Oletteko te muut palstalaiset ihan oikeasti kotoisin noin köyhistä oloista?
Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!
Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.
Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.
Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.
Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.
Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.
Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.
Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?
Kommentit (213)
Mä olen syntynyt -78, äiti jonkun "kotitalouskoulun" käynyt, töissä pph/vanhainkodeissa/kotihoidossa kunnes jäi mun ollessa 10v sairaseläkkeelle. Isä kuoli köyhänä kun olin 8v. Isäpuoli oli kouluja käymätön duunari, koko ajan kuitenkin töissä. Mulla oli kaikkea, mutta siihen aikaan se "kaikki " oli aika vähäistä, tunnettiin tosiaan 1 tyttö jolla oli näitä muovisia barbikamoja, muilla lähinna itsetehtyjä. "kaikki" oli myöskin ne kerran vuodessa saadut mustat strech-farkut, samoilla lenkkareilla vedettiin kesät talvet. Yhtä college paitaa myös sai ruinata pitkään... Mutta samanlaista se oli lähes kaikilla, köyhimpinä näkyi toki näitä lestadiolaisperheitä kun lapsia oli yli 8 - ...mutta en muista että olisi koskaan kadehtinut mitään muilta, kun tuntui että muillakaan ei ollut se kummemmin. Ennen aikuisikääni kävin kerran yön yli Tukholmassa. Ainoa asia mitä harmittelen on että olipa ollut kiva viettää näitä rantalomia itsekin lapsena, mihin nyt pystytään omieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Vierailija kirjoitti:
Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!
Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.
Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.
Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.
Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.
Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.
Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.
Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?
Sun elämä näyttää kuule jonkun miljärdöörin lapsen silmin kovin köyhältä, että tulehan ulos sieltä kuplastasi.
Kyllä ap, olen tajunnut että olen köyhistä oloista nyt aikuisena.
Kun olin lapsi isä teki kahta ruputyötä että saatiin tarpeeksi rahaa elämiseen, äitillä oli pienipalkkainen ammatti. Kummallakaan ei ole peruskoulua kummempaa pohjalla ja olen syntynyt heille kun olivat n. 25 vuotiaita. Minun lisäksi tuli vielä kaksi siskoa. En muista kauheasti saaneeni ikinä mitään, jouluna tuli lahjoja mutta ei mitään ihmeellistä. Jotain mitä oli vaan pystytty ostamaan eikä juuri ikinä niitä toiveita. Kerran sain Stigan ja se oli ihan huippuhienoa! Nyt voisin ostaa vaikka Stigan kuussa lapsillemme, ei ne niin kalliita ole. Pistää miettimään. Omistusasuntoa ei ollut, asuttiin milloin mistäkin oli halpa vuokrakämppä löytynyt. Ei tosiaan ikinä haettu Stockalta vaatteita, ei käyty ulkomailla kertaakaan lapsuudessani. Ruotsin laiva oli se suurin elämys muutaman kerran lapsuuden aikana. Ja se kerta kesään Lintsille!!
Pääsin ekaa kertaa ulkomaille 15v vanhana koska isämme on onnistunut luomaan menestyksekkään uran sittemmin. Äidille jouduin alaikäisenä lainaamaan ruokaa rahaan, koska töihinhän menin heti kun pääsin 15v vanhana.
Sittemmin on pyyhkinyt paremmin. Puolisolla oli paljon (minulle paljon, ei nyt edes niin paljon) perintöjä. Tienannut myös aina hyvin, itse olen matalapalkka-alalla (mutta suvun ensimmäinen korkeakoulutettu!!!!). Meillä on kaksi lasta joilla on kaikki tarpeellinen ja tarpeeton, vaikka ikinä emme osta leluja muuten vaan. On reissattu, syödään ulkona, voi harrastaa, ikinä ei tarvitse kulkea nuhjuisissa vaatteissa ja varmasti ikinä ei tarvitse lainata äidille ruokarahaa! Haluamme opettaa taustoistamme johtuen kohtuullisuutta ennen kaikkea (kyllä, yksi tavallinen joulukalenteri Lidlistä, ei rahasyistä) mutta kontrasti omaan (ja puolison) lapsuuteen on hurja.
On toki ollut hauska palata lapsuutensa maisemiin, niin monen kirjoittajan mukana, ja miettiä, ettei se lapsuus hullumpi ollut. Sain kokea sen -70 luvun duunariperheen arjen, ja ettei kaikkeen ollut varaa, mutta perhe piti yhtä, vaikkei niitä toivomiaan leluja saanutkaan, edes jouluna, eikä syntymäpäivänään. Kesäisin tuli Suomi tutuksi, yövyimme kouluissa, joita ainakin paikkapaikoin tarjottiin yöpymispaikoiksi matkustaville, tai jotain sellaista, muistikuvat ovat hämärähköjä. Inhosin telttamajoitusta, mutta muutenhan nuo kesälomat Suomea kiertäen olivat mahtavia. Olkoonkin, että sikanautaa syötiin säilykepurkista uusien perunoiden kanssa - tai ehkä juuri siksi?
