Eroaisitko tilanteessani?

Ja se tärkein, mitä et tunnu edes tajuavan: lapset näkevät ja aistivat enemmän kuin me aikuiset ymmärrämme. Onko tuo sellainen parisuhdemalli, minkä haluat välittää lapsillesi? Teidän parisuhteenne on lastenne koti.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo itse niin sokeutunut ja turtunut ja tottunut elämääni, että en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen kahden lapsen 40v äiti. Lapset ovat teini-ikäisiä. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta. Meillä on aina ollut elämässä perusasiat hyvin eli vakituiset melko hyväpalkkaiset työt, terveet lapset, itse terveitä, on velaton uudehko omakotitalo, kaksi velatonta uutta autoa, velaton kesämökki eikä olla koskaan riidelty. Paitsi yhden kerran. Sanaharkkoja tai kinasteluakaan meillä ei ole koskaan ollut, kun ollaan oltu niin samantyylisiä ajatusmaailmaltamme että kaikki on vaan sujunut.

Se yksi ainoa riitä oli neljä vuotta sitten. Mies kertoi pettäneensä matkalla, mutta en tänä päivänä tiedä kenen kanssa. Pyysin avioeroa. Lamaannuin, minulta vietiin sekunnissa aviomies (se miksi häntä luulin), avioliitto (se mihin avioliitto perustui eli luottamus ja kunnioitus), usko miehiin ylipäätään sekä usko hyviin pitkiin avioliittoihin.

Mies kertoi pettämisen syyksi sen, että hänelle osoitettiin huomiota, hän oli humalassa ja minä annan hänelle liian vähän seksiä ja meidän seksi on liian tavallista. Meillä oli tuohon aikaan seksiä 2-3 kertaa viikossa ja olihan se tavallista seksiä (eli ei ollut mitään SM tms juttuja).

Mies ei suostunut avioeroon vaan uhkaili todella pahoin, että en saa ottaa eroa koska hän oikeasti rakastaa mua ja pettäminen oli virhe. No mä en voi ymmärtää, että joku vahingossa panee vierasta naista.

Olin turta, shokissa, voimaton, hyvä kun pystyin syömään, en edes nukkunut moneen kuukauteen ja suostuin jäämään avioliittoon. En siinä shokissa pystynyt muuhunkaan. Vetäydyin johonkin kuoreen tahattomasti. En puhunut miehellä sen pettämisestä ja mies alkoi yli-imeläksi mua kohtaan. Ostaa edelleen jotain tosi kalliita lahjoja joka kuukausi ja kehuu kauniiksi. Ei tehnyt tällaista ennen pettämistään. Mutta se ei tunnu miltään. Ällöttää koko imartelu, oksettaa koko mies. Nyt neljän vuoden aikana olen huomannut että inhoan miestä yli kaiken. Ja näen hänet silmissäni vain panemassa jotain toista naista.

Elämämme ja arkemme on kuitenkin lasten kanssa normaalia. Emme riitele, emme kinastele, hoidamme lasten kasvatuksen ja harrastukset todella hienosti. Tämä perhe toimii kuin junan vessa, varmasti ja tasaisesti. Mutta en rakasta miestäni enää, rakkaus kuoli miehen uskottomuuteen. Eli osaan pitää neutraalin ilmeen jamiedon hymyn miehen edessä eli feikkaan tunteeni häntä kohtaan nykyään.

Luulen, että hän kuvittelee minun olevan ok elämäntilanteemme kanssa ja että kaikki on nykyään hyvin. Mies kysyy minulta usein, että rakastanko häntä. Vastaan, että rakastan (se on valhetta , mutta tuskinpa hänkään rakastaa minua jos muita paneksii). Hän myös kysyy miksi rakastan häntä. Vastaan, että ainahan olen rakastanut (valhetta, rakkauteni kuoli hänen uskottomuuteen).

Meidän perhe siis toimii yksikkönä tosi hyvin. Mutta en tunne enää miestäni kohtaan mitään. Olen elellyt tässä avioliitossa nyt nämä neljä vuotta ja minusta on ihanaa, että lapset ovat saaneet elää ehjässä perheessä ja että minä saan elää arkea lasteni kanssa joka päivä. Eivät he näe mitään eriskummallista, saatamme esimerkiksi miehen kanssa pussata heidän edessään.

