Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te muut palstalaiset ihan oikeasti kotoisin noin köyhistä oloista?
02.12.2016 |
Kun seuraa tätä av-palstaa, ei voi kuin ihmetellä, miten köyhissä ja vaatimattomissa oloissa ihmiset ovat kasvaneet!
Esimerkiksi joulukalenteri-ketjussa ihmiset kertovat miten heillä oli lapsena sisarusten kanssa yhteinen joulukalenteri, jonka luukkuja avattiin vuorotellen. Suklaakakentereita ei tietenkään ollut kellään.
Ja kun ravintoloista tulee puhe, niin aina saa lukea ettei palstalaiset ikinä käynyt lapsina ulkona syömässä vanhempien kanssa, koska ei ollut varaa ja vanhemmat eivät ymmärtäneet sellaisen päälle.
Samoin ulkomailla ette ole juurikaan käyneet lapsina, vaatteita ei ollut tai ne olivat halvinta markettilaatua. Äidit eivät meikanneet tai hoitaneet kauneuttaan mitenkään.
Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, joita palsta on täynnä.
Tämä ihmetyttää minua kovasti, koska uskoisin useimpien palstalaisten olleen lapsia 70-, 80- ja 90-luvuilla ja eihän tuollainen köyhyys ja puute vastaa lainkaan mielikuvaani noista ajoista.
Olin itse lapsi ja nuori 70- ja 80-luvuilla ja meillä oli useita joulukakentereita (ja myös sellaisia joista sai suklaata tai leluja), ulkomailla käytiin lomilla ja vaihto-oppilaina sekä kielikursseilla oltiin myös, vaatteet ostettiin Stokkalta ja putiikeista, ravintoloissa syötiin usein ja meidät lapsetkin opetettiin arvostamaan hyviä ruokia ja myös laittamaan niitä.
Miten voi olla että minun lapsuuskokemukseni poikkeavat niin täysin muiden palstalaisten kokemuksista?
Kommentit (213)
Onpas av-mammat kurjista oloista! Ei voi kuin ihmetellä.
Olen syntynyt 1981, isä sähköteknikko ja äiti sairaanhoitaja. Asuttiin omakotitalossa 5 huonetta, keittiö, sauna ja 2 auton talli. Kesämökki Kuusamossa.
Tietokoneita ja pelikonsoleita meillä oli aina, 2 tv:tä ja lapsilla mopot. Olin 1997-1998 vaihdossa Uudessa-Seelannissa ja koko meidän perhe tuli katsomaan mua jouluna.
Kun menin opiskelemaan yliopistoon vanhemmat osti minulle asunnon. Veljelle maksettiin kolmen vuoden opiskelut Saksassa.
Vain jotain juttuja mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tää kyllä.... oon aina ihmetellyt Kaurismäen ja muiden masentajien tekemien leffojen suosiota, mutta enpä enää. Ihmiset suorastaan kilpailevat siitä, kenellä on ollut kurjinta! "Asuttiin pienessä torpassa äidin ja 7 veljen kanssa, isä käytti rahat pulloon ei ollut torpassa ikkunoita eikä oveakaan tai vettä sisävessaa, ruokana vain riisivelliä ei ollut rahaa ei, ylpeä äiti ompeli itse vaatteet perunankuorista kerran sain joululahjaksi porkkanan voi sitä onnea", kom igen!?! Olen syntynyt 86 ja mä en tainnut tuntea ketään lapsena, joka ei olisi tehnyt ulkomaanmatkoja - ja tunsin myös yh-siivoojan lapsen.
Tässä oli varmasti ollut hyvä aina aloittaa kirjoitus "synnyin vuonna 1969" - suuri murros on tapahtunut joskus -69 (minä) ja ehkäpä -80 syntyneiden välillä siinä, miten on ollut varaa ja tahtoa käyttää rahaa. Näistä teksteistä päätellen siis.
Minun vanhempani olivat vielä 'sota-aikana syntyneitä' ja säästivät ikuisesti seuraavaa suurta nälänhätä ja puutetta varten ja omavaraisuus oli suuri hyve + tuhlaus AINA pahasta. Ehkäpä ero on juuri vanhempiemme syntymäajankohtana? Ehkä vähän nuorempien vähän nuoremmat vanhemmat ovat jo saaneet hieman erilaisen henkisen lähtökohdan siihen, miten rahaa uskaltaa käyttää ja vaurautta näyttää?
