OUDOIMPIA askiaspalvelijoita joita olette kohdanneet? Mitä tapahtui/ teki tms?? Minä aloitan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.  

Hullua on, että et itse ala soittamaan, koska myyjä ei soittanut sinulle. Tuo oli lähinnä epänormaalia käytöstä asiakkaalta. Itse et ostanut sitä kitaraa, kyllä se sinulle olisi myyty.

olisi varmaan myyty joo,ja jos olisin kuullut soittimesta jotain melodiaa olisi se ehkä sinetöinyt ostopäätökseni mutta koska en osaamattomuuteni vuoksi,ja myyjän haluttomuuden vuoksi saanut kitarasta oikein mitään kunnollista sävelmää irti vaikutti se ostopäätökseen negatiivisesti.

Soittamaan pitäisi alkaa joo,mutta ku ensin pitäisi olla se soittopeli.Mielestäni pitäisi kyllä ensin saada tutustua soittopelin laatuun,ja tärkeään asiaan soittopelin äänenlaatuun ennen ostopäätöstä.Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään anttilan 200e  lasten rämpytys soittopeli,joka ei pysy vireessä ensimmäistäkään tahtia ja jonka kaula on vielä kierossa kuin korkkiruuvi.

Kävin kampaajalla n. kuukausi sitten. (Olen itsekin kampaaja), ja jonkin ajan kuluttua se tuli selville. No siitähän sitten alkoi aivan uskomaton kysely että olenko vuokratuolilla, paljonko maksan, paljonko jää käteen..

Paras oli se kun hän pokkana kysyi että tulisinko seuraavana perjantaina tekemään muutaman asiakkaan jos hän maksaisi 50 euroa.

Anttilassa: Kysyin myyjältä on heillä puisia leikkuulautoja. Myyjä vastasi: "enmätiiä kun oon just aloittanut täällä" ja käveli pois.

Terveyskeskuksessa 15-vuotiaana menin terveystarkastukseen mopokorttia varten. Mieslääkäri kärtti minua riisumaan t-paitaa, jotta voisi "kunnolla kuunnella sydänääniä". Kun sitten laskin paidan kaula-aukkoa vähän alemmas että eikö tämä käy näinkin, sain vastaukseksi jupinaa "no joo, kyllähän se niinkin onnistuu..."

Tehtiin myös näkötestejä, joiden aikana lääkäri kysäisi: "Onkos sulla värisokeuksia?". Vastasin, ettei tietääkseni. Mies huokaisi helpotuksesta: "Huh no hyvä, ei mulla oo niitä testitaulujakaan tässä mukana!".

Vähän ammattitaidoton fiilis jäi.

Olimme Hyvinkään seikkailupuistossa vai mikä sen nimi nyt onkaan, mutta siellä kuitenkin pitää kiipeillä pitkin metsiin ripustettuja köysiä. Lapset olivat saaneet sinne liput synttärilahjaksi, mutta osoittautui että toinen heistä oli liian lyhyt eikä voi mennä yksin radalle. Maksoin sitte itselleni 25 e maksaneen lipun, että jouduin kuuntelemaan n. 18 vuotiaan ohjaajan järjetöntä vittuilua. En tiedä mikä olemuksessani häntä ärsytti, mutta hänen piti opastaa miten radalla toimintaan ja kun en heti osannut toimia oikein niiden valaiden ja lukkojen kanssa oikein, niin hän sanoi minulle, että nyt saat ihan itse keksiä miten pääset sieltä pois, kun et kuuntele opastusta. Jne. Jne. Sanoin hänelle, että onpa sinulla tämä asiakaspalveluasenne kohdallaan, kun sinun vastuullasi lienee, että asiakkaat osaavat toimia oikein. Siihenkin alkoi länkyttämään jotain vastaan ja jos en olisi ollut lasteni kanssa matkassa, niin olisin kyllä antanut hänen kuulla kunniansa asiakas"palvelusta". Laitoin myöhemmin asiakaspalautteen ko. firman sivuille ja jotenkaan ei yllättänyt, että siihen ei vastattu mitään. Eli Hyvinkään seikkailupuisto = älä kokeile.