Jos ottaisin avioeron niin joutuisin luovuttamaan lapset puoleksi ajasta miehelleni. Minulla ei ole kuin muutama ystävä, ei ollenkaan sukulaisia eli olisin tosi yksinäinen kun lapset olisivat isällään. Elintasoni romahtaisi nykyisestä , mutta en olisi rahapulassa koska palkkani on ihan hyvä.

Mitä ihmettä tässä tekisi? Olen sekä onnellinen että onneton. Tuntuu vain niin ahdistavalta, että joutuisin elämäni toisen puoliskon elämääni aviomieheni kanssa. Kohta kun lapset muuttavat omilleen ja lähtevät opiskelemaan niin en ymmärrä mistä me sitten enää edes keskustelisimme mieheni kanssa.

Suomeksi sanottuna: et haluaisi luopua uudesta talosta, kesämökistä ja muista mukavuuksista, mutta haluat uskotella, että kyse on lapsista. Elämä on valintoja. Jos elintaso on tärkeämpää kuin tunne-elämän onnellisuus, niin sitten siitä joutuu maksamaan tunne-elämällään.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudessa on tärkeintä oppia rakastamaan ilman vaatimusta vastavuoroisuudesta ja omistamisesta. Avioliitto ei tee ketään toisen omaksi, siinä on kaksi yksilöä tarpeineen ja toiveineen ja yhteiset säännöt puhuttu selväksi. Aika yleinen yhteinen sääntö on se uskollisuuden lupaaminen. Mutta siinä sinut on nyt petetty. Kerran. Ja mies vaikuttaa katuvalta ja haluaisi edelleen jakaa elämänsä vain sinun kanssasi. Suosittelen myös keskustelua, parina ja ehkä sinulle yksilönäkin. Seksi on seksiä, jos tauteja tai salasuhdetta ei jäänyt niin mitä väliä 4 v takaisella virheellä, jos todella sisimmässäsi rakastat. Jos rakkautesi oikeasti kuoli yhteen sääntörikkomukseen, rakastitko oikeasti? Ehdottomasti ja kunnes kuolema erottaa, niinkuin menit alttarilla lupaamaan? Ymmärrän ettei ole ystäviä, jos kaikki kaatuu aina yhtee virheeseen. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, joten tuskin se erokaan loputonta onnea tuo...

Mitä vittua on ehdottomasti rakastaminen kahden aikuisen välisessä rakkaudessa? Kyllä jo se avioliittoon lupautuminen jumalan ja srk:n edessä asettaa ehtoja ja yksi niistä on uskollisuus ja toinen luottamus. Tässä tapauksessa SE pettäjä rikkoi lupauksensa, joten eiköhän hän sen "ehdottoman rakkauden" pilannut. Vastauksesi on muutenkin epälooginen: kaksi yksilöä ja yhteiset säännöt, mutta "ehdottoman" rakkauden edessä säännöt menettävätkin merkityksensä ja toisella yksilöllä on oikeus perseillä ja petetyllä on velvollisuus antaa anteeksi.

Ero on ainoa paras vaihtoehto.

Et tule koskaan pääsemään pettämisestä yli ja se vaikuttaa myös väkisinkin seksielämäänne ja vielä kielteisesti.

Näin se vaan on.

Jos pettää kerran niin pettää myös toisenkin kerran

Vierailija kirjoitti:

32, en sanokaan, että pettämistä pitäisi hyväksyä, kukin tunteidensa mukaan. Enkä syyllistä petettyä, että hänen syy kun petettiin. Annoin näkökulmaa tuohon eroamis asiaan. Minulle avioliitto merkkaa vielä sen verran enemmän, että yhteen virheeseen se ei kaadu. Kukin tietysti tyylillään. Mielestäni jos on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä elämön loppuun saakka, niin sitä se sitten on. Henkilökohtaisesti rakastan miestäni ja yhteinen luottamus syntyy siitä yhteisestä halusta rakentaa onnellista tulevaisuutta yhdessä. Haastoin ap miettimään syitä eron takana, onko pettäminen hyvä syy? Joillekin se on, mutta ei kaikille.

Onko miehesi pettänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudessa on tärkeintä oppia rakastamaan ilman vaatimusta vastavuoroisuudesta ja omistamisesta. Avioliitto ei tee ketään toisen omaksi, siinä on kaksi yksilöä tarpeineen ja toiveineen ja yhteiset säännöt puhuttu selväksi. Aika yleinen yhteinen sääntö on se uskollisuuden lupaaminen. Mutta siinä sinut on nyt petetty. Kerran. Ja mies vaikuttaa katuvalta ja haluaisi edelleen jakaa elämänsä vain sinun kanssasi. Suosittelen myös keskustelua, parina ja ehkä sinulle yksilönäkin. Seksi on seksiä, jos tauteja tai salasuhdetta ei jäänyt niin mitä väliä 4 v takaisella virheellä, jos todella sisimmässäsi rakastat. Jos rakkautesi oikeasti kuoli yhteen sääntörikkomukseen, rakastitko oikeasti? Ehdottomasti ja kunnes kuolema erottaa, niinkuin menit alttarilla lupaamaan? Ymmärrän ettei ole ystäviä, jos kaikki kaatuu aina yhtee virheeseen. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, joten tuskin se erokaan loputonta onnea tuo...

Mitä vittua on ehdottomasti rakastaminen kahden aikuisen välisessä rakkaudessa? Kyllä jo se avioliittoon lupautuminen jumalan ja srk:n edessä asettaa ehtoja ja yksi niistä on uskollisuus ja toinen luottamus. Tässä tapauksessa SE pettäjä rikkoi lupauksensa, joten eiköhän hän sen "ehdottoman rakkauden" pilannut. Vastauksesi on muutenkin epälooginen: kaksi yksilöä ja yhteiset säännöt, mutta "ehdottoman" rakkauden edessä säännöt menettävätkin merkityksensä ja toisella yksilöllä on oikeus perseillä ja petetyllä on velvollisuus antaa anteeksi.

Jos et tiedä mitä on ehdoton rakkaus, et ole kokenut sitä. Rakkaus tulee aina ensin, säännöt helpottaa käytäntöä. Rakkaus ja luottamus on tahdon asia. Selkiskö nyt mun ajatusmaailma? Ei tartte suuttua, jos joku ajattelee erilailla kuin sinä.

Jos lapset ovat teinejä, niin heillähän on oikeus sanoa, missä haluavat asua.

En minäkään ymmärrä, miksi ap:n olisi pakko antaa anteeksi ja unohtaa tapahtunut. Jos hän ei siihen pysty, niin sitten ei pysty. Minusta ap:n kannattaisi käydä yksin puhumassa jollekin terapeutille, niin hän saisi omat ajatuksensa järjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Et kerro, miten mies painosti sinua rajusti. Vaikea uskoa, ettei teillä ole nyt muutakin hämminkiä suhteessa, senverran erikoisesti kirjoitat tosiaan tuosta avioeron pyytämisestäkin. Oletko satsannut suhteeseen enemmän kuin olisit oikeastaan ollut valmis tekemäänkään?

Mies on luonteeltaan dominoiva. Hän on joskus sanonut minulle, että naisen oikea paikka on hellan ja miehen välissä. Mutta osaa olla myös halutessaan mukava ja rakastettava, enhän olisi muuten mennyt hänen kanssaan aikoinaan naimisiin.

Olen pyytänyt avioeroa, koska haluaisin että se hoidettaisiin maltillisesti ja asiallisesti. Miehen suku on vaikutusvaltainen täällä Suomessa, esiintyvät myös julkisuudessa ja ovat mukana politiikassa. Minä olen "tavis", en ole julkisuudessa esillä. Miehen suvussa ja lähipiirissä on paljon juristeja. Mies selvitti jo avioeroa pyytäessani juristiystäviensä avulla, miten saa lapset vähintään viikko-viikko jaolla huoltoonsa. Kuulemma sekin on vähintä mihin suostuu, mieluummin minun pitäisi alkaa etäksi. Kuulemma juristiystäviensä avulla hän saa omaisuuden osituksen niin, että mies saa suurimman osan omaisuudesta. Meillä ei ole avioehtoa enkä suostuisi kuin tasajakoon eli 50/50 jako. Mies on myös uhannut, että jos eroan niin hän tulee niinä päivinä jolloin lapset ovat minulla soittamaan ovikelloa ja halkemaan lapset hänen kanssaan uimahalliin, lenkille jne eli ei ole valmis noudattamaan tapaamissopimusta kokonaisuudessaan. Mitä ihmettä siinä tilanteessa voisin tehdä, jos on minun hoitovuoro ja isä hakee lapsia uimahalliin ovellani? En voi sanoa lapsille heidän silmien edessä, että "ette voi mennä isänne kanssa uimaan" ja vetää oven kiinni. Silloinhan minusta tehdään hirviöäiti, joka ei anna lasten tavata isäänsä mahdollisimman paljon.

Lisäksi mies on uhkaillut jos yritän hakea elatusmaksuja, kuulemma yrittäisin vain nyhtää hänet kuiviin.

Eli vastassa on hyvin voimakastahtoinen mies, joka osaa olla todella hankala halutessaan. Mutta kun hän on hyvällä tuulella enkä ole eri mieltä asioista niin hän osaa olla todella mukava. Minä taas olen luonteeltani hiljaisempi ja sellainen kiltti. En oikein osaa pitää puoliani.

AP

Joopa, mitä satua selität, ykskään teini ei lähe isin kanssa uimahalliin 😂

Vierailija kirjoitti:

Joopa, mitä satua selität, ykskään teini ei lähe isin kanssa uimahalliin 😂

Kyllä meillä ainakin 15 v lähtee. Ja ottavat vielä kaverinkin mukaan. Ei ne siellä isänsä kanssa käsi kädessä ui.

AP

No mitä sun mies voi tehdä, menkää viikko-viikko systeemillä. Päästä lapset miehen mukaan jos käy hakemassa uimaan, kauppaan tms. Omaisuudesta kuuluu sulle puolet. Piste.

Jo tuon typerän uhkailun vuoksi ottaisin eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudessa on tärkeintä oppia rakastamaan ilman vaatimusta vastavuoroisuudesta ja omistamisesta. Avioliitto ei tee ketään toisen omaksi, siinä on kaksi yksilöä tarpeineen ja toiveineen ja yhteiset säännöt puhuttu selväksi. Aika yleinen yhteinen sääntö on se uskollisuuden lupaaminen. Mutta siinä sinut on nyt petetty. Kerran. Ja mies vaikuttaa katuvalta ja haluaisi edelleen jakaa elämänsä vain sinun kanssasi. Suosittelen myös keskustelua, parina ja ehkä sinulle yksilönäkin. Seksi on seksiä, jos tauteja tai salasuhdetta ei jäänyt niin mitä väliä 4 v takaisella virheellä, jos todella sisimmässäsi rakastat. Jos rakkautesi oikeasti kuoli yhteen sääntörikkomukseen, rakastitko oikeasti? Ehdottomasti ja kunnes kuolema erottaa, niinkuin menit alttarilla lupaamaan? Ymmärrän ettei ole ystäviä, jos kaikki kaatuu aina yhtee virheeseen. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, joten tuskin se erokaan loputonta onnea tuo...

Mitä vittua on ehdottomasti rakastaminen kahden aikuisen välisessä rakkaudessa? Kyllä jo se avioliittoon lupautuminen jumalan ja srk:n edessä asettaa ehtoja ja yksi niistä on uskollisuus ja toinen luottamus. Tässä tapauksessa SE pettäjä rikkoi lupauksensa, joten eiköhän hän sen "ehdottoman rakkauden" pilannut. Vastauksesi on muutenkin epälooginen: kaksi yksilöä ja yhteiset säännöt, mutta "ehdottoman" rakkauden edessä säännöt menettävätkin merkityksensä ja toisella yksilöllä on oikeus perseillä ja petetyllä on velvollisuus antaa anteeksi.