Itse synnyin 80-luvun alussa asumaan opiskelija-asuntoon köyhille opiskelujavanhemmille. Oltiin köyhiä, mutta niin oli kaikki vanhempien opiskelijakaveriperheetkin ;) Äiti ompeli ahkeraan ja leluja sai aina merkkipäivinä. Ulkona ei syöty koskaan, ulkomailla käytiin samanlaisten tuttavaperheiden kanssa Ahvenanmaalla ja Ruotsissa romuautoilla, mutta en muuten koskaan tajunnut, että oltaisiin oltu köyhiä. Toisilla oli hienompia juttuja ja jollakin jopa uima-allas sisällä. Meillä oli maailman parhaat majat lähimetsässä. Ihmisiä kuitenkin oltiin kaikki ja kivaa oli. Ei meillä ainakaan kavereita eritelty rikkaisiin ja köyhiin tai puututtu toisten elintasoon. Vanhempien valmistumisen ja työllistymisen myötä elintaso nousi ensin rivitaloon, sitten rakennettiin omakotitalo ja uusia autoja ilmestyi pihapiiriin. Teininä rahaa sitten olikin sen verran, että vaatetus oli merkkiä ja pääsin kielikursseille. Samalla isä alkoi ryyppäämään. Itse väittäisin, että perheenä onnellisempia oltiin juuri silloin köyhinä enkä edes osannut kaivata mitään ravintoloita tai leffoja, näkyihän niitä maikkariltakin aina joskus ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun lopussa. Kuten monella muullakin, myös meidän perheessä elettiin säästeliäästi. Emme olleet köyhiä, tapana vaan ei ollut tuhlata. Vaatteet olivat serkkujen vanhoja, usein tädin tekemiä ja niitä oli vähän. Esim. farkkuja oli vain yhdet. Leluja oli todella vähän, leikittiin ulkona metsässä.
Ulkomaanmatkoja ei tehnyt kukaan. Kotimaassa matkusteltiin teltalla. Ravintolassa ei käyty, vaan matkoilla oli eväät mukana. Lämmintä vettä ei tullut hanasta, pesulla käytiin kerran viikossa. Äiti meikkasi sinisellä ripsivärillä ja kävi kampaajallakin.
Muistan kadehtineeni kaveriani, jolla oli kimalletta joulukalenterissa. Itselläni oli ihan normikuvakalenteri. Suklaakalenterista en ollut kuullutkaan.
Tuollaista se vaan oli. Aika ankeaa nykyiseen verrattuna ihan keskiluokkaisessakin perheessä.
No ette todella ollut noilla mittareilla keskiluokkainen perhe 1980-luvulla!
Millainen mielestäsi sitten oli. Omassa kaveripiirissäni oli rikkaitakin (esim. ylilääkärin ja lakimiehen perhe), eikä heidän elämänsä sen kummallisempaa ollut. Kotiapulainen heillä tosin oli.
Miten ei muka tullut lämmintä vettä? Yhdellä vain meidän luokkalaisella oli itse tehtyjä vaatteita. Suklaakalentereja oli kyllä (ei mulla). Joo leikittiin metsässä, mutta pelattiin tietokoneellakin. Ulkomailla käytiin kyllä, en tiedä ketään, joka olisi silloin telttaillut, mutta asuntovaunuja oli. 70-luvulla syntynyt eri
Pelasitte tietokoneella? Ei meillä päin ollut 80-luvulla kenelläkään kotona tietokonetta.
Meillä oli puulämmitys, jos halusi lämmintä vettä, piti laittaa puita lämmityskattilaan. Tätä ei tehty kuin kerran viikossa. Talo oli rakennettu 70-luvulla, ilmaista puuta sai omasta metsästä. Kuulin vasta aikuisiällä, että jotkut peseytyvät päästä varpaisiin joka päivä.Asuin kaupungissa, mutta vaatekauppoja oli tosi vähän. Joskus kerran vuodessa käytiin koko perhe Esson baarissa syömässä hawaijinleikettä iskän lounasseteleillä. Se oli hienoa. Myös nakkikiska löytyi.
Ihan normaali työssäkäyvä perhe meillä oli.