Katselin Sotckmannilla uusia Korsin tuoksuja, jotka olivat esillä omalla pöydällään. Ihan vieressä oli myyjä, joka asetteli parfyymipulloja viereiselle pöydälle. Kysyin siis: "Onkohan näitä Korsin tuoksuja 30 ml pulloissa vielä jäljellä?" (ostan aina mieluummin 30 ml tuoksun)

Nainen katsoi minua ja sanoi: "Emmä vaan tiedä, mä oon Armanin puolelta. Kysy Oonalta."

Siis täh? "Kysy Oonalta" Ihan kuin olisin ollut joku työkaveri, joka tuntee henkilökunnan etunimiltä.

Ja on kyllä melko kummallista, ettei Armanin tuotteita alepöydälle asetellut voinut edes yrittää palvella minua.

Kävelin pois.

Samalla osastolla Hullujen Päivien aikaan tapahtui: testasin erästä tuoksua ranteeseeni. Nuori myyjä ryntäsi paikalle hädissään ja tuohtuneena, kuin olisin ollut joku sotkeva lapsi (olen 45 v.) ja tiuskaisi: "Meillä käytetään täällä näitä paperiliuskoja, kas näin (otti tuoksun kädestäni ja suihkautti siihen). Hänen mielesään tein väärin, kun testasin testeripullosta ranteeseeni.

Kävelin pois.

Nämä menivät yli ymmärrykseni.

Vierailija kirjoitti:

Kerro myös mikä hän oli ammatiltaan!

Oma kokemukseni on se, kun menin joskus hotelliin niin siinä respassa sisään kirjautumisessa oli sellainen nainen.

Näin jo kauempaa, että hihitteli yksinään jtn...

Siinä kohtaa, kun tulin tiskille vastapäätä häntä niin tervehtiessä hän purskahti nairuun jonka yritti naamioida yskäsyksi.

Mietin, että oliko minussa jtn hauskaa, mutta hihittely vain jatkui ja jatkui.

Näin, että pidätteli kokoajan naurua ja nauroi joka sanansä jälkeen oikein ylikorostuneesti

Tuo oli vähän outoa koska tilanteessa ei ollut päällepäin missään kohtaa mitään hauskaa.

En tiedä oliko jossain aineissa, mutta aika oudolta vaikutti.

Lähtiessä sielä oli erityyppi enkä enää nähnyt tuota naista ..

Kertokaapa teidän kokemuksia!

Veikkaan pitkän työputken vikoja päiviä. Myyjänä ollessa räjähdin itsekin nauramaan päin asiakkaan naamaa, kun oli meneillään muistaakseni kymmenes työpäivä putkeen ja huonosti nukuttu yö takana 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli aikoinaan hyvin menestyvä työkoneiden huoltoyrittäjä, rahaa oli niin että ei meinannut paskalle taipua. Oli sitten lähtenyt suoraan pajalta paskasissa farkuissa vaimon kanssa ostamaan uutta nahkaista sohvakalustoa. Ilmoittivat huonekalukaupassa tietysti heti että nahkasohvaa ollaan ostamassa, ne olivat siihen aikaan melko kipeän hintaisia. Myyjä yritti koko ajan väkisin ohjata heitä katsomaan halvempia vaihtoehtoja ja mies oli jo alkanut vähän hermostua että eivätkö he saa ostaa sellaista sohvakalustoa kuin haluavat. Myyjä oli sitten vähän kyllästyneenä alkanut kysellä että paljonko pariskunta tarvii sohvaan maksuaikaa, niin mies totesi että jos sen verran sais että ehtii ottaa lompakon persetaskusta.

Hehhehhe. Tämä oli älyttömän hyvä :D

Täh? Mitä hyvää tossa nyt oli:O

Hyvin kerrottu juttu!