Jos et tiedä mitä on ehdoton rakkaus, et ole kokenut sitä. Rakkaus tulee aina ensin, säännöt helpottaa käytäntöä. Rakkaus ja luottamus on tahdon asia. Selkiskö nyt mun ajatusmaailma? Ei tartte suuttua, jos joku ajattelee erilailla kuin sinä.

Selitä nyt vielä miten se ehdoton rakkaus ja siihen perustava luottamus ilmenee pettäjän toiminnassa, kun nämä asiat ovat vieläpä tahdon asioita myös pettäjän puolelta? Pettäjä ei tahdo eli pettäjä ei rakasta.

Oma liittoni on kestänyt vuosikymmenen ja luultavasti jotain tiedän rakkaudesta. Me, minä ja mieheni, teemme joka päivä päätöksen yhteiselon jatkumisesta. Tähän mennessä liitto on jatkunut, vaikka helppoa se ei aina ole ollut mutta meillä se rakkaus ja luottamus toiseen on saanut suhteen kantamaan. Parhainta on, että mieheni tietää synkimmätkin salaisuuteni ja luotan häneen täysin. Rakkautemme on avointa ja täynnä tekoja. Pahinta olisi, että toinen pettäisi luottamuksen ja rikkoisi sekä puolisoaan että lapsiaan kohtaan.

Meinasin sanoa, että sinun kannattaisi mennä terapiaan ja hankkia oma elämä eikä elää miehen kautta. Sitten luin ketjussa viestin nro 48 ja tulin toisiin aatoksiin. Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole henkistä mahdollisuutta toteuttaa itseäsi tuollaisessa avioliitossa ja elät miehesi kontrollin alla. Sinuna eläisin tuossa suhteessa vain sen aikaa, että lapset ovat isompia ja sitten ottaisin eron.

Vierailija kirjoitti:

Havunneulanen kirjoitti:

Minusta on todella sääli se, että täällä aina lääkkeeksi kaikkeen tarjotaan avioeroa. Miehesi selvästi rakastaa sinua ja on halunnut pyytää anteeksi ja parantaa suhteenne. Miksi sinä siis haluaisit romuttaa omasi ja ennen kaikkea lastesi turvallisen elämän sen takia, että olet niin itsekäs, ettet suostu antamaan anteeksi. Voin kertoa sinulle, mikä on tulevaisuutesi, jos et itse pysty käsittelemään tilannetta ja antamaan anteeksi. Jäitpä liittoon tai et, sinun on käsiteltävä ja annettava anteeksi, muuten sinusta tulee katkera vanha ryppynaamainen akka. Ja sitten olet täällä suosittelemassa eroa kaikille muillekkin, kun haluat, että muillakin on yhtä paha olo kuin sinulla. Ole suoraselkäinen nainen ja raahaa se miehesi sinne parisuhdeterapiaan ja selvittäkää asianne. Jos miehesi on elänyt neljä vuotta jo pettämättä uudestaan ja selvästi haluaa hyvitellä sinulle asiaa ja rakastaa sinua, niin anna perheellenne mahdollisuus. Tällä palstalla saat ihan oikeasti väärän kuvan ihmiselämästä. Täällä kaikille suositellaan eroamista parhaana vaihtoehtona. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se lisää pahoinvointia koko ajan maassamme. Oikeasti on olemassa paljon ja oikeasti PALJON myös  onnellisia kohtaloita, joissa vaikeudet on voitettu ja löydetty rakkauskin uudestaan. Se tosin vaatii epäitsekkyyttä. Valinta on sinun, haluatko olla itsekäs ja viettää loppuelämäsi niin, että sielusi liukuu hiljaa kuolemaan, vai yritätkö olla epäitsekäs ja antaa mahdollisuuden oikealle onnelle. Valinta on sinun! Mieti tarkkaan!

