Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut kestätte psyykkisesti pikkulapsen sitovuuden?
05.12.2016 |
En usko että kaikki ahdistuvat siitä niin paljon kuin minä, siis siitä, ettei mitään voi tehdä vapaasti ja spontaanisti ja rauhassa ilman erityisjärjestelyjä. Vika on siis minussa, miten voisin oppia kestämään tätä paremmin?
Kommentit (247)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisihän tajuta jo tekovaiheessa, mihin on ryhtymässä...
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei etukäteen voi mitenkään hahmottaa kuinka raskas on sekin vaihe kun täytyy koko ajan, siis korostan _koko ajan_, vahtia lasta jolla jalat jo kantaa mutta järkeä ei ole vielä yhtään. Ihan horroria.
jep
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heikosti kestän, hermot on kovilla
Fyysisesti iholla jatkuvasti oleva lapsi on rasittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullamössö sukupolvi ei pysty mihinkään.
Tee mielikuvaharjoituksia millaista elämä olisi ilman lasta. Yksityiskohtaisia mielikuvaharjoituksia siis että lapsi ei ole illalla kotona, ette tee yhdessä mitään, ette katsele telkkua jne..
se voi kestää 10-20min.
mutta sen polun päässä todennäköisesti huomaat että ei kamala elämä ilman lasta olisi niin erilaista ja hirveää, että se sitovuus ei tunnu pahalta.se harjoitus pitää siis viedä niin pitkälle että vanhana mummona ei ole lapsenlapsia ja yksin makaat vaipoissa jne. Tämä siis sellainen laastari-keino asiassa pinnalliselle tasolle, vahvistamaan kiitollisuutta ja kiintymystä . Olen saanut tästä itse apua eri asiaan.
syvempi asennemuutos onnistuu meditaation ja hyväksynnän kautta. Henkinen tie auttaa. Buddhalaisuudessa suurinta tuskaa ihmiselle ei aiheuta todellisuus vaan se ettei ihminen voi hyväksyä todellisuutta. Kaiken tuskan aiheuttaa se että mieli ei halua uskoa ja hyväksyä todellisuutta. Joten meditoi, tee hengitysharjoituksia, ehkä käytä apuna jotain mieliharjoitus-kortteja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta koko ketjua: ahdisti TOSI paljon ja usein meninkin ihan alta riman. Olin yksinhuoltaja ja menin ihan voimieni ja jaksamiseni äärirajoilla. Nyt lapsi on teini ja tietysti sitovuus on paljon vähentynyt. Ja minulla on ikävä pikkulapsiaikoja! Jos saisin tehdä kaiken uudestaan, ottaisin paljon rennommin ja olisin paljon enemmän henkisesti läsnä.
Se on kiinni asenteesta. Totutteluvaihe on aika tiukka, mutta lopulta "aika aikaansa kutakin", teet maailman tärkeintä työtä. Itse opin jopa nauttimaan siitä, kun lopetin biletyshaikailut, ja toisaalta joskus saa sitten viikonloppuvapaan, jolloin voi taas olla aikuisseurassa. Vaikka urheillen, tai sitten juhlien, tai mitä haluaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pullamössö sukupolvi ei pysty mihinkään.
Montakos lasta sinulla on?
Milloin sen sitovuuden kanssa helpottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tekee lapsia , on etukäteen tiedostanut a) oman ajankäytön muutokset b) lastenhoidon sitovuuden c) sitoutumisen kasvatusvastuuseen ts opettaa lapselle käytöstavat muiden asioiden ohessa. Tottakai oma aika pienenee. Käyttäkää lastenhoitopalveluja tarvittaessa mm Mannerheimin lastensuojeluliitto yms vastaavat.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei etukäteen voi mitenkään hahmottaa kuinka raskas on sekin vaihe kun täytyy koko ajan, siis korostan _koko ajan_, vahtia lasta jolla jalat jo kantaa mutta järkeä ei ole vielä yhtään. Ihan horroria.
Lastentarvikeliikkeestä löytyy paljon apuvälineitä joiden ansioista lasta ei tarvitse vahtia koko ajan. Valjaat, oviportit, leikkikehät yms.
Mun mielestä yks vaikeimmista asioista hyväksyä on ollut se että olen velvoitettu aina hankkimaan lapselle hoitajan jos haluan tehdä yhtään mitään itsekseni. Ei mikään maailmassa sido niin paljon kuin lapsi. Lemmikin voi sentään jättää jo pienenä pentunakin yksin kauppareissun tai salitreenin ajaksi.
Tästä syystä lapsiluku jää ehdottomasti yhteen. Luulin sietäväni tätä sitovuutta paremmin.
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään, ja siksi en ole lapsia hankkinut.
Itsetuntemus on tosi hieno ominasuus, joka säästää monelta murheelta.
Hyvä Sinä👍
Alue: Aihe vapaa
Sitä ei etukäteen voi mitenkään hahmottaa kuinka raskas on sekin vaihe kun täytyy koko ajan, siis korostan _koko ajan_, vahtia lasta jolla jalat jo kantaa mutta järkeä ei ole vielä yhtään. Ihan horroria.