Puulämmityskattiloita on käytössä vieläkin lukuisia ja laitetaan uusiinkin taloihin. Puuta lapetaan kattilaan joka päivä tai joka toinen päivä riippuen varaajan koosta. Jos teillä oli omaa metsää niin kyse oli enemmän järjen köyhyydestä ja siitä että vanhempasi olivat tottuneet olemaan paskaisia. Tai sitten et puhu keskuslämmityskattilasta vaan saunan vesipadasta. Eivät sähköllä lämpiävät lämminvesivaraajatkaan mitään harvinaisuuksia olleet 70-luvulla köyhempiänkään talouksissa vaan kyse oli enemmän elämäntavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ihana nuoruus Stadissa 1970- ja 80-luvuilla!
Minä olen syntynyt 1960-luvun puolivälissä ja vartuin Helsingissä. Molemmat vanhemmat olivat töissä, joten kävin yksityistä kaksikielistä lasten päiväkotia (ne tietää jotka tietää).
Lapsuus kului koulussa ja sen jälkeen dagmammalla hoidossa, harrastuksissa ja kesällä huvilalla.
Kavereiden kanssa hengailtiin Rolssissa, Friscossa ja Luolassa Lintsillä.
Vaatteet haettiin Beaveristä Mariankadulta, Mic Macista Vuorikadulta ja Stockan One Waysta.
Vaihto-oppilaaksi lähdin lukiossa ja sitä ennen olin ollut jo kaksi kertaa kielikursseilla ulkomailla. Tämä oli aivan tavallinen kuvio tavallisessa lukiossa Helsingissä. Vaihtoon lähtijöitä oli 6 tai 7 joka luokalla.
Lomilla käytiin talvella Kanarialla tai hiihtämässä Alpeilla.
Koulun jälkeen menin pariksi vuodeksi Australiaan, missä meillä oli sukulaisia.
Sitten yliopisto-opinnot Suomessa ja kesätöihin tai harjoitteluun joka vuosi ulkomaille.
Ravintoloissa käytiin opiskeluaikoina tosi paljon, sekä syömässä että juomassa. Vakiopaikat olivat Kaarle ja Kynä sekä Lauttasaaren paikalliset, koska asuin Larussa opiskelijana.
Kavereillani on ollut samanlainen nuoruus ja lapsuus kuin minulla. En kyllä tunnista tästä ketjusta omaa itseäni ollenkaan.
Olet näitä kultalusikka suussa syntyneitä kermapeppuja Helsingin hienostoalueilta ap:n tapaan.
Kaverisi eivät ehkä sitten kirjoittele tänne rahvaan av-palstalle? Vai ovatko sitten bättre folkin av:lla?
Varmaan ap:n ja tuon sinua ennen kurjoittaneen pointti on, että heidän on ollut se tavallinen, keskiluokkainen elämäntapa ja nämä muiden palstalaisten muistelut edustaa jotain puutteessa elävää marginaali-Suomea.
Se mitä täällä av:lla pidetään keskiluokkaisena normaalina saattakon sen oikean keskiluokan mielestä olla jotain todella karua ja käsittämätöntä prole-meininkiä.
Ja tiedoksi teille kaikille: ne 1970-luvun kunnanlääkärit, lukion rehtorit ja kirkonkylän pankinjohtajat, joiden lapset edustaa teille sitä "kultalusikka"- ja "kermaperse"- porukkaa, on ihan oikeasti sitä varsinaista keskiluokkaa. Se yläluokka löytyy sitten ihan jostain muualta.
Sinänsä hauska ja ajatuksia herättävä aloitus.
Terv. Myös kirkonkylässä 1970-luvulla kasvanut
Oikeassa olet. Suomessa jauhetaan aina että kaikilla on samat mahdollisuudet, köyhiä ei ole peruskoulussa on tehty keskiluokkaisten opettajien johdolla keskiluokkaisuudesta joku yhteiskunnan valtanormi. Todellisuudesta noin 70% suomalaisista on kuitenkin sosioekonomisen asemansa puolesta työväenluokkaa.
Duunariudesta on tehty kuitenkin jotain hävettävää, jokainen wannabe porvari osaa kirota kommunisteja joita Suomessa ei ole nähty 50 vuoteen, rahvaskin on saatu uskomaan olevansa keskiluokkaa vaikka jonkun vähän vihreämmelle oksalle päässeen ja joskus puupaskahuussillisen kylmän lautakoppikesämökin irtisaaneen paperiduunarin elintaso olisikin parempi kuin muilla duunareilla niin se on silti kaukana keskiluokan eli lääkärien, asianajajien yms. elintasosta.
