Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitko tilanteessani?
04.12.2016 |
Olen jo itse niin sokeutunut ja turtunut ja tottunut elämääni, että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen kahden lapsen 40v äiti. Lapset ovat teini-ikäisiä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta. Meillä on aina ollut elämässä perusasiat hyvin eli vakituiset melko hyväpalkkaiset työt, terveet lapset, itse terveitä, on velaton uudehko omakotitalo, kaksi velatonta uutta autoa, velaton kesämökki eikä olla koskaan riidelty. Paitsi yhden kerran. Sanaharkkoja tai kinasteluakaan meillä ei ole koskaan ollut, kun ollaan oltu niin samantyylisiä ajatusmaailmaltamme että kaikki on vaan sujunut.
Se yksi ainoa riitä oli neljä vuotta sitten. Mies kertoi pettäneensä matkalla, mutta en tänä päivänä tiedä kenen kanssa. Pyysin avioeroa. Lamaannuin, minulta vietiin sekunnissa aviomies (se miksi häntä luulin), avioliitto (se mihin avioliitto perustui eli luottamus ja kunnioitus), usko miehiin ylipäätään sekä usko hyviin pitkiin avioliittoihin.
Mies kertoi pettämisen syyksi sen, että hänelle osoitettiin huomiota, hän oli humalassa ja minä annan hänelle liian vähän seksiä ja meidän seksi on liian tavallista. Meillä oli tuohon aikaan seksiä 2-3 kertaa viikossa ja olihan se tavallista seksiä (eli ei ollut mitään SM tms juttuja).
Mies ei suostunut avioeroon vaan uhkaili todella pahoin, että en saa ottaa eroa koska hän oikeasti rakastaa mua ja pettäminen oli virhe. No mä en voi ymmärtää, että joku vahingossa panee vierasta naista.
Olin turta, shokissa, voimaton, hyvä kun pystyin syömään, en edes nukkunut moneen kuukauteen ja suostuin jäämään avioliittoon. En siinä shokissa pystynyt muuhunkaan. Vetäydyin johonkin kuoreen tahattomasti. En puhunut miehellä sen pettämisestä ja mies alkoi yli-imeläksi mua kohtaan. Ostaa edelleen jotain tosi kalliita lahjoja joka kuukausi ja kehuu kauniiksi. Ei tehnyt tällaista ennen pettämistään. Mutta se ei tunnu miltään. Ällöttää koko imartelu, oksettaa koko mies. Nyt neljän vuoden aikana olen huomannut että inhoan miestä yli kaiken. Ja näen hänet silmissäni vain panemassa jotain toista naista.
Elämämme ja arkemme on kuitenkin lasten kanssa normaalia. Emme riitele, emme kinastele, hoidamme lasten kasvatuksen ja harrastukset todella hienosti. Tämä perhe toimii kuin junan vessa, varmasti ja tasaisesti. Mutta en rakasta miestäni enää, rakkaus kuoli miehen uskottomuuteen. Eli osaan pitää neutraalin ilmeen jamiedon hymyn miehen edessä eli feikkaan tunteeni häntä kohtaan nykyään.
Luulen, että hän kuvittelee minun olevan ok elämäntilanteemme kanssa ja että kaikki on nykyään hyvin. Mies kysyy minulta usein, että rakastanko häntä. Vastaan, että rakastan (se on valhetta , mutta tuskinpa hänkään rakastaa minua jos muita paneksii). Hän myös kysyy miksi rakastan häntä. Vastaan, että ainahan olen rakastanut (valhetta, rakkauteni kuoli hänen uskottomuuteen).
Meidän perhe siis toimii yksikkönä tosi hyvin. Mutta en tunne enää miestäni kohtaan mitään. Olen elellyt tässä avioliitossa nyt nämä neljä vuotta ja minusta on ihanaa, että lapset ovat saaneet elää ehjässä perheessä ja että minä saan elää arkea lasteni kanssa joka päivä. Eivät he näe mitään eriskummallista, saatamme esimerkiksi miehen kanssa pussata heidän edessään.