On ihan tyypillistä, että monet palkansaajat ei tajua sitä, että ulkoapäin tavallisen näköinen yrittäjä voi tienata jättiomaisuuksia. Tulee sitten tällaisia tilanteita... :)

Kuka lähtee paskasissa farkuissa ylipäätään testailemaan mitään sohvia tai yleensäkään huonekaluja liikkeeseen? 

Jos olisin itse myyjä ja liikeessä on asiakas likaisissa farkuissa/työvaatteissa aikomassa istua vaaleille nahkasohville, niin ohjaisin minäkin sen muualle. Enkä välttämättä pelkästään toiselle osastolle vaan ihan ulos asti.

Et muuten ohjaisi. Sen jälkeen, kun kaveri ottaisi perstaskustaan paksun lompakon esille, niin olisit hyvin nöyrää palvelijaa. Mitä saisi herralle olla?

Kato raha puhuu.

Aspa soittanee poliisille, että täällä on joku pulsu-Pena kääntänyt jonkun rahamiehen lompakon, tulkaa pidättämään.

Olin menossa suonikohjukeikkaukseen. Sairaalassa minut ohjasi potilashuoneeseen nyrpeän oloinen hoitaja. Kysyin ihan normaalisti jotain pukemiseen ja riisumiseen liittyvää, muistaakseni että laitanko omat vaatteet tuohon kaappiin vai tuohon toiseen. Se hoitsu ärähti tosi vihaisesti: " ei tuohon sävyyn!" tarkoittaem ilmeisesti äänensävyäni. Ihmettelin, koska olin ihan kohteliaasti kysynyt asiaa.

Ei asiakaspalvelutilanne siis, mutta outo silti :O

Olin kampaajalla, jossa palveli madamen lisäksi kaksi nuorta hieman pissismäistä kampaaja. Kyselin hiuksiani sävyttävältä tytöltä hiustenpidennysten hinnasta. Hän ei osannut vastata, vaan meni madamen luokse ja kuulin kun hän sanoi: "Toi yks muija kyseli niistä aitohiuspidennyksistä.."

Kaiken lisäksi tärkeän oloinen madame ei edes korjannut tai mitenkään harmistunut siitä, että asiakasta sanottiin 'muijaksi'. Olin todella hämmentynyt, enkä mennyt tähän opiskelijoille suositeltuun kampaamoon Hesan Vuorikadulla enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on suomalaiseksi vähän erikoiset piirteet, myyjät usein luulee että olen ulkomaalainen.

Olin pukukopissa sovittamassa puseroa ja myyjä seisoi koko ajan ihan verhon takana, varmaankin vahtimassa etten laita mitään laukkuun. Tyttö säikähti aikamoisesti kun avasin verhot voimalla.

Monesti myös myyjä seuraa perässä esim. lahjatavaraliikkeissä, etten vain laita mitään takin alle. Sellainen haukka-ilme naamallaan. Ainoastaan siksi, että näytän hivenen ulkomaalaiselta.

Taidat vähän ylitulkita. Ehkä myyjä jäikin seisomaan pukukopin lähettyville, että voisi kipaista hakemaan sinulle sinne toista kokoa, jos koppiin mukaan ottamasi ei sopisikaan? Meillä päin tuota sanotaan (hyväksi) palveluksi. 

Meilläpäin myyjä kysyy kun olen sovituskopissa että tarvitaanko siellä sovituskopissa apua tai onko oikea koko jos tarjoaa apuaan. Tutullani josta kirjoitin aikaisemmin (mustat hiukset/luullaan romaniksi) vartija seuraa perässä ja jää sovituskopin ulkopuolelle seisomaan sanomatta sanaakaan, ehkä se on myös hyvää asiakaspalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Olen päätynyt yhden kampaajan ja yhden kosmetologin terapeutiksi. Molemmat selittivät omia ongelmiaan ja miesasioitaan ja tivasivat neuvoja. Kummallakaan en enää käy. Palveluista tietty maksoin täyttä hintaa. Olin aina ihan poikki kun kävin näillä.

