Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
OUDOIMPIA askiaspalvelijoita joita olette kohdanneet? Mitä tapahtui/ teki tms?? Minä aloitan...
05.12.2016 |
Kerro myös mikä hän oli ammatiltaan!
Oma kokemukseni on se, kun menin joskus hotelliin niin siinä respassa sisään kirjautumisessa oli sellainen nainen.
Näin jo kauempaa, että hihitteli yksinään jtn...
Siinä kohtaa, kun tulin tiskille vastapäätä häntä niin tervehtiessä hän purskahti nairuun jonka yritti naamioida yskäsyksi.
Mietin, että oliko minussa jtn hauskaa, mutta hihittely vain jatkui ja jatkui.
Näin, että pidätteli kokoajan naurua ja nauroi joka sanansä jälkeen oikein ylikorostuneesti
Tuo oli vähän outoa koska tilanteessa ei ollut päällepäin missään kohtaa mitään hauskaa.
En tiedä oliko jossain aineissa, mutta aika oudolta vaikutti.
Lähtiessä sielä oli erityyppi enkä enää nähnyt tuota naista ..
Kertokaapa teidän kokemuksia!
Kommentit (360)
Huh,melkoisia tarinoita. Mun mielestä asiakaspalvelukokemukseen vaikuttaa myös asiakkaan tausta: kouluja käyneenä asiakaspalvelijana mun vaimon mielestä lähes kaikki asiakaspalvelu on paskaa. - mulle taas riittää että myyjä osaa morottaa ja saan rahani vaihdettua tuotteeseen :D
Sit on myös ärsyttävää,kun jotkut asiakkaat tietävät että yleensä asiakaspalvelijat eivät saa puolustautua ja käyttävät tätä hyväksi purkaessaan pahaa oloaan myyjiin.
Vittumaisin tilanne sattui eräässä autohuollossa kun olin autoani hakemassa. Pankkikortti alkoi temppuilemaan (siru kulunut,uusi oli tulossa) ja olin jo toista korttia kaivamassa, niin myyjä huutaa isoon ääneen toiselle,että "äläs tuo niitä avaimia vielä, näyttäs vähän että ei oo rahaa tilillä". Poltin päreeni ja maksoin toisella kortilla ja totesin,että "teit itsestäsi juuri pellen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ostoksilla tavaratalossa ja näin hyvän tarjouksen. Kyseisen tuotteen kohdalla luki 1.99e, mutta kassalla tuotteen hinnaksi paljastuikin 5.99e. Huomautin virheestä keski-ikäiselle myyjälle, joka veti asiasta ihan hirveet kilarit ja haukkui minut valehtelijaksi. No mentiin sitten hyllyltä katsomaan ja oikeassahan minä olin, liike oli laittanut väärän hintalapun tuotteen kohdalle. Tämä on ihan ok vielä, mutta myyjä otti tuotteen minulta ja lähti pois sanomatta mitään.. Onneksi se tavaratalo meni konkkaan.
Harvoin hyllyssä lukee 5,99 ja kassalla hinta onkin 1,99. Miksei koskaan näin päin?
Ohis, mutta mulla on kerran käynyt noin. Löysin kaupasta kengät, joiden hintaa oli jo alennettu. En muista mikä se ihan alkuperäinen hinta oli, mutta alennettu hinta oli 25€. Kassalla kone kuitenkin antoi hinnaksi 5€. Myyjäkin oli siitä ihmeissään, mutta myi kengät vitosella :D
Poikkesin kerran kampaajalle kysymään aikoja permanentin tekoon ja mitä mahdollisesti maksaisi. Kampaaja katseli hiuksiani, jotka olivan n. lapaluihin asti pitkät. Alkoi aikamoinen päivittely, äänen sävy lievästi sanottuna valittava: "Voi hyvänen aika! Noin pitkiin hiuksiin pitäisi tehdä permanentti! Siis, tossahan kestää ihan hirveän pitkä aika. Mun pitäis siis soittaa ainakin kaks työkaveria hoitamaan sitä rullaamista mun kanssa! Ainetta kuluis ihan hirveät määrät! Hintaa tulis ainakin 300-400e! Ihan hirvee työ!" Tämä "tykitys" siis yhteen hengenvetoon. Paikalla oli joku muu asiakas ja katteli silmät selällään ko. ammattilaisen purkausta. Mä totesin, että kiitos, ei tarvitse vaivautua ja lähdin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.