Jos ottaisin avioeron niin joutuisin luovuttamaan lapset puoleksi ajasta miehelleni. Minulla ei ole kuin muutama ystävä, ei ollenkaan sukulaisia eli olisin tosi yksinäinen kun lapset olisivat isällään. Elintasoni romahtaisi nykyisestä , mutta en olisi rahapulassa koska palkkani on ihan hyvä.
Mitä ihmettä tässä tekisi? Olen sekä onnellinen että onneton. Tuntuu vain niin ahdistavalta, että joutuisin elämäni toisen puoliskon elämääni aviomieheni kanssa. Kohta kun lapset muuttavat omilleen ja lähtevät opiskelemaan niin en ymmärrä mistä me sitten enää edes keskustelisimme mieheni kanssa.
Kommentit (81)
Kysy mieheltäsi, että miksi se kertoi pettämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tämä on toistepäin. Minä aikanaan kuljin tosi paljon. Pari kertaa olen jääny kiinnikin hölmöyksistä. Mutta mies sanonut, että olen hänen elämänsä rakkaus. Hän menee vain kerran elämässä naimisiin ja ikinä ei aio erota. Nooh... tuos oli joku vuos melko laimeeta osaltani. Mua ei niinkään seksi innostanu. Mies teki kaikkensa. Mutta niin se vaan siitä taas alkoi kukostamaan. Näin keski-iässä ollaan yhtä villejä kuin 25 vuotta sitten :)
Meillä myös kaikki on velatonta. On oktalo ja lapissa mökki. Lapsista osa jo aikuisia ja omillaan. Iltatähtikin jaloissa tuomassa elämää.
Kaikki on nyt tosi hyvin. Ja mulla on maailman paras mies. Tämä ei vaihtamalla paranis... vaikka joskus luulin niin.
Olikohan miehelläsi huono omatunto, kun itse kertoi. Kevensi näin taakan omilta harteiltaan. Toisaalta hyvä että itse kertoi. Ehkä tajusi virheensä ja asia ei tule toistumaan. Mun mies kielsi vielä siinä vaiheessa kun mulla oli todisteita ja ei ikinä olisi itse kertonut. Lisäksi petti monta kertaa ja vielä täysin selvinpäin! Ja mäkin silti vielä olen miettimässä eroa, harmittaa etten lähtenyt jo. Mutta nämä vaikeita asioita kun on lapsia. Tsemppiä sulle Ap. Tiedän miten pettäminen satuttaa, vien elämästä kaiken ilon.
En nyt jaksanut lukea kun otsikon, mutta nyrkkisääntönä (fisting) voisi pitää, että aina kannattaa ensin erota ja miettiä vasta sitten. Tältä palstalta et oikein muita hyviä neuvoja saa, sillä ero on mammojen ratkaisu kaikkeen. Kaikki miehet ovat sikoja ja heidät tulisi eristää Ahvenanmaalle ja ympärille 3m korkea muuri piikkilanka-aidalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta vastaat tässä jo itse esittämääsi kysymykseen. Jos et itse usko, että suhteenne voisi kehittyä parempaan, etkä itse aio joustaa asian vuoksi (eli varata aikaa), niin miksi jäisit noin huonoksi kuvaamaasi tilanteeseen?
Parisuhdeterapiasta voi olla hyötyä vaikka aikoisi erota. Voi päästä helpommin eteenpäin elämässä ja saada lasten asiat hoidettua paremmin.
T. 1, itsekin petetty ja parisuhdeterapiaan kautta eroon päätynyt
En usko että liittomme parantuu minun osaltani. En ole enää valmis panostamaan meihin, en luota mieheen enää oikeastaan missään asiassa, en kunnioita häntä, en näe että kokisin onnea hänen kanssaan. Arki on sellaista tasaista suorittamista.
Minun on vaikea kuvitella, että lähtisin esimerkiksi enää hänen kanssaan mihinkään suuriin juhliin ja esittelisin itseni hänen vaimonaan. En tunne enää ylpeyttä miehestäni hänen rinnallaan seisoessani.