Tässähän olisi hyvä rako ammattiauttajalle, että kampaamolaskun loppusummasta vähennetään käytetyn ajan verran ohjaus- ja neuvontatyöt :D

Vuosia sitten, olin juuri värjännyt hiukseni mustiksi ja vaikka olen oikeasti blondi, musta hiusten väri sopii hyvin kellertävään hipiääni ja sähkyvän vihreisiin silmiini saaden minut näyttämään ulkomaalaiselta. (Näin minulle on kerrottu).

Tästä tuntumasta mitään aavistamatta menin ruokakauppaan, kun kassalla oleva minulle tuntematon nuori naismyyjä käski tuoda ruokakassit heti hänelle säilöön!

Hämmennyin niin paljon tutussa lähikaupassani, että vein ne kassit  hänelle saamattaa sanaa suustani, kunnes alkoi sisälläni TODELLA keittää ja menin lähimmän toisen vanhemman tutun myyjän luokse ja kerroin hänelle tämän uuden kassan käskystä jättää laukut hänelle - Hän hämmästeli todella tilannetta ja pahoitteli tuon uuden myyjän käytöstä.

Kun sitten olin valinnut kaikki ostokseni, käskin tuota myyjää antamaan takaisin laukkuni ja huusin, että luuliko hän minua varastelevaksi mustalaiseksi vai miksi sain niin törkeää käytöstä hänen taholtaan (takanani oli tietysti vielä pari romanimiestä jonossa!). Tämä myyjä pyyteli sitten tulipunaisena  anteeksi ja nöyränä monta kertaa itku kurkussa ja aina kun jälkeenpäin kävin kaupassa, hän pakeni paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa suonikohjukeikkaukseen. Sairaalassa minut ohjasi potilashuoneeseen nyrpeän oloinen hoitaja. Kysyin ihan normaalisti jotain pukemiseen ja riisumiseen liittyvää, muistaakseni että laitanko omat vaatteet tuohon kaappiin vai tuohon toiseen. Se hoitsu ärähti tosi vihaisesti: " ei tuohon sävyyn!" tarkoittaem ilmeisesti äänensävyäni. Ihmettelin, koska olin ihan kohteliaasti kysynyt asiaa.

Ei asiakaspalvelutilanne siis, mutta outo silti :O

Olin myös sairaalassa leikkauksessa enkä tiennyt miten siellä pitää toimia kun en ollut aikaisemmin sairaalassa ollut, eräs vanhempi hoitsu puhui minulle tiuskimalla mikä oli tosi inhottavaa. Muut hoitajat olivat asiallisia. Tämä hoitsu palvoi ilmeisesti lääkäreitä ja kun nuori mieslääkäri tuli paikalle (lääkäri oli todella mukava muuten) tämä hoitsu oikein lirkutteli lääkärille. Alkoi melkein naurattamaan koska minulle oli puhunut koko ajan todella töykeästi ja lääkärille oli niin aurinkonen ja ihana, aivan kuin olisi ollut täysin eri henkilö kyseessä.

Eräs kiinalainen ravintola Lahdessa, sunnuntai-ilta vähän kahdeksan pintaan. Ihan tyhjä asiakkaista mutta aukioloaikaa vielä muistaakseni ysiin tai kymppiin (ei oltu siis viime tipan tilaajia). Vastassa suomalainen miestarjoilija joka selvästi veti kyrvän otsaan että pari asiakasta tulee siihen aikaan. Tervehdys oli "meinaatteko kauan syödä". Eeei, ihan kiva jos nopeasti jotain, otetaan vaikka kanaa ja kasvista ja mitä löytyy/keittiö keksii, kun jaetaan ne kuitenkin. (Kiinan keittiön tapaan)

