Miten te muut kestätte psyykkisesti pikkulapsen sitovuuden?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä yks vaikeimmista asioista hyväksyä on ollut se että olen velvoitettu aina hankkimaan lapselle hoitajan jos haluan tehdä yhtään mitään itsekseni. Ei mikään maailmassa sido niin paljon kuin lapsi. Lemmikin voi sentään jättää jo pienenä pentunakin yksin kauppareissun tai salitreenin ajaksi.

Tästä syystä lapsiluku jää ehdottomasti yhteen. Luulin sietäväni tätä sitovuutta paremmin. 

Sama täällä

"Ei voi lähteä juoksulenkille. Ei voi lähteä uimaan matkaa uimahalliin. Ei voi katsoa sellaisia elokuvia jotka kiinnostaa. Ei voi lukea sellaisia kirjoja jotka kiinnostaa. Kaikki tekeminen pitäisi modifioida sen lapsen mukaan, jolloin esim juoksulenkistä tulee hidas kävely."

Lähtee juoksulenkille ilman lasta, lapsella on kuitenkin se toinenkin vanhempi, jos ei ole, niin sitten hommaat jonkun joka vahtii lasta säännöllisesti. Ei pidä tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeasti on. Meilläkin mies on koko ikänsä käynyt lenkillä, toki viimeiset parikymmentä vuotta vain kävelylenkillä, joka ikinen päivä. Hänen on pakko niin tehdä, kun kuulemma muuten ahistaa ja paska ei kulje. No, meillä on kaksoset, eikä ole haitannut hänen tapaansa mitenkään.

Minä olisin voinut tehdä samoin jos olisin halunnut. Minä olen aina lukenut kirjoja, katsonut telkkarista sarjoja ja ollut tietokoneella, eikä lapset ole sitä mitenkään estänyt, toki voi tulla joskus keskeytys, mutta eipä se haittaa. Mite lapsen olemassa olo vaikuttaa muka siihen mitä elokuvia aikuinen katsoo tai mitä kirjoja lukee? En minä omia kirjojani lapsille ääneen lue. Ei mun lapset ole jatkuvasti mun kimpussa olleet, ovat leikkineet ja tehneet omiaan, katsoneet omasta telkkaristaan piirrettyjä jne. Ja toki myös olleet isänsä kanssa. Minä olen ollut uupunut ikäni raudanpuutteen takia, niin olen kyllä ottanut päikkäreitäkin aikalailla aina. Enemmän työ sitä rajoittaa kuin lapset.

Ja minulla on ibs, eli vessaan on päästävä heti kun kohtaus yllättää, eikä minua ole lapset koskaan estäneet menemästä vessaan, laitan oven lukkoon. Ihan pienten lasten kanssa jos olen ollut yksin kotona, olen laittanut lapset pinnasänkyyn siksi aikaa, jos alkavat jostain syystä huuta, esim. tylsistyvät, niin voi voi, siinähän huutavat. Ja joka pävä käyn aamuisin suihkussa, enkä ole koskaan lasta ottanut sinne mukaan. Ei ole tullut mieleenkään.

Olis hyvä pohtia nämä asiat etukäteen ennen lisääntymistä. Se on vapaaehtoinen valinta.

Nosto

Aihe on tabu

Upp