Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi

Miltä tuntuisi? Sinulla ei olisi mitään arvoa kellekään, sinua ei olisi heille olemassa. Miltä tuntuisi?

Miksi alapeukkuja? Enkö minä äitinä ole sata prosentttisen oikeutettu tekemään päätöksen kaikesta lapsiini liittyvästä, varsinkin siitä miten juhlitaan ja saa olla mukana?

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Hirveän lapselliset mustasukkaisuuskilarit vedit ainakin mielessäsi jossei muuta. Olisin ehkä sanonut vieraalle asiallisesti jälkeenpäin, jos noin kenkää puristaisi.

Juu, et ole minkään arvoinen :D Saman tien voit kadota Nuuksioon, ei kukaan edes lähde etsimään. 

Lähinnä tästä tulee mieleen, että et ole täysin henkisesti normaali. 

Nämä on hassuja. Samaa sarjaa anoppitarinoiden kanssa. Ai että mummo oikein piilotti päsiäismunat ja hassutteli lasten kanssa? Kuinka kauan tämä(kin) vääryys on sinua kiusannut?

Minä saan olla lasten kanssa, olen saanut jo 16 vuotta enkä koe mustasukkaisuutta heidän ilostaan muiden kanssa

Kenelle sinä olet mustasukkainen? Lapsillesi vai äidillesi!

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Outoja vastauksia olet saanut!

Tottakai sinun olisi pitänyt saada olla mukana, seuraamassa lasten riemua ja ehkä antamassa pieniä vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, et ole minkään arvoinen :D Saman tien voit kadota Nuuksioon, ei kukaan edes lähde etsimään.

No minusta tuntuu ihan tältä. Kukaan ei välitä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Tämä täysin mahdoton ajatus, että " minulla ei olisi oikeutta olla mukana " omassa kodissani!

Kotonani  minä olen se joka teen mitä  haluaa, muut sen mitä minä sallin. MINÄ en todellakaan pysyisi muille yhdentekevänä. Luultavasti olisin heittänyt tuollaisessa tilanteessa vieraan pihalle. Oikeasti en ole joutunut sitä ihan konkreettisesti tekemään, vähempikin on riittänyt ...

AP:n kannattaisi kaivaa esiin sisäinen ämmänsä esiin ja pitää puolensa. Muuten sinun omat lapsesikin tallaavat sinut maton alle ensimmäisessä uhmaiässä.

Voihan tuo vähän ärsyttävää olla, mutta pikkasen nyt ap liioitellut kuitenkin? Ehkä se äippä ymmärsi että yriti vihjailla hälle, että hän voisi piilottaa ne munat, jos et sanonut että JUURI SINUN pitää SAADA ne munat piilottaa, niin mistäpä toinen sen voisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän lapselliset mustasukkaisuuskilarit vedit ainakin mielessäsi jossei muuta. Olisin ehkä sanonut vieraalle asiallisesti jälkeenpäin, jos noin kenkää puristaisi.

Miten niin mustasukkaisuus? Minuthan syrjäytettiin omassa kodissani itsevalmistelemastani tilanteesta kysymättä minulta mitään.

Vähän tökeröä ja ajattelematonta vieraalta aloittaa leikki ilman sinua ja toisaalta sinulta myös pikkumaista suuttua liikkaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukkuja? Enkö minä äitinä ole sata prosentttisen oikeutettu tekemään päätöksen kaikesta lapsiini liittyvästä, varsinkin siitä miten juhlitaan ja saa olla mukana?

Monta olennaista yksityiskohtaa:

1. sinun kotisi

2. sinun lapsesi

3. sinun valmistelema hauska.

Mieti nyt ihan tarkkaan, miksi alistut näkymättömäksi? Sinä haluat olla niin onnettoman kiltti etkä voi suututtaa ketään etkä pahoittaa toisen mieltä. Siksi sinä itse jäät näkymättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuo vähän ärsyttävää olla, mutta pikkasen nyt ap liioitellut kuitenkin? Ehkä se äippä ymmärsi että yriti vihjailla hälle, että hän voisi piilottaa ne munat, jos et sanonut että JUURI SINUN pitää SAADA ne munat piilottaa, niin mistäpä toinen sen voisi tietää.

Se oli minun oma äitini. Mutta sama asia, jos kuka tahansa tekisi minulle noin. Tai sinulle, eikö?

Taitaa olla turhaa vastata. Aloittaja on päättänyt olla marttyyri. Mahtaako terapia auttaa tähän Traumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai munien piilottajan kuulukaan olla etsinnässä mukana? Mitä etsimistä se olisi, kun tietää missä munat ovat. 

Jos itsetuntosi on tuosta romahtanut, niin ei se kummoinen ole alun perin ollutkaan. 

Siis millainen empatiakyky sulla oikein on? "Ei kuulukaan olla mukana"? Äitinikö sen yksin saa päättää, en minä? Eri asia olisi, jos olisin jotenkin sanonut, etten halua tai aio tai en voi tai minun ei kuulu olla mukana. Mutta TIETENKÄÄN en ollut sanonut MITÄÄN sellaista. Haluan olla lasteni elämässä mukana ja iloissa varsinkin.

Aiotko päiväkodissakin kytätä seinän vierustalla päivät pitkät, ettei vain jokin ilonhetki mene ohi? 

Lapsilla voi olla ilonhetkiä ihan ilman sinuakin ja tuleekin olla. Käsittämättömän omistava asenne, eivät lapset mitään sinun jatkeitasi ole tai ainakaan saisi olla. Heillä tulee olemaan omatkin juttunsa -- vuosi vuodelta enemmän. 

Mutta toki äitisi olisi voinut kysäistä, että hoidetaanko se munajuttu nyt vai myöhemmin. Se on totta. Kuitenkin mummit joskus ottavat ohjat omiin käsiinsä lastenlastensa kanssa. Siinä on usein hyviäkin puolia. 

Älä nyt tällaisen takia tuhoa lastesi suhdetta mummiin. Mitään pahaa hän ei tarkoittanut ja sinun arvosi laskee vain tuollaisella naurettavalla kiukuttelulla, ei itse tapahtuman johdosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?

Heittäisin vieraan niska-p*rseotteella ulos, sanoisin että tervetuloa takaisin kun osaa käyttäytyä enkä tulisi tänne valittamaan. Miksi  annat kohdella itseäsi kuin kynnysmattoa? Mikä grande katastrof seuraisi jos pitäisit kerrankin puolesi?

Toi asia on niin itsestäänselvä ettei sitä ois tarvinnu edes tänne kirjottaa.Omassa kodissa ei  vieraat pomputa tolla tavalla piste. Se on muuten porttikielto, ihan sama kuka se porttikiellon saanut on.

Päätä että tänä jouluna sun päällä ei  kävellä. Kerran se vaan kirpaisee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukkuja? Enkö minä äitinä ole sata prosentttisen oikeutettu tekemään päätöksen kaikesta lapsiini liittyvästä, varsinkin siitä miten juhlitaan ja saa olla mukana?

Sinä olet kitissyt tästä jo aiemmin, sulle annettiiin ohje asettaa rajat sille tapaukselle mutta ilmeisesti olet niin lapanen ettet ottanu onkeesi. Ainoa joka voi sanoa ei  olet sinä itse. Turha odottaa että se toinen muuttuu.

Lopeta kynnysmattoilu ja TOIMI.