Mutta en oikein ymmärrä mitä mies tuntee minua kohtaan nykyään. Kehuu kauniiksi ja ostelee jatkuvasti lahjoja ja suunnittelee yhteisiä eläkepäiviä. Minua tuo kaikki ahdistaa.
Mikä sitten olisi oikea aika erota? Kun nuorempikin lapsi muuttaa pois kotoa? Siihen on vielä useampi vuosi.
Jos laittaisin eron nyt vireille niin todennäköisesti tuttavapiirissämme luultaisiin, että "jätin hyvän miehen". Mies nimittäin näyttää ulospäin "kunnon mieheltä" ja minua pidettäisiin syyllisenä eroon.
Taas yksi nainen joka antaa tuttujen ja naapureiden pelon määritellä itsensä. Mä en prkle tajua näitä akkoja jotka kärsii salassa koska mies näyttää ulospäin "kunnon mieheltä" ja naista pidettäis "syyllisenä erooon". Pyhät kulissit my ass. Mies petti, sen voit sanoa ääneen. Mä jätin pettäneen miehen koska en enää halunnut asua ihmisen kanssa johon en luota, jota en arvosta ja jota en em.syistä voi enää rakastaa enkä hetkeäkään miettinyt mitä muuta siitä mahdollisesti ajattelevat, koska se ei vaikuta mun päätöksiini tippaakaan. Elintason tipahtaminen oli ihan toisarvoinen juttu sen rinnalla, ettei enää tarvitse miettiä pettääkö se taas ja kenen kanssa. Mielenrauha merkitsi ainakin itselleni enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette ole käsitelleet pettämistä, sen syitä, sinun tunteita, miehen tunteita lainkaan. Parisuhdeterapeutille mars. Jos mies eri suostu, voit täräyttää että se on joko se tai ero. Terapeutti tulisi halvemmaksi, mutta jos nyt mieluummin eroat, niin...
Ja siis puhun omakohtaisesta kokemuksesta. Ero on edessä tuolla pelillä ajan kanssa, tuollaista peittelyä ja valhetta ei jaksa.
Et kerro, miten mies painosti sinua rajusti. Vaikea uskoa, ettei teillä ole nyt muutakin hämminkiä suhteessa, senverran erikoisesti kirjoitat tosiaan tuosta avioeron pyytämisestäkin. Oletko satsannut suhteeseen enemmän kuin olisit oikeastaan ollut valmis tekemäänkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä aloittajaa ja niitä muutamaa vastaajaa, jotka ovat onnettomia ja jatkavat huonossa suhteessa, kun luottamus on petetty. Ihmisellä on vain yksi elämä! Haluatteko kuolinvuoteellanne katua huonossa parisuhteessa hukkaan heitettyjä vuosia, kun parempikin elämä olisi ollut käsien ulottuvilla?
Minusta on todella sääli se, että täällä aina lääkkeeksi kaikkeen tarjotaan avioeroa. Miehesi selvästi rakastaa sinua ja on halunnut pyytää anteeksi ja parantaa suhteenne. Miksi sinä siis haluaisit romuttaa omasi ja ennen kaikkea lastesi turvallisen elämän sen takia, että olet niin itsekäs, ettet suostu antamaan anteeksi. Voin kertoa sinulle, mikä on tulevaisuutesi, jos et itse pysty käsittelemään tilannetta ja antamaan anteeksi. Jäitpä liittoon tai et, sinun on käsiteltävä ja annettava anteeksi, muuten sinusta tulee katkera vanha ryppynaamainen akka. Ja sitten olet täällä suosittelemassa eroa kaikille muillekkin, kun haluat, että muillakin on yhtä paha olo kuin sinulla. Ole suoraselkäinen nainen ja raahaa se miehesi sinne parisuhdeterapiaan ja selvittäkää asianne. Jos miehesi on elänyt neljä vuotta jo pettämättä uudestaan ja selvästi haluaa hyvitellä sinulle asiaa ja rakastaa sinua, niin anna perheellenne mahdollisuus. Tällä palstalla saat ihan oikeasti väärän kuvan ihmiselämästä. Täällä kaikille suositellaan eroamista parhaana vaihtoehtona. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se lisää pahoinvointia koko ajan maassamme. Oikeasti on olemassa paljon ja oikeasti PALJON myös onnellisia kohtaloita, joissa vaikeudet on voitettu ja löydetty rakkauskin uudestaan. Se tosin vaatii epäitsekkyyttä. Valinta on sinun, haluatko olla itsekäs ja viettää loppuelämäsi niin, että sielusi liukuu hiljaa kuolemaan, vai yritätkö olla epäitsekäs ja antaa mahdollisuuden oikealle onnelle. Valinta on sinun! Mieti tarkkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaudessa on tärkeintä oppia rakastamaan ilman vaatimusta vastavuoroisuudesta ja omistamisesta. Avioliitto ei tee ketään toisen omaksi, siinä on kaksi yksilöä tarpeineen ja toiveineen ja yhteiset säännöt puhuttu selväksi. Aika yleinen yhteinen sääntö on se uskollisuuden lupaaminen. Mutta siinä sinut on nyt petetty. Kerran. Ja mies vaikuttaa katuvalta ja haluaisi edelleen jakaa elämänsä vain sinun kanssasi. Suosittelen myös keskustelua, parina ja ehkä sinulle yksilönäkin. Seksi on seksiä, jos tauteja tai salasuhdetta ei jäänyt niin mitä väliä 4 v takaisella virheellä, jos todella sisimmässäsi rakastat. Jos rakkautesi oikeasti kuoli yhteen sääntörikkomukseen, rakastitko oikeasti? Ehdottomasti ja kunnes kuolema erottaa, niinkuin menit alttarilla lupaamaan? Ymmärrän ettei ole ystäviä, jos kaikki kaatuu aina yhtee virheeseen. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, joten tuskin se erokaan loputonta onnea tuo...
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudessa on tärkeintä oppia rakastamaan ilman vaatimusta vastavuoroisuudesta ja omistamisesta. Avioliitto ei tee ketään toisen omaksi, siinä on kaksi yksilöä tarpeineen ja toiveineen ja yhteiset säännöt puhuttu selväksi. Aika yleinen yhteinen sääntö on se uskollisuuden lupaaminen. Mutta siinä sinut on nyt petetty. Kerran. Ja mies vaikuttaa katuvalta ja haluaisi edelleen jakaa elämänsä vain sinun kanssasi. Suosittelen myös keskustelua, parina ja ehkä sinulle yksilönäkin. Seksi on seksiä, jos tauteja tai salasuhdetta ei jäänyt niin mitä väliä 4 v takaisella virheellä, jos todella sisimmässäsi rakastat. Jos rakkautesi oikeasti kuoli yhteen sääntörikkomukseen, rakastitko oikeasti? Ehdottomasti ja kunnes kuolema erottaa, niinkuin menit alttarilla lupaamaan? Ymmärrän ettei ole ystäviä, jos kaikki kaatuu aina yhtee virheeseen. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, joten tuskin se erokaan loputonta onnea tuo...
Rakkaus kuolee kun luottamus kuolee joten miksi hitossa syyllistät petettyä naista? Mies se meni ja petti joten mitä helkattia naista syyllistät? Mene muualle saarnaamaan senkin tekopyhä! Pettämistä ei tarvitse hyväksyä.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et yksin käy terapiassa? Saisit ehkä enemmän apuja, kuin täältä, päätökseesi.