Duunari ei enää ymmärrä omaa luokkaansa ja äänestää etujensa vastaisesti. Vaikeahan se tietysti on sisätöihin päässeelle opiston tai sen uuden version amk käyneelle sairaanhoitajalle tai jollekin konttoristille myöntää ettei kuulukaan keskiluokkaan vaikka on valkoiset kaulukset.
Kirjoitan oman lapsuuteni, synnyin 1960. Vettä ei tullut eikä mennyt, se kannettiin. Savusauna oli, siellä saunottiin. Navetan pata, sen kuuma vesi, murrosikä kun alkoi, hiukset pesin siellä keskellä viikkoa (kiitos koulun, suihkussa pystyi käymään useasti viikolla, koska oli liikuntaa). Muistan lapsuudestani sen, että kesällä, kun uutta satoa odotettiin, oli kausi, ettei ollut leipääkään. Siltikin, tuo lapsuusaika oli onnellisinta aikaa. Sisaruksia oli useita, talo oli iso. Jouluna sain paljon lahjoja, sekä tarpeellista, että tarpeetonta, onneksi molempia. Vanhempani opettivat minulle jotakin sellaista herkkyyttä, että sitä ei korvaa mikään. Kyky nähdä ihmisen läpi, kyky nähdä jopa tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kuvaa av:ta ja suomalaista luonnetta. Eniten yläpeukkuja tulee, jos pystyy olemaan oikein surkea, nöyrä, vaatimaton ja kiitollinen :D
Ei tarkoita sitä, vaan että raha ja ylellinen elämä ei tuo välttämättä onnea. Monesti se on päinvastoin, vaatimattomista oloista kasvaa ihmisiä, jotka osaavat antaa arvoa toisellekin ihmiselle ja parantuneelle elintasolleen. Liian helppo elämä lapsuudesta asti vierottaa taas todellisuudesta niin, ettei näe ympärillään olevaa hätää ja puutetta. Tämän todistaa ap:n ihmettelykin muiden ihmisten tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Luin mielenkiinnolla koko ketjun ja pakko sanoa, että olen todella hämmästynyt tämän palstan demografiasta! Ilmeisesti varattomista oloista olevat ihmiset tykkäävät palstailusta, koska teitä on täällä niin paljon!
Anteeksi vaan, mutta teidän elämänhistorianne ja -kokemuksenne eivät mitenkään vastaa omiani ja sukulaisteni sekä ystävieni kokemuksia. Kuvailemaanne kurjuuteen en ole törmännyt koskaan aikaisemmin enkä missään tilanteessa.
Taidankin ryhtyä seuraamaan palstaa ahkerammin, onhan tämä aivan poikkeuksellista!
Sinä näköjään valitset elämäsi ihmisetkin varallisuuden mukaan, ellet tunne ketään taloudellisesti heikommassa asemassa olevaa. Onhan niitä Suomessakin rikkaita sukuja. Mitä tulee mainitsemaasi kurjuuteen, ei minun eikä täällä kirjoittaneiden elämä ole tosiaankaan ollut kurjaa. Pikemminkin päinvastoin, moni on kokenut lapsuutensa henkisesti hyvin rikkaana. Ehkä olemme saaneet kotoamme arvoja, joita ei rahalla hankita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tää kyllä.... oon aina ihmetellyt Kaurismäen ja muiden masentajien tekemien leffojen suosiota, mutta enpä enää. Ihmiset suorastaan kilpailevat siitä, kenellä on ollut kurjinta! "Asuttiin pienessä torpassa äidin ja 7 veljen kanssa, isä käytti rahat pulloon ei ollut torpassa ikkunoita eikä oveakaan tai vettä sisävessaa, ruokana vain riisivelliä ei ollut rahaa ei, ylpeä äiti ompeli itse vaatteet perunankuorista kerran sain joululahjaksi porkkanan voi sitä onnea", kom igen!?! Olen syntynyt 86 ja mä en tainnut tuntea ketään lapsena, joka ei olisi tehnyt ulkomaanmatkoja - ja tunsin myös yh-siivoojan lapsen.
