Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?

Eräs julkisuudessakin aika paljon ollut miespuolinen yliopiston professori suuteli ohimennessään nuorta (18-19v) naisopiskelijaa suulle, kun tyttö seisoi silmät kiinni erään koulutehtävän yhteydessä.

Tyttö jäätyi täysin, me todistajat jäimme tuijottamaan suu auki, proffa käveli naureskellen pari askelta, pysähtyi, kääntyi ympäri ja aloitti päättymättömän anteeksipyytelyn. Siinä oli ura katkolla.

Terveisiä vaan proffalle ja fuksiryhmälle.

Vierailija kirjoitti:

Synnärin käytävällä 2 ihan vierasta kätilöä meni ohi ja toinen tokaisi minulle ettei olisi tarvinnut 2 edestä syödä ja jatkoivat matkaa nauraen. Harvoin jää sanattomaksi mutta silloin harmi kyllä jäin kun se tuli niin puskista.

Siis 4kg vauva oli vielä masussa ja painoin hurjat 67kg.....

Tokko sua tarkoitti tuolla. Sattui vaan sanomaan sun kohdallasi ja katse ehkä vaelteli missä vaelteli.   Saattoi tarkoittaa itseäänkin mikäli oli juuri ruokailemasta tulossa.

Entinen anoppi oli erikoinen ihminen. Kerran oli käynyt oven takana kyläily aikeissa. Ei ilmoitellut tulostaan etukäteen. Emme olleet kotona silloin. No anoppi soitti ja haukkui meidät, kun emme olleet kotona ,kun hän vaivalla vääntäytyi kylään! Silloin kyllä jäin sanattomaksi...Kerran samaisen anopin koira kusi kämppämme lattialle..väitti kivenkovaa ettei ollut koira pissaillut. No paikalla ei ollut koiran lisäksi kuin aikuisia, että en tiedä kuka heistä kusas lattialle 😂. Edelleen syytän koiraa!! Onneksi on ex!!

Vierailija kirjoitti:

Pete Parkkosen musavideo....ei tartte varmaan selventää :D 

Tämä :D :D :D 

Joskus koulussa uskonnon opettaja keskusteli oppilaan kanssa siitä kuinka munkit pystyvät elämään ilman itsetyydytystä. Siinä jäi kyllä suu auki että kuinka opettajat kehtaavat puhua tuollaista oppilaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Käytin ensimmäisiä kertoja kerrostalossani sijaitsevaa pesutupaa, kun eräs naapurin ärhäkkä rouva tuli minua vastaan käytävällä ja väitti nähneensä narulla miesten boksereita kuivumassa, vaikka tietää minun olevan sinkku ja yksinasuva nainen. Tämän perusteella täti sitten syytti minua siitä että pyöritän "pyykinpesubisnestä" ja jotkut miehet maksavat minulle pyykkiensä pesemisestä. Ehkä harvoja tilanteita joissa olen jäänyt sanattomaksi.

Tän on pakko ollut tapahtua saman tädin toimesta joka tiesi että olen huumediileri kun käyn niin usein ulkona ja käytän niin paljon parveketta.

Meidän naapuria se syytti sitä, että he vievät pyykkituvan pesukoneeseen viron rahaa (kolikoita) aina ennen heidän pyykkivuoroa. Koska pesukoneessa oli aina kolikoita kun hän ottaa sieltä pesun jälkeen pyykit kuivumaan.

Nainen piti tarkoituksella koiraansa irti pihallaan ja minä kuljin oman, vanhan ja silloin kipeän koirani kanssa ohi. Naisen koira hyökkäsi pihalta oman koiran kimppuun, mutta sain häädettyä koiran onneksi pois. Oma 14-vuotias vanhukseni linkkasi siinä ja varmasti nainen näki, että olen järkyttynyt, surullinen ja vihainen. Keskustelu meni näin

- anteeksi, en nähnyt teitä, sanoi nainen rennosti ja ärsyttävästi venyttäen ja hymyillen

- mitä varten koira on irti pihalla (oli aina) jos tiedät että näin voi käydä, jos et aina pysty ennakoimaan niin miksi se on ilman hihnaa? kysyin hengästyneenä ja asiallisesti

- NO HAISTA PASKA! nainen kivahti

Naisen omat pienet lapset olivat haravoimassa pihaa. Meinasin sanoa, että tuollaisia tapoja lapsillesikin opetat.