Havunneulanen kirjoitti:
Minusta on todella sääli se, että täällä aina lääkkeeksi kaikkeen tarjotaan avioeroa. Miehesi selvästi rakastaa sinua ja on halunnut pyytää anteeksi ja parantaa suhteenne. Miksi sinä siis haluaisit romuttaa omasi ja ennen kaikkea lastesi turvallisen elämän sen takia, että olet niin itsekäs, ettet suostu antamaan anteeksi. Voin kertoa sinulle, mikä on tulevaisuutesi, jos et itse pysty käsittelemään tilannetta ja antamaan anteeksi. Jäitpä liittoon tai et, sinun on käsiteltävä ja annettava anteeksi, muuten sinusta tulee katkera vanha ryppynaamainen akka. Ja sitten olet täällä suosittelemassa eroa kaikille muillekkin, kun haluat, että muillakin on yhtä paha olo kuin sinulla. Ole suoraselkäinen nainen ja raahaa se miehesi sinne parisuhdeterapiaan ja selvittäkää asianne. Jos miehesi on elänyt neljä vuotta jo pettämättä uudestaan ja selvästi haluaa hyvitellä sinulle asiaa ja rakastaa sinua, niin anna perheellenne mahdollisuus. Tällä palstalla saat ihan oikeasti väärän kuvan ihmiselämästä. Täällä kaikille suositellaan eroamista parhaana vaihtoehtona. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se lisää pahoinvointia koko ajan maassamme. Oikeasti on olemassa paljon ja oikeasti PALJON myös onnellisia kohtaloita, joissa vaikeudet on voitettu ja löydetty rakkauskin uudestaan. Se tosin vaatii epäitsekkyyttä. Valinta on sinun, haluatko olla itsekäs ja viettää loppuelämäsi niin, että sielusi liukuu hiljaa kuolemaan, vai yritätkö olla epäitsekäs ja antaa mahdollisuuden oikealle onnelle. Valinta on sinun! Mieti tarkkaan!
Mies haluaa vaan säilyttää kulissit ja saavutetut edut, rakkaudesta tuossa ei ole kysymys. Itse en pystyisi elämään itseni kanssa jos jäisin liittoon vääristä eli materiaalisista syistä. Sinä olet täällä syyllistämässä naista joka selkeäsi tuossa sanoi ettei ole onnellinen. Miksi sen petetyn pitää antaa anteeksi? Jos ei ole onnellinen ei ole syytä jatkaa liittoa. Veikkaan että AP kuitenkin jää liittoon kulissien ja elintason takia. Minä en voisi olla liitossa ihmisen kanssa johon en luota. Se liittoon jääminen lisää pahoinvointia ja antaa miehelle signaalin että pettäminen on ok. Ei hvetti soikoon ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja.. et varmaan itse ole koskaan elämässäsi tehnyt virheitä? Joskus seksikin on vain seksiä, eikä sen takia tarvitse koko elämää ja lasten elämää romahduttaa, että itse siitä tekee jonkun elämää suuremman asian. Ja toki ota ero jos et miehesi kanssa halua olla, sääliksi käy häntä jos vain elintason ja rahan kanssa roikut suhteessanne..
32, en sanokaan, että pettämistä pitäisi hyväksyä, kukin tunteidensa mukaan. Enkä syyllistä petettyä, että hänen syy kun petettiin. Annoin näkökulmaa tuohon eroamis asiaan. Minulle avioliitto merkkaa vielä sen verran enemmän, että yhteen virheeseen se ei kaadu. Kukin tietysti tyylillään. Mielestäni jos on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä elämön loppuun saakka, niin sitä se sitten on. Henkilökohtaisesti rakastan miestäni ja yhteinen luottamus syntyy siitä yhteisestä halusta rakentaa onnellista tulevaisuutta yhdessä. Haastoin ap miettimään syitä eron takana, onko pettäminen hyvä syy? Joillekin se on, mutta ei kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota asiaa niin vakavasti, mies varmaan kertoi, koska ei näe sitä minään. Yritä ajatella miehen tavoin, niin ehkä pääset asiasta yli.
M43
Ai sinäkö ajattelisit miehen tavoin kun vaimosi kertoisi pettäneensä sinua työmatkalla jonkun kanssa ja siksi kun ei saa sinulta huomiota ja on huonoa seksiä ja on kiva saada kerrankin kunnolla ja isoa jne? Ja vaimo vielä sanoisi että hän ei pidä asiaa minään että älä ota niin vakavasti niin pääset asiasta yli. Ja jättäisi vielä kertomatta kuka mies oli.
