Lue keskustelun säännöt.
Mies hermostui ruokakulujen jakamisesta
30.11.2016 |
Taustaa: Ollaan seurusteltu reilu vuosi, muutimme yhteen alkusyksystä. Ruokakulut ollaan maksettu aina puoliksi, syödään pääosin samoja ruokia.
Nyt lähiaikoina tilanne on kuitenkin ollut se, että meillä on molemmilla rahat vähissä (opiskelijoita, miehen sijaisuus loppui joten ei työskentele opiskelun ohella) ja ollaan tapeltu joskus ruokakuluista. Miehellä on iso ruokahalu, joten ollaan kokkailtu yleensä isompia satseja ruokaa kerralla. Tässä lähiaikoina aloin tosin huomaamaan, että jos tehdään vaikkapa iso vuoka makaronilaatikkoa, niin minä ehdin syödä siitä ehkä 1-2 kertaa ja mies syö loput ruoasta itse. Hänellä siis tapana syödä kolmekin lämmintä ruokaa päivässä aamupalan, välipalan ja iltapalan ohella. Itse olen pieniruokaisempi. Jos ostamme paketin leipää, niin yleensä siitäkin ehdin syödä sen pari leipää ja mies vetää loput aamupalaksi tai ruokailun ohessa.
Ei tässä mitään, hyvä ettei miehen tarvitse olla nälässä kotonaan. Ehdotin kuitenkin hiljattain, että mies maksaisi enemmän ruokakuluista, koska myös syö niin paljon enemmän. Itselläni meni tosi vähän rahaa ruokaan silloin kun vielä asuin yksin, nyt kulut ovat lähes tuplaantuneet. Mies veti tästä hirveät raivarit että se on epäreilua ja hänestä tuntuu että kyttään hänen syömisiään. Itsehän olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitää syödä mutta ei kotona tarvi mättää kaksin käsin kun jossain buffet-ruokalassa, ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Kommentit (461)
Meillä jaetaan ruokakulut tasan, vaikka mies syö enemmän. Minusta se on ok, koska ei ole miehen vika että hän tarvitsee enemmän ruokaa, niin kuin ei ole minun vikani että tarvitsen vaikkapa siteitä ja tamponeja, jotka myös maksetaan yhteisestä talouskassasta. Yleisesti ajattelen, että meidän molempien on huolehdittava yhteisestä hyvinvoinnista, eikä niin että kumpikin huolehtii prosentintarkasti vain omastaan.
Jos miesten pitäisi yhteisissä talouksissa maksaa pääsääntöisesti enemmän ruuasta, niin eikö heidän pitäisi saada myös parempaa palkkaa tai sosiaalitukia kun itsestä riippumattomat kulutkin ovat isommat?
Tietenkin on eri asia jos huvikseen syö toisenkin ruuat tai jos työssäkäyvä hyväksikäyttää opiskelijaa, kuten joku tässä ketjussa kertoi. Tai se, että toinen pitää toista kokkinaan. Meillä on melko tarkka yhteinen viikkobudjetti jossa pysytään ja jolla ostetaan se määrä ruokaa jolla kumpikin voi hyvin. Tiedostan, että ilman miestä minulle jäisi enemmän rahaa, mutta en koe sitä tärkeänä koska olemme pariskunta, vaikka köyhiä ollaan molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo muutaman ehdottama viikko-viikko-ostossysteemi toimii, jos mies on luonteeltaan reilu ja hyväntahtoinen. Parhaimmillaan kumpikin suunnittelee viikolleen vaihtelevia terveellisiä ruokia ja ostaa ravitsevia välipaloja.
Silti näen mielessäni pihin lompakkoloismiehen, joka ostaa omalla viikollaan joka kerta halpaa jauhelihaa, jotain halpaa sokerijogurttia ja leipää pelkällä euron margariinilla. Lisäksi "unohtaa" ostaa vessapaperit, pesuaineet ja muut pakolliset...