Tästä on pari vuotta aikaa ja vieläkin vítuttaa niin, että toivon edelleen tavoistani poiketen naiselle kaikkea pahaa koska minulla meni niin tunteisiin. :D Tunnetilaa lisää se, että tuosta n. puoli vuotta oma rakas koirani kuoli.

Monta kertaa on suu jäänyt auki, kun olen käynyt katsomassa lapseni jääkiekkopelejä. Tähän ei ole suinkaan ollut syynä jälkikasvuni saavutukset jäällä, vaan joidenkin vanhempien uskomattoman huono käytös!

Vierailija kirjoitti:

Millaisia tilanteita teille on tullut vastaan, joista olette ajatelleet, että hetkonen, tapahtuuko tämä tässä ihan oikeasti? 😂

Aloitan: olin muutama päivä sitten labrassa ja edessäni istui nuorehko äiti, joka puhui puhelimeen. Lapsi oli n. 1,5-2v ja hän heitteli lehtiä lattialle ja rämpytti valoja ja oli aika vilkas. Sitten lapsi juoksi äitinsä syliin - äiti puhui vielä puhelimessa ja nojasi tuoliin - veti äidinsä paidan alas ja alkoi imemään rintamaitoa. Äiti ei ollut moksiskaan (lapsi siis istui haara-asennossa äitinsä kanssa ristikkäin). Olen itsekin äiti ja kannustan imetykseen, mutta lapsi ei ollut mikään nälkää kiljuva vauva, eikä nainen millään tavalla yrittänyt piilottaa sitä tai mitään.. jäi suu auki itsellä, että onko tämä ihan normaalia

Hehe aikas normi mulle, terveisin 2 veen imettäjä 😁

Mulla jäi suu auki kun kuulin elämäni ekat huoritellut (minua koskien siis). Kolmekymppisenä, samanikäiseltä terveeltä sukulaiselta, ilman syytä. Vieläkin ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytin ensimmäisiä kertoja kerrostalossani sijaitsevaa pesutupaa, kun eräs naapurin ärhäkkä rouva tuli minua vastaan käytävällä ja väitti nähneensä narulla miesten boksereita kuivumassa, vaikka tietää minun olevan sinkku ja yksinasuva nainen. Tämän perusteella täti sitten syytti minua siitä että pyöritän "pyykinpesubisnestä" ja jotkut miehet maksavat minulle pyykkiensä pesemisestä. Ehkä harvoja tilanteita joissa olen jäänyt sanattomaksi.

Tän on pakko ollut tapahtua saman tädin toimesta joka tiesi että olen huumediileri kun käyn niin usein ulkona ja käytän niin paljon parveketta.

Meidän naapuria se syytti sitä, että he vievät pyykkituvan pesukoneeseen viron rahaa (kolikoita) aina ennen heidän pyykkivuoroa. Koska pesukoneessa oli aina kolikoita kun hän ottaa sieltä pesun jälkeen pyykit kuivumaan.

Tää sama tätönen varmaan meilläkin asunut naapurissa. Pesutupavuoroni oli ollut jo tunnin ja olin viemässä kuivaushuoneeseen pyykkiä.Tädin vaatteita iso kuivaushuone täynnä TAAS niinkuin joka viikonloppu, ei koskaan noudattanut listan aikoja..Keräsin vaatteet ja laitoin pydälle ja hetken päästä täti tuli ja huusi naama punaisena: Kuka on ottanut vaatteet kuivaushuoneesta viikkamatta?! Huusi ovelta että eikö ole mitään käytöstapoja, että HÄNEN vaatteet laitetaan vaan pöydälle, että ne pitää viikata.. 

Isäni oli juuri edellisenä päivänä kuollut syöpään. Törmäsin asioilla käydessä erääseen hyvänpäiväntuttuun, joka asiasta kuultuaan tokaisi vain "No onhan se kiva että ei jäänyt kitumaan". Joo, kiva.