Mies haluaa vaan säilyttää kulissit ja saavutetut edut, rakkaudesta tuossa ei ole kysymys. Itse en pystyisi elämään itseni kanssa jos jäisin liittoon vääristä eli  materiaalisista syistä. Sinä olet täällä syyllistämässä naista joka selkeäsi tuossa sanoi ettei ole onnellinen. Miksi sen petetyn pitää antaa anteeksi? Jos ei ole onnellinen ei ole syytä jatkaa liittoa. Veikkaan että AP kuitenkin  jää liittoon kulissien ja elintason takia. Minä en voisi olla liitossa ihmisen kanssa johon en luota. Se liittoon jääminen lisää pahoinvointia ja antaa miehelle signaalin että pettäminen on ok. Ei hvetti soikoon ole!

Anteeksi pitää antaa ennenkaikkea itsensä takia. Kuten sanoin, jos et anna anteeksi, sinusta tulee vähitellen hapan vanha kurppa, joka on kaikille onnellisille kateellinen ja haluaa vain myrkyttää myös toisten elämän. Tiedän, sillä kokemusta on, sekä anteeksiantamattomuudesta, että anteeksiantamisesta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että anteeksiantamisessa on todella uskomaton voima. En missään tapauksessa väitä, että se olisi helppoa. Ei, sitä se ei välttämättä todellakaan ole ja sen eteen täytyy joskus tehdä todella töitä ja se kestää pitkään. Mutta lopussa kiitos seisoo!

Avioliitosta poistuminen ei todellakaan ole ainoa tapa sanoa miehelle, että pettäminen ei ole oikein. Todella ikävää, jos se sinulle niin on. Tyhmällä on korissa vain yksi muna ja kun se menee rikki, jäljelle ei jää mitään. Viisaalla on munia korissa enemmän. Sinun munasi on se, että ero heti. Viisaalla ihmisellä on muitakin vaihtoehtoja osoittaa, että pettäminen ei ole ok. Ja käsittääkseni tässä tapauksessa myös mies on sen itse tajunnut. 

Mikä ihana rakkautta täynnä oleva suhde. Uhkailuja on aina helppo esittää. Todellisuudessa ei tuo miehen mielen mukainen avioeron tulos ole mikään läpihuutojuttu, kuten mies on esittänyt. Mutta että uhkailujen jälkeen taas on olevinaan maailman ihanin mies ja sinä vielä peesaat... Kammottavaa.

Todellisuudessa alan uskoa tämän taas olevan viikonlopun vauvatelenovela, mutta koska aina joku on oikeasti vastaavassa tilanteessa, niin esitetään että tämäkin on tositilanne.

Näin tämä menee kirjoitti:

Ero on ainoa paras vaihtoehto.

Et tule koskaan pääsemään pettämisestä yli ja se vaikuttaa myös väkisinkin seksielämäänne ja vielä kielteisesti.

Näin se vaan on.

Jos pettää kerran niin pettää myös toisenkin kerran

Ero on kaikista huonoin vaihtoehto.

Tulet pääsemään pettämisestä yli, jos kumpikin teistä haluaa ja jaksaa tehdä töitä sen eteen. 

Näin se vaan on. Lupaan sinulle sen!

Jos pettää kerran, ei välttämättä petä toista kertaa, kokemusta on!

Vierailija kirjoitti:

Näin tämä menee kirjoitti:

Ero on ainoa paras vaihtoehto.

Et tule koskaan pääsemään pettämisestä yli ja se vaikuttaa myös väkisinkin seksielämäänne ja vielä kielteisesti.

Näin se vaan on.

Jos pettää kerran niin pettää myös toisenkin kerran

Ero on kaikista huonoin vaihtoehto.

Tulet pääsemään pettämisestä yli, jos kumpikin teistä haluaa ja jaksaa tehdä töitä sen eteen. 

Näin se vaan on. Lupaan sinulle sen!

Jos pettää kerran, ei välttämättä petä toista kertaa, kokemusta on!