Olenko jotenkin negatiivinen vai :D
Vierailija kirjoitti:
Noh. Meilläpä menee niin että poikaystävä on mun luona yötä päivää 4 pvää viikossa ja maksan meidän kaikki ruuat. Itse syön tosi vähän ja omiin ruokiini menee varmaa 20 euroa viikossa jos sitäkään. Poikaystävä syö aivan helvetisti ja isoja annoksia. Ei tee itse ruokaa vaan mä teen ne aina. Kokoaja pitää tiskata sen astioita kun syö ja syö. Mul menee usein jopa 60 euroa sen ruokkimiseen ton 4 päivän sisällä...
En tiedä mitä teen kun se valittaa kokoajan et sillei oo rahaa. Se sentää käy töissä. Ite oon opiskelija ja rahaa pitäs laittaa muuhunki ku sen ruokintaan.
Oot aivan oikeassa kun vaadit että se maksaa enemmän kun syökin enemmän. Kumpa itsellä ois kans rohkeutta nostaa kissa pöydälle....
kuule nyt lakkaat olemasta tuollainen palveluautomaatti. Poikaystäväsi on vastuuton ja lapsellinen ja käyttää sua hyväksi. Jos hänellä ei ole rahaa niin hänen pitää mennä vaikka sossun luukulle. Puolet ruuanlaitosta ja tiskistä hänelle. Et ole hänen äitinsä. Hän varmaan suuttuu kun laitat rajat siihen mikä sulle käy. Mut älä huoli. Kaikki lapset suuttuvat kun heille sanotaan ei ja vaaditaan opettelemaan itse...
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
Voi mitä hirveää vääntöä, kun ihan piti uusi lasku tehdä. Voi taivaan vallat. Tarjoilijaparka!
Sain täällä hiljattain lauman alapeukuttajia kimppuuni, kun kehtasin sanoa että en halua antaa mieheni kustantaa elämistäni miltään osin. Voi miten olivat mammat raivona! Suhdettani pilkattiin järjettömäksi ja minut haukuttiin kompromisseihin kykenemättömäksi diktaattoriksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
Ei toisten rahankäyttö tosiaan mulle kuulu, mutta kyllä se hieman latistaa tunnelmaa, kun toiset rupeavat kivan illallisen kinaamaan kumpi maksaa ja lopulta tarjoilija tarjoutuu puolittamaan laskun, toki se hänen työhönsä kuuluukin. Turhalta tuntui. Ja ties miten kinaavat, kun muita ei ole paikalla. Yhteiset lapset, naimisissa ja kaikki, joten rahareikää kyllä löytyy.
Alapeukkuja vain ihmettelen, tosin vähän ot tämä olikin.
t. se joka tästä avioparista kirjoitti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
Voi mitä hirveää vääntöä, kun ihan piti uusi lasku tehdä. Voi taivaan vallat. Tarjoilijaparka!
Sain täällä hiljattain lauman alapeukuttajia kimppuuni, kun kehtasin sanoa että en halua antaa mieheni kustantaa elämistäni miltään osin. Voi miten olivat mammat raivona! Suhdettani pilkattiin järjettömäksi ja minut haukuttiin kompromisseihin kykenemättömäksi diktaattoriksi.
Niin siis todellakin tuli vääntöä ja riitaa, kuten kirjoitinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
Ei toisten rahankäyttö tosiaan mulle kuulu, mutta kyllä se hieman latistaa tunnelmaa, kun toiset rupeavat kivan illallisen kinaamaan kumpi maksaa ja lopulta tarjoilija tarjoutuu puolittamaan laskun, toki se hänen työhönsä kuuluukin. Turhalta tuntui. Ja ties miten kinaavat, kun muita ei ole paikalla. Yhteiset lapset, naimisissa ja kaikki, joten rahareikää kyllä löytyy.
Alapeukkuja vain ihmettelen, tosin vähän ot tämä olikin.
t. se joka tästä avioparista kirjoitti
Jaa, nyt se sitten onkin jo kunnon riita. Hetki sitten halusivat vain kaksi laskua yhden sijaan. Ja nyt kyseessä onkin läpi ravintolan raikuva riita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ja muiden vastaajien kirjoitukset ovat kuin suoraan eksästäni. Jääkaappiloinen on kyllä todella osuva nimitys kyseiselle ihmistyypille!
