Lue keskustelun säännöt.
Mies hermostui ruokakulujen jakamisesta
30.11.2016 |
Taustaa: Ollaan seurusteltu reilu vuosi, muutimme yhteen alkusyksystä. Ruokakulut ollaan maksettu aina puoliksi, syödään pääosin samoja ruokia.
Nyt lähiaikoina tilanne on kuitenkin ollut se, että meillä on molemmilla rahat vähissä (opiskelijoita, miehen sijaisuus loppui joten ei työskentele opiskelun ohella) ja ollaan tapeltu joskus ruokakuluista. Miehellä on iso ruokahalu, joten ollaan kokkailtu yleensä isompia satseja ruokaa kerralla. Tässä lähiaikoina aloin tosin huomaamaan, että jos tehdään vaikkapa iso vuoka makaronilaatikkoa, niin minä ehdin syödä siitä ehkä 1-2 kertaa ja mies syö loput ruoasta itse. Hänellä siis tapana syödä kolmekin lämmintä ruokaa päivässä aamupalan, välipalan ja iltapalan ohella. Itse olen pieniruokaisempi. Jos ostamme paketin leipää, niin yleensä siitäkin ehdin syödä sen pari leipää ja mies vetää loput aamupalaksi tai ruokailun ohessa.
Ei tässä mitään, hyvä ettei miehen tarvitse olla nälässä kotonaan. Ehdotin kuitenkin hiljattain, että mies maksaisi enemmän ruokakuluista, koska myös syö niin paljon enemmän. Itselläni meni tosi vähän rahaa ruokaan silloin kun vielä asuin yksin, nyt kulut ovat lähes tuplaantuneet. Mies veti tästä hirveät raivarit että se on epäreilua ja hänestä tuntuu että kyttään hänen syömisiään. Itsehän olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitää syödä mutta ei kotona tarvi mättää kaksin käsin kun jossain buffet-ruokalassa, ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Kommentit (461)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uhh eih... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vässyköitä muijia, kokkailee äijälle ja ukko menee valmiiseen pöytään kuin ravintolassa. Eihän mies vapaaehtoisesti luovu kotiapulaisesta jos ette itse pistä stoppia.
Aivan,seuraavaksi naikkoset kai paastoavat että jääkaappiloiselle jäisi enemmän...
Oon tehnyt tätä jo. Syön vähän yhdellä aterialla että jää usein nälkä jotta poikaystävä voisi syödä samaa ruokaa myöhemmin. Päässäni vaan mietin että pitää säästää rahaa...
Sano että tämä on vitsi...peruuta nyt ennen kuin teillä on perhe.
En mä perhettä aatellu hankkia. Ja ikävä kyllö ei ollu vitsi...
Tyttö rakas, ansaitset parempaa ja voit myös saada parempaa. Älä uhraa itseäsi kynnysmatoksi vaan ala muokata omaa elämääsi paremmaksi. Katso äidistäsi mallia mitä et tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaa tyttöhyvä silmäsi! Ei tuollainen käytös poikaystävältäsi osoita rakkautta sinua kohtaan! Hän on
itsekäs hyväksikäyttäjä - ansaitset parempaa. Nyt jätät sen loisen tai tapaatte ainoastaan jossakin
muualla etkä enää ruoki häntä!! Löydät kyllä vahvuuden itsestäsi ja huomaat että yksinkin voi elää.
Kohdallesi osuu kyllä hyvä mies joka arvostaa sinua..
Leea kirjoitti:
Avaa tyttöhyvä silmäsi! Ei tuollainen käytös poikaystävältäsi osoita rakkautta sinua kohtaan! Hän on
itsekäs hyväksikäyttäjä - ansaitset parempaa. Nyt jätät sen loisen tai tapaatte ainoastaan jossakin
muualla etkä enää ruoki häntä!! Löydät kyllä vahvuuden itsestäsi ja huomaat että yksinkin voi elää.
Kohdallesi osuu kyllä hyvä mies joka arvostaa sinua..
Yksinkin elämä on tasapainoisempaa ja helpompaa. Veikkaan, että tuon hepun kanssa ei elämästä draamaa puutu.