Kirjoitin tähän ketjuun jo aiemmin. Olen syntynyt 60-luvun loppupuolella eli parikymmentä vuotta aiemmin mitä sinä. Se 20 vuoden ero on oikeasti iso. Jos 1966 syntynyt miettii aikaa 20 vuotta taaksepäin, niin silloin puhutaan vuodesta 1946. Siihen verrattuna vuonna 1966 oli jo luksusta, kun oli telkkarit ja kaikki.
Itse en nähnyt, että kukaan tässä kilpailisi toisten kanssa kurjuudesta, mutta aloittajan lisäksi melko moni on elänyt hyvinvoivien kuplassa. Jos perheellä oli rahaa vähän, sitä oli vähän ja mahdollisesti vanhemman alkoholismi lisäsi köyhyyttä.
Oma esikoinen syntyi 1990 ja hän tuntee monia, jotka eivät tehneet ulkomaanmatkoja. Ei omat lapsetkaan päässeet ulkomaille ennen kuin teineinä. No, kyllä minä niin mielelläni olisi lapsille ostanut oman asunnot opiskeluvuosiksi, mutta en vaan sellaiseen kykene kuten jotkut vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli varmasti ollut hyvä aina aloittaa kirjoitus "synnyin vuonna 1969" - suuri murros on tapahtunut joskus -69 (minä) ja ehkäpä -80 syntyneiden välillä siinä, miten on ollut varaa ja tahtoa käyttää rahaa. Näistä teksteistä päätellen siis.
Minun vanhempani olivat vielä 'sota-aikana syntyneitä' ja säästivät ikuisesti seuraavaa suurta nälänhätä ja puutetta varten ja omavaraisuus oli suuri hyve + tuhlaus AINA pahasta. Ehkäpä ero on juuri vanhempiemme syntymäajankohtana? Ehkä vähän nuorempien vähän nuoremmat vanhemmat ovat jo saaneet hieman erilaisen henkisen lähtökohdan siihen, miten rahaa uskaltaa käyttää ja vaurautta näyttää?
Tuosta omavaraisuudesta. Isä varjeli viinimarjapensaita kuolemaansa saakka. Niiden viinimarjojen käyttö oli sen verran, että minä tein vispipuurot kotona käydessäni ja vähän mehua mehumaijalla. Suurin osa jäi happanemaan. Mutta kamala itku, kun sähkölinjan takia meni muutaman pensas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei! Sä olit mun kaveri peruskoulussa. Miettinytkin jälkeenpäin, miten eri maailmoista oltiin ja silti bestiksiä.
Et sä hirveen empaattinen ollut lapsenakaan.
Mutta bestiksesi taisi kuitenkin kelvata... Mutta katkeraa nirinäähän tarinasi tietenkin oli, eikä totta.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaverit olivat samassa tilanteessa, niin ei sitä niin ajatellut.
Hassua, että sinä vielä noin vanhana ihmettelet, miksi muilla ei ollut kuten teillä.
Itse selitit sen, mitä hassuna pidät. Oletko jotenkin vajaa, kun ymmärrä että juuri tuosta oli kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, niin köyhä ettei tänne viitti kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa syntyy todella vääristynyt kuva 70-80 -lukujen Suomesta. Olen syntynyt ennen 70-luvun puoliväliä ja itsellä on todella vaikea uskoa, että enää siihen aikaan olisi ollut kovinkaan paljoa asuntoja, joissa ei ollut lämmitystä, juoksevaa vettä ja sisävessoja.
Jokaisella perheellä omassa koulussa - läpi koko peruskoulun - oli vähintään nuo perusasiat, kuten vesi- vessa- lämmitys ja ruoka kunnossa. Uskon, että suurimmalla osalla ei ollut varsinaisesti pulaa mistään muustakaan, vaan perheessä oli *jopa* auto ja väritelevisio. Vaatteetkin oli kaupasta ostettu. Monella oli vene, mökkejä, matkustivat etelään vähintään kerran vuodessa ja toinen matka oli laskettelumatka joko pohjoiseen tai keski-Eurooppaan.