Yhteenmuuton jälkeen huomasin nopeasti maksavani suhteessaa enemmän ruoista kuin eksäni. Itse sain yhteisistä ostoksista kolmasosan - oli se sitten ruokaa tai muita taloustarvikkeita (esim. vessapaperia). Koska olimme opiskelijoita, vaadin aika pian yhteenmuuton jälkeen sitä, että molemmat ostavat omat ruokansa. Ainoastaan viikonloppuisin ostimme yhteistä ruokaa, mutta nettomaksajaksi ja ruoan tekijäksi jouduin silloinkin minä.
Eksä toki vastusti tätä kiivaasti, mutta pidin pääni asian suhteen ja pistin loisen maksamaan oman elämisensä. Eksäni elelikin suhteen loppuun saakka lähinnä einesruualla ja paahtoleivällä, kun ruokaa ei osannut laittaa eikä halua opetteluun ollut. Jos "yhdessä" tehtyä ruokaa oli jäänyt, mies veteli ruoat tylsyyteensä.
En valitettavasti näe ap:n suhteelle kovin ruusuista tulevaisuutta, jos mies ei kasva aikuiseksi ja ala huomoida myös ap:ta jääkapilla asioidessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
Ei toisten rahankäyttö tosiaan mulle kuulu, mutta kyllä se hieman latistaa tunnelmaa, kun toiset rupeavat kivan illallisen kinaamaan kumpi maksaa ja lopulta tarjoilija tarjoutuu puolittamaan laskun, toki se hänen työhönsä kuuluukin. Turhalta tuntui. Ja ties miten kinaavat, kun muita ei ole paikalla. Yhteiset lapset, naimisissa ja kaikki, joten rahareikää kyllä löytyy.
Alapeukkuja vain ihmettelen, tosin vähän ot tämä olikin.
t. se joka tästä avioparista kirjoitti
Jaa, nyt se sitten onkin jo kunnon riita. Hetki sitten halusivat vain kaksi laskua yhden sijaan. Ja nyt kyseessä onkin läpi ravintolan raikuva riita?
Huoh, lukutaidotonkin taas paikalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on selvä että miehen kuuluu maksaa enemmän ruokalaskusta jos ja kun syö niin paljon enemmän kuin toinen ja jatkuvasti. Kun molemmilla rahasta tiukkaa niin ei kai se vähemmän syövä ahmatin ruokia maksa.
Vastaavasti kaiketi naiset maksavat AINA itse kalliit kampaajakäynnit, laukut ja ulkomaanmatkansa. Myös esim . Sisustamisen nainen maksaa jos miestä se ei kiinnosta.
??? Omituinen kommentti. Tietenkin nainen maksaa itse kampaajansa, laukkunsa, meikkinsä yms. En tunne yhtään naista joka ei niitä maksaisi.
Meillä on molemmilla omat tilit ja yksi yhteinen tili. Omille tileille tulee palkat ja niiltä tileiltä siirretään joka kuukausi sovittu summa yhteiselle tilille, jolta maksetaan asuminen, laskut, vakuutukset ja suurimmaksi osaksi ruokakauppakulut. Omilta tileiltään kumpikin sitten maksaa omat juttunsa, eli minä mm. ne kampaamokäyntini, meikkini, vaatteeni, laukkuni yms. Sitten jos jompikumpi on ollut vaikka työttömänä, se työssäkäyvä on ottanut kontolleen isomman siivun yhteisistä kuluista, mutta omat menonsa on edelleen kumpikin maksanut itse. Minusta tämä on luonnollinen ratkaisu, koska yleensä ne omat juttunsa kuitenkin kumpikin käy ostamassa itsekseen, joten on luontevaa maksaa ne myös itse kun kerran maksaa siellä kassalla jokatapauksessa pitää. En mä ainakaan miestäni kampaamoon, vaate- tai kosmetiikkaostoksille mukaani kaipaa ;D Uuden laukunhan mä hankin tämän tästä, eli suunnilleen joka viides vuosi. Enkä ole tainnut satasta enempää yhdestäkään vielä maksaa... Tänä vuonna tuli kyllä hoideltua seuraavan kymmenen vuoden laukkutarpeet kertaheitolla, kun sain äidiltäni lahjaksi käsilaukun ja kirpparilta ostin vielä vitosella toisenkin käsilaukun. :D
Sisustus ja matkustelu ovat sitten sen verran harvinaisempia kulueriä, että niistä neuvotellaan erikseen. Yleensä maksetaan puoliksi omilta tileiltä, tai sitten se maksaa, kumpi hankintaa enemmän kaipaa. Esim. mies maksoi kotiteatterilaitteet kokonaan itse. Minä kun en sellaisia kaivannut. No, sitten kun ne olivat talossa vuoden verran olleet, mä aloin kaivata kamalasti uutta ja tilavampaa (lue kauniinpaa) TV-tasoa. Sen ostin sitten itse, koska mieheni mielestä vanha olisi välttänyt ihan hyvin.