Jos tämä asetelma olisi toisinpäin ja nainen kuluttaisi enemmän rahaa johonkin, niin myös plussat ja miinukset olisivat toisinpäin.
Tosin olen samaa mieltä, että se joka kuluttaa myöskin maksaa, mutta käytännössä tuo on aika haastavaa ellei molemmat tee omia ruokiaan. Järkevin ratkaisu on ehkä, että syötte ruuan puoliksi ja jos miehellä on nälkä, niin tekee sitten itselleen jotain extraruokaa. Tosin kolme lämmintä ateriaa aamupalan ja iltapalan lisäksi kuulostaa aika paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Miks muuttaa yhteen, jos ei ole valmis jakamaan koko elämää sen toisen kanssa? Minkä takia tuossa vaiheessa vielä tapellaan siitä, kumpi maksaa leipäpaketista enemmän? Miksei kaikki voi olla yhteistä, varsinkin se raha, joka käytetään ruokaan. En vaan jaksa ymmärtää, erotkaa jos ette osaa tuon vertaa jakaa yhteistä elämäänne.
Täysin samaa mieltä.Ihmeissäni luen tälläistä keskusteluja, voiko oikeesti parisuhteessa olla tälläistä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä asetelma olisi toisinpäin ja nainen kuluttaisi enemmän rahaa johonkin, niin myös plussat ja miinukset olisivat toisinpäin.
Tosin olen samaa mieltä, että se joka kuluttaa myöskin maksaa, mutta käytännössä tuo on aika haastavaa ellei molemmat tee omia ruokiaan. Järkevin ratkaisu on ehkä, että syötte ruuan puoliksi ja jos miehellä on nälkä, niin tekee sitten itselleen jotain extraruokaa. Tosin kolme lämmintä ateriaa aamupalan ja iltapalan lisäksi kuulostaa aika paljolta.
Siksi vaatteet, harrastukset, kosmetiikka jne. onkin hyvä maksaa omilta tileiltä ja yhteiseltä ne aidosti yhteiset menot kuten asuminen, netti, vakuutukset jne. Tilanne muuttuu, jos perheydytään tai jos toinen on selvästi hyvätuloisempi ja haluaa pitää huolta heikommin pärjäävästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks muuttaa yhteen, jos ei ole valmis jakamaan koko elämää sen toisen kanssa? Minkä takia tuossa vaiheessa vielä tapellaan siitä, kumpi maksaa leipäpaketista enemmän? Miksei kaikki voi olla yhteistä, varsinkin se raha, joka käytetään ruokaan. En vaan jaksa ymmärtää, erotkaa jos ette osaa tuon vertaa jakaa yhteistä elämäänne.
Täysin samaa mieltä.Ihmeissäni luen tälläistä keskusteluja, voiko oikeesti parisuhteessa olla tälläistä ongelmia.
Ai että jos molemmilla puolisoilla jäisi ruokaan bussiin lääkkeisiin yms 400 euroa kuukaudessa niin sinusta on ok että molemmat maksaa ruoasta kuukaudessa 300 euroa vaikka mies syö todistetusti 4/5?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feel you, ap. Eksän kanssa sitä ruokaa meni ihan mielettömästi. Hän lisäksi karppasi kausittain, mikä hänen tyylillään tarkoitti ruokavaliota, joka koostui vain lihasta, kananmunista ja kasviksista. Niitä joka aterialla. Iltapalaksi esim paketillinen makkaraa, pari kananmunaa ja vino pino kasviksia. Samanlainen setti 3-5x päivässä niin kyllähän sille hintaa tuli. Ärsytti tehdä ruokaa, kun siitä syötiin aina vain kerran ja sitten mies lappasi loput suuhunsa vielä saman päivän aikana.
Enkä tajua, mihin muka tarvitsee noin paljon ruokaa. Munkaan eksä ei urheillut tai tehnyt muutakaan rasittavaa, lähinnä makasi tietokoneen ääressä päivät pitkät.