Hullua on, että et itse ala soittamaan, koska myyjä ei soittanut sinulle. Tuo oli lähinnä epänormaalia käytöstä asiakkaalta. Itse et ostanut sitä kitaraa, kyllä se sinulle olisi myyty.
olisi varmaan myyty joo,ja jos olisin kuullut soittimesta jotain melodiaa olisi se ehkä sinetöinyt ostopäätökseni mutta koska en osaamattomuuteni vuoksi,ja myyjän haluttomuuden vuoksi saanut kitarasta oikein mitään kunnollista sävelmää irti vaikutti se ostopäätökseen negatiivisesti.
Soittamaan pitäisi alkaa joo,mutta ku ensin pitäisi olla se soittopeli.Mielestäni pitäisi kyllä ensin saada tutustua soittopelin laatuun,ja tärkeään asiaan soittopelin äänenlaatuun ennen ostopäätöstä.Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään anttilan 200e lasten rämpytys soittopeli,joka ei pysy vireessä ensimmäistäkään tahtia ja jonka kaula on vielä kierossa kuin korkkiruuvi.
No ehkä olisi kannattanut aloittaa siitä anttilan kitarasta ja hankkia sitten parempi jos harrastus kantaa.
Myyjää ehkä vitutti myydä hyvä kitara soittotaidottomalle.
Myyjällä aika paha asennevamma. Itse ostin lähemmäs 20 tonnia maksaneen flyygelin vaikken osannut soittaa, aikeissa aloittaa soittoharrastus. Sain todella asiantuntevaa palvelua selkokielellä niin että amatöörikin ymmärsi. Enkä koskaan oppinut soittamaan kun reuma iski. Onneksi soitin on kaunis ja minulla on soittotaitoisia ystäviä.
Eräs silmälasiliike mainosti laatulaseja lehdessä. Kyseessä olivat moniteholasit muistaakseni hintaan 549e. Noo, menin sitten kyselemään näitä laatulaseja liikkeestä, niin minulle ryhdyttiin esitelmöimään miten pienet näköalueet niissä on, ym ym. - kysyin sitten että miksi laatulaseja mainostatte kun eivät kerran ole... Niin tämä myyjätär ryhtyi veistelemään siinä "että eihän mersuakaan ladan hinnalla saa ostettua eikä Marimekon puseroa Tokmannilta" - tä??? Hölmistyin aivan täysin eikä "ladakauppoja" syntynyt, ei myöskään "mersukauppoja" - En mene enää koskaan moiseen kauppaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapahtui asuinmaassani Englannissa... Menin kerran työpäivän jälkeen rättiväsyneenä ruokaostoksille läheiseen supermarketiin, ja nappasin koriin myös pari tuoksukynttilää ja pienen paketin ompeluneuloja. Seisoin kassalla aivan zombina väsymyksestä, kunnes havahduin siihen että kassalla oleva nuorehko nainen ei halunnut skannata ompeluneulapakettia ennen kuin oli katsonut minua päästä varpaisiin ja tiukannut "What are you going to do with these?"... Olin niin pöllämystynyt että mulla meni hetki tajuta kysymys, ja lopulta tajusin änkyttää "Um, eh, sew?" Kassaneiti vielä varmisti "Definitely sew? Nothing else?" jolloin aloin jo ärsyyntyä. Ilmeisesti tyyppi luuli mua joko narkkariksi tai itsetuhoiseksi kalpean ihon ja väsyneen ilmeen takia. Mutisin vielä kertaalleen että sukkia vaan halusin parsia, maksoin ostokseni ja lähdin hämmentyneenä kaupasta.
Haluaisin nähdä narkkarin, joka piikittää ompeluneulalla..
