Lapsi sai kokeesta 5 1/2. Menetin malttini :(
Lapsella oli siis pari viikkoa sitten 8lk kemian koe ja hän sai 5 puolen siitä. Olin järkyttynyt sillä lapsi on aiemmin saanut kaikista kokeista ysiä, kasia ja jopa kymppiäkin. Olin vaan niin pettyynyt lapseen ja tuli huudettua. Lapsi perusteli ettei ehtinyt lukea kun isovanhemmat oli kylässä ja hän oli kuulemma lukenut koealueen kerran mutta siltikin osasi vain vähän kokeesta. Huusin hieman lapselle ja annoin kritiikkiä mutta mietin että olinko kohtuuton kun muuten saa todella hyviä numeroita ikäisiinsä verrattuna. Miten olisitte itse reagoineet tuollaiseen suoritukseen?
Kommentit (94)
Mitä mieltä olet tehtävistä? Olisitko osannut vastata moneen?
Mäkin olisin huutanut lapselle tossa tilanteessa. Katsokaa yhdessä, että lukee seuraavaan kokeeseen kunnolla.
Minä olisin lohduttanut lasta tuossa tilanteessa. Ei kukaan onnistu aina ellei ole yli-ihminen. Olitko sitä itse opiskeluaikanasi? Omille lapsilleni sanoin aina, ettei numerot ole tärkeintä elämässä, paljon tärkeämpää on se, että olet yrittänyt parhaasi.
Vierailija kirjoitti:
No seuraavasta huonosta numerosta voi lapsi sitten vetää itsensä kiikkuun. Onhan se niin iso pettymys äidille
Totta...onhan tuo parempi ratkaisu ... eihän kukaan äiti voi kestää sitä häpeää jonka lapsi näin on tuottanut...
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet tehtävistä? Olisitko osannut vastata moneen?
No, en tietenkään mutta ei minun tehtäväni ole hänen kokeitaan läpäistä.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?
Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...
Eipä noita peruskoulun kemiankokoeita ole kovin montaa varaa vitostella, jos oppilasta itseään kiinnostaa tulevaisuudessa jokin muu lukio kuin sellainen, missä oppii lähinnä meikkausta ja nuuskaamista.
Parasta on opiskella ja tehdä tehtävät tasaiseen tahtiin koko opetuksen ajan. Eli onko ollut koko sen ajan kiireinen, ei ole huvittanut vai eikö todella ole oppinut ja tarvitsisi apua?
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin lohduttanut lasta tuossa tilanteessa. Ei kukaan onnistu aina ellei ole yli-ihminen. Olitko sitä itse opiskeluaikanasi? Omille lapsilleni sanoin aina, ettei numerot ole tärkeintä elämässä, paljon tärkeämpää on se, että olet yrittänyt parhaasi.
Kuten sanoin jo aiemmin, en ole lähellekkään noin huonoa numeroa saanut, edes lukiossa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet tehtävistä? Olisitko osannut vastata moneen?
No, en tietenkään mutta ei minun tehtäväni ole hänen kokeitaan läpäistä.
- Ap
Mutta et voi kyllä raivota. Äitini huusi siskolleni, että "paskapaperit" kun kirjoitti c:n paprut. Jäi kyllä kaikille mieleen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin lohduttanut lasta tuossa tilanteessa. Ei kukaan onnistu aina ellei ole yli-ihminen. Olitko sitä itse opiskeluaikanasi? Omille lapsilleni sanoin aina, ettei numerot ole tärkeintä elämässä, paljon tärkeämpää on se, että olet yrittänyt parhaasi.
Kuten sanoin jo aiemmin, en ole lähellekkään noin huonoa numeroa saanut, edes lukiossa.
- ap
Tee lasu itsestäsi ja lapsi sijaisperheeseen. Pääset häpeäpesäkkeestä eroon. Puhu kaikille, että lapsi on tullut isäänsä...
Minun äitini karjui pää punaisena jos sain kokeesta esimerkiksi 7 1\2
Muissakaan asioissa ei sallittu erehdyksiä, virheitä tai vahinkoa. Selkäsauna ja viikko arestia jos pudotin vahingossa vaikka kolikon ja hukkasin sen.
En osaa aikuisenakaan suhtautua epäonnistumisiin ja vahinkoihin. Saan melkein paniikkikohtauksen jos hukkaan tai rikon jotain vahingossa.
En voi myöskään hyväksyä sitä etten ole täydellinen, koska lapsena oli pakko olla.
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?
Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...
Onhan se nyt noloa joulupöydässä luetella lapsen joulutodistuksen numeroita. 10,10, 9,9,9,9,9,8,8 ja 7. Oikein häpeää tuottaa mielikuvakin siitä kuinka sukulaiset yrittävät kehua huonoa todistusta. En ole sellainen nipottaja että 9 tai 10 pitäisi aina tulla mutta kyllä mua hävettää 7 todistuksessa. Lapsella oli aiempi kemian koe 8+ ja nyt tuli 5 1/2
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olisin huutanut lapselle tossa tilanteessa. Katsokaa yhdessä, että lukee seuraavaan kokeeseen kunnolla.
Joo. Äitini sanoi samaa, että katsotaan yhdessä seuraavaan kokeeseen lukemista.
Ja se siis tarkoitti sitä, että sain turpiin kun en osannut kaikkea ulkoa heti. Arvaapa, aiheuttiko traumat opiskeluun? Meni vuosia, ennenkuin uskalsin pyytää edes opettajalta apua kun sisimmissä aina pelkäsi, että taas lyödään kun en osaa heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?
Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...
Onhan se nyt noloa joulupöydässä luetella lapsen joulutodistuksen numeroita. 10,10, 9,9,9,9,9,8,8 ja 7. Oikein häpeää tuottaa mielikuvakin siitä kuinka sukulaiset yrittävät kehua huonoa todistusta. En ole sellainen nipottaja että 9 tai 10 pitäisi aina tulla mutta kyllä mua hävettää 7 todistuksessa. Lapsella oli aiempi kemian koe 8+ ja nyt tuli 5 1/2
- Ap
Ei helvetti sano oikeasti että tämä on provo..
Todellakin olit kohtuuton. Mulle äiti teki tota silloin tällöin lapsena. Olin lapsesi tapaan keskivertoa parempi koulussa, huonoimmista arvosanoista sain no, henkisesti turpaan. Lopputulos: hermoheikko perfektionisti suorittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?
Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...
Onhan se nyt noloa joulupöydässä luetella lapsen joulutodistuksen numeroita. 10,10, 9,9,9,9,9,8,8 ja 7. Oikein häpeää tuottaa mielikuvakin siitä kuinka sukulaiset yrittävät kehua huonoa todistusta. En ole sellainen nipottaja että 9 tai 10 pitäisi aina tulla mutta kyllä mua hävettää 7 todistuksessa. Lapsella oli aiempi kemian koe 8+ ja nyt tuli 5 1/2
- Ap
Tää on provo. Ei kai kukaan luettele numeroita joulupöydässä? Miten todistuksen numerot liittyvät jouluun????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet tehtävistä? Olisitko osannut vastata moneen?
No, en tietenkään mutta ei minun tehtäväni ole hänen kokeitaan läpäistä.
- Ap
En tietenkään? Haloo: peruskoulun kemiaa se vaan on. Pointtina lienee se, oliko koe oikesti vaikea vai sellainen, millainen sen pitäisikin olla.
,,, Vaikka toki kemian osaaminen on mahdollsisesti ihmisillä vielä huonompaa kuin fysiikan. Tarinoita muun muassa siitä, miten divetymonoksidia on mennyt moni vahingossa juomaan pahoin seurauksin, tai kuinka luontoon laskettavan jäteveden pH:ta ei edes asiantuntijat saa täysin nollaan, riittää...
Muilla ihmisillä on niitä ihan oikeitakin ongelmia...
Just luin lahjakkuudesta ja kateudesta siitä jutusta joka kiertää bookissa. Tuli mieleen että itse olin lapsena luokan parhaimpia oppilaita, myös matematiikassa mutta kemia ja fysiikka tyssäsi, samoin laaja matikka myöhemmin lukiossa. Lukion jälkeen korotin matikan kokeen numeroa ja se onnistui helposti lukasemalla pari viikkoa.
Myöhemmin luin kasvatustieteessä kypsyyskausista, että lapsi on eri aikoina kypsä oppimaan eri asioita. Aivot kehittyvät vielä parikymppiseksi jolloin saattaa vasta joissain opiskelualueissa asiat loksahtaa paikoilleen. Tämän vuoksi olisi hyvä opiskella omaan tahtiin eikä luokkien mukana. Open työssäkin olen tämän huomannut. Asia mikä ei tänä vuonna mene kaaliin on selkeä ensi vuonna tai sitä seuraavana, toisella oppilaalla 6. luokalla toisella 8. luokalla.
Jos ap ei ollut provo, niin mene pyytämään lapseltasi anteeksi ja häpeä ja tutkistele itseäsi. Jos et edes itse tajua käyttäytyneesi väärin niin olet tosi natsiäiti ja ennustan lapsellesi myöhemmin masennusta ja syömishäiriöitä.
Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?
Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...