Ruoka oli hyvää kuitenkin, mutta palvelu ja tunne asiakkaat ovat totaalisesti pain in the ass tosi hämmentävää. :0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minä kävin soittoliikkeessä asioimassa,ja kerroin että haluaisin opetella kitaransoittoa ja haluaisin ostaa mahdollisesti kitaran.Olin netistä katsellut itselleni sopivan laadukkaan mallin joka oli myynnissä soittoliikkeessä.No myyjä lykkäsi sen tylysti käteeni ja sanoi siinä senkun vaan alat rouhimaan.Minä katselin kitaraa ja näppäilin siitä muutamia sointuja,mutta koska olisin halunnut kuulla miten kitara oikeasti soi kunnolla niin pyysin myyjää josko hän soittaisi sillä minulle jotain (tiesin että myyjä osasi soittaa kitaraa)mutta hänpä se vain katsoi minua todella pitkään nenänvarttaan pitkin siihen tyyliin että tuo tulee tänne eikä osaa soittaa miksi minä vaivautuisin,lähtisi nyt vaan äkkiä pois täältä.Ymmärsin itsekin yskän ja rämpyttelin kitaraa näön vuoksi hetkisen aikaa myyjän katsellessa maireasti rämpytystäni,ja koska en sitten päässyt perille kitaran soinnista annoin kitaran takaisin myyjälle ja poistuin kaupasta tyhjin käsin,samalla ihmetellen että miksi ihmisen pitää olla jonkinlainen soittovirtuoosi ensiksi että voisi ostaa itselleen soittimen.Olen huomannut tämän saman ilmiön myös muissakin musiikkiliikkeissä.Menet asioimaan niissä ja kerrot mitä haluat,ensin ollaan oikein ystävällisiä mutta kun kerrot ettet osaa vielä soittaa niin ollaan niin hämmästynyttä naamaa että ostohalut karisee samantien.Juu en osaa soittaa vieläkään koska en voi ostaa sitä soittopeliä sen vuoksi kun en osaa soittaa.Hullua vai mitä.  

Hullua on, että et itse ala soittamaan, koska myyjä ei soittanut sinulle. Tuo oli lähinnä epänormaalia käytöstä asiakkaalta. Itse et ostanut sitä kitaraa, kyllä se sinulle olisi myyty.

olisi varmaan myyty joo,ja jos olisin kuullut soittimesta jotain melodiaa olisi se ehkä sinetöinyt ostopäätökseni mutta koska en osaamattomuuteni vuoksi,ja myyjän haluttomuuden vuoksi saanut kitarasta oikein mitään kunnollista sävelmää irti vaikutti se ostopäätökseen negatiivisesti.

Soittamaan pitäisi alkaa joo,mutta ku ensin pitäisi olla se soittopeli.Mielestäni pitäisi kyllä ensin saada tutustua soittopelin laatuun,ja tärkeään asiaan soittopelin äänenlaatuun ennen ostopäätöstä.Kyseessä kun ei kuitenkaan ollut mikään anttilan 200e  lasten rämpytys soittopeli,joka ei pysy vireessä ensimmäistäkään tahtia ja jonka kaula on vielä kierossa kuin korkkiruuvi.

No ehkä olisi kannattanut aloittaa siitä anttilan kitarasta ja hankkia sitten parempi jos harrastus kantaa.

Myyjää ehkä vitutti myydä hyvä kitara soittotaidottomalle.

Olin ostamassa autoa itselleni ja tuolloin 17-vuotias poikani oli mukana. Myyjä puhui vain ja ainoastaan pojalle ja katsoi tätä silmiin. Ei auttanut että poika moneen kertaan huomautti ettei auto hänelle tule. Näytti meille vaihtoehtoja ja punaisen auton kohdalla sanoi "tää on vähän ämmien värivalinta, mutta kuitenkin automaatti niin osaa ämmätkin sitten ajaa"

Ostin auton viereisestä liikkeestä.