Muutama vuosi sitten kärsin jatkuvista suolistokivuista ja varasin ajan Terveystaloon (en halunnut kunnalliseen). Lääkäri oli kotoisin Venäjältä, mutta puhui ja ymmärsi suomea hyvin. Selitin vaivani ja vatsan tunnustelun jälkeen lääkäri alkoi kysellä tulenko työterveyden kautta vai olenko yksityishenkilö, koska tutkimukset maksavat. Kerroin, että sairasvakuutukseni kattaa kaikki kulut, joten hinta ei ole ongelma. Lääkäri ei tätä kuitenkaan uskonut, sanoi ettei HÄN ymmärrä vakuutuksista mitään. Turhaan selitin vakuutusen kattavan kaiken. Lääkäri teki kuitenkin listan kaikista tutkimuksista, joita OLISI hyvä tehdä, mutta koska ne olivat kalliita (n. 150-400e), niin en saanut lähetettä. Hän ainoastaan kirjoitti reseptin Rennietä, vaikka sanoin useasti, ettei kyse ole närästyksestä ja kipu on alempana suolistossa. Rennie oli kuulemma minulle tarpeeksi edullinen lääke. Toiste en enää mennyt, vaan vaihdoin Mehiläiseen. (Olin 20+ v. opiskelija.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin muutama vuosi sitten eräässä lelukaupassa ostamassa tarroja joulukortteihin. Tiskin takana seisoskeli pari tylsistyneen näköistä apulaistyttöä, vain pari vuotta minua nuorempia. Minulla ei ollut käteistä, joten maksoin kortilla. Maksua tehdessä toinen tyttö kääntyi katsomaan toista ja tokaisi kovaan ääneen "Siis KUKA muka maksaa pari euroo kortilla?" ja nauraa hihittivät. Tirskuminen jatkoi edelleen kun tarrat ojennettiin takaisin minulle.
Olin niin pöllämystynyt etten saanut edes sanotuksi tuohon mitään. Tuli ihan puskista tuo asenne.
Kävin tässä vähän aikaa sitten ostamassa power bankin erään liittymän kaupasta. Kun maksoin ostostani, myyjänä ollut juippi kysyi, että mitenkäs on liittymäasioiden laita. Ilmoitin, että ne ovat kunnossa eivätkä vaadi muutoksia. "Toikin tulee vain lahjaksi mun kaverille", sanoin ostokseeni viitaten.
Olihan se sinänsä turha kommentti, mutta ei myyjän silti olisi tarvinnut todeta pirteällä asiakaspalveluäänellään "Aha. Ei kiinnosta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pappi tuli keskustelemaan kanssani omaiseni hautajaisjärjestelyistä, mutta alkoikin puhua oman uskonsa hiipumisesta ja omasta burn-outistaan täysin yllättäen. Siinä sitten nyökyttelin ja kuuntelin vuodatusta. Vähän oli hämmentynyt olo, papin olisi varmasti kuulunut lohduttaa minua ja kertoa taivaan riemuista eikä sanoa olevansa epävarma taivaan olemassaolosta ja pettynyt koko luterilaiseen kirkkoon. Kaikesta huolimatta hautajaiset sujuivat hyvin.
Vakaumuksellisten pappien tilalle pitäisi ehkä palkata seremoniamestareita, jotka eivät alkaisi kipuilemaan oman uskonsa kanssa, vaan saarnaisivat vain palkkansa eteen mitään pohdiskelematta ilosanomaa ja antaisivat toivotut lupaukset pelastuksesta ja taivaan iloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.
Hullua on, että et itse ala soittamaan, koska myyjä ei soittanut sinulle. Tuo oli lähinnä epänormaalia käytöstä asiakkaalta. Itse et ostanut sitä kitaraa, kyllä se sinulle olisi myyty.
olisi varmaan myyty joo,ja jos olisin kuullut soittimesta jotain melodiaa olisi se ehkä sinetöinyt ostopäätökseni mutta koska en osaamattomuuteni vuoksi,ja myyjän haluttomuuden vuoksi saanut kitarasta oikein mitään kunnollista sävelmää irti vaikutti se ostopäätökseen negatiivisesti.
Soittamaan pitäisi alkaa joo,mutta ku ensin pitäisi olla se soittopeli.Mielestäni pitäisi kyllä ensin saada tutustua soittopelin laatuun,ja tärkeään asiaan soittopelin äänenlaatuun ennen ostopäätöstä.Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään anttilan 200e lasten rämpytys soittopeli,joka ei pysy vireessä ensimmäistäkään tahtia ja jonka kaula on vielä kierossa kuin korkkiruuvi.