Oletko edes lukenut ap:n viestejä? Kyllä tuossa on kyse aika paljon muustakin kuin yhdestä pikku pettämisestä, jonka jälkeen asiaa pariterapiassa yhdessä pariskuntana käsiteltäisiin. Ap:han on ihan pelkkä kynnysmatto, eikä mies ole edes halunnut muuten käsitellä pettämiskriisistä kuin ilmoittamalla että tekee mahdollisesta erosta mahdollisimman helvetillisen ja kiristää lapsilla, juristeilla ja rahalla. Sen jälkeen tietysti voi vähän ostella lahjoja, kuinka "rakastavaa". Lupaapa siinä sitten sivullisena miten se avioliitto pelastuu ja ero olisi muka huono vaihtoehto. Tässä tapauksessa ero olisi lähinnä vapautus.

Äiti ja vaimo kirjoitti:

Siis sinä et ole itse antanut miehellesi anteejsi vaikka hän on pyytänyt ja kohtelee sinua nyt hyvin,käy yksin terapiassa ja jos kuumottaa vieraat jätä miehesi äläkä harkitse pettää itse.meillä mies petti 8v sitten pyysi anteeksi enkä kertaakaan syyllistänyt häntä vain koska annoin anteeksi ja halusimme jatkaa,luottamuksen saa kyllä takaisin jos tahtoo

Oho, unohdin oikean nimimerkkini eli Kirjoitustaidoton kynnysmatto täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin tämä menee kirjoitti:

Ero on ainoa paras vaihtoehto.

Et tule koskaan pääsemään pettämisestä yli ja se vaikuttaa myös väkisinkin seksielämäänne ja vielä kielteisesti.

Näin se vaan on.

Jos pettää kerran niin pettää myös toisenkin kerran

Ero on kaikista huonoin vaihtoehto.

Tulet pääsemään pettämisestä yli, jos kumpikin teistä haluaa ja jaksaa tehdä töitä sen eteen. 

Näin se vaan on. Lupaan sinulle sen!

Jos pettää kerran, ei välttämättä petä toista kertaa, kokemusta on!

Oletko edes lukenut ap:n viestejä? Kyllä tuossa on kyse aika paljon muustakin kuin yhdestä pikku pettämisestä, jonka jälkeen asiaa pariterapiassa yhdessä pariskuntana käsiteltäisiin. Ap:han on ihan pelkkä kynnysmatto, eikä mies ole edes halunnut muuten käsitellä pettämiskriisistä kuin ilmoittamalla että tekee mahdollisesta erosta mahdollisimman helvetillisen ja kiristää lapsilla, juristeilla ja rahalla. Sen jälkeen tietysti voi vähän ostella lahjoja, kuinka "rakastavaa". Lupaapa siinä sitten sivullisena miten se avioliitto pelastuu ja ero olisi muka huono vaihtoehto. Tässä tapauksessa ero olisi lähinnä vapautus.

Kyllä, luin siihen astiset viestit. Tämä kiristys ja muu tuli esiin myöhemmissä viesteissä. Mistäs sinäkään tiedät sen, ovatko tällaiset sanomiset miehen paniikinomainen reaktio pelastaa avioliitto, vai onko henkinen kiusaaminen jatkuvaa, päivittäistä. En ole todellakaan sitä mieltä, että ei olisi tilanteita, missä ero on ihan ok. Kyllä sellaisia tilanteita on paljon. Esim. juuri silloin jos kyseessä on fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Se mitä tällä palstalla eniten kritisoin, on se, että täällä neuvo jokaiseen asiaan on ero. Hyvin harvassa ovat ne, jotka kannustavat yrittämään yhdessä vaikeuksien yli. Juuri ne vaikeudet ja niiden yhdessä voittaminen on se, mikä liimaa ihmisiä yhteen sellaisella tavalla, mistä teillä ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan hajuakaan. Ikävä kyllä. Juuri tästä edellämainitusta syystä tässä maassa voidaan pahoin ja pahoinvointi tulee senkun lisääntymään. Ja sitten te samat (joilla on ainoastaan se yksi muna korissa) kauhistelette, kun lapset voivat pahoin, on koulukiusaamista, syrjäytymistä jne... ettekä raukat itse tajua, että te olette juuri sellaista suomea toiminnallanne itse rakentamassa. Valintojen maailma.