ensimmäisenä sanoa jotakin ilkeää ulkonäöstäni, luonteestani, elämänvalinnoistani jne. Ihan niinkuin pidettäisiin tyhmänä, kun on hyväluontoinen. Nautin pienistä asioista ja olen yleensä hyväntuulinen. Aina pitää jonkun päivä pilata.

Vierailija kirjoitti:

Erakkona eläminen vaatii rahaa. Olisin aikoja sitten häipynyt täältä jos voisin. Jossain pikkukaupungissa yksinäisenä ihmisenä elämä ei ole edes elämisen arvoista. Erityisesti yksin elävää naista pidetään outona, vastaavat miehet taas ovat aivan hyväksyttyjä. 

Olen Helsingistä pikkukaupunkiin muuttanut yksin elävä nainen. Mielestäni elämäni on kyllä ihan elämisen arvoista täällä, ehkä olen jo niin erakko, etten huomaa jos minua pidetään jotenkin outona? Olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni muuttaa Helsingistä pois.

Olen yllättynyt että meitä on näin paljon. Luulin että meikäläiset on harvassa. Olen paljon yksin ja nautin siitä, asun rauhallisessa paikassa. En edes tiedä kuinka kauan viihtyisin yksin jos olisi mahdollista kokeilla. En väitä että inhoan ihmisiä mutta en kaipaakaan. Omassa seurassa on aina hyvä olla. Huomaan kyllä sen että pitkä yksinolo tekee erakommaksi. Ei haluaisi enää mennä edes kauppaan.