Tilanteita, joissa teillä on jäänyt suu auki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin hormoonihuuruissa saatuani vauvan sektiolla ja tulin pois lähdön aika ja sain rintamaitoa niin sano että tämä on kallista. Yleensä saan suun auki mutta luonnollisesti äidiksi kun tulin niin ihmettelin vasta jälkikäteen mitä SE sanoi mulle. Suht nuori nainen ja itse olin jo nk vanha synnyttäjä. 

Luehan tuo tekstisi läpi ja mieti, ymmärsikö kukaan mitä yritit siinä kertoa.

lähtiessäni sairaalasta sain toisen äidin rintamaitoa vauvalle koska itsellä tuli niin vähän. Tätä antoi suht nuotri nainen naistenklinikalla ja hän totesi että tämä on KALLISTA. Todella mauton huomautus. KALLISTA. Menikö jakeluun. Hormoonihuuru aiheutti sen että yleensä saan sanottua mutta nyt jäin SUU AUKI.&nbsp

Tuo sinun tekstisi on kyllä hyvin vaikeaselkoista tajunnanvirtaa. Olen lukenut järkevämmin rakennettuja lauseita Andy McCoyn kirjasta. Eli turha siinä on yhtään alentua, vaan opettele kirjoittamaan. Aikuinen ihminen.

Joskus nukkuessa on jäänyt suu auki. Suu kuivaa ja aamulla kieli on aivan kuin kuiva koppura.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on luonnonkiharat hiukset ja menin sitten kerran parturiin mielessäni pesu ja föönaus. Siihen sitten parturi toteamaan että onpas tiukka permanentti. Tietysti siinä oikaisin ettei ole permanentti niin hän sitten sanomaan että "älä kuule tänne tule valehtelemaan"...

Mulle kävi suunnilleen sama. Multa kampaaja kysyi, onko mun hiuksiin takertunut harja tai onko hiuksia katkennut esim liian kuumalla kihartimella, kun toisella puolella päätä on enemmän hiuksia kun toisella. (Ei sitä siis huomaa muuten kun just vaikka kampaajalla, toisella puolella siis jostain syystä ihan vähän ohuemmat hiukset, tai siis jotenkin vähän vähemmän). Sanoin ettei niin ole asia, ei ole harja takertunut tai muuta. Jankkasi asiaa useamman kerran kunnes tokaisi, kyllä sä voit myöntää, että niin on käynyt, kun näenhän mä!

Naapuri tuli valittamaan kun tamppasin maton matontamppaustelineellä. Olisi pitänyt kuulemma "vähän ajatella muitakin."

Vierailija kirjoitti:

hgsfd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme toukokuussa äitienpäivälounaalla.. Siellä perhellä (äiti ja 2 lasta, ikähaarukka 8-10) oli lautasilla ihan hervottomat 20x20 cm kakkupalat..

Olisikohan noin? Yhteensä ottivat 40x40cm kakkua? Suurin piirtein kyynärpäästä sormien päihin -mitta?

Ihmettelinkin eikö kukaan muu huomaa pientä liioittelua tuossa keksityssä jutussa mutta täällä taitaa mennä mikä tahansa läpi :-D

No tottakai huomattiin, mutta, kun lähtökohtaisesti en näitä tarinoita usko, niin mitäpä sitä kommentoimaan, kuin vasta nyt, kun niin erinomaiseksi itseäsi luulet.

Me osaamme asettaa nämä jutut oikeaan kontekstiin, höpöhöpö -juttujen osastolle.

Tänään jäi suu auki  ja hölmistyin oikeasti. 

Käytin lastani lääkärissä vatsavaivojen takia. Hän puhui verikokeista ja soitin sitten uudestaan ja varasin ajan verikokeisiin, hoitaja vielä puhelimessa varmisti kokeet ja varasi ajan. Minä vein tänään lapsen kokeisiin ja yllätys, yllätys, lapsesta oli määrätty vain ja ainoastaan ulostenäyte. Siis, mitä hel..tiä. Ajoin 30 kilometriä ihan turhaan verikokeisiin ja sain kakkanäytepurkin. Olisi ollut ihan kiva, kun edes toinen olisi ymmärtänyt, mikä koe on kyseessä, lääkäri tai hoitaja, olisi tältäkin säästytty.

Olisit istahtanut kaiteelle ja sanonut että pakko levätä, kivi kengässä tms. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on tajunnut sukulaisten nyysineen isovanhemmat lähes putipuhtaaksi.

Harmittiko, kun kerkisivät ennen sinua?

Harmitti, etten sisarusteni kanssa saanut perintöä, joka olisi meille kuulunut. Ahneet (ja ennestään rikkaat) sukulaiset olivat nyysineet kaiken taitavasti etukäteen. Jäimme orvoksi äidistämme kouluikäisinä ja isovanhemmat kertoivat, että kyllä heidän jälkeen jää teille turvaa. Vaarin kuoltua saimmekin osuuden, mummon onnistuivat putsaamaan.

Vierailija kirjoitti:

hgsfd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme toukokuussa äitienpäivälounaalla.. Siellä perhellä (äiti ja 2 lasta, ikähaarukka 8-10) oli lautasilla ihan hervottomat 20x20 cm kakkupalat..