Olin koirani kanssa metsässä kulkevalla leveällä lenkkipolulla, kun vastaan tuli nainen kahden ison koiran kanssa. Toinen koirista alkoi välittömästi rähistä ja nainen pysähtyi ja levittäytyi seisomaan koirineen koko polun leveydeltä, ja huusi minulle, että hänen koiransa ovat vihaisia ja minun täytyy kääntyä ympäri ja kiertää jotain toista kautta. Kun tokaisin siihen, että en tasan ala kiertelemään, nainen närkästyi suunnattomasti. "Etkö nää että mulla on KAKS ISOA KOIRAA? En mä PYSTY pitelemään näitä jos te tuutte ohi!" Menin jotenkin niin lukkoon etten kyennyt sanomaan mitään, nappasin oman koiran varmuuden vuoksi syliin ja lähdin marssimaan polun reunaa pitkin naista kohti. Hyvin hän ne ISOT KOIRANSA sitten sai siirrettyä pois tieltä ja pideltyä vierellään, mutta olisi kyllä pitänyt sanoa, että jos on niin mahdotonta kouluttaa koiriaan, niin ei pidä hankkia sellaisia, joiden pitelemiseen eivät voimat riitä, tai sitten pitää suosiolla itse kulkea sellaista reittiä, missä ketään ei tule vastaan.

Kävelin kaikessa rauhassa pitkin kapeaa jalkakäytävää, kunnes tulin kohtaan, jossa oli suojatie. Kaksi miestä oli juuri ylittämässä sitä, ja satuin olemaan juuri siinä kohdassa, johon suojatie päättyi, kun he pääsivät sen yli. Kumpikaan mies ei väistänyt, vaan jalkakäytävälle astuessaan he vain työnsivät minut tieltään pientareelle, ikään kuin en olisi olemassa ollenkaan. En osannut edes sanoa mitään, tuijotin vain.

Näin mun ihastukseni taannoin ja hän flirttaili mulle niin vastustamattoman söpöllä tavalla, että olin varmaankin hetken ihan haavi auki siinä. :)

Juuri juteltiin tuttavan kanssa hänen uudesta asunnostaan (kerrostalossa), ja kyselin millaisia naapureita on, onko ollut hiljaista yms. Hän totesi, ettei muuten mitään ihmeempiä ole havainnut, mutta eräs naapuri, joka on ilmeisesti taiteilija, kylläkin ammuu kuuluvalla äänellä asunnossaan. Siis ammuu kuin lehmät, ja niin lujaa, että se kuuluu naapuriasuntoonkin. Juttelimme asiasta lisää ja hän kertoi, ettei ammumisella ole mitään tiettyä aikaa vaan sitä voi kuulua heidän asuntoonsa päivällä tai yöllä, eri aikoihin, ja se voi kestää lyhyen ajan tai kauemmin. Tuttavani ei kuitenkaan ollut asiasta moksiskaan ka hänen mielestään ammuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin esim. kovaääninen musiikin kuuntelu - no niin kyllä minustakin, mutta silti tuon jutun kuullessani vähän aikaa oli suu auki... Tiedä sitten, olisiko taiteilijan ammuminen tarkoituksena saada yhteys oman persoonan eläimelliseen puoleen?

*ja, *ammumisen

45-vuotias työkaveri teki juhlissa "kylmiltään" spagaatin (oli siinä vähän tanssittu sitä ennen). En pystynyt kuin tuijottamaan ja ajattelemaan että wou. 

N26

Vitsi että mua ärsyttää se, kun joutuu jonkun röyhkeyden kohteeksi, mutta menee niin hämilleen ettei yksinkertaisesti saa sanotuksi siinä tilanteessa mitään! Sitten kun saa vihdoin ajatuksensa kasaan ja voisi sanoa jotain takaisin, niin tilanne on jo ohi tai henkilö kadonnut paikalta. Sori ohis, piti vain avautua.

Kerroin poikakaverini äidille oman äitini saaneen tietää sairastavansa aggressiivista syöpää. "Anopin" ensimmäiset sanat olivat: " minä tiesin! Koko ajan tiesin! Arvasin!" Ei siis mitään pahoitteluja tai empatiaa osoittanut, oli vaan tyytyväisen oloinen, kun "tiesi" oikein.

Ei jäänyt ainoaksi tämä kerta, kun tuo nainen kommentoi tökerösti...