Omat vanhempani olivat keskiluokkaisia toimihenkilöitä. En muista, että meillä olisi missään vaiheessa pulaa mistään tai että en olisi lapsena saanut niitä harrastusvälineitä, leluja tai vaatteita, mitä halusin. Poikkeuksellista perheessämme oli se, että matkustimme paljon. Jo ennen 80-luvun puoliväliä olin käynyt Euroopassa, Aasiassa, Australiassa, Afrikassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Äitini osti vaatteeni usein ulkomaan matkojensa yhteydessä Saksasta tai Englannista. Hyvä tuuri perheessämme kävi 90-luvun alussa, jolloin molemmat vanhempani saivat jatkaa työpaikoissaan. Sen johdosta vanhempani pystyivät auttamaan myös ajokortin, auton ja myöhemmin ensiasunnon hankkimisessa opiskelupaikkakunnalta. Samoin kyllä tapahtui monelle muullekin.
Mutta onko tämä elämäsi kuvaus kaupungista vai maaseudulta?? Maaseudulla oli -70 luvulla vielä paljon taloja, missä ei ollut kaikkia mukavuuksia. Tiedän tämän ihan omasta kokemuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää kyllä.... oon aina ihmetellyt Kaurismäen ja muiden masentajien tekemien leffojen suosiota, mutta enpä enää. Ihmiset suorastaan kilpailevat siitä, kenellä on ollut kurjinta! "Asuttiin pienessä torpassa äidin ja 7 veljen kanssa, isä käytti rahat pulloon ei ollut torpassa ikkunoita eikä oveakaan tai vettä sisävessaa, ruokana vain riisivelliä ei ollut rahaa ei, ylpeä äiti ompeli itse vaatteet perunankuorista kerran sain joululahjaksi porkkanan voi sitä onnea", kom igen!?! Olen syntynyt 86 ja mä en tainnut tuntea ketään lapsena, joka ei olisi tehnyt ulkomaanmatkoja - ja tunsin myös yh-siivoojan lapsen.
Kirjoitin tähän ketjuun jo aiemmin. Olen syntynyt 60-luvun loppupuolella eli parikymmentä vuotta aiemmin mitä sinä. Se 20 vuoden ero on oikeasti iso. Jos 1966 syntynyt miettii aikaa 20 vuotta taaksepäin, niin silloin puhutaan vuodesta 1946. Siihen verrattuna vuonna 1966 oli jo luksusta, kun oli telkkarit ja kaikki.
Itse en nähnyt, että kukaan tässä kilpailisi toisten kanssa kurjuudesta, mutta aloittajan lisäksi melko moni on elänyt hyvinvoivien kuplassa. Jos perheellä oli rahaa vähän, sitä oli vähän ja mahdollisesti vanhemman alkoholismi lisäsi köyhyyttä.
Oma esikoinen syntyi 1990 ja hän tuntee monia, jotka eivät tehneet ulkomaanmatkoja. Ei omat lapsetkaan päässeet ulkomaille ennen kuin teineinä. No, kyllä minä niin mielelläni olisi lapsille ostanut oman asunnot opiskeluvuosiksi, mutta en vaan sellaiseen kykene kuten jotkut vanhemmat.
Tuosta tuli mieleen, kun oli tyttäreni kanssa puhetta, niin sanoi olevan suurin ero rikkaan ja köyhän välillä on siinä että köyhä ei saa valmennuskurssia kun hakee yliopistoon. Minulle ei ole tullut mieleenkään, kun ovat ominavuin sinne päässeet.
Vierailija kirjoitti:
Onpas av-mammat kurjista oloista! Ei voi kuin ihmetellä.
Olen syntynyt 1981, isä sähköteknikko ja äiti sairaanhoitaja. Asuttiin omakotitalossa 5 huonetta, keittiö, sauna ja 2 auton talli. Kesämökki Kuusamossa.
Tietokoneita ja pelikonsoleita meillä oli aina, 2 tv:tä ja lapsilla mopot. Olin 1997-1998 vaihdossa Uudessa-Seelannissa ja koko meidän perhe tuli katsomaan mua jouluna.
Kun menin opiskelemaan yliopistoon vanhemmat osti minulle asunnon. Veljelle maksettiin kolmen vuoden opiskelut Saksassa.
Vain jotain juttuja mainitakseni.
No teidän perheeseen ei esim.lama iskenyt. Ei tuossa köyhemmässä elämässä mitään ihmeteltävää ole. Aika moni on sen kokenut - ja varmaan moni lapsi kokee samaa tänäkin päivänä, tämän päivän versiona.