Olisikohan noin? Yhteensä ottivat 40x40cm kakkua? Suurin piirtein kyynärpäästä sormien päihin -mitta?

Ihmettelinkin eikö kukaan muu huomaa pientä liioittelua tuossa keksityssä jutussa mutta täällä taitaa mennä mikä tahansa läpi :-D

Aina naurattaa kun jonkun toisen hölmömpääkin hölmömmän kommenttiin tulee joku melkein yhtä hölmö viisastelemaan, mutta onnistuukin vain nolaamaan itsensä.

20cm kertaa 20 cm kakkupala, kahteen kertaan on 40cm kertaa 20cm. Kolmeen kertaan 60cm kertaa 20cm.

Olen tämän joskus vauvapalstalle kirjoittanut ja silloin tuli alapeukkuja, en vieläkään ymmärrä miksi. Kaveri oli kylässä 3-vuotiaan poikansa kanssa ja sitten kun lähtivät, kaveri ihan pokkana pissatti poikansa meidän pihalla. Sanoi, että opettaa puskapissaamista. En käsittänyt, miksi piti opettaa meidän pihalla, eikä oman kotinsa pihalla. Nyt kun olen itse poikalapsen äiti, ei tulisi mieleenkään tehdä samoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän joskus vauvapalstalle kirjoittanut ja silloin tuli alapeukkuja, en vieläkään ymmärrä miksi. Kaveri oli kylässä 3-vuotiaan poikansa kanssa ja sitten kun lähtivät, kaveri ihan pokkana pissatti poikansa meidän pihalla. Sanoi, että opettaa puskapissaamista. En käsittänyt, miksi piti opettaa meidän pihalla, eikä oman kotinsa pihalla. Nyt kun olen itse poikalapsen äiti, ei tulisi mieleenkään tehdä samoin.

Varmasto on tehnyt sitä nimenomaan jo omallakin pihalla, ja jos nyt sattui olemaan pissahätä niin sitten myös siellä teillä. Tosin olisihan se kohteliasta ollut kysyä, että voiko pissata puskaan vai mennäänkö vessaan.

Aiheuttiko se pieni pissa isonkin pulman siellä teidän pihalla?

Kerroin tämän siinä "lapsen koon kommentointi aikuisen toimesta" -ketjussakin. En kopioinut sitä suoraan, joten ihan ei ole sanasta sanaan kopio.

Olin ystäväni (vanhempien) luona ystäväni veljen lakkiaisten jälkeen rääppiäismielessä. Paikalle pölähti naapurin rouva, joka kiinnitti huomionsa ystäväni koiranpentuun.

"Onko tuo sinun koira?" Rouva kysyi. Kaverini vastasi myöntävästi ja rouva huudahti:

"Kuule kun minä en yhtään pidä koirista! Tuommoisen pienen kyllä tapan helposti, kannattaa pitää sitä silmällä!".

Uskomaton nainen. Pitikö lähteä puhumaan mistään koiran tappamisesta ollenkaan? Olisi voinut vain todeta, että pelkään vähän koiria tms. niin keskustelu olisi säilynyt normaalina.

Oma äitini on järkännyt näitä tilanteita usein. Nyt hän on jo vanha ja minäkin, mutta jotkut suu auki -tilanteet säilyvät muistissani.

Hänellä oli puutarha, joka tuotti mansikoita. Menin mansikka-aikaan käymään ja minulle luvattiin myös mansikoita. Saisin ottaa tuosta, jotka ovat aiemmin poimittuja, koska sisareni oli myös tulossa mansikoiden hakuun ja hän saisi ämpärillisen uusia. Minä sain pari litraa niitä vanhempia, hiukan jo homeisia.

Mutsi oli neulonut kuvan oranssin villapaidan jota sovitin. Puhuttiin, että jos saisin sen, koska se sopi hyvin. Pidin asiaa sovittuna, mutta kun sisareni tuli paikalle ja halusi kokeilla sitä, niin tyhmyyksissäni riisuin sen pois, jolloin hän puki sen päälleen ja sanoi ottavansa sen. Mutsi ei puhunut enää mitään siitä, että oli luvannut sen jo minulle. Isäni eli vielä tuolloin ja näki kuinka pahoitin mieleni. Sanoi että nyt tehtiin väärin ja että mun ei olis pitänyt riisua sitä villapaitaa kokeiltavaksi toiselle. Olin siihen aikaan työttömänä eikä ollut rahaa uusiin vaatteisiin.

Jäin työttömäksi 20 vuoden työputken jälkeen. Soitin mutsille, olin järkyttynyt, oli asuntolainat sun muut, elin siis yksin. Mutsi livautti nopeasti, että taisi irtisanominen olla oma syysi. Tämä tapahtui kun lama alkoi.