Mutta ajattele toki miehen tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudessa on tärkeintä oppia rakastamaan ilman vaatimusta vastavuoroisuudesta ja omistamisesta. Avioliitto ei tee ketään toisen omaksi, siinä on kaksi yksilöä tarpeineen ja toiveineen ja yhteiset säännöt puhuttu selväksi. Aika yleinen yhteinen sääntö on se uskollisuuden lupaaminen. Mutta siinä sinut on nyt petetty. Kerran. Ja mies vaikuttaa katuvalta ja haluaisi edelleen jakaa elämänsä vain sinun kanssasi. Suosittelen myös keskustelua, parina ja ehkä sinulle yksilönäkin. Seksi on seksiä, jos tauteja tai salasuhdetta ei jäänyt niin mitä väliä 4 v takaisella virheellä, jos todella sisimmässäsi rakastat. Jos rakkautesi oikeasti kuoli yhteen sääntörikkomukseen, rakastitko oikeasti? Ehdottomasti ja kunnes kuolema erottaa, niinkuin menit alttarilla lupaamaan? Ymmärrän ettei ole ystäviä, jos kaikki kaatuu aina yhtee virheeseen. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, joten tuskin se erokaan loputonta onnea tuo...
Rakkaus kuolee kun luottamus kuolee joten miksi hitossa syyllistät petettyä naista? Mies se meni ja petti joten mitä helkattia naista syyllistät? Mene muualle saarnaamaan senkin tekopyhä! Pettämistä ei tarvitse hyväksyä.
ohis
Samaa mieltä. Totaalisen luottamuksen rikkomista joku palikka sanoo vain "yhdeksi pikku virheeksi" ja kehoittaa puhua asiasta (ööö miten, jos miehen mielestä riittää "sori siitä" eikä asiaa sen enempää halunnut käsitellä).
Ei muutenkaam kuulosta miltään oikeasti rakastavalta suhteelta, jos vaimon oikein pitäisi kerjätä ja anoa eroa (sen sijaan että toimisi itsenäisesti), asioita ei käsitellä kun mies ei halua ja sosiaaliset piirit on vain miehen kautta eikä vaimolla ole omia kavereita (ilmeisesti henkisesti eristetty omista piireistä jo 15 vuotta sitten).
Kuulostaapa "ihanalta".
Todellisessa elämässä ap eron jälkeen löytäisi itsensä, uusia kavereita ja mielenkiintoista tekemistä sen sijaan että olisi lahjoilla vuorattu kulissivaimo tekohymyllä ja sisäisellä itkulla.
Vierailija kirjoitti:
Sittenhän minullekin aukeaisi aivan uusi maailma. Voisin hieman pitää kiihkeää hauskaa vieraiden miesten kanssa ja todeta miehelleni, että ei se mitään merkannut. Nyt jatketaan taas onnellisina kun olen tunnustanut sivusuhteeni.
AP
Tee niin! Oikeasti, piru vie, lähde sinäkin vieraan matkaan. Pidä hauskaa ja nauti pitkästä aikaa. Sulla ei ole mitään menetettävää, koska mies pilasi suhteenne jo. Kerro miehelle mitä teit, ja katso kuinka hän olisi valmis antamaan anteeksi... Tuollaiset miehet on ihan kamalia, toivon sulle jaksamisia ja voimia!
Siis sinä et ole itse antanut miehellesi anteejsi vaikka hän on pyytänyt ja kohtelee sinua nyt hyvin,käy yksin terapiassa ja jos kuumottaa vieraat jätä miehesi äläkä harkitse pettää itse.meillä mies petti 8v sitten pyysi anteeksi enkä kertaakaan syyllistänyt häntä vain koska annoin anteeksi ja halusimme jatkaa,luottamuksen saa kyllä takaisin jos tahtoo
Terapiaan ja jos pystyt anna anteeksi. Tämähän ei tarkoit, että pitäisi jatkaa yhdessä. Tarkoittaa vaan sitä, että annat anteeksi ja et elä omaa elämääsi katkeruudessa.
Koska käyttäydyt normaalisti, mies luulee et kaikki on ok. Eli miksi terapiaan jos kaikki ok. Sun pitää sanoa, et kaikki ei ole ok, siitä se lähtee.
Menneisyyttä tärkeämpää on se mitä valitsee tehdä tulevaisuudessa/ tekee. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.