Erottuamme hämmästelin, miten vähän meneekään rahaa ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks muuttaa yhteen, jos ei ole valmis jakamaan koko elämää sen toisen kanssa? Minkä takia tuossa vaiheessa vielä tapellaan siitä, kumpi maksaa leipäpaketista enemmän? Miksei kaikki voi olla yhteistä, varsinkin se raha, joka käytetään ruokaan. En vaan jaksa ymmärtää, erotkaa jos ette osaa tuon vertaa jakaa yhteistä elämäänne.
Täysin samaa mieltä.Ihmeissäni luen tälläistä keskusteluja, voiko oikeesti parisuhteessa olla tälläistä ongelmia.
No ei ole yhteisiä rahoja kun nainen maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä, mies ei ole siis lihava vaan päin vastoin hoikka. Hän on ns. läpipaska joka voi näköjään syödä mitä vaan eikä se juurikaan näy. Mies urheilee muutaman kerran viikossa, esim. käy lenkillä. Miehen päivän syömiset on tyyliin:
Aamupala: Neljä leipää, jogurttia, joku hedelmä
Lounas: Lämmin ruoka
Välipala: Lämmin ruoka
Illallinen: Lämmin ruoka
Iltapala: Useampi leipä, jogurttiaTämän lisäksi päivisin menee noin litra maitoa ja mies juo lisäksi helposti vaikka kuusi kuppia päivässä.
Apua.
Mä olen ratkaissut vastaavat ongelmat eroamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on selvä että miehen kuuluu maksaa enemmän ruokalaskusta jos ja kun syö niin paljon enemmän kuin toinen ja jatkuvasti. Kun molemmilla rahasta tiukkaa niin ei kai se vähemmän syövä ahmatin ruokia maksa.
Vastaavasti kaiketi naiset maksavat AINA itse kalliit kampaajakäynnit, laukut ja ulkomaanmatkansa. Myös esim . Sisustamisen nainen maksaa jos miestä se ei kiinnosta.
Juu, kyllä minä ihan itse omat kampaajani ja laukkuni maksan. Pidän sitä itsestäänselvänä. Ulkomaanmatkat maksamme mieheni kanssa yhdessä, jos matkustamme yhdessä. Jos reissataan erikseen, luonnollisesti se maksaa joka reissaa.
Sisustus menee yhdessä ja mun piikkiin. Yhdessä maksamme kaiken tarpeellisen ja sellaisen mitä molemmat haluamme. Itse ostelen sitten verhoja, torkkupeittoja, astioita jne omilla rahoillani ja oman makuni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä asetelma olisi toisinpäin ja nainen kuluttaisi enemmän rahaa johonkin, niin myös plussat ja miinukset olisivat toisinpäin.
Tosin olen samaa mieltä, että se joka kuluttaa myöskin maksaa, mutta käytännössä tuo on aika haastavaa ellei molemmat tee omia ruokiaan. Järkevin ratkaisu on ehkä, että syötte ruuan puoliksi ja jos miehellä on nälkä, niin tekee sitten itselleen jotain extraruokaa. Tosin kolme lämmintä ateriaa aamupalan ja iltapalan lisäksi kuulostaa aika paljolta.
Täällä oli eilen keskustelu, jossa nainen kertoi miehen syyttävän häntä tuhlailusta. Naisen kimppuun käytiin välittömästi ja hänen valintojaan kyseenalaistettiin ja hänelle lueteltiin, miten paljon vähemmän muut käyttävät rahaa kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä asetelma olisi toisinpäin ja nainen kuluttaisi enemmän rahaa johonkin, niin myös plussat ja miinukset olisivat toisinpäin.
Tosin olen samaa mieltä, että se joka kuluttaa myöskin maksaa, mutta käytännössä tuo on aika haastavaa ellei molemmat tee omia ruokiaan. Järkevin ratkaisu on ehkä, että syötte ruuan puoliksi ja jos miehellä on nälkä, niin tekee sitten itselleen jotain extraruokaa. Tosin kolme lämmintä ateriaa aamupalan ja iltapalan lisäksi kuulostaa aika paljolta.
Täällä oli eilen keskustelu, jossa nainen kertoi miehen syyttävän häntä tuhlailusta. Naisen kimppuun käytiin välittömästi ja hänen valintojaan kyseenalaistettiin ja hänelle lueteltiin, miten paljon vähemmän muut käyttävät rahaa kaupassa.