Selvisin jotenkin asuntolainan kanssa ottamalla mm. lyhennyksettömän vuoden. Mutsi oli tulossa asuinpaikkakunnalleni käymään ja tehtiin treffit. Mä olin ollut työtön jo 5 kuukautta ja mulla olisi ollut aikaa maalata kämpän seinät, mutta ei rahaa tarpeisiin. Olin joutunut sossusta hakemaan jo tukea,mutta maaleihin eivät tietenkään luvanneet. Kysyin voisko hän lainata, että maksaisin veronpalautuksista takaisin. Näin sovittiin. Työttömyyteni jatkui ja jotenkin typerästi kuvittelin että häntulisi edes parilla sadalla vastaan. Ei tullut. Maksoin koko summan, en kehdannut edes kysyä. Elin hyvin vähällä rahalla muutenkin.

Koulutin itseni eräässä opistossa työn ohessa ja kävin myöntää lukion, sain lakin hyvillä arvosanoilla Iltakoulusta. Vanhempani eivät kouluttaneet minua, koska olin kuulemma niin tyhmä ettei minua kannata kouluttaa. Näin sanoi mutsi.

Viimeisin paskanakki oli viime syksynä kun menin käymään poikieni kanssa. Istuttiin kahvipöydässä, olimme vierekkäin, kun hän yhtäkkiä nipisti minua käsivarressa niin että sattui. En tiedä miksi. Kerrankin sanoin että mitä teet ja yritin nipistä takaisin.

Talvella kun nähtiin, meinasin istua hänen viereensä, kunnes muistin edellisen kerran ja siirryin nopeasti istumaan häntä vastapäätä.

Kyllä nossa tilanteissa jää suu auki eivätkä ne unohdu. Olen kuitenkin ihan normaali ihminen tuosta kiusaamisesta huolimatta. Ehkä kuitenkin varovainen ja liian kiltti, yritän miellyttää ja saada hyväksyntää.

Onneksi muutin pois kotoa 17-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Asuin kerrostalossa jossa illalla lakkaa summerit toimimasta illalla. Kaverini tuli jostain syystä illalla käymään ja mä lähdin alaovelle vastaan. Siihen tuli mummo mulle huutamaan, ettei rappukäytäässä saa maleksia. Selitin tilanteen. Mummo sanoi, että en asu talossa. Sanoin voivani näyttää, että avaimeni käyvät ulko-oveen jos sitten uskoisi. Sanoi vaan että höpöhöpö, nyt häivy toisten rappukäytävistä. Olin lyhythihaisessa paidassa ja sandaaleissa, ulkona pakkasta 20-25 astetta. Kysyin luuleeko hän mun niissä kamppeissa tulleen muualta kun asunnosta siihen. kun en jaksanut jäädä riitelemään ja odottamaan mummon soittavan poliisit paikalle, kuten uhkasi tehdä, niin avasin oven ja lähdin ulos, kiersin takaovelle ja soitin kaverille tulla takaovelle. Pian tulikin ja mummokin oli jo ehtinyt rappukäytävästä häipyä. En vaan jaksanut kuunnella sitä suunsoittoa, kun mikään selitys ei kelvannut, edes se että todistan avaimien käyvän oveen.

Minulla sama juttu, paitsi että kyseessä oli pariskunta. Mummo meni soittamaan poliiisit ja pappa vahti, etten karkaa mihinkään hokien " nyt olet tyttö pulassa "ja "kaikenlaisia sitä". Olin siis hakenut ala-ovelta pari dvd:tä  ystävältä, marraskuussa ja ylläni olivat  farkut sekä toppi.  No, poliisit tulivat ja tarjosin lähes itkien avainta että kokeilkaa nyt, se sopii oveen, asun tuolla viidennessä kerroksessa ! Toinen poliisi sanoi, ettei tässä nyt tarvitse avaimia kokeilla ja kyllä he uskovat minua, mene vain kotiin.  Pappa huusi ettei tunne kaikkia uusia asukkaita ja minä huusin hissiin astuessa takaisin , että olen asunut talossa kaksi vuotta!  

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jonkun verran sukulaisten lapsia hoitanut ja vahtinut ja ovat minua yleensä totelleetkin. Kun ystävien kesken puhe kääntyy lapsiin ja ehdotan varovasti, että eikös näin kannattaisi tehdä, niin on parikin kertaa tokaistu, että sinähän sen paremmin lapsettomana sinkkuna tiedät. Olen siis oppinut olemaan ehdottamatta mitään, mikä voisi ehkä toimia.

Toki ymmärrän, että jossain asioissa lapset tottelee vierasta paremmin kun äitiä, vaikken lapsille niiiiin vieras muuten olisikaan.

Itse olen lapseton, mutta pitkään alalla töitä tehnyt, siihen kouluttautunut ja jopa erikoistunut. Silti jonkun mielestä en voi tietää mistään mitään, kun ei ole omia lapsia. Nykyään totean, että onneksi ei ole. Maksusta voin kasvattaa tai kaupassa tiuskaista, kun omat vanhemmat eivät tajua, mutta muuten ei.

On kummallista, jos jollakin karkkihyllyllä tai irtopähkinälaarilla ollaan ja vanhempi loukkaantuu, kun vieras käskee lapsen pitää tahmaiset näppinsä irti niistä ilman kauhaa. Se on niiden vanhempien tehtävä.