Kasarilla taas pääsin kiinni keskiluokkaiseen elämiseen, vanhempieni perintöjen kautta. Toinen televisio yhteiseen huoneeseen sisareni kanssa.
Ysärillä isä jäi työttömäksi, eikä varmasti ollut ainoa, pääsi lopulta eläkeputkeen. Minä opiskelen ja opiskelen ja vielä kerran opiskelen, valmistun työttömäksi.
AP:n pitäisi edes yrittää ymmärtää käsitteet: keskipalkka ja mediaanipalkka ja sitten miettiä, miksi suurin osa ihmisistä - perheistä - kuuluu pienituloisiin. Miksi oikeasti on etuoikeutettua olla yli keskituloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Jos ei ollut lämminvesivaraajaa, silloin ei tule lämmintä vettä. Vesi esim tulee suoraan kaivosta lämmittämättä :D
Perheet oli erilaisia silloin 70- 80-luvuillakin, mutta oli aika yleistä kumminkin että elettiin säästeliäästi. Meidän tuttavapiirissä ja sukulaisten piirissä ei juuri matkailtu ulkomailla, lomat vietettiin mökillä tai mummoloissa. Vaatteita ostettiin vain tarpeeseen ja tavaraa kuten leluja sai vain merkkipäivinä ja jouluna.
meidän perheessä oli oikeasti köyhää koska isä joi oman palkkansa ja äidinkin palkan, yhteinen tili niillä oli.
Isossa maalaistalossa kasvaneena meillä ei ollut joulukalenteria mutta oli oikea kuusi omasta metsästä.
Niin siis mikä tän pointti oli? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Jos ei ollut lämminvesivaraajaa, silloin ei tule lämmintä vettä. Vesi esim tulee suoraan kaivosta lämmittämättä :D
Pakkasella ei ilmeisesti tuu ollenkaan. Joo ei toi mikään perus keskiluokkainen elämäntapa 80-luvulla ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Lämmintä vettä ei tullut hanasta, jos oli vain vesijohto ja viemäri, mutta ei keskuslämmitystä, jolloin sama puu- tai öljylämmitteinen kattila olisi lämmittänyt myös käyttövettä. Ehkä oli vain puulla lämmitettäviä uuneja.
70-luvulla lapsuuttaa eläneiden lapsuus oli oikeastaan "köyhää" verrattuna 70-luvulla, varsinkin sen loppupuolella syntyneitten lapsuuteen. 1980-luvulla alkoi olla jo syrjäisimmässäkin mökissä niin sähköt, sisävessat ja vesijohdot. Oli peruskoulu eikä oppilaita enää lajiteltu kansalais- ja oppikouluun kansakoulun jälkeen.Köyhyys ei siis enää ollut este kykyjen mukaiselle opiskelulle, sillä lukio oli kohtuuhintainen ja ammattikoulut lähes ilmaisia, samoin opistot.
Voi hyvä ihminen, ap! Tuleeko sinulle oikeasti yllätyksenä, että Suomessa on ollut ja on edelleen köyhiä ihmisiä? Itselläni on varakas koti, mutta olen silti aina tiedostanut olevani onnekas ja ettei kaikilla mene valitettavasti yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys ymmärrettiin 60-luvulla eri tavalla. Varakkaammatkaan perheet eivät reissanneet kuin kotimaassa.
Pukeutuminen erotti meistä köyhistä, sain käytettyjä vaatteita, kyseltiin mistä ostit upeita muotivaatteita, vastasin niiden olevan serkun vanhoja, kaverit menettivät mielenkiintonsa, en silti voinut valehdella.
Ankara kuri vallitsi, jos vanhemmat määräsivät, nuoret eivät päässeet mihinkään.
Meillä reissattiin. Ei tosin lentäen vaan isä osti asuntovaunun ja sen kanssa reissattiin ensimmäisinä vuosina läpi Pohjoismaat ja sitten etelämmäs Euroopan läpi Välimerelle asti.
Huh, onneksi en tuntenut sinua, olisin kuollut kateuteen. Meillä mentiin lomalla vain sukulaisiin, yleensä oltiin äidin puolen mummolassa kesällä tekemässä heinätöitä, minä sain vahtia serkkuja ja kitkeä isoa kasvimaata sekä tiskata.