Silloin hänen rahanmenonsa täytyikin olla täysin kohtuutonta, koska täällä aina miinustellaan kommentteja, joissa sanon kuinka vähällä rahalla pärjään.
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
Musta toi sun touhu kuulostaa ihan reilulta, jos toinen syö oikeasti enemmän niin sitten maksaakin enemmän.
Mun kohdalla kun muutettiin yhteen niin mies myönsi heti että hän syö huomattavasti enemmän ruokaa (ja kalliimpaakin) kuin minä. Nykyään kun molemmat ollaan töissä, niin kustannuksilla ei ole mitään merkitystä. Mutta opiskelijoina asia oli hieman eri.
Muistaakseni kaupassa tehtiin useinkin niin, että kun molemmilla oli ostoskorit, niin mies maksoi kalliimmat / suurimman osan ruuista ja minulla oli sitten näitä perusjuttuja, maitoja, leipää, jugurtteja, kuivatuotteita jne.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina kovasti, jos parisuhteessa pitää vääntää tuollaisista asioista. Oudointa oli, kun olimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä, niin tuli kauhea vääntö, kun tarjoilija toi vahingossa heille yhteisen laskun (olivat epäselvästi asian ilmaisseet). Tarjoilijan piti mennä tekemään uusi lasku, ja kauheaa säätöä.
Eivät edes voineet tehdä niin, että toinen olisi maksanut koko laskun, ja ja toinen olisi sitten vaikka maksanut toisen tilille vaan tarjoilijan oikeasti piti mennä puolittamaan avioparin lasku.
Ovatko tuollaiset parisuhteet parisuhteita ollenkaan vai kaveruus-/kämppissuhteita?
En tajua tuollaista käytöstä ravintolassa, mutta jos toisella on rahankäyttöongelma, peliongelma tms. on ihan hyvä, että edes toisen rahat pidetään visusti turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Taustaa: Ollaan seurusteltu reilu vuosi, muutimme yhteen alkusyksystä. Ruokakulut ollaan maksettu aina puoliksi, syödään pääosin samoja ruokia.
Nyt lähiaikoina tilanne on kuitenkin ollut se, että meillä on molemmilla rahat vähissä (opiskelijoita, miehen sijaisuus loppui joten ei työskentele opiskelun ohella) ja ollaan tapeltu joskus ruokakuluista. Miehellä on iso ruokahalu, joten ollaan kokkailtu yleensä isompia satseja ruokaa kerralla. Tässä lähiaikoina aloin tosin huomaamaan, että jos tehdään vaikkapa iso vuoka makaronilaatikkoa, niin minä ehdin syödä siitä ehkä 1-2 kertaa ja mies syö loput ruoasta itse. Hänellä siis tapana syödä kolmekin lämmintä ruokaa päivässä aamupalan, välipalan ja iltapalan ohella. Itse olen pieniruokaisempi. Jos ostamme paketin leipää, niin yleensä siitäkin ehdin syödä sen pari leipää ja mies vetää loput aamupalaksi tai ruokailun ohessa.
Ei tässä mitään, hyvä ettei miehen tarvitse olla nälässä kotonaan. Ehdotin kuitenkin hiljattain, että mies maksaisi enemmän ruokakuluista, koska myös syö niin paljon enemmän. Itselläni meni tosi vähän rahaa ruokaan silloin kun vielä asuin yksin, nyt kulut ovat lähes tuplaantuneet. Mies veti tästä hirveät raivarit että se on epäreilua ja hänestä tuntuu että kyttään hänen syömisiään. Itsehän olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitää syödä mutta ei kotona tarvi mättää kaksin käsin kun jossain buffet-ruokalassa, ärsyttää myöskin kokkailla joka päivä kun mies saattaa syödä ihan syömisen ilosta, kun tietää että kaapissa on ruokaa.
Miten te muut ootte ratkaisseet ruokakulut?
Mistä ihmeestä te aina löydätte nämä "helmet" ?
T: Mies
En mä perhettä aatellu hankkia. Ja ikävä kyllö ei ollu vitsi...