Lapsi sai kokeesta 5 1/2. Menetin malttini :(

Sillä tytöllä joka itki opettajalle kun sai kokeesta 10- (ja pyysi että opettaja voisi muuttaa sen numeron kympiksi) oli varmaan samanlainen äiti kuin sä, ap :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Tämä oli kyllä 8lk kemian koe. 8lk kemian koe vaikuttaa vielä yläkoulun päättötodistukseen ja sitä kautta vielä lukioon pääsyyn.

-ap[/

Ihan oikeasti. Opetatko lapsellesi, että koskaan ei saa epäonnistua, aina pitää olla täydellinen? Pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Tämä oli kyllä 8lk kemian koe. 8lk kemian koe vaikuttaa vielä yläkoulun päättötodistukseen ja sitä kautta vielä lukioon pääsyyn.

-ap[/

Ihan oikeasti. Opetatko lapsellesi, että koskaan ei saa epäonnistua, aina pitää olla täydellinen? Pelottavaa.

Olisitko yhtä ymmärtäväinen, jos läheisesi olisi kuollut hoitovirheen takia? Lohduttaisit lääkäriä ja kertoisit, että ei tarvitse olla täydellinen ja kaikki epäonnistuvat joskus

ei ap

Vierailija kirjoitti:

Olinko kohtuuton?

- Ap

Minusta et. Jos on kyseessä fiksu lapsi, jolla on kaikki edellytykset ok arvosanoihin niin kyllä niitä voi vaatiakin. Ei tarvitse sympata laiminlyöntejä. Ainakin nyt lapselle tuli selväksi että koulunkäynti on tärkeää ja häneltä odotetaan parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Sillä tytöllä joka itki opettajalle kun sai kokeesta 10- (ja pyysi että opettaja voisi muuttaa sen numeron kympiksi) oli varmaan samanlainen äiti kuin sä, ap :/

10- on vähän eri asia kuin 5 ja puoli.

Miksi ihmeessä sinun ap pitää huutaa lapselle, joka kuitenkin yrittää ja on yleistasoltaan hyvä??? Olit todellakin kohtuuton. Pyydä anteeksi lapselta. Olisit mieluummin lohduttanut lasta.  Minulle soitti tytär eilen ja parkui, että historian kokeesta tuli 6-, minä että eihän se nyt maailma siihen kaadu, kun kuitenkin yritit.

Minä kyllä pidin ajoittain saarnoja meidän esikoiselle (keskittymishäiriöinen), kun lukematta napsi kokeista 5-6  ja  ja kun pidin lukutalkoot ja kuulustelin, sai 7-9, mutta ajattelin että ei ne saarnatkaan kannata,  että ei ne kaikki lapset ole nenä kirjoissa tyyppejä vaikka kuinka paasaisi, kunhan ei nelosia ottaisi. Jos jokin ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Hyvät numerot oli kuitenkin biologiasta, musiikista, kotitaloudesta, liikunnasta ja käsitöistä. Amikseen meni autoja rassaamaan ja siellä ollut tyytyväinen. Naama loisti kuin Naantalin aurinko, kun sai vaihtaa talvirenkaat ja öljyt autoon.

Ja onko se lukio nyt joku autuaaksi tekevä asia? Minulla on suvussa kolme yrittäjää, jotka ei ole lukiosta nähneet kuin etuoven kauppareissulla. Firmat pyörineet vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Olinko kohtuuton?

- Ap

Et. Koululaisen tulee valmistautua kokeeseen. Itseäni alkaa vituttamaan jos edes näen arvosanan 7½.

Jos ei mitään vaadita, ei mitään myöskään saavuteta. Turha tyytyä syljeskelemään kattoon ja kantamaan vitosia kotiin, jos on kerran edellytykset parempaan.

Mikäli kyvyt eivät sen parempaan riitä, niin sille ei sitten mitään voi, huutaminen ei silloin kannata. Kannattaa siinä tapauksessa hakeutua esim. talonmiehen ammattiin, tai valmistamaan harjanvarsia tms yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Tämä oli kyllä 8lk kemian koe. 8lk kemian koe vaikuttaa vielä yläkoulun päättötodistukseen ja sitä kautta vielä lukioon pääsyyn.

-ap[/

Ihan oikeasti. Opetatko lapsellesi, että koskaan ei saa epäonnistua, aina pitää olla täydellinen? Pelottavaa.

Olisitko yhtä ymmärtäväinen, jos läheisesi olisi kuollut hoitovirheen takia? Lohduttaisit lääkäriä ja kertoisit, että ei tarvitse olla täydellinen ja kaikki epäonnistuvat joskus

ei ap

Arvaapa kuule mitä? Tunnen useammankin tällä hetkellä lääkiksessä opiskelevan ihmisen ja jokainen heistä on välillä valittanut tentistä jota he eivät vaan millään meinaa saada läpi tai ovat saaneet siitä huonon arvosanan.

Eivät ne lääkäritkään mitään täydellisiä ihmisiä ole, jotka joka kokeesta vetävät täydellisiä arvosanoja.

Ei vittu kuulostat ihan mun isältä. Koko peruskoulun ajan oli kauheet paineet menestyy. 8:lla katkes sit kamelin selkä, vedin kaiken paskaks ja aloin menee siitä mistä aita on matalin. Lopputuloksena vanhempani katsivat silmiin päättötodistuksen keskiarvoa 8. Ilme oli näkemisen arvoinen. Että miten meni noin niinku omasta mielestä? Todellakin olit kohtuuton. Anna sille vähän tilaa niin se ei ehkä mokaa koko peruskoulua sun takias niinkuin mä tein.

T. 17v lukiolainen, joka on hukannut itsensä vanhempien painostamisen takia ja jonka motivaatio on tällä hetkellä täys 0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Tämä oli kyllä 8lk kemian koe. 8lk kemian koe vaikuttaa vielä yläkoulun päättötodistukseen ja sitä kautta vielä lukioon pääsyyn.

-ap[/

Ihan oikeasti. Opetatko lapsellesi, että koskaan ei saa epäonnistua, aina pitää olla täydellinen? Pelottavaa.

Olisitko yhtä ymmärtäväinen, jos läheisesi olisi kuollut hoitovirheen takia? Lohduttaisit lääkäriä ja kertoisit, että ei tarvitse olla täydellinen ja kaikki epäonnistuvat joskus

ei ap

Arvaapa kuule mitä? Tunnen useammankin tällä hetkellä lääkiksessä opiskelevan ihmisen ja jokainen heistä on välillä valittanut tentistä jota he eivät vaan millään meinaa saada läpi tai ovat saaneet siitä huonon arvosanan.

Eivät ne lääkäritkään mitään täydellisiä ihmisiä ole, jotka joka kokeesta vetävät täydellisiä arvosanoja.

Eivät olekaan, mutta tuskin suhtautuvat epäonnistumisiin myönteisesti. Yliopisto nyt muutenkin on ihan eri asia kuin peruskoulu

Vierailija kirjoitti:

Olinko kohtuuton?

- Ap

Olit.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... 5 1/2 peruskoulun kemiasta ei ole selitettävissä pelkällä lukemattomuudella. Jos opettaja osaa hommansa (ei kyllä välttämättä osaa) ja oppilas on mukana tunneilla (ei välttämättä ole), niin noin ysin oppilaan pitäisi pystyä kokeeseen lukemattakin parempaan arvosanaan.

Jokin tässä haisee...

Oli meidän kouluaikana hyvinkin tavallista, että porukan maksiminumerot olivat hyvä jos kuus puolikkaat kokeissa. Syy oli aina oppilaissa eikä koskaan kummalla tavalla haahuilevissa ja ihan pihalla olevissa opettajissa.

Mitä sitten ? Sano lapselles että ahtaaja saa 5 tonnia peruskoulupohjalla

Kyllä mulle olisi aikanaan saanut kotona huutaa jos olisin saanut kokeesta viitosen. Pahinta on jos vanhempi antaa sympatiansa huonolle arvosanalle, joka johtui puhtaasti laiskuudesta. Ihan eri asia jos olisi panostuksesta huolimatta tullut huono numero.

Vierailija kirjoitti:

Ei vittu kuulostat ihan mun isältä. Koko peruskoulun ajan oli kauheet paineet menestyy. 8:lla katkes sit kamelin selkä, vedin kaiken paskaks ja aloin menee siitä mistä aita on matalin. Lopputuloksena vanhempani katsivat silmiin päättötodistuksen keskiarvoa 8. Ilme oli näkemisen arvoinen. Että miten meni noin niinku omasta mielestä? Todellakin olit kohtuuton. Anna sille vähän tilaa niin se ei ehkä mokaa koko peruskoulua sun takias niinkuin mä tein.

T. 17v lukiolainen, joka on hukannut itsensä vanhempien painostamisen takia ja jonka motivaatio on tällä hetkellä täys 0.

Joo, voithan sä toki vanhempiasikin syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vittu kuulostat ihan mun isältä. Koko peruskoulun ajan oli kauheet paineet menestyy. 8:lla katkes sit kamelin selkä, vedin kaiken paskaks ja aloin menee siitä mistä aita on matalin. Lopputuloksena vanhempani katsivat silmiin päättötodistuksen keskiarvoa 8. Ilme oli näkemisen arvoinen. Että miten meni noin niinku omasta mielestä? Todellakin olit kohtuuton. Anna sille vähän tilaa niin se ei ehkä mokaa koko peruskoulua sun takias niinkuin mä tein.

T. 17v lukiolainen, joka on hukannut itsensä vanhempien painostamisen takia ja jonka motivaatio on tällä hetkellä täys 0.

Joo, voithan sä toki vanhempiasikin syyttää.

Jos ikää olisi 27 tällä kirjoittajalla, niin asenteesi olisi täysin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Just luin lahjakkuudesta ja kateudesta siitä jutusta joka kiertää bookissa. Tuli mieleen että itse olin lapsena luokan parhaimpia oppilaita, myös matematiikassa mutta kemia ja fysiikka tyssäsi, samoin laaja matikka myöhemmin lukiossa. Lukion jälkeen korotin matikan kokeen numeroa ja se onnistui helposti lukasemalla pari viikkoa.

Myöhemmin luin kasvatustieteessä kypsyyskausista, että lapsi on eri aikoina kypsä oppimaan eri asioita. Aivot kehittyvät vielä parikymppiseksi jolloin saattaa vasta joissain opiskelualueissa asiat loksahtaa paikoilleen. Tämän vuoksi olisi hyvä opiskella omaan tahtiin eikä luokkien mukana. Open työssäkin olen tämän huomannut. Asia mikä ei tänä vuonna mene kaaliin on selkeä ensi vuonna tai sitä seuraavana, toisella oppilaalla 6. luokalla toisella 8. luokalla.

Jos ap ei ollut provo, niin mene pyytämään lapseltasi anteeksi ja häpeä ja tutkistele itseäsi. Jos et edes itse tajua käyttäytyneesi väärin niin olet tosi natsiäiti ja ennustan lapsellesi myöhemmin masennusta ja syömishäiriöitä.

Tämä teoria tuntui mielenkiintoiselta! Voiko tästä lukea jossain lisää? Mulla meinaan meni nää jutut kausittain ja on kiinnostavaa kuulla mistä se johtuu. Jopa asema perheessä vaikuttaa pitkälti opintosuorituksiin.

Kasiluokan kemia on vaikeaa, en lähtisi sekoilemaan yhdestä huonosta numerosta. Ei maailma silti siihen huutoon kaadukaan. Kerro lapselle, että olit kohtuuton, siinä se.

Olet tyhmästi käyttäytyvä aikuinen, joka kasvattaa lapsestaan kilttiä, suorituskeskeistä ihmistä, joka ei saa koskaan ns. epäonnistua. Silti sinä itse juuri epäonnistuit kasvattajan roolissasi. Mietipä vähän omia arvojasi.

Täällä on ihan tarpeeksi masentuneita nuoria, jotka luulevat että koskaan ei saa epäonnistua muiden asettamista tavoitteista.  Juuri epäonnistumiseen suhtautuminen erottaa menestyjät ei-menestyjistä. Menestyjä on se, joka epäonnistuttuaan nousee uudelleen ja uudellaan ylös ja jatkaa eteenpäin. Epäonnistuja on se, joka jää maahan makaamaan ja voivottelemaan yhdenkin kompastumisen jälkeen. Sellaistako sinä kasvatat lapsetasi? Se, ettei aina onnistu on ihan luonnollista - paitsi sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäistä touhua,se on yksi koenumero seiskalla yhdestä aineesta. Petraa sitten jatkossa paremmin. Hyvä oppia, että mitään tekemättä ei pärjää, vaan pitää opiskella.

Eikö teillä ole joulupöydässä muuta puhuttavaa kuin lasten todistusten arvosanat? Jos on pakko mainita, niin sanot, että hyvin on mennyt, ja ottaako joku laatikoita lisää?

Luot lapsellesi älyttömiä paineita moisesta asiasta. Kotona pitäisi saada ymmärrystä ja kannustusta, ei huutoa satunnaisesta huonommasta numerosta. Mitä sitten, jos lapselle tulee oikeasti murheita koulussa/elämässä? Mokaa oikeasti jotenkin? Kenen puoleen hän voi kääntyä hädän hetkellä?

Nyt jotain suhteellisuudentajua ja pyydät anteeksi.

Tämä oli kyllä 8lk kemian koe. 8lk kemian koe vaikuttaa vielä yläkoulun päättötodistukseen ja sitä kautta vielä lukioon pääsyyn.

-ap[/

Ihan oikeasti. Opetatko lapsellesi, että koskaan ei saa epäonnistua, aina pitää olla täydellinen? Pelottavaa.

Olisitko yhtä ymmärtäväinen, jos läheisesi olisi kuollut hoitovirheen takia? Lohduttaisit lääkäriä ja kertoisit, että ei tarvitse olla täydellinen ja kaikki epäonnistuvat joskus

ei ap

Ei hemmetti täällä on pimeeta porukkaa...vertaa 8lk:n kemiankoetta ja kohtalokasta hoitovirhetta.