Me käytiin omalla autolla Euroopassa (matkailtiin). Meillä oli teltta mukana ja yövyttiin leirintäalueilla. Olihan se jännittävää, joskus ihan liian jännittävää. Tappeluksi meni meillä kolmella takapenkkiläisellä ja vanhemmat riitelivät, kun äiti ei osannut lukea karttaa. Luulen, että helpommalla olisi päästy vaikka vuokraamalla mökki, kun ajelemalla ristiin rastiin Euroopan teitä kuumassa pienessä autossa kolmen pienen lapsen kanssa. Huhhuh. Syötiinkin usein omassa autossa kaupasta ostettuja eväitä, kun säästeltiin ruokamenoissa. Moni ehkä meitä kadehti, mutta ei ollut mitään syytä :D. Itse en lähtisi lasten kanssa sellaisille reissuille.
äiti teki vaattet mulle siis kaikki muut paitsi sukat ja kengät ihan lukion tokalle asti. sit aloin ostaa itte kun 14 vanhasta olin kesätöissä ja sain valuuttaa jotka säästin tietysti kuin piika ainuttaan. sitten 90 luvulla sijoittelin siinä niitä kun korko oli jotakin 13 pro tai 18 pros. aika kovat, rahaa tuli aina lisää ja sijoitin niitä lisää.
nyt yli 50 vuotiaana,minulla on aika mukavasti säästöjä tallessa vaikka olen kasvattanut nuukana pari lasta ja ostellut osakkeen ja kesämökin. eli summa summarum ulkomailla ei ole auringossa makailtu, olen pukeutunut aina osamaksulla ja riisuuntunut käteisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Lämmintä vettä ei tullut hanasta, jos oli vain vesijohto ja viemäri, mutta ei keskuslämmitystä, jolloin sama puu- tai öljylämmitteinen kattila olisi lämmittänyt myös käyttövettä. Ehkä oli vain puulla lämmitettäviä uuneja.
70-luvulla lapsuuttaa eläneiden lapsuus oli oikeastaan "köyhää" verrattuna 70-luvulla, varsinkin sen loppupuolella syntyneitten lapsuuteen. 1980-luvulla alkoi olla jo syrjäisimmässäkin mökissä niin sähköt, sisävessat ja vesijohdot. Oli peruskoulu eikä oppilaita enää lajiteltu kansalais- ja oppikouluun kansakoulun jälkeen.Köyhyys ei siis enää ollut este kykyjen mukaiselle opiskelulle, sillä lukio oli kohtuuhintainen ja ammattikoulut lähes ilmaisia, samoin opistot.
naapurin mummolla ja papalla on edelleen ulkohuussi,ulkosauna,kantovesi,iso taulu tv,uudehko auto,mökki lämpenee puuhellalla ja suoralla sähkölämmityksellä.
asutaan kuitenkin kaupungissa kaava-alueella ja kunnallistekniikkakin löytyy,sitä ihmettelen että miten on mahdollista ettei niitä ole "pakko liitetty".
meidänkin taloon on tehty saunasiipi -90,siihen saakka on peseydytty pihasaunassa kaivovedellä,taloon on tullut vesi ja vessassa on ollut sähköinen lämminvesivaraaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Jos ei ollut lämminvesivaraajaa, silloin ei tule lämmintä vettä. Vesi esim tulee suoraan kaivosta lämmittämättä :D
Pakkasella ei ilmeisesti tuu ollenkaan. Joo ei toi mikään perus keskiluokkainen elämäntapa 80-luvulla ollut.
Kyllä meille tuli vesi pakkasellakin :) kaivosta pumpun avulla. Oli ne vesijohdot osattu eristää ja ei se kaivo pihassa koskaan talvella jäätynyt. Lämminvesivaraajaa vain ei ollut, vesi tuli navettaan, keittiöön ja eteisen vessaan. Kuumaa vettä sai navetan padasta. Ja näin oli meillä vielä Keski-Suomessa -80 luvulla tavallisessa maalaiskodissa, ei edes oltu kylän pienimpiä tiloja.
Ei tainnut olla suklaakalentereita 80-90-luvun vaihteessa Kolumbiassakaan. Mä olin rikkaan perheen ainoa lapsi eikä meillä ollut koskaan puutetta mistään. Mä asuin isossa talossa, meillä oli aseistautuneet vartijat, autonkuljettaja ja taloudenhoitaja. Matkustelimmekin paljon.
Täällä on haukuttu paljon Etelä-Amerikan "banaanivaltioita", mutta nyt tämän ketjun perusteella musta tuntuu, että meillä on ollut rikkaampaa (kansantaloudellisesti) kuin täällä Suomessa samoihin aikoihin. (Ei ole fakta, vaan pelkkää mutu-tuntumaa muiden vastausten perusteella)
Tosin mun mielestä turvallisuus on paljon tärkeämpää kuin materia. M29 ja latino
Vierailija kirjoitti:
Voi ihana nuoruus Stadissa 1970- ja 80-luvuilla!