Ei lapset ja teinit ilmeisesti tule kovin herkästi ajatelleeksi että esim.vaikkapa toisen huonommat vaatteet johtuisi siitä että parempiin ei ole vanhemmilla varaa. Muistan kun keskustelin joidenkin rikkaampien perheiden lasten (nuorten) kanssa, heidän oli älyttömän vaikea oikeasti ymmärtää. Olivat mm. sitä mieltä että tottakai ihan jokaisen kannattaa ostaa nimenomaan laadukkaita vaatteita, ne kestääkin pidempään. Se, että ihan normimatikkaa käyttäen raha ei yksinkertaisesti riittäisi sekä ruokaan että kalliimpaan vaatteeseen, oli heille jotankin niin täysin toisesta maailmasta etteivät ymmärtäneet vaikka rautalangasta yritti vääntää.
Vierailija kirjoitti:
On tää kyllä.... oon aina ihmetellyt Kaurismäen ja muiden masentajien tekemien leffojen suosiota, mutta enpä enää. Ihmiset suorastaan kilpailevat siitä, kenellä on ollut kurjinta! "Asuttiin pienessä torpassa äidin ja 7 veljen kanssa, isä käytti rahat pulloon ei ollut torpassa ikkunoita eikä oveakaan tai vettä sisävessaa, ruokana vain riisivelliä ei ollut rahaa ei, ylpeä äiti ompeli itse vaatteet perunankuorista kerran sain joululahjaksi porkkanan voi sitä onnea", kom igen!?! Olen syntynyt 86 ja mä en tainnut tuntea ketään lapsena, joka ei olisi tehnyt ulkomaanmatkoja - ja tunsin myös yh-siivoojan lapsen.
No ei siitä kurjuudesta kilpailla. Mutta se, että on kurjista oloista ponnistellut korkeampaan sosioekonomiseen asemaan, on kyllä asia mistä moni on - ihan syystäkin - ylpeä. Alemmalta oksalta näkee niin kirkkaasti sen millaiselta etumatkalta rikkaampien (voi tarkoitaa sekä aineellista että henkistä) perheiden jälkikasvu on päässyt siihen oman elämän syrjään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat molemmat töissä. Opettajia peruskoulussa. Emme me käyneet ulkomailla. Äiti säästi rahaa koko vuoden, jotta pääsimme kesällä kerran naapurikaupunkiin Linnanmäelle. Samoin hän osti kerran vuodessa kankaita, joista ompeli lasten vaatteet pikkuhousuista lähtien. Elimme vaihtotaloudessa mm. lasten harrastuksen suhteen. Ravintolaan mentiin keväällä kun saatiin todistukset. Siis ostarin ruokaravintolaan.
Tänä päivänä on toisin. Emme käy ravintolassa edes kerran vuodessa. Linnanmäellä käytiin toissa kesänä, kun osa laitteista oli pienemmille ilmaisia. Linnanmäki ei ole onneksi ykkösvaihtoehto lasten huvituksissa. Mieluummin he menevät metsään muutamaksi yöksi. Osa vaatteista tehdään itse. Lapsilla ei ole maksullisia harrastuksia. Älypuhelimia ja tabletteja ei ole. Lapsilla on kuitenkin yhteinen tietokone, jonka käyttöä valvomme.
En tunne olevamme köyhiä.
Onko tuo vähän kulutuksen elämäntapa eille vapaaehtoinen valinta vai onko teillä pienet tulot? Hienoa joka tapauksessa että koette elävänne hyvää elämää vähällä materialla. :)
Ei tavallisessa suomalaisessa kirkonkylässä ollut 1970-luvulla mitään kunnanjohtajia, pankinjohtajia ym. ylempää luokkaa. Toisaalta köyhimpien pienviljelijöidenkin elintaso oli jo sen verran hyvä, että jokaisella oli riittävästi ruokaa, lämmintä, vaatteita ja koulutustakin oli tarjolla. Varsinaista "ryysyrantasakkia" ei silloin enää oikeastaan ollut, paitsi tietenkin ne syrjäytyneet, joita löytyy aina ja kaikkina aikoina, ja osa heistä omien valintojensa vuoksi köyhtyneet.
Ulkomaanmatkailu oli Ruotsiin työnhakuun menoa.