Tapahtui asuinmaassani Englannissa... Menin kerran työpäivän jälkeen rättiväsyneenä ruokaostoksille läheiseen supermarketiin, ja nappasin koriin myös pari tuoksukynttilää ja pienen paketin ompeluneuloja. Seisoin kassalla aivan zombina väsymyksestä, kunnes havahduin siihen että kassalla oleva nuorehko nainen ei halunnut skannata ompeluneulapakettia ennen kuin oli katsonut minua päästä varpaisiin ja tiukannut "What are you going to do with these?"... Olin niin pöllämystynyt että mulla meni hetki tajuta kysymys, ja lopulta tajusin änkyttää "Um, eh, sew?" Kassaneiti vielä varmisti "Definitely sew? Nothing else?" jolloin aloin jo ärsyyntyä. Ilmeisesti tyyppi luuli mua joko narkkariksi tai itsetuhoiseksi kalpean ihon ja väsyneen ilmeen takia. Mutisin vielä kertaalleen että sukkia vaan halusin parsia, maksoin ostokseni ja lähdin hämmentyneenä kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ei kotoperäinen kebabmyyjä kysyi tilauksen yhteydessä mausteista. "laitetaanko sipulia?" Vastaan: Joo, hän sanoo: "Ei ole". Ja toistaa tätä lähes joka mausteen kohdalla :D ei voinut sitte kysyä laitetaanko kaikki mausteet tai kertoa että tuota ja tuota ei nyt ole. Tais kielimuuri olla syynä..

Ikivanha urbaanilegenda? Miksi hän olisi ehdottanut sipulia, jos tiesi ettei sitä ole? 

Ennen Berliinin muurin murtumista itäblokissa oli enemmän kuin tyypillistä, että ravintola Pectopahin ruokalista oli kiitettävän kokoinen mutta hyvä jos edes yhtä liharuokaa oli saatavilla. Kuitenkin kysyttiin aina että mitä saisi olla.

Itäblokin asiakaspalvelijat olivat oma lajinsa. Yhdessä leningradilaisessa nuorisoravintolassa ei taas ollut mitään kuin teetä, pimeästi tarjoilijat myi kaikki alkoholin. Ainut humalainen koko paikassa oli tarjoilija.

Ketjuravintola Pectopah. Minäkin olen käynyt. :)

Se on kyllä Restoran - ja perään t-kirjain. Kyriilisillä kirjoitettu 😁

kaffimånsteri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyppäsin taksin kyytiin, ja kuuntelin koko matkan siitä, kuinka huonoti pukeutuvia ja lökäpöksyjä me suomalaiset naiset ollaan, ihan hirveetä haukkumista.. hänellä oli ulkomaalainen vaimo, ja kuinka hieno ja naisellinen nainen hän on. No, ei siinä mitä. Mutta kun en meinannut päästä taksista ulos, 5 minuuttia vielä tossa kadun varressa jouduin kuuntelemaan saarnaa.. yritin kerran sanoa, et mut pitäs mennä, niin taksikuski kivahti etupenkiltä kovaan ääneen, että "eiku mä kerron nyt tän jutun.." No, olin jakkupuvussa ja hyvin siistin näköinen, mietin vaan että onneksi se kuski ei näe minua arkivaatteissa... vois tulla sanomista..

Toisen kerran jouduin aamusta soittamaan taksin, kun auto päätti sanoa sopimuksensa irti.. koko työmatkan kuuntelin kun kuski puheli suolisto ongelmistaan, ja kuvaili millaista kakkaa ja pierua sitä on tullut.. oli siinä naurussa pitelemistä..

Ennemminkin naurussa pitelemistä on näissä surkeissa nettisaduissa. Kun luet palstaa, mitä tahansa netin keskustelupalstaa, niin johan siellä kodin ulkopuolella sattuu ja tapahtuu jos jonkinlaista! Asiakkaat kaupoissa RAIVOAVAT päät punaisina, huutavat niin että ikkunat särkyvät ja ties mitä muuta. Taksikuskit eivät päästä ulos autosta, avautuvat asiakkaille jne. Mitä tapahtuu, kun lähdet oikeassa elämässä oikeasti ulos? Tilaat taksin, taksi tulee, menet kyytiin, perillä maksat ja häivyt.

Kaupassa otat sen mitä ostat, menet kassalle, maksat ja häivyt.

Että se niistä typeristä saduistanne.

Nyt vaikuttaa kovasti siltä, että monsterilla olis itsellä hyvä syy lähteä ulos, vähän tuulettumaan. Tekee hyvää poistua hetkeksi reaalimaailmaan. Saatat hämmästyä.