Minä olen syntynyt 1960-luvun puolivälissä ja vartuin Helsingissä. Molemmat vanhemmat olivat töissä, joten kävin yksityistä kaksikielistä lasten päiväkotia (ne tietää jotka tietää).
Lapsuus kului koulussa ja sen jälkeen dagmammalla hoidossa, harrastuksissa ja kesällä huvilalla.
Kavereiden kanssa hengailtiin Rolssissa, Friscossa ja Luolassa Lintsillä.
Vaatteet haettiin Beaveristä Mariankadulta, Mic Macista Vuorikadulta ja Stockan One Waysta.
Vaihto-oppilaaksi lähdin lukiossa ja sitä ennen olin ollut jo kaksi kertaa kielikursseilla ulkomailla. Tämä oli aivan tavallinen kuvio tavallisessa lukiossa Helsingissä. Vaihtoon lähtijöitä oli 6 tai 7 joka luokalla.
Lomilla käytiin talvella Kanarialla tai hiihtämässä Alpeilla.
Koulun jälkeen menin pariksi vuodeksi Australiaan, missä meillä oli sukulaisia.
Sitten yliopisto-opinnot Suomessa ja kesätöihin tai harjoitteluun joka vuosi ulkomaille.
Ravintoloissa käytiin opiskeluaikoina tosi paljon, sekä syömässä että juomassa. Vakiopaikat olivat Kaarle ja Kynä sekä Lauttasaaren paikalliset, koska asuin Larussa opiskelijana.
Kavereillani on ollut samanlainen nuoruus ja lapsuus kuin minulla. En kyllä tunnista tästä ketjusta omaa itseäni ollenkaan.
Olet näitä kultalusikka suussa syntyneitä kermapeppuja Helsingin hienostoalueilta ap:n tapaan.
Kaverisi eivät ehkä sitten kirjoittele tänne rahvaan av-palstalle? Vai ovatko sitten bättre folkin av:lla?
Kyllä aloittajalla on todella suppea näkökanta ja yhteiskunnallinen sivistystaso alhaalla, kun ei ymmärrä, kuinka monet asiat voivat vaikuttaa kulloiseenkin taloudelliseen tilanteeseen ihan täällä kotosuomessakin. Yritä nyt esittää hyvin avarakatseista ihmisiä, jolla on globaalia vastuuntuntoa ihan nyyhkimiseen asti, kun heität sen lanttisi johonkin joulukeräykseen hätääkärsivien hyväksi.
Minä olen syntynyt 1970-luvun alussa ja lapsuuteni oli aika vastaavanlainen pääkaupunkiseudulla, mutta mielestäni lapsuuteni oli erittäin onnellinen, en pitänyt sitä silloin, enkä pidä vieläkään ankeana. En osannut koskaan kaivata mitään enempää, ihan iloisia oltiin kaikesta mitä oli, mm. serkuilta saaduista vaatteista ja lehden mukana tulleesta paperijoulukalenterista.
Paljon oltiin yhdessä perheen ja kavereiden kanssa, yhteisöllisyyttä oli mielestäni silloin enemmän. Autettiin puolin ja toisin. Suurin osa luokkakavereista ja muista kavereista oli ihan samanlaisista perheista, joitakin muutamia varakkaiden perheiden lapsia oli, jotka kävivät ehkä jossain kalliissa harrastuksessa, kuten ratsastuksessa. En muista, että kukaan olisi silloin käynyt juuri muualla ulkomailla kuin Ruotsissa laivamatkalla. Samanlaista ruokaa heidänkin kotonaan syötiin, jos joskus oltiin leikkimässä ja vanhemmat tarjosivat ruokaa, perunoita ja kastiketta, keittoja ym. Eihän silloin ruokakauppojen valikoimassakaan ollut mitään kovin ihmeellistä. Ravintoloita oli tosi vähän ja olivat silloin sellaisia aikuisten ravintoloita, ei niissä perheen kesken käyty juurikaan. Ensimmäiset hampurilaisravintolat ja pizzapaikat tulivat vasta 1980-luvun alussa, niissä käytiin joskus harvoin.
1980-luvulla monien taloudellinen tilanne parani, varsinkin 1980-luvun lopulla, myös oman perheeni tilanne ja käytiin joillakin matkoilla, muuten elämä jatkui ja jatkuu edelleen aika ennallaan, vaikka olisi varaa elää paljon "leveämminkin". Vanhempani ja meidän lasten perheet pidämme edelleen aika yksinkertaisesta elämästä, ei tuhlata turhuuksiin, eikä tarvita mitään ihmeellisyyksiä tai luksuselämää, keskitymme ennemmin yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen.