Lapsi sai kokeesta 5 1/2. Menetin malttini :(

Lähetä lapses pakolaiseksi jonnekin...ei kukaan kestä jos kemiasta saa 5 1/2.

Olet idiootti.

Koe ei ollut yhdestä kappaleesta, jolloin kiire kelpaisi selitykseksi. Kysyisinkin lapselta tarkennusta mikä on pitänyt hänet liian kiireisenä tunneilla ja läksyjä tehdessä viimeiset 2kk. Jos kerran yhtään mitään ei ole jäänyt mieleen. Kertoo paljon jo siitä, että tunneilla on kaikkea muuta kuin kiitettävän oppilas. Lisäksi kyse ei noin huonon numeron tullessa voi olla vain selitettävissä opettajalla. Läksytkö kuitenkin on tehnyt ja osannut, miten ne on osannut jos opettaja on ollut niin huono? Vai onko jotenkin avuton ja ei ole sitten aiemmin tajunnut sanoa ettei ymmärrä? Joku näissä selityksissä  haisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?

Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...

Onhan se nyt noloa joulupöydässä luetella lapsen joulutodistuksen numeroita. 10,10, 9,9,9,9,9,8,8 ja 7. Oikein häpeää tuottaa mielikuvakin siitä kuinka sukulaiset yrittävät kehua huonoa todistusta. En ole sellainen nipottaja että 9 tai 10 pitäisi aina tulla mutta kyllä mua hävettää 7 todistuksessa. Lapsella oli aiempi kemian koe 8+ ja nyt tuli 5 1/2

- Ap

Tää on provo. Ei kai kukaan luettele numeroita joulupöydässä? Miten todistuksen numerot liittyvät jouluun????

Jouluna yleensä nähdään kaukaisten sukulaisten kanssa ja joulupöydässä on tapana keskustella lapsen todistuksista. Ja ei tämä ei ole provo. Saatan olla huono äiti ja kuuta mutta en voi sille mitään että 7 todistuksessa hävettää.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Just luin lahjakkuudesta ja kateudesta siitä jutusta joka kiertää bookissa. Tuli mieleen että itse olin lapsena luokan parhaimpia oppilaita, myös matematiikassa mutta kemia ja fysiikka tyssäsi, samoin laaja matikka myöhemmin lukiossa. Lukion jälkeen korotin matikan kokeen numeroa ja se onnistui helposti lukasemalla pari viikkoa.

Myöhemmin luin kasvatustieteessä kypsyyskausista, että lapsi on eri aikoina kypsä oppimaan eri asioita. Aivot kehittyvät vielä parikymppiseksi jolloin saattaa vasta joissain opiskelualueissa asiat loksahtaa paikoilleen. Tämän vuoksi olisi hyvä opiskella omaan tahtiin eikä luokkien mukana. Open työssäkin olen tämän huomannut. Asia mikä ei tänä vuonna mene kaaliin on selkeä ensi vuonna tai sitä seuraavana, toisella oppilaalla 6. luokalla toisella 8. luokalla.

Jos ap ei ollut provo, niin mene pyytämään lapseltasi anteeksi ja häpeä ja tutkistele itseäsi. Jos et edes itse tajua käyttäytyneesi väärin niin olet tosi natsiäiti ja ennustan lapsellesi myöhemmin masennusta ja syömishäiriöitä.

Näitä natsiäitejä tuntuu olevan liikkeellä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen pätijä-äiti raivoaa? Mietitkö vain, että mitä nyt suku ja naapurit sanovat?

Yksi huono numero ja heti raivotar on irti...

Onhan se nyt noloa joulupöydässä luetella lapsen joulutodistuksen numeroita. 10,10, 9,9,9,9,9,8,8 ja 7. Oikein häpeää tuottaa mielikuvakin siitä kuinka sukulaiset yrittävät kehua huonoa todistusta. En ole sellainen nipottaja että 9 tai 10 pitäisi aina tulla mutta kyllä mua hävettää 7 todistuksessa. Lapsella oli aiempi kemian koe 8+ ja nyt tuli 5 1/2

- Ap

Tää on provo. Ei kai kukaan luettele numeroita joulupöydässä? Miten todistuksen numerot liittyvät jouluun????

Jouluna yleensä nähdään kaukaisten sukulaisten kanssa ja joulupöydässä on tapana keskustella lapsen todistuksista. Ja ei tämä ei ole provo. Saatan olla huono äiti ja kuuta mutta en voi sille mitään että 7 todistuksessa hävettää.

- ap

Ei ole todellista...meillä ei koulusta puhuta jouluna! Vaikka koulu menee pojilla todella hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Koe ei ollut yhdestä kappaleesta, jolloin kiire kelpaisi selitykseksi. Kysyisinkin lapselta tarkennusta mikä on pitänyt hänet liian kiireisenä tunneilla ja läksyjä tehdessä viimeiset 2kk. Jos kerran yhtään mitään ei ole jäänyt mieleen. Kertoo paljon jo siitä, että tunneilla on kaikkea muuta kuin kiitettävän oppilas. Lisäksi kyse ei noin huonon numeron tullessa voi olla vain selitettävissä opettajalla. Läksytkö kuitenkin on tehnyt ja osannut, miten ne on osannut jos opettaja on ollut niin huono? Vai onko jotenkin avuton ja ei ole sitten aiemmin tajunnut sanoa ettei ymmärrä? Joku näissä selityksissä  haisee.

Kemiasta ei kuulemma ole tullut läksyä sillä sitä on 3 tuntia viikossa ja tehtäviä tehdään tunnilla. Ja kyllä lapselle oli jäänyt jotain mieleen muuta juuri sen kolmanneksen kokeen tehtävistä minkä takia tuli 5 1/2

- ap

Hetkinen, montako kertaa se alue pitää llukea läpi? Itse olen ajatellut että yksi kerta ennen koetta riittää. Jos palautetussa kokeessa näkyy, että jotkut asiat pitää kerrata, niin ne käydään yhdessä läpi. Eli aloittajan tapauksessa kävisin koeasiat lapsen kanssa läpi niin että huomaisin hänen tajunneen asiat. 

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Yhteen huonoon numeroon ei maailma kaadu. Itse sain kerran yläasteella omasta tasostani poiketen kutosen matikan kokeesta ja häpesin sitä älyttömästi. Myöhemmin kuitenkin kirjoitin pitkästä matematiikasta E:n ja päädyin lääkikseen asti. Yksi koe on vain yksi koe, siitä voi kuitenkin ottaa opiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Tämä oli kyllä 8lk kemian koe. 8lk kemian koe vaikuttaa vielä yläkoulun päättötodistukseen ja sitä kautta vielä lukioon pääsyyn.

-ap

Joko olet haukkunut Wilmassa opettajan? Eikös sitä nykyään ajatella, että se on opettajan vika, jos "nero" saa huonon numeron kokeesta? On niin vaikea hyväksyä, että jokainen saa ansionsa mukaan. Jos ei osaa, niin huono siitä on numeroa antaa.

Riippuu niin teidän yleisestä kommunikoinnista. Jos huutaminen on sallittua ja sitä tapahtuu säännöllisesti, tuskinpa se mihinkään vaikuttaa että huusit kokeesta. Itsekin tulistun aika säännöllisesti eri aiheista, samoin lapset. Niinpä itse kukin silloin tällöin antaa kiukkuista palautetta toisilleen, eikä se ole muuta kuin vähän kiivastuneempaa keskustelua. Itsekin huutaisin jos lapsi saisi vitosen kokeesta. Ei tosin enää saa, koska tajuaa kyllä, että koulunkäynti on hänen tulevaisuutensa kannalta tärkeä asia. Kutosella muistaakseni sai kerran kutosen espanjan kokeesta, ja vannoi ettei enää mene ikinä niin huonosti.

Noin heikosta numerosta voi hyvin vahtia läksyjen tekemistä ja kokeisiin lukemista tarkemmin. Jos vain ymmärtää ja ymmärtää, antaa se väärän viestin. Läksyt luetaan, kokeisiin kerrataan.

Ei kaikille jää tunneilta mitään mieleen. Olin ihan hiton hajamielinen teini, jos kokeisiin opetteleminen jäi vaan läksyjen ja tuntien varaan niin sieltä tuli usein vitosta ja kutosta.

Maten mutsi 😀.

Pilaat lapsesi elämän kun olet noin suorituskeskeinen ja arvotat lapsen sen perusteella että mitä numeroita hän saa koulussa kokeista. Yksikin virhe niin taivas tippuu niskaan.

Pyydä lapseltasi anteeksi huutamistasi ja sano että rakastat häntä vaikka saisi pelkkiä nelosia. Sitten yhdessä käytettä sitä kemian aluetta läpi ja opettelette sen, niin, että seuraavassa kokeessa voi taas pärjätä.

Meilläkin oli suorituskeinen kasvatus, muut veti niitä ysejä ja kymppejä kokeista, itse en saanut yhtäkään, koskaan ja koin olevani epäonnistunut ihmisenä. Eikä minulle edes sanottu että olisin hyvä sellaisena kuin olen, vaan sanottiin että olen ihan paska ihminen ja pitäis heittää lastenkotiin tommonen josta ei ole mihinkään.

Nyt kyllä oikeasti säälittää lapsesi, että joulunakin oikein hävettää 7 todistuksessa, huhhuh! Niin se taisi hävettää meilläkin, minun todistuksiani ei edes vilkaistu, kun niissä oli korkeintaan yksi tai kaksi ysiä joista itse olin hyvin ylpeä, kerran sun toisenkin itkin yksin huoneessani kun muiden todistuksia hehkuteltiin ja riemuittiin ja rahaa jaeltiin jokaisesta 10 numerosta.

Mitään apua en tietenkään opiskeluuni vanhemmilta saanut, olisi vain pitänyt jostain ihmeestä osata opiskella itse paremmin. Yläasteella numerot tippui entisestään, koska ei se kannustanut pinnistelemään että kerrottiin ja muutenkin osoitettiin miten epäonnistunut ihminen olen. Myöhemmin paljastui adhd, jonka vuoksi oli oppimisongelmia.

Voi lapsi raukkaa, yksi vitonen kokeesta ja äiti miettii miten hävettää mahdollinen 7 todistuksessa kun ei voi sukulaisille lesottaa täydellisestä lapsesta :(

Virtahepo kirjoitti:

No huutaminen yhden koenumeron takia on kyllä aika kohtuutonta. Jos lapsesi saa muuten tasaisen hyviä arvosanoja, ei liene syytä huoleen. Nyt opetat lapsellesi vain, että pienikin epäonnistuminen on aivan hirveän iso juttu. Kaikilla tulee joskus vastaan tilanne, jossa kokeeseen ei vaan ehdi lukea, tai vaikka ehtisikin, kysymykset ovat vaikeita tai epäselviä. 

Ps. kannattaa vähän miettiä uudelleen arvostuksiasi, jos olet pettynyt lapseesi yhden huonon koenumeron takia (joka on vieläpä hyvin perusteltavissa)...

Pienikin epäonnistuminen väärässä paikalla on huono asia. Parempi olisi koittaa huononkin valmistautumisen jälkeen edes liki keskivertoa kuin antaa mennä täysin läskiksi.

Muutenkin tuollainen hälläväliä asenne opettaa lapsen laiskaksi. Itäisissä maissa lapset opetetaan tekemään kaikkensa nuoresta lähtien koska kilpailu on kovaa ja muuten ei saavuta mitään. Suomalaislapset on alisuoriutujia. Sen huomaa siitä että pisa kokeen jälkeisissä vertailuissa suomen asema tippuu kuin lehmän häntä eli ollaan tyytyväisiä tulokseen jo siinä vaiheessa kun muut vasta painavat kaasun pohjaan.

Meillä oli vastaava tilanne lukion ensimmäisen vuosikurssin yhden jakson matematiikan kokeesta, tytär sai 5-, vaikka muuten tullut kiitettäviä ja hyviä kaikista aineista. Joku syyhän siihen täytyi keksiä. Seuraavan matemaatikan jakson aikaan ei ollut Spotify käytössä eikä leffaan tai iltarientoihin annettu rahaa. Jakson päätyttyä tuli kiitettäviä, sitten sai palkintoja eli oppi sen, että täytyy tehdä töitä tuloksen eteen. 

Käytiin siis keskustelu, syyt ja seuraukset. Koealueen kerran läpi lukeminen ei ole ainakaan sinun lapsesi osalta riittävä valmistautuminen. Koealueen asioita luetaan jakson aikana ja tehdään muistiinpanoja. Oikeat opiskelutavat ovat jokaisella erilaiset, eli kannattaa opetella itselle eli lapselle sopiva tapa ja pitää siitä kiinni, jos se tuottaa tulosta.