Rahankäytöstä meillä ei onneksi ole koskaan tarvinnut juuri riidellä. Ollaan aika vähään tyytyviä molemmat ja muutenkin mieltymykset kohtaavat toisensa melkein kaikissa asioissa. Sisustuksen suhteen miehelläni ei ole tyyliin ja esteettisiin seikkoihin liittyviä mieltymyksiä juurikaan, joten sen suhteen minun makuni on ollut ratkaisevassa roolissa. Pinkiksi, pitsissä uiskentelevaksi prinsessahöttöunelmaksi en varmaankaan saisi kotiamme sisustaa, mutta ei ole pelkoa että haluaisinkaan ;D
Ongelman ydin taitaa olla asiassa se, että naiset suhteen alun rakkaudenhuumassaan kokkailevat miehelleen, koska sattuvat enemmän viettämään aikaa naisen luona, koska onhan naisen koti sievempi ja kodikkaampi kuin miehen opiskelijaboksi.
Kuka nainen kehtaa tällöin pyytää rahoja kokkaustarpeiden ostoon? Ei kukaan, ainakaan tasa-arvonainen. Muutenkin jopa sanonta sanoo, että "tie sydämeen käy vatsan kautta". Mies on tottunut syömään 3 € opiskelijalounaita ja viikonloppuisin makkaraperunoita & kaljaa -> "eihän ne maksaneet paljon mitään!".
Muutetaan yhteen, sama linja jatkuu ruoan suhteen. Nainen haluaa kanawokkiaan miehen makkaraperunoiden sijaan -> käy kaupassa hankkimassa eli ostamassa.
Ex-mieheni hotoili ruoan suhteen suhteemme aikana, vältteli ruokakaupassa käyntiä ja söi ainakin 2x sen mitä minä. Lihoi suhteemme aikana 90 kgsta 120kg. Käytti pienen rivariyhtiömme vettä siten, että otti liki tunnin kuumia suihkuja "taloyhtiöhän nää vedet maksaa", unohti vaan, että minä olin se taloyhtiö muiden osakkaiden kanssa. Kävi kakalla massiivisen syömisensä takia monta krt päivässä ja kulutti joka kerta vähintään 1/2 vessapaperirullaa!!! Hitto että ärsytti. Tuli olo, että mikäs siipeilijä tää mies on. Tarjosin rivaristani hänelle puolikasta ostettavaksi, ei halunnut ilmeisesti siitä syystä, että tuli halvaksi asua ilman omistajuutta, maksoi vain pientä vuokraa minulle. Eron jälkeen varmaan harmitteli, ettei tullut ostaneeksi, olihan asunnon arvo noussut 10 vn aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ole ratkaissut ongelman ostamalla itselleni valmisruokia. Tulee paljon halvemmaksi kuin kokata ruokaa, josta mies syö yli puolet, eikä suostu osallistumaan ruokamenoihin.
Kun tarkkaan ajattelen, niin ulkoruokintaa tuollaiset tyypit joutaisivat.Arghhh….
Tohonkin mun mielestä jotain rotia. Jos yhdessä asutaan, niin toki kulut sitten puoliksi. Itse oon opiskelija ja mies on nyt töissä, mutta aiemmin, kun mies oli opiskelija, niin kyllä mä aika paljon maksoin omistani. Sitten se kumpi on töissä maksaa vähän enempi kuitenkin, niin ettei toista käytetä hyväksi.
Kyttäämiseltähän toi kuullostaa. On hyvä, että otat kumppanin semmosena ku se on, on se sitten suuriruokainen tai kova juomaan viinaa. Tai sitten asutte eri katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä ole parisuhteessa ihmisen kanssa, jolle et voi sanoa asioita suoraan. Jos nyt jo passaat ja nielet kiukkusi etkä uskalla nostaa edes tällaista kissaa pöydälle, on sun tulevaisuus aika musta sen miehen kanssa. Aseta rajat ja pidä niistä kiinni. Ei sun tartte maksaa toisen ihmisen ruokia sun persnahasta. Mä en ymmärrä teitä naiset, jotka suostutte tällaiseen. Teitä on täällä useampi!
Meillä toinen maksaa kaikki kiinteät kulut ja toinen ruuat. Ei ehkä kaikille toimiva systeemi, mutta meille sopii tämä.
Naimisissa ollaan ja tarkoitus olisi siis hommata yhteinen tili jonne molempien tulot ja sieltä maksetaan kaikki.
Aikoinaan minäkin olin hermona kun itsellä meni 20€ viikossa ruokaan ja kun mies tuli viikonloppuna niin meni 100€ helposti. Vähän aikaa meilläkin mies jääkaappiloisena, mutta sanoin ettei vetele se, että hän syö viikonlopun aikana seuraavan viikon ruokarahani. Onneksi mies ymmärsi ja kulut meni sen jälkeen puoliksi ja kun muutimme saman katon alle siirryimme meidän systeemiin.
Mies haluaisi maksaa aina kaupassa, mutta koska opiskelee tuet ei mahdollista sitä.
Ei teistä kyllä pitkäaikaista pariskuntaa tule kun heti alkumetreillä tulee tuollaisesta asiasta ongelma.
Enkä ihan oikeasti ymmärrä noin nipoa meininkiä. Kun mä menin naimisiin niin me alettiin pitää yhteistä taloutta ja kumpikin söi sen verran kuin tarvitsi ja sama jatkuu edelleen. Ei ole ongelmia. Jos rahaa menee enemmän miehen ruokiin niin toisaalta minä kulutan hygieniatarvikkeita enemmän. Ollaan ihan sujut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Mies hankkii ruuat ja kokkaa itse. Sinä maksat nöyrästi puolet niin pitkään kuin viitsit ja syöt sen mitä tarvitset.
MIksi ette syö joka päivä opiskelijaruokalassa? Siinä vähän tasaantuisi kun ette söisi kaikkia aterioita kotona.
Se on epäreilua jos vähemmän syövä joutuu rahoittamaan isompiruokaisen safkoja. Miksi ap:n pitäisi nöyrästi maksella hemmon kuluja, olet ihan dille?Joten omat hyllyt ja omat kokkaukset, sillä se hoituu.
Tämä oli aikoinaan mieheni ja minun ensimmäinen riidanaihe. Olin opiskelija, hän työelämässä. Söin vähemmän ja muutenkin usein opiskelijaravintolassa. En suostunut maksamaan puolia kauppakuluista, mikä oli hänen mielestään epäreilua. Olisi pitänyt mennä 50-50 hänen mielestään, riippumatta tuloeroista tai kulutuksen määrästä.
Nykyään meillä on vuoroviikoin kauppavuorot. Minä ostan kyllä omalla vuorollani enemmän luomua, lähellä tuotettua ja reilun kaupan juttuja. Mies on edelleen rahoista tarkempi omalla viikollaan. Eli maksan kyllä suhteessa enemmän, mutta toisaalta se on oma valintani. Näin tämä toimii.
Kauas on menty niistä ajoista, kun toinen kävi töissä ja toinen hoiti kodin!
Vierailija kirjoitti:
Kallimmaksi se tulisi, jos mies halvan makaronilaatikon sijaan söisi leipää ja leikkelettä.
Syököön omilla rahoillaan vaikka sisäfilettä. Siis omilla rahoillaan, tyttöystävältä ei voi moisen rahoittamista vaatia.
Ei ole mitään em. ongelmia. No toinen osapuoli on tarkka rahoista ja pitää niistä excel-taulukkoa, joten en tiedä, olisiko tuo yhteisen laskun maksaminen aiheuttanut jonkin ongelman siihen excel-taulukkoon.