No ehkä olisi kannattanut aloittaa siitä anttilan kitarasta ja hankkia sitten parempi jos harrastus kantaa.
Myyjää ehkä vitutti myydä hyvä kitara soittotaidottomalle.
Miksi ihmeessä myyjää vituttaisi myydä jotain jollekin joka haluaa ostaa? Silloin on kyllä aivan väärällä alalla ja tekee vahinkoa liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin joitakin vuosia sitten ostamassa hääpukua, ja menin sitten kaason kanssa erääseen helsinkiläiseen pukuliikkeeseen.
Heti ovella omistajattaren käytös oli enemmän kuin kummallista. Hän tuli tiukalla äänellä komentamaan kengät pois jalasta HETI koska muuten kulkeutuu hiekkaa lattioille ja hän oli juuri imuroinut. Esitin sitten asiani, ja kerroin hieman millaista pukua hain. Pukuja ei saanut katsella itse, vaan minun piti selata kansiota, ja osoittaa siitä minkälaista haluaisin sovittaa. Kun sitten löytyi sopiva, änkesi täti mukaan sovituskoppiin vahtimaan, että poistan dödöt kölninvedellä ja ettei mekko likaannu. Samalla hän alkoi kysellä minkä ikäinen olen, ja entäs sulhanen (olimme molemmat 24) ja kommentoi kaikkia vastauksia. Olimme kuulemma epäilyttävän nuoria, ja milläs meinasimme maksaa hääpuvun, koska hänen liikkeensä puvut olivat kalliita ja uniikkeja. Kun vastasin häkeltyneenä että kyllä meillä on laskettu hääpuvulle tilaa budjettiin, hän tokaisi että hyvä sitten jos isä maksaa.
Valitettavasti puku jota sovitin, oli aivan ihana, tosin hiukan yli budjetin. Puntaroin kaasolle asiaa, kun myyjätär totesi maireasti hymyillen, että mekko on kyllä hyvä sijoitus, miehiä tulee ja menee mutta tätä ajatonta luomusta voi pitää vielä uudelleenkin joskus tai vähintäänkin sen jälleenmyyntihinta on kova kun se on italialaista huippudesignia. Häivyin liikkeestä itku kurkussa ja hyvä niin, sillä yhtä ihana mekko löytyi kohtuullisen hintaisena ja hyvän palvelun kera toisaalta. Löysin myöhemmin kyseisestä liikkeestä ja omistajattaresta enemmänkin keskusteluketjuja, en ollut ensimmäinen joka sai kummallista "palvelua".
Vierailija kirjoitti:
Huh,melkoisia tarinoita. Mun mielestä asiakaspalvelukokemukseen vaikuttaa myös asiakkaan tausta: kouluja käyneenä asiakaspalvelijana mun vaimon mielestä lähes kaikki asiakaspalvelu on paskaa. - mulle taas riittää että myyjä osaa morottaa ja saan rahani vaihdettua tuotteeseen :D
Sit on myös ärsyttävää,kun jotkut asiakkaat tietävät että yleensä asiakaspalvelijat eivät saa puolustautua ja käyttävät tätä hyväksi purkaessaan pahaa oloaan myyjiin.
Vittumaisin tilanne sattui eräässä autohuollossa kun olin autoani hakemassa. Pankkikortti alkoi temppuilemaan (siru kulunut,uusi oli tulossa) ja olin jo toista korttia kaivamassa, niin myyjä huutaa isoon ääneen toiselle,että "äläs tuo niitä avaimia vielä, näyttäs vähän että ei oo rahaa tilillä". Poltin päreeni ja maksoin toisella kortilla ja totesin,että "teit itsestäsi juuri pellen".
Musta nää "asiakaspalvelija ei saa puolustautua" ja "asiakas on aina oikeassa" on pelkkiä myyttejä. Oon siis itsekin ollut asiakaspalvelussa ja en oo törmännyt missään tuollaiseen. Ainoat on, että aspana pitää yrittää ratkaista asiakkaan ongelma, vaikka ärsyttäisi, ja ei saa keittää yli, vaikka asiakas olisi ihan molopää. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että asiakkaalle ei voisi sanoa ei (kohteliaasti), kun ongelma on ratkaisematon tai itseaiheutettu tai että sikailevaa asiakasta ei saisi kieltäytyä palvelemasta tai heittää/heitättää pihalle (edelleen kohteliaasti/asiallisesti).
Lähimpänä tota on olleet erilaiset "asiakkaan mielipaha hyvitetään aina" -hommat, mutta ei silloinkaan ole tarvinnut kestää sikailua vaan lähinnä vaan hymistä myöntelevästi ja antaa lahjakortti, kun asiakas tulee Stockan herkkuun valittamaan, että sieltä ostettu Pirkka-tuote oli ostohetkellä päiväysvanha. :D
Ihan uteliaisuudesta kyselenkin, onko jossain oikeasti sellaista meininkiä, että aspa ei saa puolustautua ikävää käytöstä vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh,melkoisia tarinoita. Mun mielestä asiakaspalvelukokemukseen vaikuttaa myös asiakkaan tausta: kouluja käyneenä asiakaspalvelijana mun vaimon mielestä lähes kaikki asiakaspalvelu on paskaa. - mulle taas riittää että myyjä osaa morottaa ja saan rahani vaihdettua tuotteeseen :D
Sit on myös ärsyttävää,kun jotkut asiakkaat tietävät että yleensä asiakaspalvelijat eivät saa puolustautua ja käyttävät tätä hyväksi purkaessaan pahaa oloaan myyjiin.
Vittumaisin tilanne sattui eräässä autohuollossa kun olin autoani hakemassa. Pankkikortti alkoi temppuilemaan (siru kulunut,uusi oli tulossa) ja olin jo toista korttia kaivamassa, niin myyjä huutaa isoon ääneen toiselle,että "äläs tuo niitä avaimia vielä, näyttäs vähän että ei oo rahaa tilillä". Poltin päreeni ja maksoin toisella kortilla ja totesin,että "teit itsestäsi juuri pellen".
Musta nää "asiakaspalvelija ei saa puolustautua" ja "asiakas on aina oikeassa" on pelkkiä myyttejä. Oon siis itsekin ollut asiakaspalvelussa ja en oo törmännyt missään tuollaiseen. Ainoat on, että aspana pitää yrittää ratkaista asiakkaan ongelma, vaikka ärsyttäisi, ja ei saa keittää yli, vaikka asiakas olisi ihan molopää. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että asiakkaalle ei voisi sanoa ei (kohteliaasti), kun ongelma on ratkaisematon tai itseaiheutettu tai että sikailevaa asiakasta ei saisi kieltäytyä palvelemasta tai heittää/heitättää pihalle (edelleen kohteliaasti/asiallisesti).
Lähimpänä tota on olleet erilaiset "asiakkaan mielipaha hyvitetään aina" -hommat, mutta ei silloinkaan ole tarvinnut kestää sikailua vaan lähinnä vaan hymistä myöntelevästi ja antaa lahjakortti, kun asiakas tulee Stockan herkkuun valittamaan, että sieltä ostettu Pirkka-tuote oli ostohetkellä päiväysvanha. :D
Ihan uteliaisuudesta kyselenkin, onko jossain oikeasti sellaista meininkiä, että aspa ei saa puolustautua ikävää käytöstä vastaan?
Kiitos oli yksi harvoista järkevistä jutuista. Ihme luonnonlakeja täällä tuntuu olevan...
Kyllä se vaan niin menee,että vähänkin koulutettu asiakaspalvelija antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikenlaisen pikku narinan ja vittuilun, vaikka "arki-minä" puuttuisikin heti epäkohtiin. Kun hyvä asiakaspalvelija ei järjestä kohtausta. Ainoastaan,jos tilanne käy uhkaavaksi tai muita asiakkaita häiritään,niin silloin puututaan paskaan käytökseen.
Olin vuosia sitten matkalla katsomaan kuolevaa isoisääni. Sairaalasta soitettiin hänen heikkenevästä tilastaan ja piti lähteä nopeasti. Otin taksin. Mukaan tuli ystäväni. Perillä kiitin kuskia ja mainitsin miksi tuli kiire ottaa taksi.
No tämä melko nuori ja hieman yksinkertaisen oloinen taksikuski sanoi ihan ystävällisellä naamalla:"onhan se helpotus kun kuolee pois, vanhukset kun tuppaa olemaan niin äkäisiä".
Olin aivan sanaton moisesta kommentista ja revin vaan ystäväni ulos taksista ennen kuin hän puuttuu kuulemaansa ja alkaa ojentaa kuskia.
Täytyy myöntää että kyllä tänäkin päivänä ihmetyttää tuo taksikuskin huipputahdikas aivopieru siinä sairaalan pihassa.
Vierailija kirjoitti:
terveyskeskuslääkäri. sen lisäksi, että tyyppi näytti Jope Ruonansuun sketsihahmolta tämä kyseli sen kymmenen kertaa lapseni painon "sanotko sen painon vielä" ja loput ajasta suhisi "oletko nyt hiljaa kun pitää keskittyä". olin istunut odottamassa 5h lapsen kanssa, väsymys painoi ja sitten vielä tuollainen lääkäri.. aloin tyrskiä hysteerisesti ja yritin siinä purra huulta sekä kääntää päätä pois, mutta varmaan lääkäri tajusi jotain.
nolotti, nolottaa vieläkin. ei vain pitänyt pokka!
Laita siihen pepantteenia!
Vierailija kirjoitti:
Kävin Cittarissa ja kysyin lähimmältä myyjää muistuttavalta onko teillä friteerauskeittimiä. Henkilö repesi nauramaan ja osoitteli DNA tms. kylttiä jonka palveluksessa oli. Ei sanonut siis mitään - nauroi ja osoitti kylttiä.
Siis täh, mulle on käynyt ihan samoin! Tosin muistaakseni kyse oli Soneran jäppisestä. Turussa Kupittaan Cittarissa oltiin ostamassa telkkaria, ja tein ilmeisesti järkyttävän mokan kysyessäni Sonera-kauppiaalta telkkareista. Tyyppi vain osoitti Sonera-kylttiä vaivautumatta vastaamaan mitään. Ok, varmaan ärsyttävää, jos asiakkaat ei tajua, ettet olekaan Cittarin myyjä, kun hengaat työvaatteissa sisällä kaupassa, mutta voisi tilanteeseen varmaan reagoida jotenkin muuten kuin avoimella halveksunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.
Hullua on, että et itse ala soittamaan, koska myyjä ei soittanut sinulle. Tuo oli lähinnä epänormaalia käytöstä asiakkaalta. Itse et ostanut sitä kitaraa, kyllä se sinulle olisi myyty.
olisi varmaan myyty joo,ja jos olisin kuullut soittimesta jotain melodiaa olisi se ehkä sinetöinyt ostopäätökseni mutta koska en osaamattomuuteni vuoksi,ja myyjän haluttomuuden vuoksi saanut kitarasta oikein mitään kunnollista sävelmää irti vaikutti se ostopäätökseen negatiivisesti.
Soittamaan pitäisi alkaa joo,mutta ku ensin pitäisi olla se soittopeli.Mielestäni pitäisi kyllä ensin saada tutustua soittopelin laatuun,ja tärkeään asiaan soittopelin äänenlaatuun ennen ostopäätöstä.Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään anttilan 200e lasten rämpytys soittopeli,joka ei pysy vireessä ensimmäistäkään tahtia ja jonka kaula on vielä kierossa kuin korkkiruuvi.
Tärkeämpää on miltä se tuntuu omassa kädessä. Sinähän sitä soitat. eikä myyjä. Laatu ja toimivuus on tärkeämpää tarkistaa halvan pelin kanssa, joissa voi olla oikeasti ongelmia mutta yleensä ne ovat kyllä ihan riittävän hyviä soitteluun. Luulisi suomesta löytyvän muitakin kauppoja, eli en nyt ihan ymmärrä miksi et näe omassa asenteessasi mitään vikaa ja tämä yksi myyjä muka esti koko harrastuksen aloittamisen.
Alue: Aihe vapaa
Vieläpä messuosastoilla 4 juttelurinki, kun haluaisit maksaa. Huh. No aina voi poistua.